Oikeasti tapahtuneita kummitusjuttuja?
Sunnuntain ratoksi tämmöinen ketju :).
Oma juttu tulee tässä.
Asumme omakotitalossa taajanan ulkopuolella ja talo on noin 60v vanha. Ollaan asuttu nyt 2v ja välillä sattuu ja tapahtuu. Tyypilliset portaiden narinat + askelten äänet on joka päiväisiä ja niihin ollaankin totuttu (osa selittyy toki lömpötilojen vaihtelulla ). Nyt jouluna tapahtui kuitenkin jotain joka on pakko huomioda ihan kunnolla. Meillä oli siskoni perhe kylässä ja siskoni poika 9v näki saunalla naisen ja nainen oli kutsunut häntä nimellä! Poika luuli että äitinsä tai tätinsä (minä) huhuilimme häntä. Vaan emme huhuilleet. Poika luonnollisesti tästä säikähti. Joku oli ensin lausunut hänen nimensä ja tämän jälkeen hän oli peilinkautta ikään kuin nähnyt jonkun hiippailevan.
Tämän jälkeen en ole mennyt saunalle yksin,hrrrr! Lisääkin juttuja on.
Kommentit (215)
Erikoiset tapahtumat ei ole "kummitusjuttuja". Ne on todellisuudesta laventuneita pienen todennäköisyyden toteutuneita tapahtumia, ja "ajan halkeamia".
Tämä kertookin paljon palsta älykkyystasosta.
Ei taidakkaan olla yli 120.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että aaveita on olemassa. Ihmisen mielikuvitus yltää ihan uskomattomiin juttuihin. Aaveisiin uskominen juontuu myös siitä, että halutaan uskoa jonkinlaiseen kuolemanjälkeiseen olemassaoloon. Se meitä kaikkia kohtaava totaalinen katoaminen kun vaan on niin kauhea asia.
Tästä testinä olen odotellut, tulisiko edesmennyt isäni moikkaamaan. Ei ole näkynyt.
Joskus voisi olla hauska osallistua johonkin spiritisti-istuntoon ihan vaan nähdäkseen, miten nämä tyypit huijaavat. Kerran tein tällaisen tempun yhdelle tarot-korttien lukijalle. Ihan tahallani varoin tosi tarkasti kertomasta itsestäni yhtään mitään, vaikka kuinka yritti lypsää. Eikös se niin mene, että korttien pitäisi kertoa. Session päätteeksi "ennustaja" oli tosi ärtynyt ja suorastaan vihainen, tajusi varmaan, että se olinkin minä, joka vedin häntä 6-0.
Kaikki ei niitä näe. Pitää olla henkinen yhteys jne elämänkokemusta. Itse olen kokenut kummittelua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kertookin paljon palsta älykkyystasosta.
Ei taidakkaan olla yli 120.
Omaa älykkyyttäsi mainostaa oman viestisi ainoa yläpeukuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Erikoiset tapahtumat ei ole "kummitusjuttuja". Ne on todellisuudesta laventuneita pienen todennäköisyyden toteutuneita tapahtumia, ja "ajan halkeamia".
Pelkkiä alapeukutuksia, koska mitään sensaatiomaista tai ylisanoja ei ole. Olen empiirisesti kokenut pari kertaa tuollaisen tapahtuman. Ja se on ihan linjassa sen kanssa, mitä fysiikka meille kertoo. E=mc^2. Minkkirinkilän massakeskipiste on sen reiän keskellä.
Olen lentänyt huikeassa kaaressa korkealta kovalle alustalle, eikä mustelman mustelmaa tai hiuskarvaakaan taittunut. Läsnäolijat pelästyi ja kirkui. Energiavektori oli paljon eteenpäin, ja nopeus riittävä. Silmät oli kiinni ja muu rekisteröinti tiedostamattomalla. Ei mikään kummitusjuttu, vaan epätodennäköinen tapahtuma.
Vastaavalla tavalla kymmenestä metristä auton konepellille särmikäs kivi. Lopputuloksena ei jälkeäkään. Kokoomapiste oli jossain toisaalla ja minun puolella lopputuloksen kannalta.
Lapseni lensi rotkoon (kivikkolouhos) usean kymmenen kilometrin tuntivauhtia. Oli laittanut silmät kiinni kun pelotti. Hänelle ei käynyt oikeastaan kuinkaan. Kokonaiskeskipiste eneggian osalta oli toisaalla.
Ei kannata mitään mielikuvituskyhäelmiä tehdä, vaan ajatella ihan jo tiedettyen faktojen perusteella, ja mahdollisesti laventaa niitä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko nähneet enneunia?
Minä nään enneunia, mutta en tiedä, minkä vuoksi, kun en tapahtumiin voi vaikuttaa ja aina en edes ymmärrä unia kuin jälkeenpäin.
En seuraa formuloita, enkä fanita kuskeja. Olin päiväunilla ja näin unen lumisesta metsästä ja siinä oli mäki ja puita. Joku tuli kovaa vauhtia laskien ja tiesin käyvän huonosti. Myöhemmin tuli uutinen Michael Schumacherista.
Sitten näin thaimaan tsunamin. Kävelin kirkon näköiseen rakennukseen, siellä oli mustia antiikkisia huonekaluja. Yhtä-äkkiä tuli kovalla voimalla vettä ja kaikki huonekalut peittyivät veteen. Myöhemmin tuli taas uutinen tsunamista. Koskaan en ole käynyt Thaimaassa.
Sitten näin unta, että ambulanssi ajoi talomme ohi. Heräsin ja ajattelin,että taas joku nuori kolarissa. Vähän ajan kuluttua ambulanssi meni oikeasti ja aamulla luin teinin kolaroineen mopoautollaan ja kuolleen. En tuntenut häntä.
Siinä muutama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko nähneet enneunia?
Minä nään enneunia, mutta en tiedä, minkä vuoksi, kun en tapahtumiin voi vaikuttaa ja aina en edes ymmärrä unia kuin jälkeenpäin.
En seuraa formuloita, enkä fanita kuskeja. Olin päiväunilla ja näin unen lumisesta metsästä ja siinä oli mäki ja puita. Joku tuli kovaa vauhtia laskien ja tiesin käyvän huonosti. Myöhemmin tuli uutinen Michael Schumacherista.
Sitten näin thaimaan tsunamin. Kävelin kirkon näköiseen rakennukseen, siellä oli mustia antiikkisia huonekaluja. Yhtä-äkkiä tuli kovalla voimalla vettä ja kaikki huonekalut peittyivät veteen. Myöhemmin tuli taas uutinen tsunamista. Koskaan en ole käynyt Thaimaassa.
Sitten näin unta, että ambulanssi ajoi talomme ohi. Heräsin ja ajattelin,että taas joku nuori kolarissa. Vähän ajan kuluttua ambulanssi meni oikeasti ja aamulla l
Minä muistan vain yhden. Paperirekkakolari Keski-Suomessa. Tajusin sen vasta turman tapahduttua.
Eniten tässä keskustelussa naurattaa muutamien pakonomainen, lähes kouristuksenomainen tai paniikinomainen tarve tulla kirjoittamaan, että mitään selittämättömiä kokemuksia ei kellään voi olla, ja että jos toisin väitetään, on päästään pipi tai vähintäänkin tyhmä. Yhteistä näille kommentoijille tuntuu aina olevan, että "ota yhteys James Randiin ja rikastu miljoonilla". No, ehkä meitä muita kiinnostaa elämässä muukin kuin raha. Kuten joku toinen jo aiemmin kirjoitti, minäkin olen kiinnostunut näiden tarinoiden lukemisesta ja kuulemisesta, mutta en yhtään siitä, että aina joku tulee ojentamaan ja vänkyttämään. Kuten se aiempikin kirjoittaja, sanon myös minä, että oikeastaan ei ole mitään väliä ovatko tarinat totta ja mahdollisia, ne ovat kokemuksina kiinnostavia joka tapauksessa.
Joten, jatkakaa. Lisää tarinoita kiitos. Hapannaamat voivat perustaa oman keskustelunsa.
Olen kirjoittanut tästä varmaan toiseenkin ketjuun, mutta kerron vielä tässä.
Isä asui viimeiset vuodet asunnossaan yksin. Kävin hänen luonaan vähintään kerran viikossa. (Kotihoitajat kävivät päivittäin.) Usein menin sisään omalla avaimellani, sillä isä saattoi olla levolla makuuhuoneessa. Jos toin ruokaa, huusin tervehdyksen eteisestä ja menin suoraan keittiöön, ja vasta sen jälkeen juttelemaan isän kanssa.
Isän kuoltua asunnossa ei asunut kukaan, mutta kävin siellä välillä tarkistamassa postin ja järjestämässä asioita. Tuolloin menin yleensä makuuhuoneen ohi olohuoneeseen. Sinne päästyäni alkoi melkein aina makuuhuoneesta kuulua vaimeita ääniä: sängyn narahdus, kepin kopsahdus lattiaan ja pari hidasta askelta. Pari kertaa oli pakko mennä katsomaan, ettei makuuhuoneessa ollut ketään.
Äänet loppuivat, kun isän sänky vietiin pois.
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä keskustelussa naurattaa muutamien pakonomainen, lähes kouristuksenomainen tai paniikinomainen tarve tulla kirjoittamaan, että mitään selittämättömiä kokemuksia ei kellään voi olla, ja että jos toisin väitetään, on päästään pipi tai vähintäänkin tyhmä. Yhteistä näille kommentoijille tuntuu aina olevan, että "ota yhteys James Randiin ja rikastu miljoonilla". No, ehkä meitä muita kiinnostaa elämässä muukin kuin raha. Kuten joku toinen jo aiemmin kirjoitti, minäkin olen kiinnostunut näiden tarinoiden lukemisesta ja kuulemisesta, mutta en yhtään siitä, että aina joku tulee ojentamaan ja vänkyttämään. Kuten se aiempikin kirjoittaja, sanon myös minä, että oikeastaan ei ole mitään väliä ovatko tarinat totta ja mahdollisia, ne ovat kokemuksina kiinnostavia joka tapauksessa.
Joten, jatkakaa. Lisää tarinoita kiitos. Hapannaamat voivat perustaa oman keskustelunsa.
Ns. skeptikoille voisi olla hyvä esimerkiksi tutustua kuolemanrajakokemuksista tehtyihin tutkimuksiin. Esimerkiksi artikkelissa Near-Death Experiences Evidence for Their Reality viitataan tutkimuksiin, joissa on arvioitu kuolemanrajakokemuksiin liittyvien ruumiista irtaantumiskokemusten ja niiden aikana tehtyjen havaintojen vastaavuutta paikalla olijoiden kuvauksiin tilanteista. Esimerkiksi suuri osa kuolemanrajakokemuksista omaavista ihmisistä kertoo katselleensa katosta, mitä lääkärit ja hoitajat tekivät ja puhuivat heidän ollessa tiedottomia. Tutkimusten mukaan 92-97,7 % potilaista osasi täsmälleen kuvata tapahtumia paikalla olijoiden, esimerkiksi lääkärien vahvistamana. Joissakin tutkimuksissa on käytetty kontrollina ihmisiä, jotka eivät kokeneet samaa ja heidän kuvauksensa olivat odotetusti hyvin epätarkkoja. Mikään happitason lasku tai välittäjäaineet eivät voi selittää sitä, miten kliinisesti kuollut ihminen osaa kuvailla tarkkaan kuolemansa aikana tapahtuneita asioita. Itse asiassa tutkimusten mukaan NDE-kokemuksia omaavilla ihmisillä oli tilanteessa keskimäärin aivoissa korkeampi happipitoisuus kuin niillä, joilla näitä kokemuksia ei ole. Tämä saattaa selittää sen, miksi he muistavat tapahtumat paremmin kuin muut, mutta ei sitä miten he irtaantuivat ruumiistaan ja osasivat tarkalleen kuvata tapahtumia ollessaan elottomia.
Mullekin on tapahtunut vastaavia omassakin kodissa. Aika paljonkin itse asiassa.