Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hei terapiassa käyneet! Kuvittelitteko tekin koko ajan, että terapeutti miettii, mistä ongelmanne ovat syntyneet?
15.01.2017 |
Että mistä ne johtuvat? Tavallaan diagnosoisi teidän terapiaanne tulon syytä ja teitä siinä mielessä? Ei siis psykiatrisin diagnoosein, vaan terapiamaailmallisin. Eli että mikä terapia olisi tälle potilaalle parempaa, jos tämä minun antamani ei ole? Senhän näkee siitä, alkaako se auttaa. Edistyykö terapia.
Minä luulin, ja oma terapiani kyllä edistyi, mutta vain pinnallisesti, koko ongelman ydin jäi terapeutilta kokonaan huomaamatta. Eli se, että minua oli kohdellut narsisti. (Äiti). Kun terapeutti kuuntelee minua ja kuvittelee äidikseni ei-narsistin, niin saadaan lopputulokseksi jotakin aivan muuta, kuin mitä koitin hänelle elämästäni ja minusta kertoa. Saatiin aikaan minun syyllistämistäni. Ei toki hänen puoleltaan, vaan minun päässäni. Koska olen tottunut ottamaan kaikki sellaiset asiat syytöksinä, joihin ihminen päätyy koittaessaan "auttaa" minua.
Kognitiivisesta terapiasta kysymys. Ehkä se on sitten aivan paska terapiasuunta narsismin uhreille.
Jos tätä lukee yksikään terapeutti, niin voit vastata tähän. Suomessa on isoja ongelmia terapiakentällä tähän liittyen, ettei potilaita hoidon aikana diagnosoida taidolla, vaan jurnutetaan siinä omassa viitekehyksessä ja maksatetaan Kelalla isot kustannukset toimimattomist terapioista.
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Mahdatko ap tajuta, että sun oma ajattelu vaikuttaa aika narsistiselta töysin riippumatta siitä, millainen sun äiti on ollut?
Nyt stop stop, ei vaikuta! Juuri tämän takia narsisteista puhuvia ivataan. Mikään ap:n tekstissä tähän mennessä ei viittaa narsismiin, äidistään ei voi sanoa juuta ei jaata eli voi olla tai sitten ei, liian vähän tietoa. Mutta nyt jotain rajaa.
Ap mä ymmärrän sua. Hyvän terapeutin ja itselle sopivan terapian löytäminen on haastavaa, muuta en osaa sulle tässä nyt sanoa. Älä muuten ota näitä juttuja täällä kovin tosissasi, sillä monet voi kirjoittaa tahallaankin mitä vaan eikä kovin monen ymmärrys asioista ole hirveän hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut koko ketjua lukea, mutta ekat pari sivua, enkä ymmärrä miksi ap:ta alapeukutetaan.
Minä olin ymmärtävinäni koko valituksen aiheen ja ap vaikuttaa olevan ihan oikeassa. Tsemiä vaan jatkoon.
Mulla kanssa takana ongelmia lapsuuden lähisuhteissa, lähinnä isän hylkääminen. Luulin pitkään, että minulla on vaikea äitisuhde, mutta nykyään ajattelen, että lapsen kasvattaminen yksin oli vain liikaa äidille, ihan hyvä äiti hän ollut. Isä sitten tosiaan laisti vastuuta ja aiheutti monenlaiset väärät ajattelumallit, joista hirveää haittaa nuoruudessa ja alle kolmekymppisenä. Lapsen itse saatuani tajusin, ettei vika voi olla lapsessa (minussa) vaan osasin viimeinkin ymmärtää, että minua vastaan oli rikottu. Sitten vasta pääsin eroon syyllisen roolista ja korjaamaan ajatusmallejani normaaleiksi.
Kyllä se joskus on tarpeen tunnistaa oikea syyllinen ja "rikos". Osaa sitten tuomita itseäänkin.
AP ymmärrän sinua. Minulla myös oli ripustautujakaveri johon meni hermot sekä narsisti perheessä. Tämä ripustautuja ei ymmärtänyt kun sanoin etten ehdi nähdä ja myös suoraan etten kaipaa seuraa niin usein. Että tarvitsen omaa aikaa myös. Koin syyllisyyttä että jouduin katkaisemaan välit ja voin pahoin pitkään. Sittemmin olen ymmärtänyt että jokaisella on vain yksi elämä sitä ei tarvitse elää muita miellyttääkseen vaan siten että itse voit hyvin. Ja on täysin ok katkaista rasittavat ihmissuhteet jotka eivät tuo sinulle iloa. Siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, minä en nyt täysin ymmärtänyt, miten se, että saisit selville kenen/minkä lapsuudenasian syytä huono olosi on, auttaa sinua eteenpäin elämässä? Ymmärtäisin, että haluaisit selvittää sen mielenkiinnosta, mutten ymmärrä miten se auttaisi sinua pääsemään eroon haitallisista ajatusmalleista sisälläsi.
Lähinnä mietin, että mitä tapahtuu sitten kun saat syypään selville. Oletko miettinyt mitä tapahtuu sen jälkeen? Tiedät ketä syyttää, mutta entä sitten?
Haluaisitko avata ulkopuoliselle tätä hieman?Se auttaa siten, että voin syyttää oikeaa tekijää, enkä kärsi enää itsesyytöksistä koskien asioita, joista muut ovat tehneet minulle ongelman. Esim. tuo määräilevä kaveri ei olisi ongelma, ellei äitini olisi sanonut, että minä olen kamala kun sanon tai pidän häntä kamalana. En ymmärtänyt, että joskus joku voi pahoittaa mielensä takiani niinkin, että se ei helvetti soikoon ole minun syyni.
apNyt ilmeisesti ymmärrät, että joku voi pahoittaa mielensä niin, ettei se ole sinun syysi. Hyvä, nyt pääset eteenpäin.
Terapian tavoitteena ei kuitenkaan ole, että voit syyttää jotakuta. Tavoitteena on muuttaa omia ajatusmalleja niin, että voi mennä eteenpäin riippumatta siitä, mitä aiemmin on tapahtunut. Sulla oli määräilevä kaveri, ja se oli kurjaa, mutta paraneminen ei ole sitä että voit joka päivä herätä ja miettiä, että kaikki oli äidin vika ja sen kaverin vika. Tavoite on se, että heräät ja rupeat elämään sitä päivää, joka on edessä. Sitten jos jossain kohtaa tulee se kaveri mieleen, voit muistaa, että täähän ei ollut mun vika, ja jatkaa eteenpäin.
Olen käynyt läpi terapian, ja se ei keskittynyt syiden löytämiseen (vaikka oli pitkä, analyyttinen terapia) vaan siihen, että pääsen eteenpäin olosuhteista riippumatta.
Ei kyse ole tuosta vaan siitä mistä 81 kirjoittaa. Mulle oli myös tärkeä kuulla ja saada vahvistus kaltoinkohtelusta ja omasta "syyttömyydestä". Sen jälkeen pystyi jättämään sen taakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap, miten ihmeessä väität tietäväsi niin paljon narsismista, mutta et ymmärrä itse olevasi narsistisin ihminen joiden tekstejä av:lla on luettu? En ole eläessäni lukenut yhtä selvän vakavasti persoonallisuushäiriöisen (narsistin) tekstejä.
Googleta vaikka lista narsismin persoonallisuuden piirteistä ja vertaile itseesi. Löytyykö yhtään kohtaa joka ei sovi sinuun? En usko, että kykenet etenemään terapiassasi ennen kuin ymmärrät ja hyväksyt tämän.
Olisiko tuo määräilevä ystävä ollut narsistille ongelma? En ole sen narsistisempi kuin sinäkään, koska empatiakykysi on tuolla tasolla.
ap
Sinulla taitaa olla mielessäsi tietynlainen kuva siitä millainen "oikea narsisti" on. Huomaathan, että narsismi persoonallisuushäiriönä on kuitenkin melko laaja-alainen häiriö. Suurin osa narsisteista on nimenomaan sinun kaltaisiasi. Ja kysymykseesi vastauksena; kyllä, narsistille nimenomaan tuollainen ihminen ON ongelma. Sen sijaan empatiakyvyn puute ja esimerkiki tuosta ystävästä välittämättömyys viittaisi psykopatiaan. Sitä ei ole meistä kummallakaan, sinäkin selvästi kuitenkin välität myös muiden tunteista, vaikka näetkin maailman todella vääristyneesti.
Monet täällä kertovat samantapaisia kokemuksia terapiasta. Kaikilla tuntuu olevan samantyyppinen ongelma; ei ole ymmärretty mitä terapiassa oikeastaan on tarkoitus tehdä. On olemassa lukuisia eri terapiasuuntauksia, joiden taustalla on kaikissa erilainen näkemys siitä mistä mielenterveyshäiriöt johtuvat, mikä niiden merkitys on sekä mikä on paras hoitokeino. Tämä tarkoittaa sitä, että osassa terapioista ei menneisyyden vatvomista nähdä keskeisenä, vaan nykyhetki ja tulevaisuus. Osassa taas nimenomaan vatvotaan siellä menneessä. Erityisesti niissä terapioissa joissa menneisyyttä käydään läpi, tulee väistämättä vastaan todella rankka vaihe. Terapiaan ei mennä niin, että joka kerta vähän eteenpäin ja eheämpänä takaisin. Kyllä niiden asioiden käsitteleminen on todella, todella raskasta, mutta pohjan kautta voi nousta ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, minä en nyt täysin ymmärtänyt, miten se, että saisit selville kenen/minkä lapsuudenasian syytä huono olosi on, auttaa sinua eteenpäin elämässä? Ymmärtäisin, että haluaisit selvittää sen mielenkiinnosta, mutten ymmärrä miten se auttaisi sinua pääsemään eroon haitallisista ajatusmalleista sisälläsi.
Lähinnä mietin, että mitä tapahtuu sitten kun saat syypään selville. Oletko miettinyt mitä tapahtuu sen jälkeen? Tiedät ketä syyttää, mutta entä sitten?
Haluaisitko avata ulkopuoliselle tätä hieman?Se auttaa siten, että voin syyttää oikeaa tekijää, enkä kärsi enää itsesyytöksistä koskien asioita, joista muut ovat tehneet minulle ongelman. Esim. tuo määräilevä kaveri ei olisi ongelma, ellei äitini olisi sanonut, että minä olen kamala kun sanon tai pidän häntä kamalana. En ymmärtänyt, että joskus joku voi pahoittaa mielensä takiani niinkin, että se ei helvetti soikoon ole minun syyni.
apNyt ilmeisesti ymmärrät, että joku voi pahoittaa mielensä niin, ettei se ole sinun syysi. Hyvä, nyt pääset eteenpäin.
Terapian tavoitteena ei kuitenkaan ole, että voit syyttää jotakuta. Tavoitteena on muuttaa omia ajatusmalleja niin, että voi mennä eteenpäin riippumatta siitä, mitä aiemmin on tapahtunut. Sulla oli määräilevä kaveri, ja se oli kurjaa, mutta paraneminen ei ole sitä että voit joka päivä herätä ja miettiä, että kaikki oli äidin vika ja sen kaverin vika. Tavoite on se, että heräät ja rupeat elämään sitä päivää, joka on edessä. Sitten jos jossain kohtaa tulee se kaveri mieleen, voit muistaa, että täähän ei ollut mun vika, ja jatkaa eteenpäin.
Olen käynyt läpi terapian, ja se ei keskittynyt syiden löytämiseen (vaikka oli pitkä, analyyttinen terapia) vaan siihen, että pääsen eteenpäin olosuhteista riippumatta.
No en mä koekaan, että sen tavoitteena on, että mä voin syyttää jotakuta, mutta on se välitavoitteena. Totta kai haluan itsekin eteenpäin olosuhteista riippumatta. Vaikka Putin hyökkäisi Suomeen niin aion olla ready. Poistun maasta perheineni.
ap
Vierailija kirjoitti:
AP ymmärrän sinua. Minulla myös oli ripustautujakaveri johon meni hermot sekä narsisti perheessä. Tämä ripustautuja ei ymmärtänyt kun sanoin etten ehdi nähdä ja myös suoraan etten kaipaa seuraa niin usein. Että tarvitsen omaa aikaa myös. Koin syyllisyyttä että jouduin katkaisemaan välit ja voin pahoin pitkään. Sittemmin olen ymmärtänyt että jokaisella on vain yksi elämä sitä ei tarvitse elää muita miellyttääkseen vaan siten että itse voit hyvin. Ja on täysin ok katkaista rasittavat ihmissuhteet jotka eivät tuo sinulle iloa. Siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.
Mä kyllä tiesin, että tarvitsen omaa aikaa ja ettei se sinänsä ole suinkaan paha asia ihmisessä. Mutta jotenkin mystisesti juuri minun kohdallani se kuulemma on osoitus jonkinlaisesta itsekkyydestäni ja pahuudestani äitini suhtautumisen mukaan ja ei vain suhtautumisen vaan sen mitä hän osoitti minulle siitä. Että katso nyt, se ei halua olla sinun kanssasi kun et tee mitään mitä kaveri toivoo. Sinun syysi ettei sinulla ole ystävää.
Ei mua ois haitannut se, mitä sille ihmiselle käy, vaan se, että se, etten mä kyennyt johonkin mitä se halusi oli kuulemma osoitus mun kyvyttömyydestä olla ihminen tai jotain. Se mua haittasi. Ja se ystävä tuntui olevan samaa mieltä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ongelmasi on vahvistusvinouma (confirmation bias) ja projektio, joita molempia harrastat ihan liikaa.
Mitä helvettiä? Googletin mitä tuo tarkoittaa ja minulla nimenomaan ei ole ennakkokäsitystä, jota vahvistan, vaan ennakkokäsitykseni on se, että olen maailmankaikkeuden suurin paska ja siitä koitan pois. Ehkei kannata psykologisoida toisia jos ei omaa alkeellisintakaan luetun ymmärtämistä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän samanlaisia kokemuksia kuin aplla. On narsistinen äiti ja aikoinaan hakeuduin terapiaan. Oli myös kognitiivinen terapia mutten siitä tuolloin tiennyt. Terapeutti ei kertonut näistä mitään, ja itse olin ihan ummikko. Jo ekat käynnit tuntui kurjalle mutten uskaltanut tehdä omaa päätöstä. Matelin tuolloin vielä aina auktoriteettina pitämäni henkilön edessä, kiitos äitini. Terapeutti oli innoissaan saadessaan musta potilaan, suunnitteli heti käyntejä jo pitkän ajan päähän.
Hänessä oli muutakin outoa.. mutta mua ja kokemuksiani hän ei uskonut tai nähnyt niillä merkitystä. Sain kuulla äitini tehneen kaikkensa eteeni ja haluavan vain hyvää. Kulissit meillä olikin täydelliset ja äiti hurmaava ja uskottava, miksi ei kukaan lähellä ollut uskonut myöskään. Terapeutti oli kuitenkin terapeutti, eihän hän meitä tuntenut ja äitini vaikutuksen alla ollut.
Mutta sain siis aina kuulla vian olevan minussa. Oli sitten menneisyyden asia tai aivan tuore. Minä kuvittelin, ylitulkitsin, olin liian herkkä jne. "Ei se nyt sitä tarkoittanut", "ei se niin voinut mennä" jne. Ratkaisu oli se että minun piti muuttua, olla loukkaantumatta, pahoittamatra mieltäni jne. Ymmärrän tiettyyn pisteeseen sen että ihminen on vastuussa omista tunteistaan, mutta ei sen kautta voi oikeuttaa muiden pahoja tekoja: vika on sinun, mitäs pahoitit mielesi. Terapeutti ei myöskään tukenut haluani etääntyä äidistä.
Menin ihan tolaltani henkisesti tuona aikana. Terapeutin mielestä terapia auttoi ja vointini oli parempi vaikka väitin itse toisin. Lopulta onneksi lopetin vaikka terapeutti siitä närkästyi. Olin ihan romuna, mutten uskaltanut enää hakea uutta apua. Sitten sattumalta tutustuin yhteen vanhempaan naiseen, ystävystyiimme ja lopulta sain purkaa hänelle oloni äidistäni sekä myös tuosta terapeutista. Se auttoi että sain vihani ja kiukkuni ulos, joku kuunteli ja hyväksyi sen, uskoi tapahtuneen. Pääsin menneisyyden kahleista hissukseen ja katkaisin myös välit äitiinkin. Mikä onkin ollut yksi elämäni tärkeimmistä teoista.
Olen tuon ylläolevan kirjoittanut ja haluan hiukan jatkaa vielä.
Mullekin syyttäminen ja syyllisen osoittaminen oli tosi tärkeää. Itse asiassa tuo huono terapeutti joka kielsi asiat vain voimisti sitä. Mutta ei se tietenkään ollut yksistään avain onneen. Välttämätöntä kuitenkin. Kun sain purkaa asiat ulos, kuulla toisen suusta että mulle on tehty väärin, ettei äitini ole normaali äiti johti siihen että pystyin alkaa ymmärtää omia tunteita ja käytöstäni ja alkaa muuttaa sitä. Mahdotontahan se muuten olisi ollutkaan. Kun on aina mitätöity niin sitä tarvii toisen ihmisen tuen kokemalleen. Pelkkä oma usko ei aina riitä. Siksi on tärkeää saada kuulla että väärintekijä on syyllinen.
Niin juuri ja tähän osuu kuin nenä päähän se oikeudenkäynti, jossa osoitan isän vaimon syylliseksi isän luottamuksen pettämiseen. Hahhahhahhaaa.
Se on osa tätä prosessiani. Minulla on isän pitkäaikaisin ystävä vaimoineen ja isän sisko jo todistajinani. Mies, siskon mies ja jopa äitini tulevat tarvittaessa todistamaan lisää vaimoa vastaan. Isoäidiltä on haudan takaa kirje vaimoa vastaan, minua puolustaen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdatko ap tajuta, että sun oma ajattelu vaikuttaa aika narsistiselta töysin riippumatta siitä, millainen sun äiti on ollut?
Nyt stop stop, ei vaikuta! Juuri tämän takia narsisteista puhuvia ivataan. Mikään ap:n tekstissä tähän mennessä ei viittaa narsismiin, äidistään ei voi sanoa juuta ei jaata eli voi olla tai sitten ei, liian vähän tietoa. Mutta nyt jotain rajaa.
Ap mä ymmärrän sua. Hyvän terapeutin ja itselle sopivan terapian löytäminen on haastavaa, muuta en osaa sulle tässä nyt sanoa. Älä muuten ota näitä juttuja täällä kovin tosissasi, sillä monet voi kirjoittaa tahallaankin mitä vaan eikä kovin monen ymmärrys asioista ole hirveän hyvä.
Kiitos, niin juuri. Minä en edes alkanut huutaa ensimmäisenä, että äitini on narsisti(nen), koska olin lukenut narsisteista, ja koska siellä oli kohtia, jotka eivät sopineet äitiini, niin olin sitten että ei ole narsisti. Ja siitä on ko kauan. Vaan täällä palstalla mulle alettiin sanoa, että äitisi on varmaan narsisti. Luin sitten narsismista taas, nyt sillä silmällä, että osuuko edes jokin. No, alkoi osua. Ja sitä kautta pääsin sen jäljille, mikä voisi paremmin auttaa minua. Narsismin ymmärtävä terapia, eikä mikään saatanan kognitiivinen. Tai se on varmaan hyvä joillekin, mutta juuri se on outoa, kun terppa ei tajua itse sitä, milloin hänen edustamansa viitekehys ei ole sopiva potilaalle!
ap
Tai sanoisin itseäni mieluummin avun hakijaksi kuin potilaaksi. Potilas on äitini.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ongelmasi on vahvistusvinouma (confirmation bias) ja projektio, joita molempia harrastat ihan liikaa.
Mitä helvettiä? Googletin mitä tuo tarkoittaa ja minulla nimenomaan ei ole ennakkokäsitystä, jota vahvistan, vaan ennakkokäsitykseni on se, että olen maailmankaikkeuden suurin paska ja siitä koitan pois. Ehkei kannata psykologisoida toisia jos ei omaa alkeellisintakaan luetun ymmärtämistä.
ap
En ole tuo ensimmäisen viestin lähettäjä, mutta vaikka kuinka yrittäisit meille väittää että ennakkokäsityksesi on että "olet maailmankaikkeuden suurin paska" niin joka ikisesti viestistäsi paistaa läpi totuus; maailmasi pyörii vain ja ainoastaan sinun ympärilläsi, et kykene näkemään itsessäsi yhtään mitään vikaa. Sinua kohtaan on tehty väärin, mutta sinä teet myös väärin. Olet niin kiinni vääryydessä jota olet kokenut, että oikeutat sillä kaiken omassa käytöksessäsi.
Menneisyyden tapahtumat eivät vie sinulta ihmisarvoasi, eivätkä täten vastuutasi. Olet vastuussa itsestäsi, vaikka sinulle olisi tehty mitä, et voi lopun elämääsi syyttää muita niistä asioista, mitkä itse teet väärin.
bubbahubba kirjoitti:
En jaksanut koko ketjua lukea, mutta ekat pari sivua, enkä ymmärrä miksi ap:ta alapeukutetaan.
Minä olin ymmärtävinäni koko valituksen aiheen ja ap vaikuttaa olevan ihan oikeassa. Tsemiä vaan jatkoon.
Mulla kanssa takana ongelmia lapsuuden lähisuhteissa, lähinnä isän hylkääminen. Luulin pitkään, että minulla on vaikea äitisuhde, mutta nykyään ajattelen, että lapsen kasvattaminen yksin oli vain liikaa äidille, ihan hyvä äiti hän ollut. Isä sitten tosiaan laisti vastuuta ja aiheutti monenlaiset väärät ajattelumallit, joista hirveää haittaa nuoruudessa ja alle kolmekymppisenä. Lapsen itse saatuani tajusin, ettei vika voi olla lapsessa (minussa) vaan osasin viimeinkin ymmärtää, että minua vastaan oli rikottu. Sitten vasta pääsin eroon syyllisen roolista ja korjaamaan ajatusmallejani normaaleiksi.
Kyllä se joskus on tarpeen tunnistaa oikea syyllinen ja "rikos". Osaa sitten tuomita itseäänkin.
Minulla on tämä sama, sen lisäksi, että äidissäni on narsistinen kohta. Alkuun homma olisikin parantunut sillä, että annan äidilleni anteeksi sen, ettei hän kyennyt parempaan koska isästäkään ei ollut pahemmin apua, päinvastoin äidille osin, mutta siis oliko äiti liikuttunut siitä, että tytär tulee vastaan ja halusiko sopia? Ei todellakaan. Syytti edelleen vain minua ja nujersi, ettei sinun kanssasi kukaan tule tulemaan ikinä toimeen. Aivan hirveä lähestymistapa menneeseen. Menin ihan hajalle siitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdatko ap tajuta, että sun oma ajattelu vaikuttaa aika narsistiselta töysin riippumatta siitä, millainen sun äiti on ollut?
Nyt stop stop, ei vaikuta! Juuri tämän takia narsisteista puhuvia ivataan. Mikään ap:n tekstissä tähän mennessä ei viittaa narsismiin, äidistään ei voi sanoa juuta ei jaata eli voi olla tai sitten ei, liian vähän tietoa. Mutta nyt jotain rajaa.
Ap mä ymmärrän sua. Hyvän terapeutin ja itselle sopivan terapian löytäminen on haastavaa, muuta en osaa sulle tässä nyt sanoa. Älä muuten ota näitä juttuja täällä kovin tosissasi, sillä monet voi kirjoittaa tahallaankin mitä vaan eikä kovin monen ymmärrys asioista ole hirveän hyvä.
Ap on kirjoitellut tänne palstalle lukuisia ketjuja, joista ajatusmaailma ja mitä kummallisemmat tapaukset ovat tulleet meille tutuiksi. Emme siis vastaa ainoastaan tämän ketjun viesteihin, vaan aiemmankin perusteella. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ongelmasi on vahvistusvinouma (confirmation bias) ja projektio, joita molempia harrastat ihan liikaa.
Mitä helvettiä? Googletin mitä tuo tarkoittaa ja minulla nimenomaan ei ole ennakkokäsitystä, jota vahvistan, vaan ennakkokäsitykseni on se, että olen maailmankaikkeuden suurin paska ja siitä koitan pois. Ehkei kannata psykologisoida toisia jos ei omaa alkeellisintakaan luetun ymmärtämistä.
ap
You just proved my point ;) .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ongelmasi on vahvistusvinouma (confirmation bias) ja projektio, joita molempia harrastat ihan liikaa.
Mitä helvettiä? Googletin mitä tuo tarkoittaa ja minulla nimenomaan ei ole ennakkokäsitystä, jota vahvistan, vaan ennakkokäsitykseni on se, että olen maailmankaikkeuden suurin paska ja siitä koitan pois. Ehkei kannata psykologisoida toisia jos ei omaa alkeellisintakaan luetun ymmärtämistä.
apEn ole tuo ensimmäisen viestin lähettäjä, mutta vaikka kuinka yrittäisit meille väittää että ennakkokäsityksesi on että "olet maailmankaikkeuden suurin paska" niin joka ikisesti viestistäsi paistaa läpi totuus; maailmasi pyörii vain ja ainoastaan sinun ympärilläsi, et kykene näkemään itsessäsi yhtään mitään vikaa. Sinua kohtaan on tehty väärin, mutta sinä teet myös väärin. Olet niin kiinni vääryydessä jota olet kokenut, että oikeutat sillä kaiken omassa käytöksessäsi.
Menneisyyden tapahtumat eivät vie sinulta ihmisarvoasi, eivätkä täten vastuutasi. Olet vastuussa itsestäsi, vaikka sinulle olisi tehty mitä, et voi lopun elämääsi syyttää muita niistä asioista, mitkä itse teet väärin.
No kerro mitä vikaa mun pitäisi itsessäni nähdä? Kerropa nyt. Haluan kuulla mitä sinä tiedät. Se ettet tiedä kaikkea ei oikeuta sinua väittämään minun luulevan olevani täydellinen jotenkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ongelmasi on vahvistusvinouma (confirmation bias) ja projektio, joita molempia harrastat ihan liikaa.
Mitä helvettiä? Googletin mitä tuo tarkoittaa ja minulla nimenomaan ei ole ennakkokäsitystä, jota vahvistan, vaan ennakkokäsitykseni on se, että olen maailmankaikkeuden suurin paska ja siitä koitan pois. Ehkei kannata psykologisoida toisia jos ei omaa alkeellisintakaan luetun ymmärtämistä.
apYou just proved my point ;) .
Millä lailla todistin? Ennakkokäsityksenihän kuuluisi olla, etten ole ikinä tehnyt mitään väärää jos sinun pointtisi olisi jotenkin todistettu. Mutta kun nyt ei ole kysymys siitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap, miten ihmeessä väität tietäväsi niin paljon narsismista, mutta et ymmärrä itse olevasi narsistisin ihminen joiden tekstejä av:lla on luettu? En ole eläessäni lukenut yhtä selvän vakavasti persoonallisuushäiriöisen (narsistin) tekstejä.
Googleta vaikka lista narsismin persoonallisuuden piirteistä ja vertaile itseesi. Löytyykö yhtään kohtaa joka ei sovi sinuun? En usko, että kykenet etenemään terapiassasi ennen kuin ymmärrät ja hyväksyt tämän.
Olisiko tuo määräilevä ystävä ollut narsistille ongelma? En ole sen narsistisempi kuin sinäkään, koska empatiakykysi on tuolla tasolla.
apSinulla taitaa olla mielessäsi tietynlainen kuva siitä millainen "oikea narsisti" on. Huomaathan, että narsismi persoonallisuushäiriönä on kuitenkin melko laaja-alainen häiriö. Suurin osa narsisteista on nimenomaan sinun kaltaisiasi. Ja kysymykseesi vastauksena; kyllä, narsistille nimenomaan tuollainen ihminen ON ongelma. Sen sijaan empatiakyvyn puute ja esimerkiki tuosta ystävästä välittämättömyys viittaisi psykopatiaan. Sitä ei ole meistä kummallakaan, sinäkin selvästi kuitenkin välität myös muiden tunteista, vaikka näetkin maailman todella vääristyneesti.
Monet täällä kertovat samantapaisia kokemuksia terapiasta. Kaikilla tuntuu olevan samantyyppinen ongelma; ei ole ymmärretty mitä terapiassa oikeastaan on tarkoitus tehdä. On olemassa lukuisia eri terapiasuuntauksia, joiden taustalla on kaikissa erilainen näkemys siitä mistä mielenterveyshäiriöt johtuvat, mikä niiden merkitys on sekä mikä on paras hoitokeino. Tämä tarkoittaa sitä, että osassa terapioista ei menneisyyden vatvomista nähdä keskeisenä, vaan nykyhetki ja tulevaisuus. Osassa taas nimenomaan vatvotaan siellä menneessä. Erityisesti niissä terapioissa joissa menneisyyttä käydään läpi, tulee väistämättä vastaan todella rankka vaihe. Terapiaan ei mennä niin, että joka kerta vähän eteenpäin ja eheämpänä takaisin. Kyllä niiden asioiden käsitteleminen on todella, todella raskasta, mutta pohjan kautta voi nousta ylös.
Miksi narsistille ripustautuva ystävä on ongelma? Minulle hän oli siksi, että suuttui minulle eräästä tekemästäni virheestä, jota on vaikea nähdä sen pahempana asiana, kuin mitä hän oli minulle aiemmin tehnyt, mutta hänellä oli mammansa tuki olla ilkeä minulle ja minulla taas oli äitini yritys ottaa minulta oma voimani pois joten minä jäin koukkuun miellyttämään häntä mutta häntä ei minun mahdollinen paha mileni kiinnostanut ollenkaan. Siis tätä ripustautujaa.
ap
Alue: Aihe vapaa
Olen tuon ylläolevan kirjoittanut ja haluan hiukan jatkaa vielä.
Mullekin syyttäminen ja syyllisen osoittaminen oli tosi tärkeää. Itse asiassa tuo huono terapeutti joka kielsi asiat vain voimisti sitä. Mutta ei se tietenkään ollut yksistään avain onneen. Välttämätöntä kuitenkin. Kun sain purkaa asiat ulos, kuulla toisen suusta että mulle on tehty väärin, ettei äitini ole normaali äiti johti siihen että pystyin alkaa ymmärtää omia tunteita ja käytöstäni ja alkaa muuttaa sitä. Mahdotontahan se muuten olisi ollutkaan. Kun on aina mitätöity niin sitä tarvii toisen ihmisen tuen kokemalleen. Pelkkä oma usko ei aina riitä. Siksi on tärkeää saada kuulla että väärintekijä on syyllinen.