Hei terapiassa käyneet! Kuvittelitteko tekin koko ajan, että terapeutti miettii, mistä ongelmanne ovat syntyneet?

Ap, kognitiivinen terapeuttisi ymmärtää kyllä vaikeuksiesi syntyhistorian. Huonot asiat siellä ovat kuitenkin jo tapahtuneet eikä mikään enää niitä muuta. Niillä asioilla on ymmärrettävästi ollut vaikutuksia sinuun ja elämääsi, ja niille terapiassa voidaan tehdä jotain. Tämä ei tarkoita sitä, että mennyttä mitätöitäisiin ja sinua syytettäisiin, vaan ennemminkin sitä, että sinulle tarjoutuu mahdollisuus elää hyvää elämää tässä hetkessä, ilman että menneisyytesi määrittelee sen. Kaikkea hyvää sinulle. T: Psykoterapeutiksi opiskeleva

Vierailija kirjoitti:

Kuole, ap.

Niin teen, mutten tänä yönä.

ap

Tää tyyppi on maailman rasittavin ihminen. Toivottavasti maksat terapiasi itse ettei sekin mene mun verorahoista. Ja toivottavasti lapsillasikin on hyvät terapeutit. Sääliksi käy äitiäsi, osu kohdalle geenilotossa tommonen idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kognitiivinen terapeuttisi ymmärtää kyllä vaikeuksiesi syntyhistorian. Huonot asiat siellä ovat kuitenkin jo tapahtuneet eikä mikään enää niitä muuta. Niillä asioilla on ymmärrettävästi ollut vaikutuksia sinuun ja elämääsi, ja niille terapiassa voidaan tehdä jotain. Tämä ei tarkoita sitä, että mennyttä mitätöitäisiin ja sinua syytettäisiin, vaan ennemminkin sitä, että sinulle tarjoutuu mahdollisuus elää hyvää elämää tässä hetkessä, ilman että menneisyytesi määrittelee sen. Kaikkea hyvää sinulle. T: Psykoterapeutiksi opiskeleva

No ei kyllä mahdollistunut sen terapian ansiosta. Tai siis veihän se parempaan suuntaan, mutta siis menin sinne koska olin masentunut ja siitä oli seurannut elämääni ongelmia.

Se terppa auttoi ettei ne masennuksesta syntyneet asiat enää olleet ongelmia, mutta eipä osannut auttaa alkusyyssä, eli siinä mikä johti masennukseen. Opiskele sinä narsismista, muuten tulet hakkaamaan päätäsi seinään monien potilaittesi kanssa. Narsismia (vaikkei hlö diagnoosia siitä saisikaan) on nykyajan nuorissa vanhmmissa paljonkin. Ja lapset kantaa seuraukset.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, kognitiivinen terapeuttisi ymmärtää kyllä vaikeuksiesi syntyhistorian. Huonot asiat siellä ovat kuitenkin jo tapahtuneet eikä mikään enää niitä muuta. Niillä asioilla on ymmärrettävästi ollut vaikutuksia sinuun ja elämääsi, ja niille terapiassa voidaan tehdä jotain. Tämä ei tarkoita sitä, että mennyttä mitätöitäisiin ja sinua syytettäisiin, vaan ennemminkin sitä, että sinulle tarjoutuu mahdollisuus elää hyvää elämää tässä hetkessä, ilman että menneisyytesi määrittelee sen. Kaikkea hyvää sinulle. T: Psykoterapeutiksi opiskeleva

Ja jos kerran ymmärsi, niin miksi minulle jäi 6 vuoden terapiasta päälle aiemmin syntynyt taipumukseni syyllistyä kaikesta??

ap

Vierailija kirjoitti:

Tää tyyppi on maailman rasittavin ihminen. Toivottavasti maksat terapiasi itse ettei sekin mene mun verorahoista. Ja toivottavasti lapsillasikin on hyvät terapeutit. Sääliksi käy äitiäsi, osu kohdalle geenilotossa tommonen idiootti.

Kela on maksanut elokuusta alkaen terapiani. Maksanee sen 2,5 vuotta. Mene sinä terapiaan, ettei muiden ihmisten saama apu noin ota mielen päälle.

ap

AP, minä en nyt täysin ymmärtänyt, miten se, että saisit selville kenen/minkä lapsuudenasian syytä huono olosi on, auttaa sinua eteenpäin elämässä? Ymmärtäisin, että haluaisit selvittää sen mielenkiinnosta, mutten ymmärrä miten se auttaisi sinua pääsemään eroon haitallisista ajatusmalleista sisälläsi.

Lähinnä mietin, että mitä tapahtuu sitten kun saat syypään selville. Oletko miettinyt mitä tapahtuu sen jälkeen? Tiedät ketä syyttää, mutta entä sitten?

Haluaisitko avata ulkopuoliselle tätä hieman?

terapeutin työ on löytää nimenomaan se syy. siitä on hyvä lähteä purkamaan koko ongelmaa. miten luulit että terapia toimii?

ap, miten ihmeessä väität tietäväsi niin paljon narsismista, mutta et ymmärrä itse olevasi narsistisin ihminen joiden tekstejä av:lla on luettu? En ole eläessäni lukenut yhtä selvän vakavasti persoonallisuushäiriöisen (narsistin) tekstejä.

Googleta vaikka lista narsismin persoonallisuuden piirteistä ja vertaile itseesi. Löytyykö yhtään kohtaa joka ei sovi sinuun? En usko, että kykenet etenemään terapiassasi ennen kuin ymmärrät ja hyväksyt tämän.

Siis mikä tai kuka vittu tää AP on? Ihme jankkaaja. Vaikuttaa pelottavalta.

Ainakin ap:n kirjallinen anti on tosi surkeaa ja sekavaan, joten en yhtään ihmettelisi, vaikka hänen verbaalinenkin anti olisi epäselvää terapeutin vastaanotolla. Ehkä sä et vaan kykene selittämään asioita tarpeeksi selkeästi ja avaamaan ajatuksiasi kunnolla? Terapiasta ei myöskään hyödy sellaiset ihmiset, jotka eivät kykene analyyttiseen pohdintaan ja arvioimaan omia tunteitaan ja käytöstään. Usein suuren trauman läpikäyneet ihmiset ovat juurikin tällaisia "ihmislukkoja" ja sulkeneet mielestään pois kaikki tunteet ja ajatukset ahdistavista asioista. Niitä on tosi työlästä lähteä kaivelemaan sieltä alitajunnasta ja koostaa looginen kerronta syys-seuraussuhteista. Kovimmat traumat kokeneet tai tunneälyltään/sosiaalisilta taidoilta vajaat ihmiset eivät hyödy terapiasta paljoakaan.

Mulla vähän samanlaisia kokemuksia kuin aplla. On narsistinen äiti ja aikoinaan hakeuduin terapiaan. Oli myös kognitiivinen terapia mutten siitä tuolloin tiennyt. Terapeutti ei kertonut näistä mitään, ja itse olin ihan ummikko. Jo ekat käynnit tuntui kurjalle mutten uskaltanut tehdä omaa päätöstä. Matelin tuolloin vielä aina auktoriteettina pitämäni henkilön edessä, kiitos äitini. Terapeutti oli innoissaan saadessaan musta potilaan, suunnitteli heti käyntejä jo pitkän ajan päähän.

Hänessä oli muutakin outoa.. mutta mua ja kokemuksiani hän ei uskonut tai nähnyt niillä merkitystä. Sain kuulla äitini tehneen kaikkensa eteeni ja haluavan vain hyvää. Kulissit meillä olikin täydelliset ja äiti hurmaava ja uskottava, miksi ei kukaan lähellä ollut uskonut myöskään. Terapeutti oli kuitenkin terapeutti, eihän hän meitä tuntenut ja äitini vaikutuksen alla ollut.

Mutta sain siis aina kuulla vian olevan minussa. Oli sitten menneisyyden asia tai aivan tuore. Minä kuvittelin, ylitulkitsin, olin liian herkkä jne. "Ei se nyt sitä tarkoittanut", "ei se niin voinut mennä" jne. Ratkaisu oli se että minun piti muuttua, olla loukkaantumatta, pahoittamatra mieltäni jne. Ymmärrän tiettyyn pisteeseen sen että ihminen on vastuussa omista tunteistaan, mutta ei sen kautta voi oikeuttaa muiden pahoja tekoja: vika on sinun, mitäs pahoitit mielesi. Terapeutti ei myöskään tukenut haluani etääntyä äidistä.

Menin ihan tolaltani henkisesti tuona aikana. Terapeutin mielestä terapia auttoi ja vointini oli parempi vaikka väitin itse toisin. Lopulta onneksi lopetin vaikka terapeutti siitä närkästyi. Olin ihan romuna, mutten uskaltanut enää hakea uutta apua. Sitten sattumalta tutustuin yhteen vanhempaan naiseen, ystävystyiimme ja lopulta sain purkaa hänelle oloni äidistäni sekä myös tuosta terapeutista. Se auttoi että sain vihani ja kiukkuni ulos, joku kuunteli ja hyväksyi sen, uskoi tapahtuneen. Pääsin menneisyyden kahleista hissukseen ja katkaisin myös välit äitiinkin. Mikä onkin ollut yksi elämäni tärkeimmistä teoista.

Minä koen että mun tilanteessa oli tosi tärkeää löytää ne tilanteet jotka oli aiheuttaneet trauman ja vääristyneet ajatukset koska sama trauma laukeaa joka kerta tilanteissa jotka jotenkin muistuttavat minua näistä lapsuuden tilanteista.Ennen terapiaa en ymmärtänyt miksi suht.mitättömältä vaikuttava tilanne (vaikea selittää) aiheuttaa minussa niin voimakasta raivoa.En ymmärtänyt kytköstä lapsuuteen.

Vierailija kirjoitti:

terapeutin työ on löytää nimenomaan se syy. siitä on hyvä lähteä purkamaan koko ongelmaa. miten luulit että terapia toimii?

Ihmiset eivät ole sarjakuvien supersankareita, joilla on joku syntytarina joka selittää kätevästi sen miksi heistä tuli sellaisia kuin tuli. Syntipukkien etsiminen on usein todella hedelmätöntä ja pitäisin terapeuttia epäammattimaisena, jos hän menisi väittämään potilaalle että kaikki sun ongelmathan johtuvat asiasta x. Oman menneisyyden ymmärtäminen on tärkeää, mutta ihmisten ongelmat on usein monimutkaisten sattumusten tulosta pitkältä aikaväliltä. Poikkeuksena tietysti ihmiset joilla on vaikea trauma, kuten väkivaltakokemus, joka aloittaa terapian tarpeen.

Ratkaisukeskeinen terapiahan on muuten terapiasuuntaus, jossa nimenomaan vältetään ongelmakeskeisyyttä, ja keskitytään nykyisyyteen ja tulevaan menneisyyden sijaa. Siellä ei ainakaan kaivella mitään menneisyyden syntipukkeja.

Vierailija kirjoitti:

AP, minä en nyt täysin ymmärtänyt, miten se, että saisit selville kenen/minkä lapsuudenasian syytä huono olosi on, auttaa sinua eteenpäin elämässä? Ymmärtäisin, että haluaisit selvittää sen mielenkiinnosta, mutten ymmärrä miten se auttaisi sinua pääsemään eroon haitallisista ajatusmalleista sisälläsi.

Lähinnä mietin, että mitä tapahtuu sitten kun saat syypään selville. Oletko miettinyt mitä tapahtuu sen jälkeen? Tiedät ketä syyttää, mutta entä sitten?

Haluaisitko avata ulkopuoliselle tätä hieman?

Se auttaa siten, että voin syyttää oikeaa tekijää, enkä kärsi enää itsesyytöksistä koskien asioita, joista muut ovat tehneet minulle ongelman. Esim. tuo määräilevä kaveri ei olisi ongelma, ellei äitini olisi sanonut, että minä olen kamala kun sanon tai pidän häntä kamalana. En ymmärtänyt, että joskus joku voi pahoittaa mielensä takiani niinkin, että se ei helvetti soikoon ole minun syyni.

ap

Vierailija kirjoitti:

terapeutin työ on löytää nimenomaan se syy. siitä on hyvä lähteä purkamaan koko ongelmaa. miten luulit että terapia toimii?

Minä en tiennyt miten terapia toimii, kun menin sikne, koska en ole opiskellut alaa. Mutta oletin asioitteni selviävän terapeutin avulla. Mutta ei se terapeutti siihn kyennyt, että saisin autettua siis itseäni syyssä, mikä johti masennukseen.

ap

Vierailija kirjoitti:

ap, miten ihmeessä väität tietäväsi niin paljon narsismista, mutta et ymmärrä itse olevasi narsistisin ihminen joiden tekstejä av:lla on luettu? En ole eläessäni lukenut yhtä selvän vakavasti persoonallisuushäiriöisen (narsistin) tekstejä.

Googleta vaikka lista narsismin persoonallisuuden piirteistä ja vertaile itseesi. Löytyykö yhtään kohtaa joka ei sovi sinuun? En usko, että kykenet etenemään terapiassasi ennen kuin ymmärrät ja hyväksyt tämän.

Olisiko tuo määräilevä ystävä ollut narsistille ongelma? En ole sen narsistisempi kuin sinäkään, koska empatiakykysi on tuolla tasolla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän samanlaisia kokemuksia kuin aplla. On narsistinen äiti ja aikoinaan hakeuduin terapiaan. Oli myös kognitiivinen terapia mutten siitä tuolloin tiennyt. Terapeutti ei kertonut näistä mitään, ja itse olin ihan ummikko. Jo ekat käynnit tuntui kurjalle mutten uskaltanut tehdä omaa päätöstä. Matelin tuolloin vielä aina auktoriteettina pitämäni henkilön edessä, kiitos äitini. Terapeutti oli innoissaan saadessaan musta potilaan, suunnitteli heti käyntejä jo pitkän ajan päähän.

Hänessä oli muutakin outoa.. mutta mua ja kokemuksiani hän ei uskonut tai nähnyt niillä merkitystä. Sain kuulla äitini tehneen kaikkensa eteeni ja haluavan vain hyvää. Kulissit meillä olikin täydelliset ja äiti hurmaava ja uskottava, miksi ei kukaan lähellä ollut uskonut myöskään. Terapeutti oli kuitenkin terapeutti, eihän hän meitä tuntenut ja äitini vaikutuksen alla ollut.

Mutta sain siis aina kuulla vian olevan minussa. Oli sitten menneisyyden asia tai aivan tuore. Minä kuvittelin, ylitulkitsin, olin liian herkkä jne. "Ei se nyt sitä tarkoittanut", "ei se niin voinut mennä" jne. Ratkaisu oli se että minun piti muuttua, olla loukkaantumatta, pahoittamatra mieltäni jne. Ymmärrän tiettyyn pisteeseen sen että ihminen on vastuussa omista tunteistaan, mutta ei sen kautta voi oikeuttaa muiden pahoja tekoja: vika on sinun, mitäs pahoitit mielesi. Terapeutti ei myöskään tukenut haluani etääntyä äidistä.

Menin ihan tolaltani henkisesti tuona aikana. Terapeutin mielestä terapia auttoi ja vointini oli parempi vaikka väitin itse toisin. Lopulta onneksi lopetin vaikka terapeutti siitä närkästyi. Olin ihan romuna, mutten uskaltanut enää hakea uutta apua. Sitten sattumalta tutustuin yhteen vanhempaan naiseen, ystävystyiimme ja lopulta sain purkaa hänelle oloni äidistäni sekä myös tuosta terapeutista. Se auttoi että sain vihani ja kiukkuni ulos, joku kuunteli ja hyväksyi sen, uskoi tapahtuneen. Pääsin menneisyyden kahleista hissukseen ja katkaisin myös välit äitiinkin. Mikä onkin ollut yksi elämäni tärkeimmistä teoista.

Huhhuh, juuri näin. Pistää vihaksi tuollainen terapia. Mä odotin paljon terapialtani, että terapeutti ymmärtää haavoittuneisuutta, mutta mullekin tuli tunne, että kun äitini opein syytin itseäni ilkeäksi, niin terapeutinkn mielestä sitten mun ois pitänyt vain opetella siitä pois... Huhheijaa, kun minä nimenomaan en ollut se ilkeä, vaan mulle oli oltu sitä ja reagointini siihen (viha ym) olikin sitten äidistäni niin väärin niin väärin, eikä terppa oikaissut asiaa ollenkaan!

Mieheni on koko ajan nähnyt enemmän ja hän on minun tuo sinun "vanhempi naisesi", tyyppi, joka uskoi minuun. Mutta silti olen tarvinnut uutta terapiaa. Ja onneksi sellaisen löytänytkin.

ap

Ap ongelmasi on vahvistusvinouma (confirmation bias) ja projektio, joita molempia harrastat ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, minä en nyt täysin ymmärtänyt, miten se, että saisit selville kenen/minkä lapsuudenasian syytä huono olosi on, auttaa sinua eteenpäin elämässä? Ymmärtäisin, että haluaisit selvittää sen mielenkiinnosta, mutten ymmärrä miten se auttaisi sinua pääsemään eroon haitallisista ajatusmalleista sisälläsi.

Lähinnä mietin, että mitä tapahtuu sitten kun saat syypään selville. Oletko miettinyt mitä tapahtuu sen jälkeen? Tiedät ketä syyttää, mutta entä sitten?

Haluaisitko avata ulkopuoliselle tätä hieman?

Se auttaa siten, että voin syyttää oikeaa tekijää, enkä kärsi enää itsesyytöksistä koskien asioita, joista muut ovat tehneet minulle ongelman. Esim. tuo määräilevä kaveri ei olisi ongelma, ellei äitini olisi sanonut, että minä olen kamala kun sanon tai pidän häntä kamalana. En ymmärtänyt, että joskus joku voi pahoittaa mielensä takiani niinkin, että se ei helvetti soikoon ole minun syyni.

ap

Nyt ilmeisesti ymmärrät, että joku voi pahoittaa mielensä niin, ettei se ole sinun syysi. Hyvä, nyt pääset eteenpäin.

Terapian tavoitteena ei kuitenkaan ole, että voit syyttää jotakuta. Tavoitteena on muuttaa omia ajatusmalleja niin, että voi mennä eteenpäin riippumatta siitä, mitä aiemmin on tapahtunut. Sulla oli määräilevä kaveri, ja se oli kurjaa, mutta paraneminen ei ole sitä että voit joka päivä herätä ja miettiä, että kaikki oli äidin vika ja sen kaverin vika. Tavoite on se, että heräät ja rupeat elämään sitä päivää, joka on edessä. Sitten jos jossain kohtaa tulee se kaveri mieleen, voit muistaa, että täähän ei ollut mun vika, ja jatkaa eteenpäin.

Olen käynyt läpi terapian, ja se ei keskittynyt syiden löytämiseen (vaikka oli pitkä, analyyttinen terapia) vaan siihen, että pääsen eteenpäin olosuhteista riippumatta.