Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetän kaiken, olen pulassa
Miksiniin
14.01.2017 |
Mieheni ilmoitti haluavansa erota.
Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.
Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.
Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.
Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.
Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.
Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.
Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä olen ollut erittäin rohkea muuttaessani kotipaikkakunnalta pois, yrittänyt luoda uusia kaverisuhteita, hankkinut opiskelupaikan ja aloittanut elämän rakentamisen uudessa paikassa. Kaikki eivät uskalla lähteä edes naapurikuntaan asumaan.
Todellakin olen mokannut ja erittäin pahasti, ei ole kyse siitä, ettenkö sitä ymmärtäisi ettei toisen varaan voi rakentaa elämää.
Se on tosi hyvä juttu että itse näet missä olet onnistunut ja pystyt olemaan ylpeä siitä. Voit kokea kuitenkin onnistuneesi siinä, että olet uskaltanut yrittää mennä elämässä eteenpäin, ja koska olet jo ottanut askeleita itsenäistymiseen, voit tässä ottaa taas uusia askeleita ilman miestä. Tilanne tuntuu varmasti ikävältä kun olet luottanut mieheen, mutta parisuhteissa voi sattua kaikenlaista ja siksi on tärkeää että on omat säästöt. Toisen asunnon kalustamiseen ei kannata käyttää rahaa, jos itselle ei jäisi mitään eron tullessa.
Olet varmasti nyt tosi järkyttynyt ja surullinen, ja miehesi tekee nyt väärin kun ei vieläkään henkisesti irroita sinusta otettaan. Erotessa ei enää nukuta vierekkäin ym, ja jos mies ei sitä tajua niin sinun pitää osata irtautua, koska nykytilanteessa tuntuu että sinun on todella vaikeaa päästä suhteesta irti.
Nämä jotkut sinun vastauksesi ovat hieman huolestuttavia ja jotenkin epäkypsiä, ja mietin että onko suhde vaikeuttanut oloasi jo pidemmän aikaa vai onko sinulla jo ennen suhdetta ollut joku ratkaisematon ongelma itsenäistymisessä.
Minä en voi asettautua tilanteeseesi enkä tiedä kaikkea mitä olet kokenut, ja miten olet elämässäsi aiemmin saanut tukea ja eväitä hyvään elämään, joten toivotan sinulle jaksamista vaikeassa tilanteessa. Kehotan kuitenkin, että luet ihan ajatuksella nämä vinkit täällä, vaikka sinusta tuntuukin ettei sinua ymmärretä. Kaikki vastaajista on varmasti kokenut pettymyksiä ja ikäviä tapahtumia, vaikka me ei täällä sinun ketjustasi niistä avauduta. Ne neuvot ovat varmasti annettu parastasi ajatellen. On huolestuttavaa se, ettet itse varautunut taloudellisiin asioihin riittävästi, ja että olet esimerkiksi ostanut "turhia" asioita yhteenmuuttaessa velaksi. Siksi varmaankin saat niin paljon käytännönneuvoja, että selviäisit jatkossa paremmin.
Sydänsuruihin on vaikea antaa mitään sellaista vastausta millä selviäisit kuin taikaiskusta, mutta varmasti ymmärrämme että sinulla on nyt vaikeaa. Aika auttaa, ja kun hoitaa asiansa nyt hyvin, voi sitten toivuttuaan pystyä nauttimaan siitä elämästä jonka on itselleen järjestänyt, vaikkei se ensin hyvältä tuntunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti itsellesi tilanne; olet avoliitossa, teillä on yhteinen tulevaisuus, työtä/opiskeluja ja yhteiset harrastukset, mukava arki, paljon yhteisiä hankintoja. Asutte kivassa asunnossa, joka kuitenkin on miehen nimissä, samoin auto. Koti on pienessä kylässä, alle 1000 henkilöä. Eräänä aamuna olet keittämässä aamukahvia, mies tulee keittiöön ja sanoo, että ei halua enää suhdetta vaan erota ja että sinun on muutettava pois asunnosta kuukauden sisällä, mutta voit ottaa kodista esimerkiksi sohvan, kirjahyllyn ja matot, ja tietenkin omat vaatteet ym. Mitä tekisit, minne menisit, keneen tukeutuisit?
ensinnäkin miksi asuisit jonkun kanssa ilman kirjallista sopimusta? Omaa nimea vuokrasopparissa tai jos toisen omistusasunto niin alivuokralaisena? Toiseksi miksi olet muuttanut sinne josset halua? Kolmanneksi jokaisella kuuluu olla myös omat kaverit ja harrastukset. Vetoisin sopimukseen asumisajasta ja hankkisin asunnon koulun lähettyviltä sekä töitä. Jos en saisi töitä opiskelisin nopeutettuun tahtiin. Ei se elämä voi olla miehessä kiinni.
Tuohon kaveriasiaan vain kommentti. Minulla, 35-vuotiaalla naisella on kyllä kavereita. Mutta kaikki kaverit on perheellisiä, ja asuvat pk-seudun hintatason takia melko pienissä asunnoissa (niissä ei todellakaan ole mitään vierashuoneita tms). Eli jos joutuisin pois omasta kodista lyhyellä varoitusajalla, niin ei olisi kyllä ketään kaveria jonka nurkkiin mennä. Ei kukaan minua ottaisi sinne puolisonsa ja lastensa sekaan ahtaaseen kämppään arkikiireiden keskelle, vaikka osa ystävistä on olleet läheisiä ystäviäni ihan pikkulapsesta saakka.
Minä olen juuri tuollainen, pienehkössä asunnossa (ei ylimääräisiä huoneita) perheeni kanssa asuva, ruuhkavuosia elävä nainen ja meille todellakin saisi tulla minun tai mieheni läheinen ystävä vaikka sohvalle nukkumaan, jos yllättäen lentäisi pihalle omasta kodistaan.
No mitä yleensä pitää käydä läpi kun toinen yhtäkkiä haluaa erota ja sanoo syyksi asioi ta, jotka kerran jo keskuteltu läpi ja mies todennut, että haluaakin olla kanssani. Lisäksi ehkä olisi hyvä käydä omaisuuden jako (siis ne muutamat yhteiset hankinnat) asiat läpi ja se miten muutto hoidetaan jos mies on ainoa joka siinä voi auttaa...mutta ennen kaikkea hakuaisin kertoa miehelle kuinka loukattu olo minulla on ja kuinka yksin olen tällä hetkellä.
Tämän ketjun tarkoituksena oli hakea jonkinlaista vertaistukea ja ideoita miten saisin mieheen jonkinlaisen keskusteluyhteyden koska hän nyt sattuu olemaan se kenen kanssa asun enkä pääse karkuun minnekään hetkessä. Tämä meni nyt selvästi vain typeräksi väittelyksi siitä että mistä saan rahaa ja miten järjestän opiskeluasiat, oikeasti olisin kaivannut apua ns. Henkiselle puolelle kun kaverit kaukana eikä niitä viitsi pommittaa jatkuvasti viestein tai puhelimessa itkien.
Kiitos silti kaikista kommenteista, kunpa minäkin osaisin ajatella yhtä kylmäpäisesti :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa ahdistaa miehesi puolesta. Ei kukaan jaksa kannatella toisen koko elämää.
Suhteet kestää paremmin, kun ihminen on itsenäisempiTästä haluankin kysyä; mistä saa sen kuvan, että mieheni kannattelee minua? Tai etten ole ollut itsenäinen?
Siksikö että suren mahdollista eroa rakkaasta ihmisestä ja ahdistaa tuleva, kun kaikki hetkessä romahtaa?
Kaikki viestisi kuvaavat sitä että olet laskenut kaiken miehesi varaan. Hän kuskaa sinua (kouluunkin?). Hän on sinun ainoa ihmissuhde. Takerrut
Et suostu eroamaan, vaikka sinua pyydetään lähtemään
Jankkaat että menetät kaiken.
Et osaa nähdä edes opiskelua omanasi. Onko sekin vain miehen varassa?
Itsenäinen tekee itse omat ratkaisunsa esim opiskelusta. Ja etenee omaa tavoitettaan kohti. Huolimatta parisuhteesta. Tai sen loppumisesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa ahdistaa miehesi puolesta. Ei kukaan jaksa kannatella toisen koko elämää.
Suhteet kestää paremmin, kun ihminen on itsenäisempiTästä haluankin kysyä; mistä saa sen kuvan, että mieheni kannattelee minua? Tai etten ole ollut itsenäinen?
Siksikö että suren mahdollista eroa rakkaasta ihmisestä ja ahdistaa tuleva, kun kaikki hetkessä romahtaa?
Kaikki viestisi kuvaavat sitä että olet laskenut kaiken miehesi varaan. Hän kuskaa sinua (kouluunkin?). Hän on sinun ainoa ihmissuhde. Takerrut
Et suostu eroamaan, vaikka sinua pyydetään lähtemään
Jankkaat että menetät kaiken.
Et osaa nähdä edes opiskelua omanasi. Onko sekin vain miehen varassa?Itsenäinen tekee itse omat ratkaisunsa esim opiskelusta. Ja etenee omaa tavoitettaan kohti. Huolimatta parisuhteesta. Tai sen loppumisesta
En ole ap mutta jos minä muuttaisin miehen perässä pikkupaikkakunnalle, niin varmasti olisin ekat pari vuotta (?) hänen varassa paljon enemmän kuin kotipaikkakunnallani. Oma työ, omat ystävät ja oma perhe olisi jäänyt kauas, ja aluksi mies olisi ainoa tuttuni siellä. Tottakai yrittäisin hankkia uusia ystäviä, mutta en ehkä heti onnistuisi taikomaan heitä monta. Tottakai hakisin sieltä työtä, mutta näinä aikoina ei ole satavarmaa että sellaisen saisi heti, maalla on paljon työttömyyttä. Jos en saisi töitä niin miettisin pääsisinkö opiskelemaan, mutta joutuisin valitsemaan lähistön oppilaitoksista enkä unelmieni oppilaitoksista. Muutto olisi siis ihan selkeä päätös uhrata omaa elämää parisuhteen eteen. Sellaisen päätöksen muuttaja joutuu tekemään kun muutetaan puolison työn perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla on kaikki mitä tarvitset! Opiskelupaikka nykyaikana on lottovoitto: älä missään tapauksessa luovu siitä!
Itse en usko avioliitto- tai parisuhdelupauksiin. Yhdessä ollaan niin kauan kuin kumpikin tahtoo. En ymmärrä näitä elinikäisiä lupauksia sillä ihmiset muuttuvat koko ajan, tilanteet muuttuvat, identiteetti muuttuu jne. Miksi olla yhdessä lupauksen takia jos suhde ei eroa haluavan mielestä toimi? En kyllä haluaisi että mun kanssani oltaisiin jonkin lupauksen tähden vastentahtoisesti. (juu, olen ollut yhdessä mieheni kanssa 16 vuotta näillä spekseillä)
Muuta rohkeasti opiskelupaikkakunnalle. Saat kavereita ja itsenäistyt. Kyllä sinä pärjäät! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
No mitä yleensä pitää käydä läpi kun toinen yhtäkkiä haluaa erota ja sanoo syyksi asioi ta, jotka kerran jo keskuteltu läpi ja mies todennut, että haluaakin olla kanssani. Lisäksi ehkä olisi hyvä käydä omaisuuden jako (siis ne muutamat yhteiset hankinnat) asiat läpi ja se miten muutto hoidetaan jos mies on ainoa joka siinä voi auttaa...mutta ennen kaikkea hakuaisin kertoa miehelle kuinka loukattu olo minulla on ja kuinka yksin olen tällä hetkellä.
Tämän ketjun tarkoituksena oli hakea jonkinlaista vertaistukea ja ideoita miten saisin mieheen jonkinlaisen keskusteluyhteyden koska hän nyt sattuu olemaan se kenen kanssa asun enkä pääse karkuun minnekään hetkessä. Tämä meni nyt selvästi vain typeräksi väittelyksi siitä että mistä saan rahaa ja miten järjestän opiskeluasiat, oikeasti olisin kaivannut apua ns. Henkiselle puolelle kun kaverit kaukana eikä niitä viitsi pommittaa jatkuvasti viestein tai puhelimessa itkien.
Kiitos silti kaikista kommenteista, kunpa minäkin osaisin ajatella yhtä kylmäpäisesti :)
Minä olen kirjoittanut täällä sinulle useita kommentteja, olen itse kokenut erittäin rankan eron, mutta en viitsinyt siitä avautua, koska tutkimusten mukaan vaikeassa tilanteessa oleva ei saa apua siitä että joku toinen avautuukin takaisin omista vaikeuksistaan. Mutta kirjoitan nyt, jos kerran toivot vertaistukea vaikean eron käyneiltä.
Erosin itse yli vuosi sitten kumppanista, joka oli ailahtelevainen. Jatkoimme vielä asumuseron jälkeen tapailua, koska mies vakuutti että haluaa pistää päänsä kuntoon ja palata yhteen. Kävikin niin, että miehellä oli muita naisia samalla ja kun sain tämän selville ja halusin lopullisesti erota, mies pahoinpiteli minut silloin kuin sanoin hänelle että suhde on ohi.
Minulla oli vielä luottokortilla velkaa yhteisistä hankinnoista, ja pahoinpitelyn jälkeen sairastuin traumaperäiseen stressihäiriöön joka vaikeutti elämää ensin jokainen päivä ja yö. Tiesin kuitenkin, että vaikka tilanne on kamala, olen itse se, jonka siinä on yksin tehtävä parhaansa jotta selviää :( kyse ei ole kylmyydestä, vaan siitä, ettei ole muuta vaihtoehtoa kun kumppani ei ole luotettava.
Menetin yt-neuvotteluissa työni vielä siihen päälle. Olin opiskellut työn ohessa, ja olisin vain halunnut muuttaa pois, koska matkaa opiskelupaikkakunnalta ex-miehen luo oli vain 20 km. Ajattelin kuitenkin, että opiskelut ovat omalle elämälleni tärkeät. Muutin pieneen opiskelijakämppään ja tein parhaani. Sain uuden sivutyön ahkeralla verkostoitumisella, ja nyt säästän tulevaisuutta varten mm. asp-tilille.
Käytännön neuvot on hyviä, koska surua ei voi kukaan puolestasi kantaa, eikä kumppani, joka petti luottamuksesi, muutu muuksi.
Toivotan sinulle voimia jaksamiseen, muista, että nyt asiat on sinusta kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on kaikki mitä tarvitset! Opiskelupaikka nykyaikana on lottovoitto: älä missään tapauksessa luovu siitä!
Itse en usko avioliitto- tai parisuhdelupauksiin. Yhdessä ollaan niin kauan kuin kumpikin tahtoo. En ymmärrä näitä elinikäisiä lupauksia sillä ihmiset muuttuvat koko ajan, tilanteet muuttuvat, identiteetti muuttuu jne. Miksi olla yhdessä lupauksen takia jos suhde ei eroa haluavan mielestä toimi? En kyllä haluaisi että mun kanssani oltaisiin jonkin lupauksen tähden vastentahtoisesti. (juu, olen ollut yhdessä mieheni kanssa 16 vuotta näillä spekseillä)
Muuta rohkeasti opiskelupaikkakunnalle. Saat kavereita ja itsenäistyt. Kyllä sinä pärjäät! Tsemppiä!
Tällä logiikalla kenenkään ei kyllä ikinä kannata muuttaa puolison työn perässä yhtään minnekään, missä ei ole tarjolla itselle omien haaveiden mukaista elämää ja työtä ja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
No mitä yleensä pitää käydä läpi kun toinen yhtäkkiä haluaa erota ja sanoo syyksi asioi ta, jotka kerran jo keskuteltu läpi ja mies todennut, että haluaakin olla kanssani. Lisäksi ehkä olisi hyvä käydä omaisuuden jako (siis ne muutamat yhteiset hankinnat) asiat läpi ja se miten muutto hoidetaan jos mies on ainoa joka siinä voi auttaa...mutta ennen kaikkea hakuaisin kertoa miehelle kuinka loukattu olo minulla on ja kuinka yksin olen tällä hetkellä.
Tämän ketjun tarkoituksena oli hakea jonkinlaista vertaistukea ja ideoita miten saisin mieheen jonkinlaisen keskusteluyhteyden koska hän nyt sattuu olemaan se kenen kanssa asun enkä pääse karkuun minnekään hetkessä. Tämä meni nyt selvästi vain typeräksi väittelyksi siitä että mistä saan rahaa ja miten järjestän opiskeluasiat, oikeasti olisin kaivannut apua ns. Henkiselle puolelle kun kaverit kaukana eikä niitä viitsi pommittaa jatkuvasti viestein tai puhelimessa itkien.
Kiitos silti kaikista kommenteista, kunpa minäkin osaisin ajatella yhtä kylmäpäisesti :)
Ne on jo kerran puitu. Ei eron syitä voi jankata. Mies haluaa erota.
Kuultavasti koska takerrut liikaa.
Jätä hänet jo rauhaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tää ihminen kuulostaa just samalta, ku alkutalvella täällä kirjoitteli että mies lähtenyt 'vanhempiensa' luo ja haluaa erota. Naispolo jättänyt oman turvaverkostonsa ja luopunut kaikesta muuttaessaan miehen perässä. Ei ajokorttia, ei ystäviä, ei rahaa eikä töitä... vain miehen odottelua töistä tai tiivistä symbioosia yhteisinä hetkinä. Satoja viestejä, joilla palstalaiset yrittivät herättää naisen omanarvontunnetta... turhaan. Mikään järkipuhe ei uponnut... samaa epätoivoa tässä. Edellinen tarina päättyi siihen, että mies palasi retkeltään ja yhdessä he ratsastivat auringonlaskuun.
Mutta jos parisuhteen toinen osapuoli saa työpaikan jostain kaukaa pikkupaikkakunnalta, niin mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Erota? Aloittaa etäsuhde? Vai muuttaa perässä? Jos muuttaa perässä 500 km päähän pikkupaikkakunnalle, niin kyllä se lähes jokaiselle tarkoittaisi, että se oma turvaverkko jää 500 km päähän, ystävät jää samaten eikä työpaikkaakaan välttämättä saa ihan heti uudelta pikkupaikkakunnalta.
Tietenkin elämä muuttuu täysin kun muuttaa vieraalle paikkakunnalle puolison työn perässä. Sille ei voi mitään että tukiverkosto jää tai ei heti työllisty, mutta täytyykö muuttua avuttomaksi takertujaksi. Ei se mies voi olla kaiken keskipiste, täytyy alkaa rakentamaan myös itselle tärkeitä asioita ja pysyä yksilönä. AP opiskelee kyllä, mutta viitatessani toiseen ketjuun, hänessä on samaa ahdistavaa ja tukahduttavaa takertuvaisuutta. Ihan kuin vain mies mahdollistaisi APn olemassaolon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa ahdistaa miehesi puolesta. Ei kukaan jaksa kannatella toisen koko elämää.
Suhteet kestää paremmin, kun ihminen on itsenäisempiTästä haluankin kysyä; mistä saa sen kuvan, että mieheni kannattelee minua? Tai etten ole ollut itsenäinen?
Siksikö että suren mahdollista eroa rakkaasta ihmisestä ja ahdistaa tuleva, kun kaikki hetkessä romahtaa?
Kaikki viestisi kuvaavat sitä että olet laskenut kaiken miehesi varaan. Hän kuskaa sinua (kouluunkin?). Hän on sinun ainoa ihmissuhde. Takerrut
Et suostu eroamaan, vaikka sinua pyydetään lähtemään
Jankkaat että menetät kaiken.
Et osaa nähdä edes opiskelua omanasi. Onko sekin vain miehen varassa?Itsenäinen tekee itse omat ratkaisunsa esim opiskelusta. Ja etenee omaa tavoitettaan kohti. Huolimatta parisuhteesta. Tai sen loppumisesta
En ole ap mutta jos minä muuttaisin miehen perässä pikkupaikkakunnalle, niin varmasti olisin ekat pari vuotta (?) hänen varassa paljon enemmän kuin kotipaikkakunnallani. Oma työ, omat ystävät ja oma perhe olisi jäänyt kauas, ja aluksi mies olisi ainoa tuttuni siellä. Tottakai yrittäisin hankkia uusia ystäviä, mutta en ehkä heti onnistuisi taikomaan heitä monta. Tottakai hakisin sieltä työtä, mutta näinä aikoina ei ole satavarmaa että sellaisen saisi heti, maalla on paljon työttömyyttä. Jos en saisi töitä niin miettisin pääsisinkö opiskelemaan, mutta joutuisin valitsemaan lähistön oppilaitoksista enkä unelmieni oppilaitoksista. Muutto olisi siis ihan selkeä päätös uhrata omaa elämää parisuhteen eteen. Sellaisen päätöksen muuttaja joutuu tekemään kun muutetaan puolison työn perässä.
Ap kertoi päässeensä opiskelemaan haluamaansa alaa tuolla uudella paikkakunnalla, eli muutto ei ole ollut hänelle pelkästään uhraus parisuhteen vuoksi. Muutto koulutuksen perässä olisi voinut tulla hänellä eteen joka tapauksessa, jos kerran ala on se, jota hän haluaa opiskella, mutta ei kotipaikkakunnallaan päässyt kouluun useista hauista huolimatta. On ihan hänestä itsestään kiinni, ettei hän ole solminut uusia ystävyyssuhteita opiskelukavereihinsa, vaan elänyt lähinnä symbioosissa miehensä kanssa. AMK:n alussa on aina useita ryhmäytymistilaisuuksia, ei niitä ihan turhaan järjestetä, vaan niihin ihan oikeasti kannattaa osallistua. Lisäksi AMK-opiskelu on lähes alalla kuin alalla ryhmätyötä toisensa perään, eli väistämättä tulee oltua kontaktissa muihin kurssilaisiin. Jostain syystä ap ei ole halunnut käyttää tilaisuuksia hyödykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkohan sinun on alkaa suunnitella tulevaisuuttasi ja etsiä itsellesi uusi asunto. Vai mitä ajattelit tehdä, jos mies haluaa muuttaa pois paikkakunnalta, tai nykyisestä asunnostaan?
Hyi helvetti millainen oksettava ulisija-roikkuja ap on!! Kasvata selkäranka ja itsetunto. Mieskään ei sua kestänyt ja varmasti sitten kun pääsee susta lopullisesti eroon järjestää vuosisadan bileet sen kunniaksi.
Ja tämähän ei ole mikään ilkeä viesti joista niistäKIN ap on jo nyyhkinyt, tämä on faktaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap minä olen kerran menettänyt kaiken. 15 vuotta jatkunut parisuhde päättyi yllättäen. Tosin minä olin se joka päätti lähteä, mutta päätti niin koska mies yllättäen muuttui ihan kamalaksi. Masentui, ryyppäsi monta päivää viikossa, oli puhumaton, ilkeä ja vikitteli muita naisia. Mies, jonka kanssa oli ollut mukavaa ja tavallista 14,5 vuotta. Minkä jälkeen mies siis masentui tosi ikävien työsattumusten vuoksi. Ja masennuksissaan alkoi vihjailemaan että liittommekaan ei kiinnosta. Minä suivaannuin ja lähdin. Ja menetin kaiken. Kodin, jota oltiin yhdessä rakennettu 13 vuotta. Kaikki huonekalut. Mökin. Harrastusvälineet. Kaiken kiinteän omaisuuden. Menetin ne, koska vaadin miestä lunastamaan minut niistä ulos, maksamaan siis osuuteni rahassa. Menetin ison osan ystävistä, koska kaikki ystävämme olivat olleet yhteisiä (olimme seurustelleet 16-vuotiaasta saakka). Menetin ne, koska ne muistutti minua liikaa vanhasta, enkä pystynyt enkä kestänyt enää sitä elämää. Harrastukset menetin, koska ne oli riippuvaisia meistä molemmista (en avaa nyt tarkemmin miten, myös mies ne siksi menetti), uudenlaisen kuvion rakentaminen ilman toisiamme olisi kestänyt muutaman vuoden. Menetin siis kaiken. Paitsi toki kourassani oli tukko rahaa. Mutta ero sinuun on se, että olin itse aktiivinen noissa kaikissa. Tein päätökset itse. Tein sellaiset päätökset kuin halusin, vaikka itketti, suretti, ahdisti, vitutti, ja vaikka mitä. Mutta otin vaikutusvallan tilanteestani omiin käsiini, olin itse se toimija. Sen takia selvisin hyvin, vaikka menetin kaikki. Haluaisin sanoa sinulle, että ryhdy nyt toimimaan itse aktiivisesti ja vaikuttamaan omaan tilanteeseesi. Kaiken menettämisestä selviää, koska uutta tulee tilalle. Päätä sinä mitä uutta haluat rakentaa.
Tottakai muutat pois. Miksi jäädä paikkaan jossa sinulla ei ole mitään. Saman alan opinnot voit varmasti jatkaa kotipaikan muututtua. Sosiaalitoimistosta voisit saada apua muuttokuluihin.
Vierailija kirjoitti:
Menetät kaiken? Mitä ihmettä oikein höpötät? Kerrot, että sinulla on opiskelupaikka ja tuttaviakin on jo ehtinyt kertyä uudella paikkakunnalla. Nyt vain hommaat oman vuokra-asunnon vaikka koulun läheltä niin ei tarvitse kyydeistä tehdä ongelmaa.
Ei miehellä ole mitään vastuuta siitä, että siinä olet epäitsenäinen ihminen. Parisuhteet alkaa ja päättyy, se on vain elämää.
Juurihan ap kertoo, ettei hänellä ole rahaa asuntoon ja vuokravakuuteen eikä elämiseen. Opintotuki on nykyisin todella pieni ja se on ap:llä tältä lukukaudelta käytetty. Vanhemmat eivät tue häntä rahallisesti. Miten itse hankkisitte tässä tilanteessa asunnon vuokravakuuksineen ja eläisitte muutenkin? Ei nykyaikana niin vain oteta asuntoja eikä eletä ilman rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sano miehelle, että muutat pois sitten kun olet saanut säästettyä tarpeeksi rahaa vuokravakuuteen. Ei hän voi sinua ulos heittää. Ihmettelen kylläkin tuota, että olet tuhlannut jo opintolainan?? t.1
Tuhlannut, voi helvetti! Ette näköjään tiedä miten pieniä opintotuet nykyisin ovat, eihän niillä kukaan elä koko lukuvuotta!
Vierailija kirjoitti:
Tottakai muutat pois. Miksi jäädä paikkaan jossa sinulla ei ole mitään. Saman alan opinnot voit varmasti jatkaa kotipaikan muututtua. Sosiaalitoimistosta voisit saada apua muuttokuluihin.
Ei sossusta mitään tuollaista saa! Sitäpaitsi tt-tuetkin anotaan nykyisin Kelasta!
Vierailija kirjoitti:
Miksi elät toisten siivellä! Niin makaat kuin petaat. Jos et olisi tollanen elätettävä, olisi helppo päästä pois ilman ongelmaa.
Häpeä ilkeää viestiäsi. On hyvin luonnollista että parisuhteessa tilanteet vaihtelevat. Joskus toinen työssä ja toinen työtön tai opiskelee. Tai toinen töis ja toinen lapsen kans kotona. Ei tartte olla "elätettävä" loinen kyseessä.
Ja muuttopalvelut on kalliita, se on totta...jos itse uskaltaa ajaa vuokrattavaa muuttoautoa, on hiukan halvempaa.
Alue: Aihe vapaa
Mutta jos parisuhteen toinen osapuoli saa työpaikan jostain kaukaa pikkupaikkakunnalta, niin mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Erota? Aloittaa etäsuhde? Vai muuttaa perässä? Jos muuttaa perässä 500 km päähän pikkupaikkakunnalle, niin kyllä se lähes jokaiselle tarkoittaisi, että se oma turvaverkko jää 500 km päähän, ystävät jää samaten eikä työpaikkaakaan välttämättä saa ihan heti uudelta pikkupaikkakunnalta.