Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetän kaiken, olen pulassa
Miksiniin
14.01.2017 |
Mieheni ilmoitti haluavansa erota.
Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.
Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.
Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.
Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.
Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.
Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.
Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.
Kommentit (231)
Ap onko miehellä toinen nainen salaa jossain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulu on muutaman tunnin ajomatkan päässä, ei samassa kylässä. Teen koulua osittain etänä, jos muutan.pk.seudulle pitäisi matkustaa lentokoneella tai bussilla joka toinen vko kouluun. Se varmaan onnistuisi, jos olisi varaa lentolippuihin, mutta tällä hetkellä tililläni on tasan 50 euroa ja opintotuet eivät riitä kuukausittain lentolippuihin...varsinkin tilanteessa jossa minulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa tai työtä mistä tuloja. Vaikka menisin töihin heti pk seudulle muutettuani, menisi kuukausia että saisin rahaa kerättyä niin, että voisin edes jotenkin aloittaa uudestaan, ostaa sängyn, sohvan, ruokapöydän jne.
Yksi vaihtoehto on että muutan jonnekin koulun viereen, mutta sama lopputulos; menetän kaiken, mitä minulla on tällä hetkellä paitsi koulutuspaikan ja siellä kaupungissa en tunne yhtään ketään..eikä edelleen varaa esim. Asuntoon tai huonekaluihin.
Huonekalut jotka ostimme rahoillani ovat esim iso vaatekaappi (jota ei varmaan kannattaisi lähteä kuljettamaan minnekään, koska usein asunnoissa on vaatekaapit valmiina), muutama hylly, tuoli ja matto.
Ap
Tässä kerrot että saat opintotukea.
Miten siis lainat voi olla käytetty edellisessä opiskelussa? Tai tukikuukaudet loppu?
Miehen koko olemus huokuu rakkautta minua kohtaan, mutta joku asia häntä ahdistaa. Ei hän minua ole pois käskemässä heti,.mutta kuulemma olisi hyvä jos alkaisin miettimään asuntoa muualta tai että lähtisin pois hetkeksi. Hmm minne? Sitä hän ei osannut sanoa.
Miehiä tulee ja menee, se on totta. Tässä vain oli kyse paljon muustakin. Täällä uudella paikkakunnalla minun oli tarkoitus luoda uraa tietyssä ammatissa ja täällä on kaikki ne mahdollisuudet niihin harrastuksiin mitä pk seudulla ei ole samanlailla. Nämä ovat tieten kin toisarvoisia asioita, katto pään päällä tärkein,.mutta otsikossa kirjoitan että menetän kaiken ja siltä se tuntuu sillä konkreettisesti niin saattaa käydä yllättäen.
Vierailija kirjoitti:
Miehen koko olemus huokuu rakkautta minua kohtaan, mutta joku asia häntä ahdistaa. Ei hän minua ole pois käskemässä heti,.mutta kuulemma olisi hyvä jos alkaisin miettimään asuntoa muualta tai että lähtisin pois hetkeksi. Hmm minne? Sitä hän ei osannut sanoa.
Miehiä tulee ja menee, se on totta. Tässä vain oli kyse paljon muustakin. Täällä uudella paikkakunnalla minun oli tarkoitus luoda uraa tietyssä ammatissa ja täällä on kaikki ne mahdollisuudet niihin harrastuksiin mitä pk seudulla ei ole samanlailla. Nämä ovat tieten kin toisarvoisia asioita, katto pään päällä tärkein,.mutta otsikossa kirjoitan että menetän kaiken ja siltä se tuntuu sillä konkreettisesti niin saattaa käydä yllättäen.
Ap minua alkaa ahdistaa sinun miehesi täältä etäältä kun luen noita juttuja. Tuntuu että miehesi on itsekäs tuuliviiri, ja sellaiset ihmiset ahdistaa minua pahasti. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole tuo joka ajattelee että pitäisi leikkiä olevansa raskaana vaan alkuperäinen kirjoittja, joka on ihan järkevä ihminen ja tässäkin tilanteessa yrittää pysyä järkissään. Kyse ei myöskään ole mistään yltiöromanttisesta oletuksesta että rakkaus on vain kaikki kaikessa, vaan enemmänkin päin vastoin... kun tehdään yhteisiä päätöksiä, oli kyse lapsista, asunnosta, lemmikkieläimistä, niistä otetaan jonkinlainen vastuu ei heitetä romukoppaan kun ei enää kiinnosta!
En koe myöskään olevani ongelma tässä suhteessa. Meillä kyllä on ollut ongelmia, mutta missäpä parisuhteessa ei ole?? Palatakseni vielä alkuun, me selvitimme nämä ongelmat jo kertaallleen ja harkitsimme tätä koko muuttoa erillämme, ei ollut kyse mistään hetken huumasta.
En tietenkään voi pyytää että mies rakastaisi minua jos ei niin tunne (sanoo kyllä rakastavansa mutta ei tarpeeksi kun haluaa vielä nähdä maailmaa) enkä voi pakottaa häntä olemaan kanssani, mutta samanlailla kuin esim.parisuhde jossa lapsia, on sovittava tietyistä asioista eikä vain heittää toista pellolle kun ei kiinnosta. Miksi näin saisi olla nyt vaikkei niitä lapsia olekaan?
Ei mikään parisuhde päättyisi, jos kyse olisi vain päättämisestä.
Aina on mahdollista että ero tulee. Ja silloin muutetaan erilleen. Vaikka olisi lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi uusi mies ennen lasta /lapsia. Muuten jäät yksin niiden kanssa. Huonoa parisudetta ei lapsi pelasta vaan pahentaa. Lapsi myös sitoo sinut kusipää äijään loppuiäksi. Joudut katsomaan vielä kun hän hoivaa sinun synnyttämää lasta jonkun uuden naikkosen kanssa joka puhuu sinusta ainoastaan biologisena äitinä. Se ei ole herkkua sanon vaan. Itse olen eronnut mutta kaikeksi onneksi lapsi jo teini ja näyttäisi keskaria uudelle naikkoselle jos uskaltaisi. Välit eivät ole lämpimät.
Vierailija kirjoitti:
Miehen koko olemus huokuu rakkautta minua kohtaan, mutta joku asia häntä ahdistaa. Ei hän minua ole pois käskemässä heti,.mutta kuulemma olisi hyvä jos alkaisin miettimään asuntoa muualta tai että lähtisin pois hetkeksi. Hmm minne? Sitä hän ei osannut sanoa.
Miehiä tulee ja menee, se on totta. Tässä vain oli kyse paljon muustakin. Täällä uudella paikkakunnalla minun oli tarkoitus luoda uraa tietyssä ammatissa ja täällä on kaikki ne mahdollisuudet niihin harrastuksiin mitä pk seudulla ei ole samanlailla. Nämä ovat tieten kin toisarvoisia asioita, katto pään päällä tärkein,.mutta otsikossa kirjoitan että menetän kaiken ja siltä se tuntuu sillä konkreettisesti niin saattaa käydä yllättäen.
Päästä jo irti. Muuta opiskelupaikkakunnalle. Luo sitä uraa. Ei kai juuri se yksi paikkakunta ole siihen ainoa. Ja jos on niin muutat sitten sinne opiskelun jälkeen.
Miehestä päästä irti. Hän koittaa olla kiltti. Mutta teidän suhde on ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap harmittaako sinua eniten oikeastaan se, että mies tuntuu tekevän ratkaisunsa niin "kevyesti", eikä yritäkään panostaa suhteeseen ja korjata ongelmia? Idealla, että erota saa vasta kun on ensin yrittänyt kokeilla että voisko tilanne korjaantua ilman eroa? Ja sinun mies ei selkeästi nyt yritä mitään vaan sanoo vain että heippa.
Kyllä. Vaikka me lopulta erottaisiin, haluaisin että asiat oltaisiin käyty läpi ja mietitty hetken varsinkin tässä tilanteessa, missä muutto ym.asiat ovat todella hankalia järjesä hetkessä. Tarkoitan että luulin meillä olevan jonkinlainen kumppanuus ja tahto olla toiselle hyvä kaikissa elämän tilanteissa.
Mies on siis edelleen tosi kiltti ja ystävällinen minua kohtaan eikä mitenkään erityisen kusipää muuten kuin siinä ettei pysty vain keskustelemaan tai jos keskustelemme, hän syyttää minua kaikesta eikä halua miettiä asioiden ratkaisemista mitenkään muuten kuin että minä lähtisin jonnekin.
Alkaa ahdistaa miehesi puolesta. Ei kukaan jaksa kannatella toisen koko elämää.
Suhteet kestää paremmin, kun ihminen on itsenäisempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap harmittaako sinua eniten oikeastaan se, että mies tuntuu tekevän ratkaisunsa niin "kevyesti", eikä yritäkään panostaa suhteeseen ja korjata ongelmia? Idealla, että erota saa vasta kun on ensin yrittänyt kokeilla että voisko tilanne korjaantua ilman eroa? Ja sinun mies ei selkeästi nyt yritä mitään vaan sanoo vain että heippa.
Kyllä. Vaikka me lopulta erottaisiin, haluaisin että asiat oltaisiin käyty läpi ja mietitty hetken varsinkin tässä tilanteessa, missä muutto ym.asiat ovat todella hankalia järjesä hetkessä. Tarkoitan että luulin meillä olevan jonkinlainen kumppanuus ja tahto olla toiselle hyvä kaikissa elämän tilanteissa.
Mies on siis edelleen tosi kiltti ja ystävällinen minua kohtaan eikä mitenkään erityisen kusipää muuten kuin siinä ettei pysty vain keskustelemaan tai jos keskustelemme, hän syyttää minua kaikesta eikä halua miettiä asioiden ratkaisemista mitenkään muuten kuin että minä lähtisin jonnekin.
Mutta onko talo siis jotenkin vain miehen? Ja voisiko hän itse lähteä hetkeksi "jonnekin", jotta molemmat saisitte vaikka viikon etäisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Alkaa ahdistaa miehesi puolesta. Ei kukaan jaksa kannatella toisen koko elämää.
Suhteet kestää paremmin, kun ihminen on itsenäisempi
Siis millä tavalla ap ei mielestäsi ole itsenäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, onko tämä sun eka parisuhde? Veikkaisin tuon "kun jostain asiasta on sovittu"- jankutuksen perusteella, että et ole vastaavaan tilanteeseen joutunut aiemmin. Jos ei oo eka suhde, niin miten ne aiemmat on päättyneet?
Toiseksi kiinnostaisi tietää, ootko saanut elämässäsi kaiken mitä haluat ja kuinka pahasti vanhempasi on sulle kaiken pehmustaneet ja järjestäneet?
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole tuo joka ajattelee että pitäisi leikkiä olevansa raskaana vaan alkuperäinen kirjoittja, joka on ihan järkevä ihminen ja tässäkin tilanteessa yrittää pysyä järkissään. Kyse ei myöskään ole mistään yltiöromanttisesta oletuksesta että rakkaus on vain kaikki kaikessa, vaan enemmänkin päin vastoin... kun tehdään yhteisiä päätöksiä, oli kyse lapsista, asunnosta, lemmikkieläimistä, niistä otetaan jonkinlainen vastuu ei heitetä romukoppaan kun ei enää kiinnosta!
En koe myöskään olevani ongelma tässä suhteessa. Meillä kyllä on ollut ongelmia, mutta missäpä parisuhteessa ei ole?? Palatakseni vielä alkuun, me selvitimme nämä ongelmat jo kertaallleen ja harkitsimme tätä koko muuttoa erillämme, ei ollut kyse mistään hetken huumasta.
En tietenkään voi pyytää että mies rakastaisi minua jos ei niin tunne (sanoo kyllä rakastavansa mutta ei tarpeeksi kun haluaa vielä nähdä maailmaa) enkä voi pakottaa häntä olemaan kanssani, mutta samanlailla kuin esim.parisuhde jossa lapsia, on sovittava tietyistä asioista eikä vain heittää toista pellolle kun ei kiinnosta. Miksi näin saisi olla nyt vaikkei niitä lapsia olekaan?
Sinä et ole lapsi tai lemmikki. Parisuhteessa ei olla toisista vastuussa lopunikää, ei varsinkaan noin yksipuolisesti, että sinä rakennat elämäsi miehen asunnon ja auton varaan, ja sitten yrität eron jälkeenkin velvoittaa miestä huolehtimaan sinusta ja muita ihmisiä syyttämään miestä ankeudestasi. Jos olet tosiaan jo kolmekymppinen tai lähellä sitä, olisi aika oppia ettei esim. opintolainoilla ostella huonekaluja. Huonekaluja saa puoli-ilmaiseksi esim. kirpputoreilta ja facebook-ryhmistä. Nyt voit onneksi laittaa elämäsi kuntoon: Opiskelu, työ ja säästäminen itse. Ensin rakennetaan pohja elämälle, sitten vasta ajan kanssa tienataan ja säästetään siihen kivaan asuntoon, joka kalustetaan maltillisesti jotta rahaa jää pahan päivän varalle. Sinulle kävi ikävästi, ja mies oli epäreilu houkutellessaan sinut yhteen, mutta jatkoa varten voit nyt oppia sen, että elämästä otetaan vastuu itse ja parisuhteessa ollaan sitten niin että kumpikin hoitaa omat velvollisuutensa itseään kohtaan, ja sitten voidaan olla yhdessä rakkaudesta ja kiintymyksestä eikä velvollisuudentunteesta tai siksi että tarvitsee elättäjää.
Pidä oikeuksistasi kiinni, pyydä esim. miestä maksamaan sinulle takaisin se vaatekaappi, tai myy se eteenpäin.
Asioita ei aina voi tietää etukäteen, ja joskus elämä heittelee, mutta sitten kannattaa miettiä mitä voi jatkossa tehdä.
Täällä on haukuttu "epäempaattisia" vastaajia, mutta totuus on että ison surun keskellä kannattaa ensisijaisesti keskittyä järjestämään käytännön asiat, ja sitten toipua rauhassa koska aikaahan se vie. Hirveästi tsemppiä sinulle Ap, varmasti nyt tuntuu että matto on vedetty alta, ja voi olla että suret ja olet katkera vielä pitkään, mutta on helpompi toipua kun järjestää asiansa <3
Hae tarvittaessa keskusteluapua, vähän tuntuu nyt siltä että tässä on muutakin kuin mitä me keskustelupalstalla voidaan sinusta päätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkaa ahdistaa miehesi puolesta. Ei kukaan jaksa kannatella toisen koko elämää.
Suhteet kestää paremmin, kun ihminen on itsenäisempi
Tästä haluankin kysyä; mistä saa sen kuvan, että mieheni kannattelee minua? Tai etten ole ollut itsenäinen?
Siksikö että suren mahdollista eroa rakkaasta ihmisestä ja ahdistaa tuleva, kun kaikki hetkessä romahtaa?
Pelkäät että menetät kasvosi ventovieraiden edessä. Mistä he tietävät käytkö sossussa vai mistä saat rahasi? Jos lopetat koulun niin onko tulevaisuutesi työttömänä, asunnottomana vanhanapiikana joka asuu vanhempien nurkissa sen hohdokkaampaa? Mitä uraa pikkupaikkakunnalla voi tehdä? Eikö sinua enää kiinnosta uran luominen?
Omasta mielestä olen ollut erittäin rohkea muuttaessani kotipaikkakunnalta pois, yrittänyt luoda uusia kaverisuhteita, hankkinut opiskelupaikan ja aloittanut elämän rakentamisen uudessa paikassa. Kaikki eivät uskalla lähteä edes naapurikuntaan asumaan.
Todellakin olen mokannut ja erittäin pahasti, ei ole kyse siitä, ettenkö sitä ymmärtäisi ettei toisen varaan voi rakentaa elämää.
Aloittaja hyvä, suurin osa meistä varmasti ymmärtää eron tuoman tuskan ja sen, että tulevaisuus tällä hetkellä pelottaa.
Asenteesi kuitenkin on todella lapsellinen. Mitä ihmettä haet tällä ketjulla? Käytännön asioita on ehdoteltu, mihinkään et oikein kunnolla vastaa. Et myöskään vastaa opintolainaasi koskeviin tarkentaviin kysymyksiin. Olen pahoillani tilanteesta jossa olet, mutta nyt on aika vähän ryhdistäytyä. Kyllä täältä apua löytyy, kunhan olet valmis ottamaan vastuun itsestäsi, etkä hae pelastajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap harmittaako sinua eniten oikeastaan se, että mies tuntuu tekevän ratkaisunsa niin "kevyesti", eikä yritäkään panostaa suhteeseen ja korjata ongelmia? Idealla, että erota saa vasta kun on ensin yrittänyt kokeilla että voisko tilanne korjaantua ilman eroa? Ja sinun mies ei selkeästi nyt yritä mitään vaan sanoo vain että heippa.
Kyllä. Vaikka me lopulta erottaisiin, haluaisin että asiat oltaisiin käyty läpi ja mietitty hetken varsinkin tässä tilanteessa, missä muutto ym.asiat ovat todella hankalia järjesä hetkessä. Tarkoitan että luulin meillä olevan jonkinlainen kumppanuus ja tahto olla toiselle hyvä kaikissa elämän tilanteissa.
Mies on siis edelleen tosi kiltti ja ystävällinen minua kohtaan eikä mitenkään erityisen kusipää muuten kuin siinä ettei pysty vain keskustelemaan tai jos keskustelemme, hän syyttää minua kaikesta eikä halua miettiä asioiden ratkaisemista mitenkään muuten kuin että minä lähtisin jonnekin.
Mitkä asiat pitäisi käydä läpi?
Voi tää ihminen kuulostaa just samalta, ku alkutalvella täällä kirjoitteli että mies lähtenyt 'vanhempiensa' luo ja haluaa erota. Naispolo jättänyt oman turvaverkostonsa ja luopunut kaikesta muuttaessaan miehen perässä. Ei ajokorttia, ei ystäviä, ei rahaa eikä töitä... vain miehen odottelua töistä tai tiivistä symbioosia yhteisinä hetkinä. Satoja viestejä, joilla palstalaiset yrittivät herättää naisen omanarvontunnetta... turhaan. Mikään järkipuhe ei uponnut... samaa epätoivoa tässä. Edellinen tarina päättyi siihen, että mies palasi retkeltään ja yhdessä he ratsastivat auringonlaskuun.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on täysin totta. Mies ei voi häätää, vain käräjäoikeus voi häätää. Mies voi pyytää lähtemään. Jos käräjäoikeus häätää, niin siinä annetaan se 4-6 kk aikaa etsiä uusi koti.