Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetän kaiken, olen pulassa
Miksiniin
14.01.2017 |
Mieheni ilmoitti haluavansa erota.
Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.
Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.
Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.
Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.
Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.
Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.
Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetät kaiken? Mitä ihmettä oikein höpötät? Kerrot, että sinulla on opiskelupaikka ja tuttaviakin on jo ehtinyt kertyä uudella paikkakunnalla. Nyt vain hommaat oman vuokra-asunnon vaikka koulun läheltä niin ei tarvitse kyydeistä tehdä ongelmaa.
Ei miehellä ole mitään vastuuta siitä, että siinä olet epäitsenäinen ihminen. Parisuhteet alkaa ja päättyy, se on vain elämää.
Juurihan ap kertoo, ettei hänellä ole rahaa asuntoon ja vuokravakuuteen eikä elämiseen. Opintotuki on nykyisin todella pieni ja se on ap:llä tältä lukukaudelta käytetty. Vanhemmat eivät tue häntä rahallisesti. Miten itse hankkisitte tässä tilanteessa asunnon vuokravakuuksineen ja eläisitte muutenkin? Ei nykyaikana niin vain oteta asuntoja eikä eletä ilman rahaa.
Opintotuki maksetaan kerran kuukaudessa. Sitä ei voi käyttää kerralla koko lukukaudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pikkuisessa kylässä on AMK?
Pori? :D En mäkään sinne jäis.
Täällä on kyllä julkinen liikenne.
T. Porilainen
Vierailija kirjoitti:
Tottakai muutat pois. Miksi jäädä paikkaan jossa sinulla ei ole mitään. Saman alan opinnot voit varmasti jatkaa kotipaikan muututtua. Sosiaalitoimistosta voisit saada apua muuttokuluihin.
Jos korkeakoulussa opiskelee ei ole välttämättä noin helppoa kun eri kouluilla on erilaiset pisterajat sisäänpääsyssä. Esim. muutenhan kannattaisi lähteä lääkikseen tai lakia lukemaan pikkupaikkakunnalle jos ei pääse Helsingin yliopistoon ja vaihtaa vain yliopistoa ja muuttaa takaisin Helsinkiin.
Jos pääsit unelmiesi opintoihin, niin onneksi olkoon! Pikkupaikkakunnan AMK:hon on yleensä matalammat pisterajat kuin isompien paikkakuntien AMK:hon, joten ehkä sinun nyt kannattaisi tehdä suunnitelmat niin, että erosta huolimatta käyt sen koulun loppuun. Hae apua vaikka kriisikeskuksesta.
Ap, kerroit, että asuitte vähän aikaa erillään, kun mies oli jo muuttanut uudelle paikkakunnalle.
Hait kuitenkin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja pääsit sinne.
Olisitko muuttanut miehen perässä, jos sinulla ei olisi ollut siellä opiskelupaikkaa tai vaihtoehtoisesti työtä?
En usko, että itse olisin samanlaisessa tilanteessa uskaltanut muuttaa ja tippua tyhjän päälle.
Sen vuoksi minun mielestä sinun pitäisi pitää nyt tuosta opiskelupaikasta kiinni. Kirjoita ajatuksiasi päiväkirjaan! Jos sinulla ei ole siellä oikeita ystäviä, nuo asiat joita käyt läpi, on aivan liian iso tuska kantaa. Muutaman vuoden päästä, kun luet noita päiväkirjoja, opit itsestäsi uusia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Jatkat opiskelujasi alkuperäisen suunnitelman mukaan.
2. Kotoa et lähde yhtään mihinkään. Mies voi muuttaa jos on muuttaakseen. Hän ei voi häätää sinua noin vain jos olet kirjoilla.
3. Hae keskusteluapua niin oppilaitoksesta kuin kriisipalveluistakin.
4. Kerro omalle perheellesi tilanne avoimesti miestä mollaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Se manipuloi sua. Soutaa ja huopaa. Ensin ei halua olla sun kanssa ja sitten taas pyytää kainaloon ja sanoo rakkaaksi. Saa luultavasti jotain nautintoa sun hädästä ja yrityksistä pelastaa suhde ja saa lisäpontta jatkaa käytöstään. Ehkä sillä on joku säätö kaiken tämän lisäksi? Olen pahoillani sun tilanteesta. Pistä elämäsi uusiksi ja nouse taas jaloillesi niin jonain päivänä tuo sankari on ovesi takana itkemässä sua takaisin.
Tä? Pientä soekulointia. Tai sitten mies ei tuntenut suhteessa rakkautta (muuta kuin kaverillista), suostui kriisin jälkeen koittamaan, mutta raja tullut vastaan. Kaveri ei oke kusipää ja välittää naisesta, vaikka ei haluakaan loppuelämäänsä jakaa.
Minusta jälkimmäinen (minun) versio sopii kuvaukseen paljon todennäköisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan voi ihminen opiskella JA tehdä töitä. Niin tein aiemmin kesällä ja syksyllä. Jos on kolmekymppinen niin varmaan sitä työtä on joskus tehnyt ja säästöjäkin ollut. Eipä ole enää. Opintolaina ja tukikuukaudet loppu, uusi koulu vasta alussa. Tämä koulu on se jonne pkseudulla en päässyt vaikka sinne hain muutaman kerran. Toisia opintoja opiskelin kunnes lopulta sain paikan ns. Sieltä linjalta mistä halusinkin.
Toimeentulotukea varmasti saan ja töistä palkkaa kunhan töitä jostain löytyy pian. Ei tässä alunperin ole siitä kysymys, että mihin rahat riittävät (tai osittain tietenkin huoli siitäkin) mutta se että mistä aloittaa tai mitä käytännössä tehdä kun mies heittää yhteisestä kodista ehkäpä pihalle (joo voi lainata autoa joskus ) ja ei ole mitään tukea saatavilla paikkakunnalla jossa vain muutama tuttu (naapuri tms.). Ja kun tuntuu, että voimat aivan lopussa eikä kukaan auttamassa, niin oli tarkoitus vain purkaa ajatuksia ja saada esim neuvoja kohtalotovereilta. Hyviä neuvoja nämä "muutat vaan pois ja alat elämään omaa elämää" tai "hae sossusta tukea"', joo niin se täytyy tehdä, mutta mites kun sydän on rikki revitty ja voimia ei edes s.yömiseen..mutta ymmärrän, kaikki eivät koe näitä asioita samalla tavalla, vaan osaavat olla järkeviä oli tilanne miten kaaottinen hyvänsä.
Jos et ole kriisin vuoksi opiskelu etkä työkykyinen, mene lääkäriin ja saat sairasloman ja kelan sairaspäivärahan. Ja toivottavasti myös keskusteluaikoja psykologille tai psykiatriselle sairaanhoitajalle.
Pitää kuitenkin tajuta, että ap on todnäk yhä shokissa miehen ilmoituksesta. Ymmärrän oikein hyvin tunteesi. Ei se mielestäni tarkoita, että ap olisi täysin riippuvainen miehestään, jos hän on suunnitellut tulevaisuutensa miehen kanssa ja järkyttyy, kun tulevaisuudelta tuntuu tippuvan pohja pois. Hän on kuitenkin tehnyt isoja elämänmuutoksia sillä oletuksella, että he pysyvät yhdessä. Lisäksi ap on lähes kolmikymppinen, joten tässä vaiheessa elämää muutto soluasuntoon voi tuntua kauhistukselta.
Ap, olet shokin ensimmäisessä vaiheessa. On luonnollista, että olosi on järkyttynyt, toivoton ja tuntuu, että tippuisit tyhjyyteen. Et haluaisi luopua tulevaisuudenhaaveistasi ja olisit tällä hetkellä valmis roikkumaan niissä keinolla millä hyvänsä. Miehen perustelut erolle tuntuvat vähintäänkin käsittämättömiltä ja haluaisit ymmärtää, mitä tapahtui. Sinuna lähtisin pikkuhiljaa liikkeelle, älä pakota itseäsi hetinyt mihinkään suuriin ponnistuksiin. Tee vaikka lista konkreettisista asioista, jotka eron realisoituessa täytyy hoitaa: istu alas kynän ja paperin kanssa ja rauhoitu. Tärkeintä olisi varmaan nyt laittaa vaikka sähköinen hakemus opiskelija-asuntoihin. Keskity myös hoitamaan itseäsi ja hyväksy, että tuntuu pahalta. Epäilen, että kun mies tajuaa sinun oikeasti lähtevän, hänenkin parisuhdeahdistuksensa vähenee ja hän saattaa jopa ymmärtää perseilynsä seuraukset. Miehelle on todennäköisesti iskenyt jonkinlainen "apua, haluan nähdä maailmaa ennen kuin kuolen"-kriisi ja hän kokee olonsa tukahdutetuksi, kun asutte pienellä paikkakunnalla ja teette kaiken yhdessä. Kun järkytyksesi helpottaa, alat hyväksyä tapahtuneen ja pystyt ajattelemaan myös käytännön asioita. Anna itsellesi muutama päivä aikaa toipua shokista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä tulee myötätuntoa ja vertaistukea sinulle AP! Itse olen ollut samassa tilanteessa.
Olimme olleet poikaystävän kanssa yhdessä 5 vuotta, minä opiskelin ja poikaystävä oli erittäin kovapalkkaisessa työssä. Hän siis suoraan sanottuna elätti minua. En ole siitä mitenkään ylpeä, mutta näin olimme sopineet ja se antoi minulle mahdollisuuden kehittyä omassa harrastuksessani, joka on myös tuleva ammattini.
Tarkoituksena oli ostaa oma talo, jonka yhteydessä voisin alkaa pitämään omaa yritystäni. Aloitin yrityksen pyörittämisen vuokratiloissa ja otin jonkin verran lainaa sitä varten. Minulla oli myös ennestään opintolainaa ja ylipäätään rahankäyttöni oli aika huoletonta, luotin siihen, että mies pelastaa minut aina pulasta.
Kunnes ei pelastanutkaan, vaan halusi erota, ihan yhtäkkiä. Kaksi viikkoa aiemmin olimme vielä käyneet asuntonäytössä. Minulla ei ollut mitään, ei asuntoa, ei omaa autoa, ei huonekaluja, ei edes yhtä haarukkaa.
Mies oli onneksi niin kiltti, että auttoi muutossa ja maksoi takuuvuokran. Kalusteita ja kodintavaroita sai tosi hyvin FB-roskalavalta ja kirppareilta. Minulla oli myös työpaikka, mutta palkka ei riittänyt mitenkään , kun se oli ennenkin mennyt kokonaan vaikka mies maksoi asumis- ja ruokakulut. Niinpä velkaannuin entisestään, luottotiedot menivät ja nykyään olen ulosotossa. Olin eron jälkeen puoli vuotta ihan sumussa, en jaksanut avata laskuja, vaikka tilillä olisi ollutkin rahaa jne. '
Kaikkein pahinta on se luottamuksen pettäminen, itsekin muutin poikaystävän takia toiselle puolelle Suomea ja hänen perheensä oli täällä minulle hyvin läheinen. Oman perheen kanssa emme ole yhteyksissä ja kavereita on niukasti. Koko elämäni siis romahti ja ennen kaikkea kaikki tulevaisuudensuunnitelmani haihtuivat savuna ilmaan. Se on aika kauhea tunne se!
Tulen maksamaan omasta tyhmyydestäni ja naiiviudestani vielä vuosia, ehkä jopa loppuelämäni. Enkä voi syyttää kuin itseäni. Sinulle haluan sanoa, että tsemppiä! Ja onneksi asumme Suomessa, täällä saat kyllä asunnon ja siihen tukea ja toimeentulotukea vaikka olisit kuinka sotkenut asiasi. Reippaasti vain varaat tapaamis- tai soittoajan Kelalta ja asiat alkavat selviintyä. Toivottavasti jaksat opiskella loppuun. Itse en ainakaan enää ikinä luota kehenkään muuhun kuin itseeni, sen verran kova läksy tuli kantapään kautta opittua. Toivottavasti joku muukin lukisi tämän ja älyäisi olla viisaampi, aina kannattaa olla back-up plan kaiken varalta.
En jaksa lukea koko pitkää ketjua, mutta ratkaisu saattaa olla paikkakunnalle jääminen ainakin opintojen loppuun. Kysy myös oppilaitoksesta neuvoja asumiseen. Mielestäni voit viivyttää muuttoa vaikka tahallaan ja käyttää miestä hyväksi apuna niin paljon kuin itse kestät. Ole itsekäs äläkä kuuntele muiden sanelemia sääntöjä, miten sinun kuuluu toimia.
Tuplaehkäisy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2628 kirjoitti:
1. Jatkat opiskelujasi alkuperäisen suunnitelman mukaan.
2. Kotoa et lähde yhtään mihinkään. Mies voi muuttaa jos on muuttaakseen. Hän ei voi häätää sinua noin vain jos olet kirjoilla.
3. Hae keskusteluapua niin oppilaitoksesta kuin kriisipalveluistakin.
4. Kerro omalle perheellesi tilanne avoimesti miestä mollaamatta.
Tämä on hyvä ohje. Mies lähteköön jos haluaa. Sinä rauhoitat elämäsi ap nyt hetkeksi ja haet amk:n psykologilta keskusteluapua.
Suhteita nyt vaan tulee ja menee. Ei kukaan voi yksipuolisesti päättää, että et sitten jätä, kun joskus lupasit olla yhdessä. Elämää. Kurjaltahan se tuntuu, mutta tässä kulttuurissa harvemmin onneksi katkotaan päitä tai surmataan koko perhe, kun puoliso haluaa lähteä. Ei naistakaan katsota miehen omaisuudeksi, mille voi tehdä mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin avopuoliso jätti, vaikka asuntonäytöt oli käyty ja mietittiin oman rakentamista. Olin itse myös opiskelija ja hän työelämässä. Aika yllättäen ilmoitti, että se oli sitten siinä. Kaikki yhdessä läpikäydyt perhehaaveet kankkulan kaivoon. Todennäköisesti sen vuoksi tulen jäämään vastentahtoisesti lapsettomaksi, koska yksinhuoltajaksikaan en halua ja luotto miehiin meni. Parempi pärjätä ihan vain itse. Onneksi oli sentään säästöjä, etten jäänyt ihan tyhjän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pikkuisessa kylässä on AMK?
Pori? :D En mäkään sinne jäis.
Porissakin kulkee kyllä paikallisliikenne... Enemmänkin tulee Satakunnan alueelta joku Kankaanpään amk-yksikkö (onko sitä enää?) tai vaikka Ikaalinen mieleen.
Siitä olen samaa mieltä, että olette kuitenkin vielä nuoria ja lapsettomia. Ei huonoon suhteeseen kannata jäädä kitumaan. Eikä se voi niin mennä, että jonkun kanssa menee yhteen, niin sitten ei ole oikeutta lopettaa suhdetta. Siksihän sitä seurustellaan ja asutaan monesti yhdessäkin, että katsellaan, onko tämä se suhde, jossa haluaa elää. Avopuolisosi on nyt päätynyt ratkaisuun, että haluaa erota. Siihen hänellä on täysi oikeus ja sille ei voi mitään.
Yksi vaihtoehto on, että pullautat miehen ulos asunnosta. Ongelmaksi voi tietysti tulla, ettei sinulla ole varaa tukien avulla maksaa sen asunnon vuokraa. Laske, laske! Paljonko saat tukia, paljonko on varaa maksaa asumisesta ja pikkupaikkakunnilta löytyy yleensä edullisia vuokra-asuntoja runsaasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pikkuisessa kylässä on AMK?
Pori? :D En mäkään sinne jäis.
Porissakin kulkee kyllä paikallisliikenne... Enemmänkin tulee Satakunnan alueelta joku Kankaanpään amk-yksikkö (onko sitä enää?) tai vaikka Ikaalinen mieleen.
"Kouluun kulkee pakosti jokin julkinen kerran päivässä, samoin sieltä pois." Noin joku edellä kommentoi.
Vaan kun asia ei ole noin yksinkertainen kaikkialla Suomessa. Esimerkiksi Seinäjoella ei myöskään toimi julkinen liikenne vaikka onkin kasvava kaupunki. Ole siinä sitten, ellet sitten omista autoa tai asu koulun lähellä.
Ei niitä vuokra-asuntoja niin vain saa, kun matuille menee jonon ohi avaimet käeen ja veronmaksajat maksavat viime kädessä.
Luvataanhan sitä olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa ja kuinkas sitten kävikään?
Juttelin yhden keski-ikäisen miehen kanssa, joka pettää vaimoaan. Kysyin, miksi ihmeessä? Sanoi menneensä niin nuorena naimisiin. Vajaa kolmekymppisenä...
Tämä on sellainen asia jota en ymmärrä. Suomalainen nainen luottaa niin suureesti mieheen että ei huolehdi että omat asiat ovat aina niin että eron sattuessa on omilla jaloillaan. Mä olen asunut Suomen ulkopuolella jo kauan ja useammassa maassa ja huomannut että muissa maissa fiksut nuoret naiset opiskelevat aina ensin eivtkä koskaan miehen/poikaystävän kustannuksella. Yleensä opiskelujen ajan asutaan vieläpä eri osoitteissa. Yhteenmuuton jälkeen kumpikin käyvät töissä ja maksavat laskunsa itse ja säästävät ja kun rahaa on tarpeeksi niin aletaan perustamaan perhettä ja hankitaan oma koti. Se monelta suomalaiselta naiselta jää tajuamatta kun puhutaan siitä että muualla maailmassa naiset jäävät kotiäideiksi kun tulee lapsia. Heillä on kuitenkin oma pesämuna tehtynä eron sattuessa ja säästöjä reilusti olemassa ja mies vieläpä joutuu maksamaan sen päälle jos ovat naimisissa ja/tai lapsiakin on.
Pitääkö tästä vetää johtopäätös että suomalaiset naiset eivät olekaan niin fiksuja eivätkä osaa hoitaa asioitaan. Jos mies ei ole huolehtimassa niin sitten yhteiskunta:/ suomalainen nainen ostaa kaiken maailman materiaa eikä mitään jää säästöön vaikka kävis vähän töissäkin:/
Alue: Aihe vapaa
Aamen! Ja joku kirjoitti ettei nuoren naisen pidä rakentaa elämäänsä miehen varaan. MINKÄÄN ikäisen ei pidä rakentaa elämäänsä miehen tai lasten varaan. Ja ap ollut töissäkin ja säästänyt, oma-aloitteinen on.