Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Menetän kaiken, olen pulassa
Miksiniin
14.01.2017 |
Mieheni ilmoitti haluavansa erota.
Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.
Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.
Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.
Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.
Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.
Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.
Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt esim.kesätöitä ja muita pieniä töitä syksyllä, joista sain rahaa jonkin verran.
Ehkä olen takertuja ja luottanut liikaa rakkauteemme, mokasin pahasti. Tällä hetkellä tuntuu, että muutto esim sinne opiskelukaupunkiin aivan yksin ahdistaa liikaa, tiedän että fyysiesti pärjään jotenkuten, mutta että henkisesti en enää ja koska ei yhtäkään ihmistä, jolta uudella paikkakunnalla pyytää apua, masennun ja en jaksa opiskella. Siis lähtökohdat ovat todella huonot, sillä minulla ei ole MITÄÄN kohta, ei rahaa eikä asuntoa, ei ystäviä, perhettä, harrastuksia. Luovun kaikesta, ehkä sen jollain voimalla ja pakon edessä pystyy tekemään, mutta mitä sen jälkeen?
Järkyttävää, miten ihmiset alkavat vänkkäämään täällä siitä, että minun ei kuuluisi tuntea mitään ja että haet vain sossusta tukea ja elelet opiskelijaelämää, unohtean sen että tässä on aika paljon myös tunteita pelissä ja oma tulevaisuus mytätty romukoppaan aivan yllättäen. Kaipaisin enemmän ajatuksia siitä,.miten voin vahvistua päivä kerrallaan ja miten saisin puheyhteyden mieheen. Varmasti on muitakin jotka.ovat yllättäen ero edessä mutta joutuneet selvittämään välejä ja käytännön asioita yhdessä vai onko se kaikille niin yksinkertaista että ei sitä rakkautta ja yhteistä elämää ja suunnitelmia jää murehtimaan?
Itse olin nuorempana samanlainen vellottaja...en päässyt viikkoihin negatiivisista fiiliksistä eroon....porukka alkoi olemaan jo raivona siksi, että ryhtiliikettä ei vaan tehty.
Ajat on muuttuneet.
Nyt ryhtiliikkeen tehtyäni, pistin ex äijän ulos, huonekaluineen maksoin sille puolet jopa rikkimenneestä pesukoneesta, että sain sen pihalle.
Kämppä oli aika tyhjä, kun olin sitä saastaa elättänyt omilla tuloillani koko sen intin ajan, maksanut yhteiset laskut ja lomilla ihan kaiken.
Ei ne menot katoa mihinkään siitä, että on intissä. Yksin maksat sitten vuokrasta lähtien kaiken, niin eip jää paljoo liksasta.
No, pihalle kun sain, niin sitten osteltiin halvalla uudet huonekalut.
Ei mitään kallista.
Se henkinen voitto exästä oli se palkinto.
Taakseni en ole katsonut.
Nyt menee niin hyvin, että on 4 tutkintoo takana, maksettu asunto ja sillä exällä 2 kersaa ja taas eronnut....
Nyt nostat itsesi sieltä suosta, haistat paskat exälle ja aloitat uuden elämän ja lopetat sen valittamisen. Keskityt täysillä siihen opiskeluun ja heti kun pystyt, niin takaisin stadiin.
Susta on siihen, mutta sun pitää laskea se pikkupiru irti, joka potkii sua hanuriin.
Tuo sun tuleva exä on yks paskanahjus.
Miksiköhän se edes halusi sut mukaansa? Ilmaiseks kyökkipiiaksi?
Jos alkaa eropuheita tuelmaan, niin ero on varma, sellaisessa suhteessa ei ole mitään järkeä roikkua väkisin. Nopeammin sen tajuat, niin parempi....
Tsemppiä sulle ja RYHDISTÄYDY!!!
Ei ole maailman loppu, vaan uusi alku. Sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän vuoksi oma lapsuudenperhe ja suku ovat niin ihania. Tarvittaessa harvoin voi riidellä kunnollakin, mutta eroon niistä ei onneksi pääse. Aina sovitaan ja mukana matkassa. Niin myötä- kuin vastamäessäkin. Noista ulkopuolisista sukuun naiduista kun ei aina tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pikkuisessa kylässä on AMK?
Kankaanpää, Imatra, Rauma.....
Ei nuo ole edes pikkukyliä minun mielestä ja olen helsinkiläinen. Sellainen parin tuhannen asukkaan kunta on minusta pikkukylä.
Hankit paikkakunnalta opiskelija-asunnon, joka on ensinnäkin halpa ja saat sen vuokran varmasti maksettua myös tuilla. Mies auttaa sinua varmasti muuttamaan tähän asuntoon. Tämän lisäksi haet kaikkiin mahdollisiin työpaikkoihin, jotta saat vähän pesämunaa kerrytettyä ja voit miettiä vaihtoehtoja uudestaan. Myös opiskelupaikallasi voi olla avoimia työpaikkoja. Tärkeintä on pitää mielessä uudet mahdollisuudet, ja mitä hyvää tästä voi loppujen lopuksi koitua. Jotain positiivista on kuitenkin edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt esim.kesätöitä ja muita pieniä töitä syksyllä, joista sain rahaa jonkin verran.
Ehkä olen takertuja ja luottanut liikaa rakkauteemme, mokasin pahasti. Tällä hetkellä tuntuu, että muutto esim sinne opiskelukaupunkiin aivan yksin ahdistaa liikaa, tiedän että fyysiesti pärjään jotenkuten, mutta että henkisesti en enää ja koska ei yhtäkään ihmistä, jolta uudella paikkakunnalla pyytää apua, masennun ja en jaksa opiskella. Siis lähtökohdat ovat todella huonot, sillä minulla ei ole MITÄÄN kohta, ei rahaa eikä asuntoa, ei ystäviä, perhettä, harrastuksia. Luovun kaikesta, ehkä sen jollain voimalla ja pakon edessä pystyy tekemään, mutta mitä sen jälkeen?
Järkyttävää, miten ihmiset alkavat vänkkäämään täällä siitä, että minun ei kuuluisi tuntea mitään ja että haet vain sossusta tukea ja elelet opiskelijaelämää, unohtean sen että tässä on aika paljon myös tunteita pelissä ja oma tulevaisuus mytätty romukoppaan aivan yllättäen. Kaipaisin enemmän ajatuksia siitä,.miten voin vahvistua päivä kerrallaan ja miten saisin puheyhteyden mieheen. Varmasti on muitakin jotka.ovat yllättäen ero edessä mutta joutuneet selvittämään välejä ja käytännön asioita yhdessä vai onko se kaikille niin yksinkertaista että ei sitä rakkautta ja yhteistä elämää ja suunnitelmia jää murehtimaan?
Käytät sanaa menettää. Ja täällä osa vaan hokee, että et sä mitään menetä. Menetyksen tunne on kuitenkin äärimmäisen repivä, ja juuri menetyksen on todettu aiheuttavan masennusta. Menetys voi olla se, että parisuhde loppuu, mitta sinä olet tavallaan myös "menettänyt" perheen ja ystäviä, koska olet heistä ison välimatkan päässä. Jo pelkästään muutto on iso, stressiä aiheuttava asia -puhumattakaan kaikesta muusta mitä nyt käyt läpi.
Sinulla on kuitenkin kaikki mahdollisuudet selviytyä. Minusta tarvitsisit nyt vähän tervettä kiukkua potkimaan sinua eteenpäin. Sinä käperryt säälikainaloon iltaisin, vaikka mies on tehnyt sinulle vittumaisen tempun. Näytä sille! Näytä että pärjäät! Hanki oma pieni kämppä koulun läheltä, ota askel mahdollisimman nopeasti, sillä eron keskellä saman katon alla oleminen on aivan hirveää!
Muista, että muutos on aina mahdollisuus. Uskalla hypätä. Tällä kertaa kukaan ei vedä mattoa jalkojasi alta, sillä teet päätöksesi ja ratkaisusi itsenäisenä naisena.
Ajattelitko että "sopimuksen" (?) takia tai jäämällä kainaloon makaamaan voit yksipuolisesti, väkisin seurustella ihmisen kanssa joka ei halua seurustella sinun kanssasi? Joka siitä huolimatta että tuntee sinut hyvin ja on jo kerran eropohdiskelujen jälkeen palannut luoksesi, on nyt uudestaan päätynyt haluamaan että "lähdet jonnekin pois"? Tiedätkö mitä, toisen mieltä ei voi muuttaa pakolla yhteisen elämän suuntaan. Et vaan voi. Toki voit uskotella, että hän silti yhä rakastaa. Vaikka rakastaisi, helpompi olla sellaisen rakastajan kanssa joka tahtoo sinut osaksi elämäänsä, eikä epäröi.
Ajan kanssa eron suru helpottaa. Mikset tapaisi uutta miestä sitten myöhemmin? Sellaista joka tahtoo olla yhdessä juuri sinun kanssasi. Jos nykyinen haluaa erota, sinä et voi sille nyt mitään. Muuta kuin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:llä taitaa olla elämänhallinta hukassa. Ilmeisesti mies uskoi että ap aktivoituu hakemaan itselleen jonkun työpaikan koulun lisäksi muuton jälkeen mutta ap:n tarkoitus on vaan ollut elää miehen siivellä. Siltä tämä nyt kuulostaa ihan APn itsensä kertomana. Hän on lähtenyt miehen mukana uuteen paikkaan ilman työpaikkaa vaikka mies on mitä ilmeisimmin ensin meinannut muuttaa yksikseen.
Ap:llä ei oikein ole mitään oikeuksia asuntoon kun hän ei ole mitään maksanut elämisestään miehelle tai kenellekään muulle. Ei vuokranantajakaan suostu siihen että hän asuu asunnossa maksamatta mitään jos mies ei halua hänen osaansa maksaa. Eivät he ole naimisissa. Mahtaako ap loppujen lopuksi olla asunnossa edes kirjoilla. Mies ilmeisesti on maksanut myös AP:n koulumatkat toimittuaan kuskina. Minä en suostuisi tuollaiseen.
Jos sulla ap on luottotiedot tallella, en ymmärrä mikä tässä on ongelmana? Saat varmasti uuden asunnon jos on tiedot kunnossa. Haet sulle kuuluvat tuet ja muutat opiskelupaikkakunnalle jatkamaan elämääsi. Eroa saa ja pitää surra, mutta ei nyt kannata hokea itselle että menettää KAIKKI, koska sehän ei ole totta -YKSI mies ei todellakaan ole maailmankaikkeus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole vielä kusessa, kun et vaan hanki lasta ton sotkun keskelle!!
Kiva idea! Ap, ehdota miehelle vielä yhtä panoa, vähän niinkuin hyvästiksi. Parin viikon päästä voitkin ilmoittaa olevasi raskaana ja mies tahtoo varmasti kantaa vastuunsa ja palaatte yhteen!
Alue: Aihe vapaa
Mitä teidän asiat kuuluu kellekään ja ketä ne kiinnostaa?
Ethän dä edes tunne ketään sieltä.?