Menetän kaiken, olen pulassa

Vähän ohi varsinaisen aiheen mutta ihmettelen tuota pikku paikkakuntaa, tuppukylä missä ei ole mitään ja kaikki tuntee toisensa, silti siellä olisi mahdollista rakentaa uraa ja harrastaa jotain mitä ei pääkaupunkiseudulla voi. On varmaan sit jossain pohjoisessa jotain eränkävijäjuttua tms. Asuminen ainakin on huomattavasti halvempaa kuin pääkaupunkiseudulla,

Älä anna miehen potkia sinua pois asunnosta. Se on sinun koti, josta sinua ei voi häätää kuin käräjäoikeus asunnon omistajan oikeuteen tekemän haastehakemuksen kautta. Jos mies haluaa erota, mies lähteköön asunnosta.

Hei!

Ikävä tilanne, mutta usko pois, asioilla on tapana jotenkin järjestyä. Onko sinulla mahdollisuutta saada opiskelija-asuntoa/solua lähempää koulua? Se voisi nyt alkuun olla hyvä vaihtoehto. Kun asiat ja tunteet menevät eteenpäin, voi miettiä muita ratkaisuja tulevaisuudessa. Soluun ei tarvitse paljon niitä kalusteitakaan. Kalliista harrastuksista, jos sellaisia oli, joutuu ehkä luopumaan opiskeluaikana. Niin se menee, että kaikkea on karsittava ja elettävä tilojen mukaan se aika. Mies voisi auttaa muutossa, jos kerran haluaa sinun muuttavan.

AMK:n psykologi tai Th on ihan hyvä idea keskustelutueksi.

Aika moni kommentoija tässä ketjussa voisi mennä itseensä ja kysyä, tuliko annettua sellainen kommentti, jonka itse haluaisi ap:n tilanteessa kuulla.

Ja jos ap on läheisriippuvainen, niin eihän sekään hänen syynsä ole - se syntyy lapsuudessa eikä siitä pääse noin vain päättämällä pois.

Ap:lle sanoisin, että joitain asioita on vain ajateltava järjellä, eikä tunteella. Suhteet miesten kanssa valitettavasti kuuluvat tähän kategoriaan, vaikka meille romanttisen rakkauden ideaalia tyrkytetäänkin.

Hej,

nyt teet näin- olet paljon panostanut elämiseesi siellä uudella paikkakunnalla: opiskelut ym. harrastukset?? Eikö niin? Hankit oman vuokra asunnon sieltä jostain kyliltä. Varaat sossuun ajan heti ja kerrot tilanteesi, että olet eroamassa tai siis eronnut, mutta et voi lähteä tilanteesta rahattomuuden takia minnekkään. 

Käyt koulusi loppuun siellä. Kestät sen kyllä.

Hankit työpaikan paikkakunnalta, jonne haluat muuttaa, jäädä jne.

Asia kerrallaan. Muuta pois yhteisestä asunnosta. Mies saa tulla kyllä auttamaan muutossa, joka on vähintä, mitä voi tehdä puolestasi. Hänelläkin jokin vastuu tilanteessa. Ole vahva, älä valittava uhri.

Näytä, että tulet kyllä pärjäämään!! Millaiset välit sinulla on miehen puolen sukuun?

Kunnalta asunnon haku. Sossun kuuluu auttaa tälläisissä tilanteissa!!

Miten edes suostut nukkumaan öitäsi enää miehen kainalossa, joka haluaa eroon sinusta?? Arvosta itseäsi sen verran, että lopetat leikkimisen tunteillasi/ elämälläsi.

Älä siis enää valita, vaan valitse ja toimi. Lykka till! :)

Hei, Minkäikäinen olet, Hoikka, hyvä kiinteä perse? Jos on, niin voisin mielelläni auttaa sinua. Hoidetaan sut ihmisten ilmoille ja elämän alkuun. T. Kiltti mies 51v.

Miksiniin kirjoitti:

Mieheni ilmoitti haluavansa erota.

Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.

Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.

Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.

Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.

Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.

Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.

Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.

Noin ei voi mennä, että toinen jää tyhjän päälle. Varaa aika asianajajalta ja hae ihmeessä tulotasoitusta. Näin miehesi mahdollisesti joutuu tasoittamaan tilannetta omilla varoillaan sinulle.

Mene kelan sivuille kohtaan perustoimeentulotuki ja soita siihen kiireisten asioiden numeroon. Voit saada toimeentulotukea aivan heti. Hae myös tulevalta paikkakunnalta asuntoa ja asuntotarjousta vastaan saat päivässä Kelasta päätöksen tukevatko vakuuden antamista. Yleensä tukevat kun syyt on pätevät ja etenkin kun on uhka jäädä asunnottomaksi.

Älä vaan mene kirjoille vanhemmillesi tai et saa asuntoa helposti kun katsotaan, että sinulla sellainen on. Jos kuitenkin kotiisi päädyt menemään niin tee äitisi kanssa vuokrasopimus kirjallisena ja siten olet kirjoilla asunnossa. Näin saat taloudellista tukea eikä äitisi ole sinusta elatusvelvollinen. Muuten on.

Myös vuokrasopimuksen voi laittaa päättymään tiettynä ajankohtana mihin mennessä sulla tulee olla oma asunto.

Mutta ensisijaisesti soita Kelaan ja kerro tilanteesi. Saat varmasti jotakin apua. Myöskään miehesi ei pääse pakenemaan vastuuta.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Miksiniin kirjoitti:

Mieheni ilmoitti haluavansa erota.

Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.

Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.

Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.

Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.

Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.

Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.

Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.

Noin ei voi mennä, että toinen jää tyhjän päälle. Varaa aika asianajajalta ja hae ihmeessä tulotasoitusta. Näin miehesi mahdollisesti joutuu tasoittamaan tilannetta omilla varoillaan sinulle.

Mene kelan sivuille kohtaan perustoimeentulotuki ja soita siihen kiireisten asioiden numeroon. Voit saada toimeentulotukea aivan heti. Hae myös tulevalta paikkakunnalta asuntoa ja asuntotarjousta vastaan saat päivässä Kelasta päätöksen tukevatko vakuuden antamista. Yleensä tukevat kun syyt on pätevät ja etenkin kun on uhka jäädä asunnottomaksi.

Älä vaan mene kirjoille vanhemmillesi tai et saa asuntoa helposti kun katsotaan, että sinulla sellainen on. Jos kuitenkin kotiisi päädyt menemään niin tee äitisi kanssa vuokrasopimus kirjallisena ja siten olet kirjoilla asunnossa. Näin saat taloudellista tukea eikä äitisi ole sinusta elatusvelvollinen. Muuten on.

Myös vuokrasopimuksen voi laittaa päättymään tiettynä ajankohtana mihin mennessä sulla tulee olla oma asunto.

Mutta ensisijaisesti soita Kelaan ja kerro tilanteesi. Saat varmasti jotakin apua. Myöskään miehesi ei pääse pakenemaan vastuuta.

Tsemppiä!

Alapeukuttaja! Kerrohan nyt ihan perustelujen kera mitä kohtaa alapeukutat? Arvaan, että miehen vastuuta. :) Tämä on kuitenkin laissa mikäli puolisoiden tuloerot ovat suuret tai toinen on menettänyt tuloja toisen takia. Niin se vaan menee. Arvaampa vielä, että olet itse mies tai se varakkaampi osapuoli suhteessa. :) Se on sitä kun vapistaan omien eurojen perään eikä välitetä mitä ne omat ratkaisut toiselle tekee. Onneksi on laki ja oikeus. :)

Pahoitteluni jos olen epäilyjeni kanssa väärässä.

Sorry, en jaksanut lukea kuin sivulle kolme tätä... Mitä sä ap haluat, että me muut sanotaan sulle? Voiii raukkaa, kyllä sä nyt kuolet, sun elämä on nyt ihan pilalla ja menetetty.. Senkö sä halusit kuulla? Sulle on annettu neuvoja ja tsempattu mutta ei kelpaa.

Joo, elämä on paskaa välillä, minkäs teet. Eipä tuossa sun tilanteessa nyt voi muuta kuin kerätä ne vähät omat romut ja ruveta kasaamaan omaa elämää ilman miestä. Selviät ihan hyvin, sulla on kuitenkin joku piilonarsistielämäntapahaahuilijalapanen miehenä jonka voit nakittaa tekemään aika paljon avuksi. Alkaen nyt siitä, että auttaa sua muuttamaan autoineen ne sun tavarat omaan asuntoosi, ehkä voit myös pyytää siltä tukea takuuvuokraan?

Rahaa saat kelasta, pankista ja sossusta, vanhemmatkin saattavat yllättää ja auttaa kun heille kertoo rehellisesti mikä on tilanne ja pyytää apua. Asunnon saat vuokrattua kaupungilta, opiskelija-asuntosäätiöltä tai mikä se nyt siellä päin onkaan mikä opiskelijoille välittää asuntoja, yksityiseltäkin saattaa saada kivan asunnon halvemmalla kuin edellä mainituilta. Kavereita saa koulusta tai harrastuksista, myös muualla asuvat kaverit ovat kavereita, heihin voi pitää yhteyttä netin ja puhelimen välityksellä. Koulua ei kannata lopettaa kerta se on sitä mitä haluat, jos tuntuu, ettei nyt jaksa, pysty tai kykene niin hakee sairaslomaa.

Tiedän kyllä kuinka kamalaa tuo on. Itse jouduin lähtemään vähän nopeammassa tahdissa exmiehen luota, yöllä mätki turpaan, aamulla pakkasin tärkeimmät tavarat (käytännössä siis vaihtovaatteet) ja koiran mukaan ja siirryin hätämajoitukseen. 2 viikon päästä asuin opiskelijayksiössä ihan peeaana, mulla oli vaatteet ja yks patja lattialla. Kaikki "kaverit" jne. oli miehen kavereita ja luoja tietää mitä se niille kertoi eron syyksi. Ei ollu mullakaan mitään muuta kuin itseni sillon :( Vaan paremmaksi on elämä siitä muuttunut :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kovin pieni kylä jos siellä amk on...

Kyllä amk-kouluja on niin pienillä paikkakunnilla, että keskusta on pienen kirkonkylän kokoinen.

Ammattikorkeakoulu-kouluja?

Pystyisitkö asumaan miehen kanssa yhdessä niin kauan kunnes pääset jaloillesi. Hommaa työpaikka koulun oheen ja vuokralle sen turvin. Itse asuin aikoinani muutaman kuukauden ex-avomiehen luona taloudellisista syistä, vaikka olimme jo eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sellainen asia jota en ymmärrä. Suomalainen nainen luottaa niin suureesti mieheen että ei huolehdi että omat asiat ovat aina niin että eron sattuessa on omilla jaloillaan. Mä olen asunut Suomen ulkopuolella jo kauan ja useammassa maassa ja huomannut että muissa maissa fiksut nuoret naiset opiskelevat aina ensin eivtkä koskaan miehen/poikaystävän kustannuksella. Yleensä opiskelujen ajan asutaan vieläpä eri osoitteissa. Yhteenmuuton jälkeen kumpikin käyvät töissä ja maksavat laskunsa itse ja säästävät ja kun rahaa on tarpeeksi niin aletaan perustamaan perhettä ja hankitaan oma koti. Se monelta suomalaiselta naiselta jää tajuamatta kun puhutaan siitä että muualla maailmassa naiset jäävät kotiäideiksi kun tulee lapsia. Heillä on kuitenkin oma pesämuna tehtynä eron sattuessa ja säästöjä reilusti olemassa ja mies vieläpä joutuu maksamaan sen päälle jos ovat naimisissa ja/tai lapsiakin on. 

Pitääkö tästä vetää johtopäätös että suomalaiset naiset eivät olekaan niin fiksuja eivätkä osaa hoitaa asioitaan. Jos mies ei ole huolehtimassa niin sitten yhteiskunta:/ suomalainen nainen ostaa kaiken maailman materiaa eikä mitään jää säästöön vaikka kävis vähän töissäkin:/

Kyllä minä ja suomalaiset naiskaverini ollaan toimittu noin. Ollaan tosin myös koulutettuja.

Muuta koulua takaisin omalle kotipaikkakunnallesi jossa sinulla on ystäviä ja sukulaisia.  Kyllä koulun vaihto onnistuu useimmiten.  Älä jää sinne vieraalle paikkakunnalle, josta et tunne juuri ketään.  Juuri aloitetut opiskelut voit sitten jatkaa toisessa koulussa ihan varmasti.  Nyt laita se elämäsi kuntoon.  On selvää että tämän nykyisen miehen kanssa on tie poikki.  Koska tämä tilanne  on jo aikaisemminkin oireillut ja nyt uudelleen, on asia selvä.  Sinulla on koko elämä edessäsi, älä siis jää siihen suremaan vaan ota niskasta kiinni nyt itseäsi ja tee päätökset.  Muuta takasin kotipaikkakunnallesi älä jää sinne korpeen jossa ei ole edes julkista liikennettä.  Elämäsi aukeaa taas uudelleen.  Väärä mies vain sattui valitettavasti kohdallesi.  Et häntä pysty väkisellä pitämään vaan jäät sinne yksin suremaan vieraalle paikkakunnalle ilman ystäviä.  Älä tee sitä vaan muuta heti pois.  Nyt.

Aikaisemmin joku sanoi että äiti olisi elatusvelvollinen suhteesi.  Näin ei ole, oletettavasti olet aikuinen.

Mene vaikka kotiisi asumaan väliaikaisesti ja hae opiskelija-asuntoa sitten sieltä kotipaikkakunnaltaksi kun olet vaihtanut opintosi sinne.  Jos et halua asua vähän aikaa vaikka siellä kotona. Saat opintotukea asutpa kotonasi tai vuokralla.   Jos asut kotona pidempään kysy kelalta pitääkö sinun tehdä vuokrasopimus kotiin jotta saat asumistukea.  Mutta sitten täytyy huomioida että vuokra lasketaan pääomatuloksi äidillesi tai/ja isällesi eli siitä menee sitten veroa mutta kai siitä vähän jää nettoakin.

Neuvoisin todellakin lähtemään sieltä vieraalta paikkakunnalta pois.  Keskustele vanhempiesi ja ystäviesi kanssa häpeilemättä tilanteesta.  He varmasti auttavat sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetät kaiken? Mitä ihmettä oikein höpötät? Kerrot, että sinulla on opiskelupaikka ja tuttaviakin on jo ehtinyt kertyä uudella paikkakunnalla. Nyt vain hommaat oman vuokra-asunnon vaikka koulun läheltä niin ei tarvitse kyydeistä tehdä ongelmaa.

Ei miehellä ole mitään vastuuta siitä, että siinä olet epäitsenäinen ihminen. Parisuhteet alkaa ja päättyy, se on vain elämää.

Juurihan ap kertoo, ettei hänellä ole rahaa asuntoon ja vuokravakuuteen eikä elämiseen. Opintotuki on nykyisin todella pieni ja se on ap:llä tältä lukukaudelta käytetty. Vanhemmat eivät tue häntä rahallisesti. Miten itse hankkisitte tässä tilanteessa asunnon vuokravakuuksineen ja eläisitte muutenkin? Ei nykyaikana niin vain oteta asuntoja eikä eletä ilman rahaa.

- Tässä on tilanne jossa suomalainen tarvitsee minunkin verorahojani.  Mene sosiaalitoimistoon ja selvitä tilanne.  Tuollaisella paikkakunnalla saattaa olla  vuokra-asuntoja opiskelija-asuntoloissakin.  Kysy koululta opiskelija-asunnoista, jos et tiedä mistä niitä siellä haetaan.  Netissä varmaan on yhteystiedot.  Kerro rehellisesti tilanteesi, että olet kohta ilman asuntoa niin sinulle löytyy jonon kärjestä kämppä. Toivotavasti.

Jos siis et halua/voi muuttaa/vaihtaa koulua  takaisin kotipaikkakunnallesi sinne opiskelemaaan, hae itsellesi sieltä opiskelijakämppä ja soskusta ( vai kelsko maksaa?) apua rahatilanteeseesi. 

Koska sanot itsekin, että et pysty jäämään sinne pienelle paikkakunnalle, niin se on selkeä  asia.  Ja sinulle on parhaaksi muuttaa sieltä pois, et pysty siellä aloittamaan elämää uudelleen tai  jatkamaan sitä.  Jos  voit muuttaa vanhempien luokse, muuta sinne ja muuta koulu sille paikkakunnalle.  Kysy koulusta miten se käy päinsä ja selvitä tilanteesi että sinun on 'pakko' muuttaa.  Soita sinne kotipaikkakuntasi vastaavaan kouluun ja kysy miten pääset sinne jatkamaan opintoja, jotka olet jo aloittanut.  Muuton jälkeen voit huokaista helpotuksesta kun pääsit mokomasta miehestä eroon.

Tilaa aika soskuun ja saat sieltä muuttoon ja muuttoautoon avustusta.  Saat vietyä ostamasi tavarat kotiin. Eikö sinulla ole sisaruksia tai joku ystävä joka auttaisi sinua.  Et tarvitse kuin pakettiauton.  Niiden vuokra ei ole kallis; n. 100 € 150 € pv + bensa  jos ajaja on omasta takaa.  Ne miesten palkat siinä muutossa maksaa ei auto.  Jos siinä olisi joku ajamassa ja nostelemassa apunasi tavaroita ja huonekaluja sinne autoon niin ei paljon muutto maksa.  Tuskin tarvitset mitään muuttoautoja, tuskin sinulla on niin paljon tavaraa.  Otat pahvilaatikoita jostakin lähikaupasta joihin pakkaat vaatteet ja astiat ym. tavarat.

Onpa melko saamaton mies jos ei sinua sen vertaa auta että vie muuttokuorman kotiisi.

Nyt heti alkuun menet sinne pikkupaikkakunnan kenties ainoaan baariin ja isket paikan parhaan miehen! Olet uusi siellä ja varmasti kysyntää riittää ja juomat tarjotaan.  Saat ukkosi mustasukkaiseksi ja voit vähän kiusata sitä. Pää pystyyn vaan, maailmassa on paljon miehiä ja voit elää ja pitää hauskaa tuon itsesäälin sijaan! Se Oikeakin löytyy sitten aikanaan, usko pois! Nykyisen kumppanisi kanssa elämä tulisi olemaan yhtä vuoristorataa, kun hänellä nuo ajatukset muuttuvat noin kovasti. Itse olen joskus koettanut elää tuollaisen ihmisen kanssa ja kyllä se oli henkisesti tosi raskasta. Onneksi tajusin ajoissa repiä itseni ulos siitä noidankehästä ja samaa suosittelen sinulle. Paljon parempi on elää sinkkuna ja henkisesti vapaana, kuin tuollaisen ihmisen kanssa. Tulee mieleen, että se mies jopa testaa sinua jollain tavalla.. siksi tuo aluksi esittämäni mustasukkaiseksi tekeminen tuli mieleen. Toisaalta eihän se sinun tilannettasi oikeasti mitenkään paranna, ehkä antaisi kuitenkin luottamusta itseesi. Tsemppiä!

Etsi rikas elättäjä! Maksat vuokran "luonnossa", ja elelet asumis- ja toimeentulotuella.

Tiedän kanssa kokemuksesta, että tuollaiseen tunteidensa ja omien mielihalujensa kanssa hukassa olevan henkilön kanssa kun laittaa suhteen pystyyn, niin se on henkisesti raskaampaa kuin mikään. :( Ajattele positiivisesti: kun suhde päättyi nyt, säästyit mahdollisesti monen tulevan vuoden täysin turhalta stressiltä ja voit aloittaa alusta. Käytännön asiatkin kyllä saat järjestykseen heti, kun pystyt kääntämään asiat positiiviseksi. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Koulu on muutaman tunnin ajomatkan päässä, ei samassa kylässä. Teen koulua osittain etänä, jos muutan.pk.seudulle pitäisi matkustaa lentokoneella tai bussilla joka toinen vko kouluun. Se varmaan onnistuisi, jos olisi varaa lentolippuihin, mutta tällä hetkellä tililläni on tasan 50 euroa ja opintotuet eivät riitä kuukausittain lentolippuihin...varsinkin tilanteessa jossa minulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa tai työtä mistä tuloja. Vaikka menisin töihin heti pk seudulle muutettuani, menisi kuukausia että saisin rahaa kerättyä niin, että voisin edes jotenkin aloittaa uudestaan, ostaa sängyn, sohvan, ruokapöydän jne.

Yksi vaihtoehto on että muutan jonnekin koulun viereen, mutta sama lopputulos; menetän kaiken, mitä minulla on tällä hetkellä paitsi koulutuspaikan ja siellä kaupungissa en tunne yhtään ketään..eikä edelleen varaa esim. Asuntoon tai huonekaluihin.

Huonekalut jotka ostimme rahoillani ovat esim iso vaatekaappi (jota ei varmaan kannattaisi lähteä kuljettamaan minnekään, koska usein asunnoissa on vaatekaapit valmiina), muutama hylly, tuoli ja matto.

Ap

On täysin jokapäiväinen ja arkinen asia mennä vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan ilman, että kukaan tulee mukaan kädestä pitämään. Tapasi kuvata sitä sanoilla 'menetän kaiken' on todella omituinen.