Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetän kaiken, olen pulassa
Miksiniin
14.01.2017 |
Mieheni ilmoitti haluavansa erota.
Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.
Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.
Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.
Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.
Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.
Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.
Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja opiskelu ei ole jokapäiväistä vaan työn ohessa, koululla ei ole asuntoja etäopiskelijolle. Sieltä ei siis kavereitakaan tule saamaan kun ei ole omaa opiskeluryhmää jonka kanssa päivittäin näkisi. Tietenkin työpaikka mahdollisuus tutustua ihmisiin, mutta nyt tuntuu aivan järkyttävältä ajatukselta että lähtisin sinne paikkakunnalle yksin etsimään töitä, asuntoa, uusia ihmissuhteita...aloittaisin elämäni oikeasti rikkinäisenä nollasta. Nythän kyse ei ole siitä että olen itse päättänyt tehdä näin ja hyvillä mielin lähtisin uuteen alkuun, vaan siitä että täysin lamantuneena minun olisi osattava toimia järkevästi ja rakentaa kaikki asiat alusta ilman ystävien tai mieheni tukea, kun hän päättää haluta erota yllätten.
Kovasti sinä nyt yrität saada kaikki muutkin paheksumaan sitä miestäsi ja voivottelemaan kanssasi, miten paska jätkä se on.
Jossain vaiheessa sinun on kuitenkin otettava ihan itse vastuu omista valinnoista ja lakattava syyttelemästä muita. Sattuu tämän hetkinen tilanne varmasti joo, mutta et sinä ole mikään virran mukana menevä heinänkorsi. Olet tehnyt elämässäsi päätöksiä, joiden seuraus on nyt tämä. Mennyttä et voi muuttaa, joten ota opiksesi ja anna olla.
Hei t*perä mode, alapeukutkin estetään? Oikeasti?! Tosi sananvapaata...
Mutta ylläolevaan, toivottavasti joudut joskus niin ahtaalle ettet kestä, tule sitten neuvomaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No uhkailet tietty miestä että suahan ei jätetä! Köytät sen miehen kiinni patteriin. Tietty jos mies ei pääse töihinsä niin kohta teillä ei ole rahaa elämiseen. Tietty voit hankkiutua myös "vahingossa" raskaaksi.
Haluat siis että miehesi elää kanssasi vaan koska sinä et halua erota?
Surullinen elämä molemmille luvassa.
On ollut omakin sydän rikki monta kertaa. Jostain on aloitettava aina pistämään elämää taas kasaan, jonkun ajan päästä ei satu enää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja opiskelu ei ole jokapäiväistä vaan työn ohessa, koululla ei ole asuntoja etäopiskelijolle. Sieltä ei siis kavereitakaan tule saamaan kun ei ole omaa opiskeluryhmää jonka kanssa päivittäin näkisi. Tietenkin työpaikka mahdollisuus tutustua ihmisiin, mutta nyt tuntuu aivan järkyttävältä ajatukselta että lähtisin sinne paikkakunnalle yksin etsimään töitä, asuntoa, uusia ihmissuhteita...aloittaisin elämäni oikeasti rikkinäisenä nollasta. Nythän kyse ei ole siitä että olen itse päättänyt tehdä näin ja hyvillä mielin lähtisin uuteen alkuun, vaan siitä että täysin lamantuneena minun olisi osattava toimia järkevästi ja rakentaa kaikki asiat alusta ilman ystävien tai mieheni tukea, kun hän päättää haluta erota yllätten.
Kovasti sinä nyt yrität saada kaikki muutkin paheksumaan sitä miestäsi ja voivottelemaan kanssasi, miten paska jätkä se on.
Jossain vaiheessa sinun on kuitenkin otettava ihan itse vastuu omista valinnoista ja lakattava syyttelemästä muita. Sattuu tämän hetkinen tilanne varmasti joo, mutta et sinä ole mikään virran mukana menevä heinänkorsi. Olet tehnyt elämässäsi päätöksiä, joiden seuraus on nyt tämä. Mennyttä et voi muuttaa, joten ota opiksesi ja anna olla.
Hei t*perä mode, alapeukutkin estetään? Oikeasti?! Tosi sananvapaata...
Mutta ylläolevaan, toivottavasti joudut joskus niin ahtaalle ettet kestä, tule sitten neuvomaan...
joo koska oma ahtaalla olo on miehen vika, joka ei vaan halua enään olla parisuhteessa kanssasi. Jätä ne disneyrakkaustarinat taakses ja ymmärrä että parisuhde ei ole kaikki kaikessa
Voisitko sinnitellä vuoden ja vaihtaa sitten koulua omalle paikkakunnalle tms? Missä opiskelet? Luulisi että jonkinlainen julkinen liikenne paikkakunnalla on ja voisit asua vaikka koulun lähellä jos ei ole autoa.
Hei ystävä hyvä! usko huviksesi ikää ja kokemusta. Totta kai sinuun sattuu ja kovaa. Tosiasia on, että hukkaat aikaa ja energiaa miettimällä tuota suhdetta ja pohtimalla pääsi kipeäksi miksi, miksi ja miksi?
Kun sukkasi on märkä, se tarkoittaa että saappaassasi on reikä. Syy ja seuraus. On turha miettiä miksi reikä tuli, mistä se tuli.
Pointti on, että vaikka kuinka sattuisi, tee tarvittavat muutokset viipymättä äläkä edes elättele toiveita miehen suhteen. Koska, vaikka jatkaisitte, sama on edessä jossain vaiheessa. Ihmisen luonne ei muutu. Ja jos hän nyt epäröi kanssasi, hän tulee tekemään sen jatkossakin. Usko itsesi takia.
Mitä pikimmiten siirryt suhteesta pois, elämässäsi eteenpäin, sitä nopeammin kohtaat uuden rakkauden.
Työstä nyt kuitenkin ensin syyt, miksi ryhdyit suhteeseen ko miehen kanssa. tarvitset siihen aikaa ja etäisyyttä. Sitten asiat valkenevat sinulle ja olet kiitollinen että pääsit eroon ja säästit itseäsi turhalta tuskalta, mitä tuollainen suhde tuottaisi tulevaisuudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valehtele miehellesi että olet raskaana ja haluat vielä yrittää. Jos miehellä on vähääkäön vastuuntuntoa hän suostuu tähän alkujärkytyksen jälkeen. Tällöin yritä tulla oikeasti raskaaksi ja rakenna suhdetta mieheesi. Jos tulet raskaaksi niin hyvä, jos et niin esitä ja saat lisäaikaa suunnitteluun ja lopults valehtele keskenmenosta.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu on välivaihe sun elämässä. Hoidat sen nyt loppuun niin sen jälkeen voit muuttaa takaisin pk-seudulle. Siirto-opiskelua harvemmin saa suosituimpiin kouluihin joita pkseudun koulut ovat. Ei ole mikään katastrofi asua kolmea vuotta tuntemattomassa paikassa opiskelujen vuoksi, niin tekee suurin osa muistakin. Aina joskus on muutettava tyhjän päälle, mutta se kasvattaa.
Opiskelupaikkakunnilla on opiskeluja-asuntosäätiöitä joilta saa soluja. Jos ei ole niin pienet yksiöt tai kimppakämpät ovat opiskelijallekin ihan ok valinta. Nyt vaan ajattelet että kyseessä on välivaihe elämässä tuo opiskeluaika. Mutta eihän sitä tiedä miten tykästyt lopulta siihen opiskelukaupunkiisi kun siellä oikeasti asut. Moni paikka vaikuttaa paskalta vain käydessä, mutta asuessa pääsee mukaan kaikkeen paljon paremmin.
Tunnen useammankin oiskelijan joka on vaihtanut amk:hon Helsinkiin ja vielä suosittuihin kouluihin. Kannattaa yrittää hakea, voi tulla peruutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valehtele miehellesi että olet raskaana ja haluat vielä yrittää. Jos miehellä on vähääkäön vastuuntuntoa hän suostuu tähän alkujärkytyksen jälkeen. Tällöin yritä tulla oikeasti raskaaksi ja rakenna suhdetta mieheesi. Jos tulet raskaaksi niin hyvä, jos et niin esitä ja saat lisäaikaa suunnitteluun ja lopults valehtele keskenmenosta.
Just joo toivottavasti tämä oli huono vitsi. Vai oikeastikko ihmisillä on näin huono omanarvontunto?? että hinnalla millä hyvänsä yritetään pitää toinen omassa elämässä kiinni vaikka arvostusta, kunnioitusta ja rakastamisesta ei ole tietoakaan ja toinen sen rehellisesti on sanonut.
Hyi Yök millaisia ihmisiä.
Taas typerä ap:n lohdutus ketju missä ei kertaakaan kuulla miestä.
Kuka sano ettet sinä ap ole se ongelma nainen josta mies haluaa päästä eroon. Aivan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valehtele miehellesi että olet raskaana ja haluat vielä yrittää. Jos miehellä on vähääkäön vastuuntuntoa hän suostuu tähän alkujärkytyksen jälkeen. Tällöin yritä tulla oikeasti raskaaksi ja rakenna suhdetta mieheesi. Jos tulet raskaaksi niin hyvä, jos et niin esitä ja saat lisäaikaa suunnitteluun ja lopults valehtele keskenmenosta.
Tätä olen heikkoina hetkinä kyllä pohtinut... En vaan usko että voisin valehdella miehelleni, mutta toisaalta tiedän että saatuani uuden mahdollisuuden mies muistaisi taas miksi rakastaa minua... En tiedä, vaikeaa, väärin, mutta olen niin epätoivoinen että lapsi vain voisi auttaa
Jos sinua uhkaa asunnottomuus suhteen päättymisen takia kunnan on velvollisuus järjestää sinulle asunto. Voit hakea myös opiskelija-asuntoa. Jos lopetat koulun niin vaikea sinun on päästä Helsinkiin opiskelemaan helpommalla pääset jos yrität vaihtaa Helsinkiin. Näin ovat tuttavani tehneet jotka eivät päässeet Helsinkiin opiskelemaan, kävivät vuoden koulua ja hakivat siirtoa Helsinkiin. Eräs pääsi suosittuun kouluun, tuli viime tingassa joku peruutuspaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja opiskelu ei ole jokapäiväistä vaan työn ohessa, koululla ei ole asuntoja etäopiskelijolle. Sieltä ei siis kavereitakaan tule saamaan kun ei ole omaa opiskeluryhmää jonka kanssa päivittäin näkisi. Tietenkin työpaikka mahdollisuus tutustua ihmisiin, mutta nyt tuntuu aivan järkyttävältä ajatukselta että lähtisin sinne paikkakunnalle yksin etsimään töitä, asuntoa, uusia ihmissuhteita...aloittaisin elämäni oikeasti rikkinäisenä nollasta. Nythän kyse ei ole siitä että olen itse päättänyt tehdä näin ja hyvillä mielin lähtisin uuteen alkuun, vaan siitä että täysin lamantuneena minun olisi osattava toimia järkevästi ja rakentaa kaikki asiat alusta ilman ystävien tai mieheni tukea, kun hän päättää haluta erota yllätten.
Kovasti sinä nyt yrität saada kaikki muutkin paheksumaan sitä miestäsi ja voivottelemaan kanssasi, miten paska jätkä se on.
Jossain vaiheessa sinun on kuitenkin otettava ihan itse vastuu omista valinnoista ja lakattava syyttelemästä muita. Sattuu tämän hetkinen tilanne varmasti joo, mutta et sinä ole mikään virran mukana menevä heinänkorsi. Olet tehnyt elämässäsi päätöksiä, joiden seuraus on nyt tämä. Mennyttä et voi muuttaa, joten ota opiksesi ja anna olla.
Hei t*perä mode, alapeukutkin estetään? Oikeasti?! Tosi sananvapaata...
Mutta ylläolevaan, toivottavasti joudut joskus niin ahtaalle ettet kestä, tule sitten neuvomaan...
joo koska oma ahtaalla olo on miehen vika, joka ei vaan halua enään olla parisuhteessa kanssasi. Jätä ne disneyrakkaustarinat taakses ja ymmärrä että parisuhde ei ole kaikki kaikessa
Joo ja koska sun mielestä toiselle voi tehdä mitä vaan tilanteesta viis? Onnea, olet k*sipää mutta senhän sä jo pakosta tiesitkin. Ei tässä mistään prinsessasadusta ole kyse vaan ihan todellisesta elämästä joka siis on sulle ilmeisen vierasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valehtele miehellesi että olet raskaana ja haluat vielä yrittää. Jos miehellä on vähääkäön vastuuntuntoa hän suostuu tähän alkujärkytyksen jälkeen. Tällöin yritä tulla oikeasti raskaaksi ja rakenna suhdetta mieheesi. Jos tulet raskaaksi niin hyvä, jos et niin esitä ja saat lisäaikaa suunnitteluun ja lopults valehtele keskenmenosta.
Tätä olen heikkoina hetkinä kyllä pohtinut... En vaan usko että voisin valehdella miehelleni, mutta toisaalta tiedän että saatuani uuden mahdollisuuden mies muistaisi taas miksi rakastaa minua... En tiedä, vaikeaa, väärin, mutta olen niin epätoivoinen että lapsi vain voisi auttaa
Lapsiparka, syntyä tollasselle sekopäälle 😫
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kovin pieni kylä jos siellä amk on...
Kyllä amk-kouluja on niin pienillä paikkakunnilla, että keskusta on pienen kirkonkylän kokoinen.
Missä? Ikaalisissa ja Mäntässä ei ainakaan enää ole! Pieniä yksiköt on pääsääntöisesti lopetettu.
Tätä kutsutaan elämäksi. Nyt ei ole muuta neuvoa kuin ottaa oman elämäsi ohjat ja alkaa toimiin.
Missään hukassa et ole! Sinulla on vanhemmat, ystäviä ja mieskin vaikuttaa ymmärtäväiselle vaikka paskatempun tekikin. Niitä sattuu elämän varrella, kukkien päällä tanssia se ei ole.
Vaikuttaa sille, ettet halua hakea asuntoa paikkakunnalta tai sopia miehen kanssa asumisjärjestelyistä, koska pelkäät menettäväsi kasvosi kyläläisten edessä! Jossain tuolla aiemmin sellaista vihjailit. No, kuten sanottu välillä se lyö oikein rautanyrkillä mutta on sinun omalla vastuullasi nousetko vai jäätkö maahan ruikuttamaan ja odottamaan että hyvä haltijatar tulee ja pelastaa tai prinssi valkoisella ratsulla.
Pistä asiat tärkeysjärjestykseen; opiskelu - valmistuminen ammattiin. Turhan kalliit harrastukset pois. Tee budjetti jonka mukaan elät. Perusta rakennetaan ensin, sitten vasta aletaan hamuilla sinne pilvilinnoihin, jos sittenkään. Ei kaikkea saa eikä tarvitsekaan saada heti ja mieluiten jo eilen. Kaikista suurimman mielihyvän saa, kun uhraa jotain tavoittelemansa eteen, Ei se loppuikää vie, ja kun on valmiit paperit kourassa voi alkaa sitä asuinpaikkaakin miettiä. Miehiä menee ja tulee, tuo ei ollut se sinulle tarkoitettu.
Muuta sinne missä perhe ja ystävät ovat. Älä jää mihinkään pikkukaupunkiin pelkästään koulun takia... AMKsta toiseen voi anoa siirtoa. Suorita ne kurssit etänä jotka voit tai laita koulu jäihin puoleksi vuodeksi ja jatka kun olet saanut asiasi järjestykseen.
Sä voit sentään aloittaa kotikaupungissasi puhtaalta pöydältä, siellä pikkukaupungissa piirit on pienet ja kaikki muistuttaa miehestä. Tää on niitä elämän risteyskohtia, valitse aina se vaihtoehto joka tuo enemmän iloa, turvaa ja mahdollisuuksia.
Itse en ole tuo joka ajattelee että pitäisi leikkiä olevansa raskaana vaan alkuperäinen kirjoittja, joka on ihan järkevä ihminen ja tässäkin tilanteessa yrittää pysyä järkissään. Kyse ei myöskään ole mistään yltiöromanttisesta oletuksesta että rakkaus on vain kaikki kaikessa, vaan enemmänkin päin vastoin... kun tehdään yhteisiä päätöksiä, oli kyse lapsista, asunnosta, lemmikkieläimistä, niistä otetaan jonkinlainen vastuu ei heitetä romukoppaan kun ei enää kiinnosta!
En koe myöskään olevani ongelma tässä suhteessa. Meillä kyllä on ollut ongelmia, mutta missäpä parisuhteessa ei ole?? Palatakseni vielä alkuun, me selvitimme nämä ongelmat jo kertaallleen ja harkitsimme tätä koko muuttoa erillämme, ei ollut kyse mistään hetken huumasta.
En tietenkään voi pyytää että mies rakastaisi minua jos ei niin tunne (sanoo kyllä rakastavansa mutta ei tarpeeksi kun haluaa vielä nähdä maailmaa) enkä voi pakottaa häntä olemaan kanssani, mutta samanlailla kuin esim.parisuhde jossa lapsia, on sovittava tietyistä asioista eikä vain heittää toista pellolle kun ei kiinnosta. Miksi näin saisi olla nyt vaikkei niitä lapsia olekaan?
Vierailija kirjoitti:
Mieti itsellesi tilanne; olet avoliitossa, teillä on yhteinen tulevaisuus, työtä/opiskeluja ja yhteiset harrastukset, mukava arki, paljon yhteisiä hankintoja. Asutte kivassa asunnossa, joka kuitenkin on miehen nimissä, samoin auto. Koti on pienessä kylässä, alle 1000 henkilöä. Eräänä aamuna olet keittämässä aamukahvia, mies tulee keittiöön ja sanoo, että ei halua enää suhdetta vaan erota ja että sinun on muutettava pois asunnosta kuukauden sisällä, mutta voit ottaa kodista esimerkiksi sohvan, kirjahyllyn ja matot, ja tietenkin omat vaatteet ym. Mitä tekisit, minne menisit, keneen tukeutuisit?
Jos nainen on kirjoilla asunnossa, niin hänen ei tarvitse suostua mihinkään "mies sanoo että sinun on muutettava pois asunnosta kuukauden sisällä" komentoon. Jokaisella on oikeus etsiä asunto ja muuttaa kun asunto vapautuu, kunhan tekee sen kohtuullisessa ajassa. Mikään kuukausi aikaa asunnon etsimiseen ja muuttoon ei ole kohtuullinen aika ja tuolalista määräystä ei kenenkään tarvitse totella. Asunnon saa siis etsiä käytännössä normaalien irtisanomisaikojen puitteissa. Mies ei sille voi mitään, mikää eikä kukaan tule naista häätämään asunnosta kuukauden lähtöajalla. Ap:lla on siis ihan reilusti aikaa järjestää asiansa, uutta asuntoa ei tarvitse löytää salamana.
Ap harmittaako sinua eniten oikeastaan se, että mies tuntuu tekevän ratkaisunsa niin "kevyesti", eikä yritäkään panostaa suhteeseen ja korjata ongelmia? Idealla, että erota saa vasta kun on ensin yrittänyt kokeilla että voisko tilanne korjaantua ilman eroa? Ja sinun mies ei selkeästi nyt yritä mitään vaan sanoo vain että heippa.
Alue: Aihe vapaa
Höh höh Porvoolainen amk opiskelija.
Menettänyt kaiken !!??
Ei sulla ystäviä ole ollutkaan jos ne poikaystävästä eron takia menettää.
Lyyhistyt ex poikaystäväsi kainaloon joka on sanonut että ei halua sun kanssa enää jatkaa elämää, eikö sulla ole mitään omanarvon tuntoa??
Harrastaa ex poikaystävän kanssa niitä asioita mitä ennenkin, poikaystävä luvannut viedä kauppaan ja muualle HALOO mitä sä nainen puhut!! Jos mies jättää niin se jättää ei sen kanssa enää tehdä asioita vaikka puheväleissä oltaisiinkin.
Voit hyvin mennä mamman helmoihin itkemään jollet tosiaan osaa hakea sitä omaa elämää, omaa asuntoa ja jatkaa niitä omia opintoja ja myöhemmin hakeutua alaasi vastaavaan ammattiin jne....