Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetän kaiken, olen pulassa
Miksiniin
14.01.2017 |
Mieheni ilmoitti haluavansa erota.
Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.
Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.
Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.
Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.
Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.
Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.
Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.
Kommentit (231)
On hämmentävää miten epäempaattisia kommentteja ap on saanut. Hänet on juuri jätetty. Vähän voisi tulla myötätuntoa edes siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erot ovat ikäviä, mutta hyvin tavallisia eikä tilanteesi todellakaan ole pahimmasta päästä. Sulla on kaikki edellytykset hyvään elämään! Paljon tsemppiä vaan ja luota itseesi. Kaikkea hyvää sulle .
Opiskelu on välivaihe sun elämässä. Hoidat sen nyt loppuun niin sen jälkeen voit muuttaa takaisin pk-seudulle. Siirto-opiskelua harvemmin saa suosituimpiin kouluihin joita pkseudun koulut ovat. Ei ole mikään katastrofi asua kolmea vuotta tuntemattomassa paikassa opiskelujen vuoksi, niin tekee suurin osa muistakin. Aina joskus on muutettava tyhjän päälle, mutta se kasvattaa.
Opiskelupaikkakunnilla on opiskeluja-asuntosäätiöitä joilta saa soluja. Jos ei ole niin pienet yksiöt tai kimppakämpät ovat opiskelijallekin ihan ok valinta. Nyt vaan ajattelet että kyseessä on välivaihe elämässä tuo opiskeluaika. Mutta eihän sitä tiedä miten tykästyt lopulta siihen opiskelukaupunkiisi kun siellä oikeasti asut. Moni paikka vaikuttaa paskalta vain käydessä, mutta asuessa pääsee mukaan kaikkeen paljon paremmin.
Olen itse yrittänyt saada työpaikkaa pikkupaikkakunnalta 2 vuoden ajan, koska haluaisin muuttaa sinne. En ole saanut kovasta yrityksestä huolimatta, enkä mistään 50 kilsan säteeltä. Eli ihan turha neuvoa että hommaa ap vaan sieltä työpaikka niin saat rahaa vuokraan.
Ilmeisesti se ap:n koulu on kahden tunnin ajomatkan päässä? Eli siis itse asiassa melkoisen kaukana asuinpaikkakunnalta, aivan toisella paikkakunnalla siis.
En kyllä käsitä miksi ap jäisi tuonne pikkupaikkakulla, eihän siellä ole hänellä ja hänelle enää mitään. Jos ei yhtään ystävääkään ole. Ja todennäköisyys löytää uusi mies on paljon parempi jossain vähän isommassa paikassa, esim siellä missä se koulu on.
Luulen että opiskelija-asuntosäätiö voisi pelastaa nyt ap:n. Ap soitto sinne koulupaikkakunnan opiskelija-asuntovälitykseen ja sanot että olet täysin koditon, koska mies heitti sinut pois ja eroatte. Saat sieltä jonkun katon pään päälle kyllä. Pelaa sillä aikaa itsellesi, voit ajatella että se on väliaikaisratkaisu, saat rauhassa siinä aikaa sitten miettiä mitä pysyvämmin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hämmentävää miten epäempaattisia kommentteja ap on saanut. Hänet on juuri jätetty. Vähän voisi tulla myötätuntoa edes siitä.
Samaa mietin. Kysehän on siitä että oma elämänkumppani on tylysti jättänyt toisen vielä sellaisessa tilanteessa jossa toinen jää vailla taloudellista/henkistä tukea, varmasti elämä jatkuu, mutta ero on vaikea asia ja jos suhde on ollut tärkeä ja sen eteen on tehnyt töitä ja uhrauksiakin, on siitä erittäin vaikea päästä hetkessä jaloilleen. Ehkä kommentoijat eivät itse ole olleet tilanteessa jossa tulee sydänsurujen lisäksi totaalinen elämäntilanteen muutos kaikilla osa alueilla.
Vierailija kirjoitti:
Mieti itsellesi tilanne; olet avoliitossa, teillä on yhteinen tulevaisuus, työtä/opiskeluja ja yhteiset harrastukset, mukava arki, paljon yhteisiä hankintoja. Asutte kivassa asunnossa, joka kuitenkin on miehen nimissä, samoin auto. Koti on pienessä kylässä, alle 1000 henkilöä. Eräänä aamuna olet keittämässä aamukahvia, mies tulee keittiöön ja sanoo, että ei halua enää suhdetta vaan erota ja että sinun on muutettava pois asunnosta kuukauden sisällä, mutta voit ottaa kodista esimerkiksi sohvan, kirjahyllyn ja matot, ja tietenkin omat vaatteet ym. Mitä tekisit, minne menisit, keneen tukeutuisit?
ensinnäkin miksi asuisit jonkun kanssa ilman kirjallista sopimusta? Omaa nimea vuokrasopparissa tai jos toisen omistusasunto niin alivuokralaisena? Toiseksi miksi olet muuttanut sinne josset halua? Kolmanneksi jokaisella kuuluu olla myös omat kaverit ja harrastukset. Vetoisin sopimukseen asumisajasta ja hankkisin asunnon koulun lähettyviltä sekä töitä. Jos en saisi töitä opiskelisin nopeutettuun tahtiin. Ei se elämä voi olla miehessä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kuitenkin järki käteen ja pidät kiinni siitä mikä on omaasi. Se minkä olet omilla säästöilläsi ostanut ei ole yhteistä omaisuutta, vaan sinun omaisuuttasi. Sen viet surutta mukanasi tai myyt jos tarvetta ei ole enää eron jälkeen.
Niitä ostamiasi huonekaluja et sille nynnerötuuliviirille sitten jätä kun nostat kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti itsellesi tilanne; olet avoliitossa, teillä on yhteinen tulevaisuus, työtä/opiskeluja ja yhteiset harrastukset, mukava arki, paljon yhteisiä hankintoja. Asutte kivassa asunnossa, joka kuitenkin on miehen nimissä, samoin auto. Koti on pienessä kylässä, alle 1000 henkilöä. Eräänä aamuna olet keittämässä aamukahvia, mies tulee keittiöön ja sanoo, että ei halua enää suhdetta vaan erota ja että sinun on muutettava pois asunnosta kuukauden sisällä, mutta voit ottaa kodista esimerkiksi sohvan, kirjahyllyn ja matot, ja tietenkin omat vaatteet ym. Mitä tekisit, minne menisit, keneen tukeutuisit?
ensinnäkin miksi asuisit jonkun kanssa ilman kirjallista sopimusta? Omaa nimea vuokrasopparissa tai jos toisen omistusasunto niin alivuokralaisena? Toiseksi miksi olet muuttanut sinne josset halua? Kolmanneksi jokaisella kuuluu olla myös omat kaverit ja harrastukset. Vetoisin sopimukseen asumisajasta ja hankkisin asunnon koulun lähettyviltä sekä töitä. Jos en saisi töitä opiskelisin nopeutettuun tahtiin. Ei se elämä voi olla miehessä kiinni.
Tuohon kaveriasiaan vain kommentti. Minulla, 35-vuotiaalla naisella on kyllä kavereita. Mutta kaikki kaverit on perheellisiä, ja asuvat pk-seudun hintatason takia melko pienissä asunnoissa (niissä ei todellakaan ole mitään vierashuoneita tms). Eli jos joutuisin pois omasta kodista lyhyellä varoitusajalla, niin ei olisi kyllä ketään kaveria jonka nurkkiin mennä. Ei kukaan minua ottaisi sinne puolisonsa ja lastensa sekaan ahtaaseen kämppään arkikiireiden keskelle, vaikka osa ystävistä on olleet läheisiä ystäviäni ihan pikkulapsesta saakka.
En nyt ymmärrä ollenkaan tätä tarinaasi... Ensin sanot, että aiemmin olet saanut rahaa olemalla työelämässä. Sitten yhtäkkiä et olekaan ollut, kun olet opiskellut toista alaa? Ja mitä es aiempi koulu liittyy siihen opintolainaan? Onko sinulta siis tukikuukaudet loppu? Jos ei ole, niin sinähän saat kyllä opintotukea, varsinkin jo nyt yksin muutat niin ihan täysimääräisenä. Ja jos opintotukea saat, olet oikeutettu myös lainaan. Ja vaikka sulla olis tukikuukaudet loppu, niin saat kyllä toimeentulotukea. Tiedän ihan omasta kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin varmaan voi ihminen opiskella JA tehdä töitä. Niin tein aiemmin kesällä ja syksyllä. Jos on kolmekymppinen niin varmaan sitä työtä on joskus tehnyt ja säästöjäkin ollut. Eipä ole enää. Opintolaina ja tukikuukaudet loppu, uusi koulu vasta alussa. Tämä koulu on se jonne pkseudulla en päässyt vaikka sinne hain muutaman kerran. Toisia opintoja opiskelin kunnes lopulta sain paikan ns. Sieltä linjalta mistä halusinkin.
Toimeentulotukea varmasti saan ja töistä palkkaa kunhan töitä jostain löytyy pian. Ei tässä alunperin ole siitä kysymys, että mihin rahat riittävät (tai osittain tietenkin huoli siitäkin) mutta se että mistä aloittaa tai mitä käytännössä tehdä kun mies heittää yhteisestä kodista ehkäpä pihalle (joo voi lainata autoa joskus ) ja ei ole mitään tukea saatavilla paikkakunnalla jossa vain muutama tuttu (naapuri tms.). Ja kun tuntuu, että voimat aivan lopussa eikä kukaan auttamassa, niin oli tarkoitus vain purkaa ajatuksia ja saada esim neuvoja kohtalotovereilta. Hyviä neuvoja nämä "muutat vaan pois ja alat elämään omaa elämää" tai "hae sossusta tukea"', joo niin se täytyy tehdä, mutta mites kun sydän on rikki revitty ja voimia ei edes s.yömiseen..mutta ymmärrän, kaikki eivät koe näitä asioita samalla tavalla, vaan osaavat olla järkeviä oli tilanne miten kaaottinen hyvänsä.
Moikka ap, ihan samanlaisessa tilanteessa en ole ollut kuin sinä, mutta yhtä ikävässä. Minulle selvisi, että aviomies petti ja oli pettänyt kauan, ja että hänellä ei ollut aikomustakaan lopettaa pettämistä. Tuli siis ero ja jäin yksin kolmen lapsen ja ison asuntolainan kanssa. Työpaikka onneksi oli ja on.
Minä olen tästä selvinnyt ajattelemalla, että elämä ei ole oikeudenmukaista, ja että aina pitää "make the best of it", eli pelata mahdollisimman hyvin niillä korteilla mitä käteen on jäänyt. Ystäviä minulla on aika lähellä, mutta eivät he ehdi näkemään kun heilläkin on työt ja lapset. Whatsapissa ja välillä puheluissakin olen kyllä saanut heiltä tukea paljonkin.
Sinulla on paljon vaihtoehtoja, voit jatkaa opintojasi tai lähteä pk-seudulle työnhakuun ja vähitellen hommaamaan omaa asuntoa. Sinun ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestäsi, eikä tukea ketään muuta erosta johtuvassa surussa. Surua varmaan riittää vielä pitkään, kuukausia voi itkettää vaikka joka päivä, mutta kyllä se siitä vähitellen. Voimia sinulle! Elämä on edessäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, jaxuhaleja<3 kantsiiks sun sanoo sille miehelle et sä tulit sinne sen takia ja et se ei voi tehä niin? Koska onhan se epäreilua et niinku se jättää sut tosta vaan. Sano ettet suostu lähtee vaan jatkat vaan samal taval ku ennenki, ku eihän sil oo mitää niinku oikeutta vaan jättää sua!
Eikö saa toimeentulotukea, jos opintolaina nostettu?
Mun sisko asui vanhemmilla, kun tuli ero eikä halunnut miehen kanssa jäädä asuntoon. Etä kyllä sitä tapahtuu.
Miksi sä edes menet sen kainaloon vielä? En tajua. Jos mies mulle noita asioita puhuisi niin kyllä olisin kylmä eikä tulisi mieleenkään mennä sen kainaloon jos mun kanssa ei halua enää olla..
Sulla on nyt se opiskelupaikka, jota olet sanojesi mukaan vuosia halunnut. Ihan vähällä en siitä luopuisi, jos olisin sinä. Opiskelijaterveydenhuolto on lakisääteistä, psykologit ja terkkarit. Opintojenohjausta tarjotaan. Kaverit ja ystävät ovat puhelimen ja somen päässä. Niin olisivat, vaikka asuisit pk-seudullakin, koska ruuhkavuosina harvoin ehtii tapaamisia järjestää.
Surut pitää surra ja ne vievät aikansa. Luulen, että monet kuitenkin haluavat sanoa sulle ettet ole kaikkea menettänyt. Sulla on se unelmiesi opiskelupaikka, ellet itse sitä paiskaa pois kun toisaalla elämässä tulee kuraa niskaan.
Tämän takia naisen pitäisi aina vaatia avioliittoa ennen kuin ryhtyty mihinkään vähänkään sitoutuneempaan suhteeseen saati muutta yhteen jonkun miehen kanssa! Menetit mahdollisuuden häneen sillä hän sai kaiken minkä halusi ilman velvotteita Sinua kohtaan, joten hän kyllästyi ja jätti ja etsii uuden typerän tytön verkkoonsa. Seuraavalla kerralla vaadi sitoutumista ja avioliittoa heti ensi metreillä niin tätä ongelmaa ei tule,sinulla nytkim voisi olla puoli asuntoa ja autoa, jos olisit tajunnut avioliittoa vaatia!
Vierailija kirjoitti:
Joo kiitos hyvistä ja ilkeistäkin viesteistä! Avaavat kyllä silmiä ja muistuttavat, että ihmiset ovat usein todella kylmiä, näköjään miehenikin kuuluu tähän ryhmään, kun kaiken jälkeen pystyy tekemään näin minulle.
Näinhän se on, valitettavasti. Ovat päässeet elämässä helpolla tai ovat temperamentiltään sellaisia toiset jyrääviä p-päitä, silloin kaikki on helppoa ja mustavalkoista. No, sitä saa mitä tilaa.
Mutta ap, tsemppiä ja koveta itsesi, muu ei tunnu tässä maailmassa toimivan. Muista, se on sitten jatkossa sinä, sinä ja sinä, muusta viis. Ihana maailma sellainen, eikö av-mammat ? 😊
Alue: Aihe vapaa
Voithan aina vaihtaa koulu ja jatkaa opiskeluja vanhassa kotikaupungissasi.