Minkä virheen ystäväsi tekevät etteivät löydä hyvää kumppania?
Ulkopuolisena varmaan huomaat mistä torjunta tai jättäminen johtuu.
Kommentit (69)
Ei ole aina helppoa löytää sopivaa miestä. Jos elämä on muuten hyvin, miksi ottaisi harmikseen jonkun, jonka elämäntapoja ei voi hyväksyä. Mieluummin on silloin yksin. Ja sitä vaikeammaksi se käy, mitä vanhemmaksi tulee.
Itse olen 56 v eronnut nainen, hyvin koulutettu, melko hyvässä työtehtävässä, terve, ei mitään perussairauksia, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen. Tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa. Olen ulospäin suuntautunut, mutta en aina äänessä tai mielestäni oikeassa. Kuuntelen muitakin. Ikäiseni näköinen, joku mies on vieläkin sanonut viehättäväksi ja ihanaksi, liikuntaharrastusten vuoksi hyvä, naisellinen kroppa. En rikas, mutta riittävän hyvä toimeentulo ja jotain säästöjäkin. En pröystäile millään, vaikka tästä tekstistä sellaisen kuvan voi saadakin, mutta haluaisin löytää miehen, jolla asiat olisivat samalla tavalla kunnossa. Ainoana "ongelmanani" tunnustan monelle ikäiselleni miehelle osittain luonani asuvan yhteishuoltajuuslapseni, joka ehkä vielä muutaman vuoden kotona.
Avioliitossani ongelmana (vain yhtenä monista) oli suuri koulutusero, mies ammattikoulupohjalla. Hänellä oli alemmuskompleksiasiasta, itse en koulutustani mainostanut. Siksi ajattelin, että nyt voisi olla parempi löytää itseni tavoin korkeakoulutettu mies. Olen etsinyt eri nettipalstojen kautta. Ensimmäiseksi törmään siihen, että moni karsii minut suoraan ikäni perusteella pois "ehdokkaista", vaikka todennäköisesti elävät itse "vanhemman ja sairaamman" elämää, mutta kun tuijotetaan vain numeroja. Ja miehet varsinkin tässä iässä haluavat löytää itseään vuosia nuoremman naisen. Eli nuo, joita olen tapannut netissä tai livenä, ovat lähes kaikki minua 4-5 vuotta vanhempia. Lähes kaikilla on sairauksia (selkäongelma, parannettu syöpä, verenpainetta, masennusta jne). Iso osa jo eläkeläisiä. Pystyisin hyväksymään sellaiset sairaudet, jotka eivät haittaa normaalia elämää, mutta miksi valitsisin kumppaniksi miehen, jonka selkä on niin sairas, ettei voi istua pitkiä aikoja, kun minulla olisi kuitenkin halu matkustella kaukomatkojakin.
Ja vaikka tinkisin koulutusvaatimuksistakin niin kuin olen valmis vähän tekemään, ovat nämä muut ongelmat samat.
Ulkonäöllä ei enää ole niin suurta merkitystä, mutta eihän kukaan sentään voi olla yksissä kumppanin kanssa, joka tuntuu itsestä vastenmielisen näköiseltä. Hyvin harvoin sitä enää voi sanoa yli 55 v miehestä, että onpa hyvännäköinen. Naiset yleensä huolehtivat paremmin ulkonäöstään. Ja naisilla hiusten värjääminen nuorentaa, mutta harva tuon ikäinen mies hiuksiaan värjää, jos niitä edes on.
Lisäksi näiden kaikkien unelmien prinssien (lakimiehet, lääkärit, lentäjät, yritysjohtajat) taustalta paljastuu ennemmin tai myöhemmin joku luuranko kaapista. Joko he eivät sittenkään ole vapaita, tai hyvin suurella joukolla tämän ikäluokan eronneista miehistä on pahoja alkoholiongelmia. Ryypätään niin ettei seuraavana päivänä muista edes olleensa yhteyksissä. Työt ehkä hoidetaan johtoportaassakin, mutta viikonloput menee juopotellessa.
Ja sitten on näitä, jotka ilmoittavat heti etsivänsä kaltaistaan menestyvää naista. Siinä ei riitä muu kuin kuuluminen ylimpään kermaan. Suotakoon se heille...
Baareihin en enää jaksa lähteä istumaan. Harrastuksissani ja työssäni olen paljon miesten kanssa tekemisissä, mutta hehän ovat lähes kaikki varattuja. Tosin yksi naimisissa oleva työkaverikin yritti jotain mun suhteen.
Niin että elänköhän sitten yksin lopun elämää. Keskimääräisellä naisten iällä sitä on jäljellä n. 30 vuotta. Sukuni geeneillä paljon enemmän. Onhan minulla onneksi hyviä naisystäviä seuranani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini on tosi mukava ja hyvännäköinen nuorehko mies. Aina ystävällinen, ahkera ja fiksu, ulospäin ja eteenpäin elämässään suuntautunut, siisti ja tyylikkäästi pukeutuva. Hymyillessään hän suorastaan säteilee.
Joskus ihmettelen, miksi hänellä ei ole parisuhdetta. En ole vielä kehdannut kysyä. Ihana ihminen menee tavallaan hukkaan.
Toivon, että hän löytäisi itselleen puolison.
Toivottavasti et kysykään, olisi meinaan aika törkeän tunkeilevaa. Ja miten hän muka menee hukkaan, onko ihminen muka joku käyttötavara? Tuottaahan hän olemuksellaan iloa sinulle ja muillekin.
Menee varmaan hukkaan siten, ettei kukaan muu saa nauttia hänen seurastaan, niin kuin vain kumppani voi. Lisäksi on se sanonta jaetusta ilosta.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Tuo on juuri pelottavaa miehissä kun ne ovat niin vaativia! Se jos heillä on kavereita jotka asuvat vaimojensa kanssa sellaisissa keskivertohienosti sisutetuissa kodeissa, ja eukot leipovat ja laittavat ruokaa koko ajan tehden siitä numeron ja muutenkin se koti on sellainen keskiluokkainen idylli. Niin sitten sellainen pitäisi olla...ja omistusasunto pitäisi olla, ulkomailla pitäisi tykätä matkustaa jne. Ei oikeasti jaksa ruveta hyppimään renkaiden läpi jonkun miehen miellyttämisen takia, eikä ole tarjota noita asioita. Minua ahdistaa ajatus että tapaisin jonkun kivan miehen ja se alkaisi vaatia että mennään ulkomaille lomailemaan. En koe sellaista yhtään rentouttavaksi.
Olet naisissa todellinen poikkeus. Melkein jokainen ainakin nettitreffeissä mainitsee matkustelun. Oli ikä 24 tai 44.
Tästä keskustelusta saa sen kuvan, että sinkuissa on jotain vikoja, jotka pitää korjata jotta heistä tulee yhtä täydellisiä kuin meistä parisuhteessa olevista. Ja että parisuhteessa oleminen on kaikkien ihanteellinen ja välttämätön tavoite, jota ilman elämä ei ole normaalia täyttä elämää.
Yks puhuu liikaa ja itsestään ja hökelehtää. Tunnin monologeja. Eihän sellaista miehet kestä, tuskin naisetkaan.
Ystäväni kiinnittää liikaa huomiota vammautumiseensa, eikä jaksa uskoa, että miehen löytäminen voi silti olla mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kiinnittää liikaa huomiota vammautumiseensa, eikä jaksa uskoa, että miehen löytäminen voi silti olla mahdollista.
Miten hän vammautui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kiinnittää liikaa huomiota vammautumiseensa, eikä jaksa uskoa, että miehen löytäminen voi silti olla mahdollista.
Miten hän vammautui?
Hyvänlaatuinen kasvain aivoissa. Kun sitä poistettiin, niin toinen puoli kehosta halvaantui.
Ystäväni on kauneudestaan ja ulkoisesta naisellisuudestaan huolimatta liian itsenäinen, määrätietoinen ja kunnianhimoinen. Pikemminkin järki-ihminen kuin tunneihminen. Miehet ovat aina kiinnostuneet hänestä, mutta todennäköisesti vain ulkonäön vuoksi. On aidosti empaattinen, mutta ei sääli ketään. Ystävilleen ja läheisilleen hän on ihminen, joka pyydettäessä keksii ratkaisut muidenkin ongelmiin. Menestyy työelämässä ja kerryttää varallisuuttaan, mutta ei ole ylpeä eikä leuhka. Ystävällinen, sosiaalinen ja auttavainen ihminen, jonka sisällä asuu kuitenkin piinkova rationalisti.
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta saa sen kuvan, että sinkuissa on jotain vikoja, jotka pitää korjata jotta heistä tulee yhtä täydellisiä kuin meistä parisuhteessa olevista. Ja että parisuhteessa oleminen on kaikkien ihanteellinen ja välttämätön tavoite, jota ilman elämä ei ole normaalia täyttä elämää.
Sama ajatus tuli itelläkin. Näitä täällä lueteltuja piirteitähän löytyy parisuhteessa oleviltakin ihan samalla tavalla. He ovat vain onnekseen sattuneet tapaamaan oikean ihmisen oikealla hetkellä tai ainakin riittävän tyydyttävän kumppanin jonka kanssa yhteiselämä on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta saa sen kuvan, että sinkuissa on jotain vikoja, jotka pitää korjata jotta heistä tulee yhtä täydellisiä kuin meistä parisuhteessa olevista. Ja että parisuhteessa oleminen on kaikkien ihanteellinen ja välttämätön tavoite, jota ilman elämä ei ole normaalia täyttä elämää.
Sama ajatus tuli itelläkin. Näitä täällä lueteltuja piirteitähän löytyy parisuhteessa oleviltakin ihan samalla tavalla. He ovat vain onnekseen sattuneet tapaamaan oikean ihmisen oikealla hetkellä tai ainakin riittävän tyydyttävän kumppanin jonka kanssa yhteiselämä on mahdollista.
Sen verran erikoisia tapauksia itse kukin varmasti tavannut, että yhtä hyvin voisi monien kohdalla esittää kysymyksen: "miten ihmeessä ystäväsi on löytänyt parisuhteen?..."
Yrittää aina vaan sellasia, jotka heti sanoo tavatessa ettei halua seurustella.
Aika neuroottinen, vaativa, mielialan kanssa vaihtelua.
Sitten osa ihan kivoista ja normaaleista ystävistä on yksin, koska odottavat uskovaa miestä.
Välillä tuntuu, että on ihan sattumankauppaa, kuka saa pysyvän parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kiinnittää liikaa huomiota vammautumiseensa, eikä jaksa uskoa, että miehen löytäminen voi silti olla mahdollista.
Miten hän vammautui?
Hyvänlaatuinen kasvain aivoissa. Kun sitä poistettiin, niin toinen puoli kehosta halvaantui.
Mulla oli nuorena sama kohtalo, tosin enää en näytä ulospäin vammautuneelta. Etsin ja löysin hyvän miehen kaikesta huolimatta. Ilmankin häntä olisin kyllä onnellinen.
Yksinäisyydessään ihminen on niin helposti vietävissä jos joku onnenonkija iskee kiinni. Koirankin hankintaa pitäisi miettiä ainakin vuosi, miten sitten ei ihmisen "hankintaa"? Jos siis haluaa jotain muuta kuin hetken helpotusta.
Rakkaus vai seksi? Hmm.
Virheen? Jos viihtyy sinkkuna, niin voiko sitä pitää virheenä? Minusta ei.
Toisella uskonto jossa miehen pitää ola " perheen pää" ja näin ollen päättänyt ettei moista halua, toinen taas on yksinkertaisesti liian nirso, nipo ja passattu liiottelematta. Itse taas olen liian kiltti, outo tai örsyttävä niin vääränlaiset kiinnostuvat minusta.
Mussa on joku vika, jota en keksi itse. Eikä ole kerrottu, kysymyksistä huolimatta. Alunperin hyvältä vaikuttaneet kaksi pitkää suhdetta, joista toinen päättyi siihen, että mies alkoi haukkua, käydä käsiksi ja raiskata. Toisesta kuoriutui kunnon alkoholisti.
Parempi vissiin sinkkuna etten pilaa enempää miehiä.. 😂
Mitähän nuista mun poikalapsiparoista tulee kun äitillänsä on tuollainen vaikutus miehiin... :D
Ei Tuksu ole vasta kuin 38 vuotias...