Lue keskustelun säännöt.
Miksei perheetön aikuinen ihminen mene katsomaan kuolemaa tekevää vanhempaansa?
13.01.2017 |
Vaikka on pyydetty tulemaan. Kotoa on aikuiselle lapselle annettu materiaalista ja rahallista tukea niin paljon kuin mahdollista. Miksi on mahdotonta tulla käymään lapsuudenkodissa siinä vaiheessa kun vanhempi voi vielä elossa ollessaan jättää hyvästi?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa nämä ketjun "ymmärtäväiset" kermaperseet. Tuollako tavalla ihmiset nykyään kohtelevat läheisiään? Noku mua ahdisti ja ois tullu paha mieli....
Oletko ap vai miksi otat tämän niin henkilökohtaisesti?
Itse olen sellainen "kermaperse" , että ymmärrän hyvin, että nuoren ihmisen voi olla vaikea mennä kuolevan vanhempansa luokse. Kuolema ja sairaus on vielä niin kaukana nuoren maailmasta. Syitä menemisen lykkäämiseen löytyy aina.
Ja ikää mittarissa tällä "kermaperseellä" jo yli 60 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja perheettömyys liittyy asiaan miten?
Todnäk. vaikka siten, ettei tarvitsisi edes raahata lapsia mukaan, ei tarvitsisi järjestää lastenhoitokuvioita uusiksi tms. Yksinelävän nyt vain on helpompi matkustaa.
Älä jaksa. Sitä joko haluaa mennä katsomaan kuolevaa vanhempaansa tai sitten ei. Lapset eivät todellakaan vaikuta siihen tai sitten sitä halua ei ihan kovin paljon ollut alun alkaenkaan. Ihan yhtä hyvin sillä perheettömällä voi olla vaikka varvas kipeänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se materiaalinen ja rahallinen tuki ei ole vanhemmuutta. Sen varaan ei voi ihmissudetta rakentaa.
Materiaalinen tuki ei tarkoita sitä etteikö lasta olisi rakastettu ja rakasteta vieläkin. Tässä ei ole kyse ainakaan vanhemman rakkauden puutteesta. Miksi aikuinen lapsi on tunnekylmä?
Tunnekylmän olisi helppo mennä katsomaan. Herkempi ja tunteellisempi romahtaisi, eikä ole voimavaroja mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se materiaalinen ja rahallinen tuki ei ole vanhemmuutta. Sen varaan ei voi ihmissudetta rakentaa.
Materiaalinen tuki ei tarkoita sitä etteikö lasta olisi rakastettu ja rakasteta vieläkin. Tässä ei ole kyse ainakaan vanhemman rakkauden puutteesta. Miksi aikuinen lapsi on tunnekylmä?
Rakkauttakin on niin monenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi elän sitä suvaitsevaisemmaksi tulen erilaisuutta kohtaan.
Eiköhän meillä ole kaikilla pelkoja uutta ja vierasta kohtaan.Ehkä toivoo, että kuolema ei olisi totta, pelkää parkuvansa kuin pieni lapsi, menettävänsä kasvonsa, ei tiedä mitä sanoa, pelkää että vanhempi tulee sanoineen liian lähelle, luultavasti halua unohtaa koko asian, haluaa kaiken olevan ennallaan jne.
Usein ne, jotka vetäytyvät tuollaisissa tilanteissa ovat niitä tuntevampia, mutta pitävät kaiken kauheana möykkynä sisällään ja pelkäävät sen syöksyvän ulos.Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän olen oppinut ajattelemaan muitakin kuin vain omaa napaa ja näitä kuuluisia Omia Tunteita.
Jos lasta pelottaa vanhemman kuolema, niin kuinka paljon pelottaa sitä kuolevaa vanhempaa? Seiskää läheistenne rinnalla vaikeissa hetkissä.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on hyvässä vireessä käyttäytynyt lapsiaan kohtaan törkeästi, joka on aiheuttanut lapsille syviä ongelmia. Ulospäin äiti esittää kaikille, miten hyvä äiti hän on ollut, valetta. Vain lapset tietävätä todellisuuden. Uskon, että äiti tulee myös viimeisellä vuoteellaan, puhumaan sukulaisille, etteivät lapset välitä hänestä. Sillä hän leimaa viimeisen kerran lapsensa, pahaa aiheuttaen, niin totuttu tähän. Miksi mennä kuuntelemaaan vuoteen äärelle narsistin viimeiset latistavat ja piikikkäät sanat, kun niitä on koko ikänsä saanut kuulla yli äyräiden? Jos olisi kyse normaalista ihmisestä, joka ei ole vahingoittanut lapsiaan, menisin ja olen mennytkin viimeisen vuoteen ääreen. Se ei tunnu ollenkaan pahalta, istua vieressä pitkään, silitellä ja jutella vähän, sen minkä toinen jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja perheettömyys liittyy asiaan miten?
Todnäk. vaikka siten, ettei tarvitsisi edes raahata lapsia mukaan, ei tarvitsisi järjestää lastenhoitokuvioita uusiksi tms. Yksinelävän nyt vain on helpompi matkustaa.
Kyllä perheelliset pääsevät kuolinvuoteelle ja jopa hautajaisiinkin. Vai oletko kuullut, että on yleistä jättää hautajaiset väliin lasten vuoksi? Joitain asioita vaan tehdään, oli lapsia tai ei ja tässä tapauksessa lapset ovat onneton tekosyy. Kuulostaa ihan siltä, että ap:n mielestä hänen on ok olla menemättä perheellisenä ja lapsettoman sisaruksen pitäisi sitten mennä paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi elän sitä suvaitsevaisemmaksi tulen erilaisuutta kohtaan.
Eiköhän meillä ole kaikilla pelkoja uutta ja vierasta kohtaan.Ehkä toivoo, että kuolema ei olisi totta, pelkää parkuvansa kuin pieni lapsi, menettävänsä kasvonsa, ei tiedä mitä sanoa, pelkää että vanhempi tulee sanoineen liian lähelle, luultavasti halua unohtaa koko asian, haluaa kaiken olevan ennallaan jne.
Usein ne, jotka vetäytyvät tuollaisissa tilanteissa ovat niitä tuntevampia, mutta pitävät kaiken kauheana möykkynä sisällään ja pelkäävät sen syöksyvän ulos.Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän olen oppinut ajattelemaan muitakin kuin vain omaa napaa ja näitä kuuluisia Omia Tunteita.
Jos lasta pelottaa vanhemman kuolema, niin kuinka paljon pelottaa sitä kuolevaa vanhempaa? Seiskää läheistenne rinnalla vaikeissa hetkissä.
Tämä
Niinpä. Nämä ovat elämän siirtymäriittejä, kasvukohtia ja niitä tilanteita, missä kestetään tuleva yhdessä siihen asti kuin mahdollista. Olen iloinen, että sain olla äitini vierellä hänen kuolinhetkellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa nämä ketjun "ymmärtäväiset" kermaperseet. Tuollako tavalla ihmiset nykyään kohtelevat läheisiään? Noku mua ahdisti ja ois tullu paha mieli....
Oletko ap vai miksi otat tämän niin henkilökohtaisesti?
Itse olen sellainen "kermaperse" , että ymmärrän hyvin, että nuoren ihmisen voi olla vaikea mennä kuolevan vanhempansa luokse. Kuolema ja sairaus on vielä niin kaukana nuoren maailmasta. Syitä menemisen lykkäämiseen löytyy aina.
Ja ikää mittarissa tällä "kermaperseellä" jo yli 60 v.
Otan tämän henkilökohtaisesti, koska kuolema koskettaa ja tulee koskettamaan meitä kaikkia jossain vaiheessa ja usein vielä monella eri tavalla, enkä voi sietää tuota tunteellisuudeksi naamioitunutta empatiakyvyttömyyttä ja selkärangattomuutta. Ap:nkin tarinassa on kyse vielä ihan aikuisesta ihmisestä. Ja totta helvetissä se on VAIKEAA, ei kai kukaan muuta väitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittaja on keksinyt nyyhkytarinan ja on kärkkymässä kuolleen perintöä. Mustamaalaa lasta, jotta pääsisi itse osingoille. Haista paska ap!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee että vanhempi on ollut huono vanhempi? Tai sitten liian kipeä asia, on niin herkkä ettei pysty menemään?
Vanhempi on milteinpä jumaloinut lastaan ja halunnut hänelle aina vain parasta. On ollut lempeä, kärsivällinen ja anteeksiantavainen kasvattaja ja on tukenut lastansa aikuisuudessa ihan omasta halustaan koska todellakin haluaa lapsen elämän olevan paljon helpompaa kuin omansa. Vanhempi on köyhistä oloista ja joutunut huolehtimaan 100% itse ja omalla työllään koulutukseltaan ja elintasostaan.
Vanhemman tuppautuminen ärsyttää ja ahdistaa lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja perheettömyys liittyy asiaan miten?
Todnäk. vaikka siten, ettei tarvitsisi edes raahata lapsia mukaan, ei tarvitsisi järjestää lastenhoitokuvioita uusiksi tms. Yksinelävän nyt vain on helpompi matkustaa.
Kyllä perheelliset pääsevät kuolinvuoteelle ja jopa hautajaisiinkin. Vai oletko kuullut, että on yleistä jättää hautajaiset väliin lasten vuoksi? Joitain asioita vaan tehdään, oli lapsia tai ei ja tässä tapauksessa lapset ovat onneton tekosyy. Kuulostaa ihan siltä, että ap:n mielestä hänen on ok olla menemättä perheellisenä ja lapsettoman sisaruksen pitäisi sitten mennä paikalle.
Huokaus, en ole kuullut, enkä ole ajatellutkaan. Aika hyvin vääristit viestini. Yritin vain tulkita ap:n viestiä. Ymmärsin, että ap tarkoitti, että tuolla lapsella ei ole edes perhettä tekosyynä.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa nämä ketjun "ymmärtäväiset" kermaperseet. Tuollako tavalla ihmiset nykyään kohtelevat läheisiään? Noku mua ahdisti ja ois tullu paha mieli....
Mua ainakin ymmärryttää tasan niin kauan kun mulla on vaan toisen osapuolen kertomus asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa nämä ketjun "ymmärtäväiset" kermaperseet. Tuollako tavalla ihmiset nykyään kohtelevat läheisiään? Noku mua ahdisti ja ois tullu paha mieli....
Mua ainakin ymmärryttää tasan niin kauan kun mulla on vaan toisen osapuolen kertomus asiasta.
Täällä ymmärtäjät ymmärtävät kyllä tyyliin "kyllähän se ahdistaa ja pelottaa, ymmärrän etteivät pysty". Eri asia tietenkin, jos ap:n kertomus ei ole totta.
Eiköhän tuokin ole tilanteita joissa ei tiedä miten toimii ennen kuin se tapahtuu. Itse olen saanut "nyt pitäis tulla" puhelun ja lentänyt saman päivän aikana toiseen maahan muuttaneen, kuolevan vanhemman luo. Mutta minulla oli myös mahdollisuus lähteä: rahaa lippuihin, freelancer-työ jota tein kotoa käsin ja puoliso joka jäi hoitamaan lapsia kotiin. Rankka reissu, pahempi kuin olisin osannut kuvitella, mutta ei kaduta. Jos joku ei lähde, on siihen varmaan monia syitä käytännöllisistä (raha, työ) henkisiin (pelkko, ei halua uskoa todeksi, välinpitämättömyys....)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän olis paras jutella sen lapsen kanssa suoraan aiheesta. Ei kukaan meistä tiedä, mitä hänen päässään liikkuu.
Lapsi ei suostu juttelemaan. Ei vastaa soittoon, tekstiviestiin eikä sähköpostiin vaikka hänelle on ilmoitettu että nyt ovat konkreettisesti viimeiset hetket käsillä. Matkarahatkin on laitettu hänen tililleen eli nyt se tulo ei ole edes rahasta kiinni. Pahaa tekee!
Näitä, kun herätään vasta kuolinvuoteella, että ai niin ne lapset. Kannattaisi panostaa eläessään hyviin väleihin lastensa kanssa, niin ei ole ongelmaa siellä kuolinvuoteellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi elän sitä suvaitsevaisemmaksi tulen erilaisuutta kohtaan.
Eiköhän meillä ole kaikilla pelkoja uutta ja vierasta kohtaan.Ehkä toivoo, että kuolema ei olisi totta, pelkää parkuvansa kuin pieni lapsi, menettävänsä kasvonsa, ei tiedä mitä sanoa, pelkää että vanhempi tulee sanoineen liian lähelle, luultavasti halua unohtaa koko asian, haluaa kaiken olevan ennallaan jne.
Usein ne, jotka vetäytyvät tuollaisissa tilanteissa ovat niitä tuntevampia, mutta pitävät kaiken kauheana möykkynä sisällään ja pelkäävät sen syöksyvän ulos.En tiedä, ovatko tuntevampia, miten sitä nyt voi edes mitata. Voisiko olla, että ovat kyvyttömämpiä kohtaamaan omia erilaisia tunteitaan.
Eivät vaikuta olevan henkisesti aikuisen kypsyystasolla olevia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ja perheettömyys liittyy asiaan miten?
Perheetön on aina vapaampi kulkemaan.
Itsekkyyteensä hukkunut tyyppi