Mies ilmoitti muuttavansa pois mutta kysyi hermostuessani, ai erotaanko me nyt vai?

Vierailija kirjoitti:

Niin siis joo mies 43v. Ei enää perhettä. Vanhemmat kuoli. Äiti viimeisimpänä vuosi sitten. Yksi lapsi itsellä mutteivät tapaa kuin muutaman kerran vuodessa.

Ap

Ap tää on ihan villi veikkaus mut tulee olo et oisko mies masentunu. Ei enää jaksa harrastaa sun lapsen kaa, vetäytyy puhumattomuuteen, on olo ettei ole tyytyväinen elämään, on menettänyt kaikki perheenjäsenensä, käyttäytyy muutenkin epätyypillisellä tavalla ihan kuin pakenis jotain, ärsyyntyy pienistä (sun lasten äänet), ei kestä normijuttuja suuttumatta tai hermostumatta.. Kaikki nää täsmäis masennukseen. Moni mies ikävä kyllä "hoitaa" masennustaan eroamalla koska projisoi oman pahan olonsa johtuvaksi vaimostaan. Paha olo johtuu kuitenkin miehen omista elämän pettymyksistä tai menetyksistä, mutta mies ei sitä tajua, vaimoa on helpompi syyttää kuin miettiä mikä itsessä on ehkä vikana.

Vierailija kirjoitti:

Ohhoi,

Mies ilmoitti muuttavansa pois 2 vkon päästä.

Hän on aiemmin puhellut kyllä siitä, ettei ehkä viihdy kaupungissa eikä tule toimeen lasteni kanssa.

Viikko sitten vielä kertoi ettei tiedä mitä haluaa tehdä ja oletin että miettii asiaa, nyt sitten ilmoitti että vuokrasopimus on tehty tänään ja muutto 2vko sisällä. Että tota???

Yllätyin vaikka asiasta onkin puhuttu. Mitään ei oltu sovittu ja ois toki ollut kiva tietää tästä etukäteen eikä näin.

Yllätyin vielä enemmän kun mies yllättyneenä raivokohtaukseen (ettei voinut sanoa aiemmin että hakee asuntoa yms) kommentoi että ai, erotaanko me?

Kysymys kuuluu, eläisitkö sinä miehen kanssa parisuhteessa eri asunnoissa 5 vuoden yhteisasumisen jälkeen, jos hän ei halua koko elämääsi liittää omaansa, vai antaisitko mennä kokonaan?

Mietin että mitä järkeä mun on ylipäätään jatkaa suhdetta jos mun elämä ei kerran kelpaa, niin miksi edes jatkaa ylipäätään? Menee muutkin mahdollisuudet vielä tasavertaiseen parisuhteeseen jos lyö itsensä kiinni tälläiseen kermat kakusta henkilöön?

Siltä ainakin nyt tuntuu.

Mies haluaa pitää sinut sekä sinkkuutensa. Anna mennä. Hän vain pelkää, että löydät jotakin parempaa.

Huh, miten katkeralta ap kuulostat, varsinkin kun syytät miestä kaikesta. Kukaan ei ole pakottanut sinua seurustelemaan kyseisen miehen kanssa 5 vuotta ja tuhlaamaan elämääsi häneen. Teillä on ollut riitoja, kuten nytkin oli. Mies ei tule toimeen lapsiesi kanssa ja varmasti se ei tullut yllätyksenä. Jos mies ei olisi hankkinut omaa asuntoa nyt, olisitteko vaan jatkaneet loppuelämänne riitelyä? Sitäkö sinä olisit halunnut, sekö ei olisi ollut elämän tuhlaamista? Ihmissuhteisiin tarvitaan aina kaksi, samoin riitelyyn. Mies ei nähnyt tilanteeseen mitään muuta ratkaisua kuin pois muuton. Sinä olisit halunnut pitää huonoa suhdetta yllä. Ole tyytyväinen miehen ratkaisuun, hän tekisi sinulle palveluksen, kun et itse siihen pystynyt. Jos elämäsi oli niin kamalaa 5 vuoden aikana ja suorastaan tunnet tuhlanneesi parhaat vuotesi, niin nyt viimeistään on aika nauttia niistä viimeisistä vuosista. Elämäsi on ilman muuta mennyt, olethan no 35-vuotias ja ehtoo puolella..

Ap olet nyt aika raaka miehellesi. Olet hänelle vihainen että heistä ei lasten kanssa tullut perheyksikköä. Mutta eihän heillä välttämättä ole ikinä oikeesti synkannut, ei sun lapset ole sama kuin sinä. Ei se ole miehen syy, hän on voinut oikeasti yrittää, ja onkin jos on pelaillut. Se on enemmän kuin mun lapsen isä ikinä teki omansa kanssa.

Onko sinulla nyt joku haave perhe joka onkin särkynyt? Entä jos se mikä on olisikin ihan riittävän hyvä.

Ole ihan rehellinen nyt: onko koskaan sapettanut että mies määrää lapsia eri lailla kuin sinä? Heidän isä nimittäin tekisi niin ihan taatusti. Mutta jos tämä miehesi tekee niin, puolustat lapsia. Kun te olette yksikkö johon hän ei kuulu.

Olet hänelle aika raaka, hänellä ei ole muuta kun te, ja hän ei näemmä ole edes uskaltanut sinulle sanoa ettei ole onnellinen näin. Olet kuunnellut häntä niin vähän että tämä tuli yllätyksenä. Yleensä miehille käy noin, mieti sitä.

En kyllä usko hetkeäkään että hänellä on toinen. Se olisi vaan niin helppo selitys sun selittää itselles. Sinä itse lapsinesi olet laittanut hänet niin koville että ei jaksa enää perhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis joo mies 43v. Ei enää perhettä. Vanhemmat kuoli. Äiti viimeisimpänä vuosi sitten. Yksi lapsi itsellä mutteivät tapaa kuin muutaman kerran vuodessa.

Ap

Ap tää on ihan villi veikkaus mut tulee olo et oisko mies masentunu. Ei enää jaksa harrastaa sun lapsen kaa, vetäytyy puhumattomuuteen, on olo ettei ole tyytyväinen elämään, on menettänyt kaikki perheenjäsenensä, käyttäytyy muutenkin epätyypillisellä tavalla ihan kuin pakenis jotain, ärsyyntyy pienistä (sun lasten äänet), ei kestä normijuttuja suuttumatta tai hermostumatta.. Kaikki nää täsmäis masennukseen. Moni mies ikävä kyllä "hoitaa" masennustaan eroamalla koska projisoi oman pahan olonsa johtuvaksi vaimostaan. Paha olo johtuu kuitenkin miehen omista elämän pettymyksistä tai menetyksistä, mutta mies ei sitä tajua, vaimoa on helpompi syyttää kuin miettiä mikä itsessä on ehkä vikana.

Joo siis todennäköisesti on masentunut. Ei tää sille hyvää tulentekemään ollenkaan. Tai no. Mitä nyt itse kuvittelen. Siellä se tyhjässä kämpässä sit juo 24/7 rauhassa ilman mitään ääniä. Et mahtaa olla kivaa. Miehelle tarjottu keskusteluapuja ja tehty masennustestiä jo 2v sitten mutteihän se mihinkään mene.

Mut en mä tälle enää mitään pysty tekemään. On oltu pariterapiassakin mikä oli kuulemma paskaa ja turhaa. Et ei tollaselle mitään voi.

Ja voihan se olla et onki masentunu meistä. Ainoista ketä sillä on.

Aika hyvin onnistunut kusemaan kaverisuhteensakin kiukkuamisillaan.

Veikkaan että tuskin tästä sille iloa urkenee. Mutta ken tietää. Ehkä siitä tuleekin oikein onnellinen kaksiossaan oluttölkkeineen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tulee tunne, että mies on hautonut vaihtoehtoja pitkään sisällään, sekä naimisiin menoa että pois muuttamista. Hänestä saattaa tuntua, ettei hänellä ole tilaa perheessä. Kuusi vuotta on mennyt häneltäkin "hukkaan", kun on yrittänyt sopeutua teidän perheeseen siinä onnistumatta. Saatoit kirjoittaa vihaisena, mutta jotenkin käy ilmi, ettei mies ole teidän perheen täysiarvoinen perheenjäsen vaan lisuke, jolta odotetaan tiukkaa lojaalisuutta. Ei hän olisi uskaltanut kertoa pohdinnoistaan ennen kuin päätös on tehty peruuttamattomasti. Reilumpi oman asunnon vuokraaminen on irtiottokeinona kuin vaikka pettäminen. Tällaiset uusperheet, joissa ei ole yhteistä lasta, hajoavat aika usein lasten kasvaessa, vaikka se ei varsinaisesti olisi kenenkään syytä. Ymmärrän hyvin että suutuit etkä halua seurustelusuhdetta, mutta muuten voisi helpottaa, jos näkisit exässä myös hyviä ja inhimillisiä puolia. 

Tää on niin surullista ja niin totta. Mulla sama tilanne. Mies ei vaan mahdu mun ja lapsen muodostamaan perheeseen vaikka yrittää. Luulen että hän on todella pettynyt ja hänellä on murskatut haaveet yhteisestä elämästä mun kanssa. Vaikka kuinka lupaa ottaa koko paketin, se voi olla liian raskasta lopulta silti.

Vierailija kirjoitti:

Huh, miten katkeralta ap kuulostat, varsinkin kun syytät miestä kaikesta. Kukaan ei ole pakottanut sinua seurustelemaan kyseisen miehen kanssa 5 vuotta ja tuhlaamaan elämääsi häneen. Teillä on ollut riitoja, kuten nytkin oli. Mies ei tule toimeen lapsiesi kanssa ja varmasti se ei tullut yllätyksenä. Jos mies ei olisi hankkinut omaa asuntoa nyt, olisitteko vaan jatkaneet loppuelämänne riitelyä? Sitäkö sinä olisit halunnut, sekö ei olisi ollut elämän tuhlaamista? Ihmissuhteisiin tarvitaan aina kaksi, samoin riitelyyn. Mies ei nähnyt tilanteeseen mitään muuta ratkaisua kuin pois muuton. Sinä olisit halunnut pitää huonoa suhdetta yllä. Ole tyytyväinen miehen ratkaisuun, hän tekisi sinulle palveluksen, kun et itse siihen pystynyt. Jos elämäsi oli niin kamalaa 5 vuoden aikana ja suorastaan tunnet tuhlanneesi parhaat vuotesi, niin nyt viimeistään on aika nauttia niistä viimeisistä vuosista. Elämäsi on ilman muuta mennyt, olethan no 35-vuotias ja ehtoo puolella..

No tottahan sää turiset. Näinhän se on. Oon katkera mutta kyllä tajuan että on tää varmaan tilanteeseen nähden kaikesta huolimatta oikein päätös vaikka se pääsikin yllättämään järkytykseen saakka. En silti voi arvostaa tapaa ja kuvitelmaa mitä hällä oli/on. Oli nyt illalla ihanjärkyttynyt kun sanoin ettei mulle ehkä riitä se pelkkä seurustelu. Ei ollu tullu mieleen tällänen pikku juttu.

Eikä suinkaan ollut päätöksestään kevyin mielin vaan aika huonolla. Eiks sen pitäis sit helpottaa kun oikea päätös on tehty?

Ap

Katkeraa... niin katkeraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, miten katkeralta ap kuulostat, varsinkin kun syytät miestä kaikesta. Kukaan ei ole pakottanut sinua seurustelemaan kyseisen miehen kanssa 5 vuotta ja tuhlaamaan elämääsi häneen. Teillä on ollut riitoja, kuten nytkin oli. Mies ei tule toimeen lapsiesi kanssa ja varmasti se ei tullut yllätyksenä. Jos mies ei olisi hankkinut omaa asuntoa nyt, olisitteko vaan jatkaneet loppuelämänne riitelyä? Sitäkö sinä olisit halunnut, sekö ei olisi ollut elämän tuhlaamista? Ihmissuhteisiin tarvitaan aina kaksi, samoin riitelyyn. Mies ei nähnyt tilanteeseen mitään muuta ratkaisua kuin pois muuton. Sinä olisit halunnut pitää huonoa suhdetta yllä. Ole tyytyväinen miehen ratkaisuun, hän tekisi sinulle palveluksen, kun et itse siihen pystynyt. Jos elämäsi oli niin kamalaa 5 vuoden aikana ja suorastaan tunnet tuhlanneesi parhaat vuotesi, niin nyt viimeistään on aika nauttia niistä viimeisistä vuosista. Elämäsi on ilman muuta mennyt, olethan no 35-vuotias ja ehtoo puolella..

No tottahan sää turiset. Näinhän se on. Oon katkera mutta kyllä tajuan että on tää varmaan tilanteeseen nähden kaikesta huolimatta oikein päätös vaikka se pääsikin yllättämään järkytykseen saakka. En silti voi arvostaa tapaa ja kuvitelmaa mitä hällä oli/on. Oli nyt illalla ihanjärkyttynyt kun sanoin ettei mulle ehkä riitä se pelkkä seurustelu. Ei ollu tullu mieleen tällänen pikku juttu.

Eikä suinkaan ollut päätöksestään kevyin mielin vaan aika huonolla. Eiks sen pitäis sit helpottaa kun oikea päätös on tehty?

Ap

Jos se on "masennuksen" tekemä päätös niin ei välttämättä helpota ;) , koska se ei ole kirkkaan mielen tekemä "oikea" päätös.

Vierailija kirjoitti:

Ei mies ole millään tavalla osallistunut lapsiin. Mun vastuu ne on aina olleet. Ovat maximissaan tuttavia samassa asunnossa. Ei niillä ole koskaan ollut toistensa kanssa mitään tekemistä. Eikä tämä muuta sitä asiaa. Ainoa ettei häntä enää häiritse jos joku puhuu tms. Se on hälle se ongelma. Ei kestä muiden elämien ääntä tai vaikutuksia hänen olemiseensa.

Ap

No mitä helv... sinä tämmöisellä miehellä siellä kotona teet? Sanotko tuota tukemiseksi ja kumppanuudeksi?

Kyllä siinä on kuule sinun lapsilla sata kertaa parempi olla ku tuommoinen mörökölli ja vadtarannan kiiski häipyy. Samoin sinulla itselläsi. Wake up woman, open your eyes!

Sun mies on jossain hetkellisessä mielehäiriössä ja toimii sen pohjalta. Siksi se ei ollu tajunnu että tää tarkoittaa teille samalla eroa. On vaan häröilly jotain omia ykstuumasia haaveitaan. En usko hetkeekään että se oikeasti ois halunnu erota susta. Se vaan haluu "pakoon" jotain omaa ahdistustaan ja hommas sitä varten "miesluolan" ja kuvitteli että sä vaan paijaat päätä ja pussaat.

Vierailija kirjoitti:

Ap olet nyt aika raaka miehellesi. Olet hänelle vihainen että heistä ei lasten kanssa tullut perheyksikköä. Mutta eihän heillä välttämättä ole ikinä oikeesti synkannut, ei sun lapset ole sama kuin sinä. Ei se ole miehen syy, hän on voinut oikeasti yrittää, ja onkin jos on pelaillut. Se on enemmän kuin mun lapsen isä ikinä teki omansa kanssa.

Onko sinulla nyt joku haave perhe joka onkin särkynyt? Entä jos se mikä on olisikin ihan riittävän hyvä.

Ole ihan rehellinen nyt: onko koskaan sapettanut että mies määrää lapsia eri lailla kuin sinä? Heidän isä nimittäin tekisi niin ihan taatusti. Mutta jos tämä miehesi tekee niin, puolustat lapsia. Kun te olette yksikkö johon hän ei kuulu.

Olet hänelle aika raaka, hänellä ei ole muuta kun te, ja hän ei näemmä ole edes uskaltanut sinulle sanoa ettei ole onnellinen näin. Olet kuunnellut häntä niin vähän että tämä tuli yllätyksenä. Yleensä miehille käy noin, mieti sitä.

En kyllä usko hetkeäkään että hänellä on toinen. Se olisi vaan niin helppo selitys sun selittää itselles. Sinä itse lapsinesi olet laittanut hänet niin koville että ei jaksa enää perhe-elämää.

Voihan tässä olla jotain pointtia.

Mutta mutta. Hmm sanotaanko nyt näin että eriytymisen hän on aiheuttanut itse riehumisillaan. Ei ole kyse siitä että häntä olisi eriytetty, vaan hän on eriytynyt muista. Poistuu aina paikalta ym. Ainoat sanotut sanat lapsia kohtaan on hiljaa tms.

Jossain kohtaa se muuttui tällaiseksi. En oikein osaa sanoa missä. Alkoi sitten käyttää rangaistuksena sitä ettei hän pelaa futista jos lapsi ei sitä ole "ansainnut" mitä se sit tarkoittaakaan. Ysin oppilaita lapset. Tekee kotihommia, mutta ehkei hälle sopivalla prioriteetilla. En tiedä. Mut häntä kohtaan on vaatimustaso laskenut niin alaskun saattaa, et vaatimuksesta ei kyllä ole kyse. On saanutbolla kuten lystää. Huutamista ja väkivaltaa en siedä. Päin vastoin olen kehottanut esimnkomentamaan josn joku häiritsee. Mutta eihän se sitä tee. Vaan valittanut aina mulle jos joku tiski on levällään, pelattu liikaa tai katsottu liikaa sarjoja.

Hirveä hinku sillä on ollut kommentoida kaikkea mitä lapset tekee väärin niinkun mulle jälkikäteen. Et joku vastakkainasettelu tässä on ollut. Mut niin paljon kun on tehty, väittäisinnet suurin osa johtuu miehen omasta asenteesta. Mutta mene ja tiedä. Mut en mä siltä ole enää mitään vaatinut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mies ole millään tavalla osallistunut lapsiin. Mun vastuu ne on aina olleet. Ovat maximissaan tuttavia samassa asunnossa. Ei niillä ole koskaan ollut toistensa kanssa mitään tekemistä. Eikä tämä muuta sitä asiaa. Ainoa ettei häntä enää häiritse jos joku puhuu tms. Se on hälle se ongelma. Ei kestä muiden elämien ääntä tai vaikutuksia hänen olemiseensa.

Ap

No mitä helv... sinä tämmöisellä miehellä siellä kotona teet? Sanotko tuota tukemiseksi ja kumppanuudeksi?

Kyllä siinä on kuule sinun lapsilla sata kertaa parempi olla ku tuommoinen mörökölli ja vadtarannan kiiski häipyy. Samoin sinulla itselläsi. Wake up woman, open your eyes!

Tää on kyl niin totta! Ap kolmen kuukauden päästä sä kiität onneas että pääsit tosta kivireestä eroon!

Vierailija kirjoitti:

Sun mies on jossain hetkellisessä mielehäiriössä ja toimii sen pohjalta. Siksi se ei ollu tajunnu että tää tarkoittaa teille samalla eroa. On vaan häröilly jotain omia ykstuumasia haaveitaan. En usko hetkeekään että se oikeasti ois halunnu erota susta. Se vaan haluu "pakoon" jotain omaa ahdistustaan ja hommas sitä varten "miesluolan" ja kuvitteli että sä vaan paijaat päätä ja pussaat.

Saattaapi hyvinkin olla 😂 oli sen verran pelästyneen näköinen kun kävi ilmi et nää herran suunnitelmat ei ole ehkä ihan toimivia..

Ap

Ap sun miehessä on nyt jotain mitä et kerro täällä suoraan. Miksi se on hylänny oman lapsensa? Siinä taustalla on joku sellainen syy, joka liittyy teemallisesti samaan kuin miehen sekoilu nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun mies on jossain hetkellisessä mielehäiriössä ja toimii sen pohjalta. Siksi se ei ollu tajunnu että tää tarkoittaa teille samalla eroa. On vaan häröilly jotain omia ykstuumasia haaveitaan. En usko hetkeekään että se oikeasti ois halunnu erota susta. Se vaan haluu "pakoon" jotain omaa ahdistustaan ja hommas sitä varten "miesluolan" ja kuvitteli että sä vaan paijaat päätä ja pussaat.

Saattaapi hyvinkin olla 😂 oli sen verran pelästyneen näköinen kun kävi ilmi et nää herran suunnitelmat ei ole ehkä ihan toimivia..

Ap

Se tulee vielä aneleen sua takas. Ja itkeen että ette eroaisi. Teit oikein kun teit heti selväksi että sen muuttoidea tarkoittaa eroa. Ennustan että viimeistään maanantaina se sanoo että se peruu muuttonsa ettet jättäis sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ap sun miehessä on nyt jotain mitä et kerro täällä suoraan. Miksi se on hylänny oman lapsensa? Siinä taustalla on joku sellainen syy, joka liittyy teemallisesti samaan kuin miehen sekoilu nyt.

Ei hylännyt vaan eriytettiin. Tuli ero ja muutti äiti lapsensa kanssa toiselle puolen suomea. Miehen oli tästä vaikea päästä yli. Tapaavat kyllä mutta koulut ja ikä ja muu tulee tielle. Alkaa olla suht rajallista. Kiinnostuskin lie laskee kun riittävästi on erossa tulee toisesta jo suht vieras vaikka rakas toki. Vähän surullinen tapaus kaiken kaikkiaan siis.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olen katkera, vittuuntunut ja järkyttynyt. Myönnetään. Tosi katkera. Mut hei, tää selviää tästä jotenkin ja saattaa olla et mies tekikin mua itseä helpottavan päätöksen.

Vaikea sanoa. Mut kyllä tää tapa oli mahottoman perseestä ilmottaa vaan että sain kämpän ja muutan viikon päästä olettaen samalla et seurustelu jatkuu sit pintaliitona jossain. En tiiä. Olen miettinyt kaikenlaisia vaihtoehtoja. Mies aina puhunut että jos sairastuu, niin van häipyy. Nyt sillä ollut outo yskä jonkun aikaa. Et onks tää nyt sitä?

Varmaankaan ei. Mut mistä sitä tietää. Vanhemmat siis kuolleet molemmat syöpään.

Aina kyllä sanonut olen etten pidä tollasesta tavasta vaan pitäis olla reilu ja antaa jäljelle jäävän surra ja auttaa mukana. Luulis tietävän kun äitinsä juuri näin lähti. Yllättäen ja kertomatta. Mutta kukapa tietää koskaan.

Ap

No ainakin sun miehen tapa hoitaa vaikeita tilanteita on pakenemalla. On ihan näköjään sen itsekin sulle sanonut (jos sairastun niin vain katoan). Sillä on trauma äitinsä menettämisestä (yllättäen ja kertomatta) ja nyt se paradoksaalisella tavalla itse toistaa sitä oman traumansa asetelmaa.

Enpäs tajunnutkaan. Hyvä pointti. Tai hyvä ja hyvä mutta uusi ajatus mikä ei ollut tullut mieleen.

Ap

Kai siinä miehessä on/oli hyviäkin puolia, kun kuutisen vuotta olette yhdessä olleet? Tuollainen yllättävä ilmoitus on kyllä syvältä... varsinkin, kun vain päiviä aiemmin on suunniteltu kaikkea suurempaa yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun mies on jossain hetkellisessä mielehäiriössä ja toimii sen pohjalta. Siksi se ei ollu tajunnu että tää tarkoittaa teille samalla eroa. On vaan häröilly jotain omia ykstuumasia haaveitaan. En usko hetkeekään että se oikeasti ois halunnu erota susta. Se vaan haluu "pakoon" jotain omaa ahdistustaan ja hommas sitä varten "miesluolan" ja kuvitteli että sä vaan paijaat päätä ja pussaat.

Saattaapi hyvinkin olla 😂 oli sen verran pelästyneen näköinen kun kävi ilmi et nää herran suunnitelmat ei ole ehkä ihan toimivia..

Ap

Se tulee vielä aneleen sua takas. Ja itkeen että ette eroaisi. Teit oikein kun teit heti selväksi että sen muuttoidea tarkoittaa eroa. Ennustan että viimeistään maanantaina se sanoo että se peruu muuttonsa ettet jättäis sitä.

No toivottavasti ei, koska ei tää sillä enää muuksi muutu. Ratkaisu on jo tehty. Ja alan itsekin kallistua viiletessäni sille kannalle et voi olla et tää oli ainoa oikea ratkaisu kaikkien kannalta (paits tietty mun 😂😂😂 koska itsekkyys) Toivottavasti nyt vaan sit itse kestää ne seuraukset.

Ap