Mies ilmoitti muuttavansa pois mutta kysyi hermostuessani, ai erotaanko me nyt vai?

Vierailija kirjoitti:

Kai siinä miehessä on/oli hyviäkin puolia, kun kuutisen vuotta olette yhdessä olleet? Tuollainen yllättävä ilmoitus on kyllä syvältä... varsinkin, kun vain päiviä aiemmin on suunniteltu kaikkea suurempaa yhteistä.

On toki. Eipä niillä vaan enää ole sillä lailla väliä kun muualle muuttaa. Turha miettiä ja herkistellä sitä tässä vaiheessa ettei murru kun hatara jää ennen aikojaan. Onhan siinä puolia. Hyviä ja huonoja kuten kaikissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sun miehessä on nyt jotain mitä et kerro täällä suoraan. Miksi se on hylänny oman lapsensa? Siinä taustalla on joku sellainen syy, joka liittyy teemallisesti samaan kuin miehen sekoilu nyt.

Ei hylännyt vaan eriytettiin. Tuli ero ja muutti äiti lapsensa kanssa toiselle puolen suomea. Miehen oli tästä vaikea päästä yli. Tapaavat kyllä mutta koulut ja ikä ja muu tulee tielle. Alkaa olla suht rajallista. Kiinnostuskin lie laskee kun riittävästi on erossa tulee toisesta jo suht vieras vaikka rakas toki. Vähän surullinen tapaus kaiken kaikkiaan siis.

Ap

Surullinen juttu. Mutta toistaa taas samaa teemaa miehen elämässä, lapsensakin se menetti yllättäen ja kysymättä (vrt. Yllättäen ja kertomatta). Ja nyt se tekee sun lapsille vähän saman, isäpuoli joka on pelannu fudista ym kivaa, häipyy yllättäen ja kertomatta.

Oikeastaan en yhtään ihmettelis jos noiden elämänkokemusten (trauman tapaisia menetyksiä useita) jälkeen sun mies ois pahasti masentunu.

Ap haluaisin sanoa sinulle että on ymmärrettävää ja ok että olet katkeroitunut ja vihainen. Törkeä temppu mieheltä. Luulen että se on tosin henkisesti vähän kyvytön mieheksi, lienee aika eksytyn ja onneton tapaus. Mutta uskon että sinä selviät tästä hyvin! Paljon tsemppiä! Pidän peukkuja sulle :) .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun mies on jossain hetkellisessä mielehäiriössä ja toimii sen pohjalta. Siksi se ei ollu tajunnu että tää tarkoittaa teille samalla eroa. On vaan häröilly jotain omia ykstuumasia haaveitaan. En usko hetkeekään että se oikeasti ois halunnu erota susta. Se vaan haluu "pakoon" jotain omaa ahdistustaan ja hommas sitä varten "miesluolan" ja kuvitteli että sä vaan paijaat päätä ja pussaat.

Saattaapi hyvinkin olla 😂 oli sen verran pelästyneen näköinen kun kävi ilmi et nää herran suunnitelmat ei ole ehkä ihan toimivia..

Ap

Se tulee vielä aneleen sua takas. Ja itkeen että ette eroaisi. Teit oikein kun teit heti selväksi että sen muuttoidea tarkoittaa eroa. Ennustan että viimeistään maanantaina se sanoo että se peruu muuttonsa ettet jättäis sitä.

No toivottavasti ei, koska ei tää sillä enää muuksi muutu. Ratkaisu on jo tehty. Ja alan itsekin kallistua viiletessäni sille kannalle et voi olla et tää oli ainoa oikea ratkaisu kaikkien kannalta (paits tietty mun 😂😂😂 koska itsekkyys) Toivottavasti nyt vaan sit itse kestää ne seuraukset.

Ap

No joo. Oon nähny omassa elämässäni ja ystävieni elämässä näitä masentuneita yllättäen häippässeitä äijiä useamman. Kuvio on ollut aina sama. Ja joka kerta mies on halunnut takas viimeistään parin kk jälkeen kun on huomannut että ei se masennus yhtäkkiä parantunutkaan eroamalla vaan päin vastoin paheni kun itse hölmöyksissään menetti rakkaansa.

Puhut huutamisesta ja lasten hiljaisiksi komentamisesta ja alkon käytöstä. Käyttääkö mies siis liikaa alkoholia? Ja huutaa ja rähjää? Ei puhu lapsille muuta kuin olkaa hiljaa? Suunnittelee asioita selkäsi takana?

Ja sinä tarvitset tällaista miestä mihin?

Mitä naimisiinmeno olisi muuttanut? Pelkän siviilisäätysi. Onko tuon paskan arvoista?

Mitä yhteinen talo olisi muuttanut? Antanut jyrkälle tyrannille lisää painoarvoa komentamiseen.

Mutta kyllähän sinä olet itsekin näitä miettinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sun miehessä on nyt jotain mitä et kerro täällä suoraan. Miksi se on hylänny oman lapsensa? Siinä taustalla on joku sellainen syy, joka liittyy teemallisesti samaan kuin miehen sekoilu nyt.

Ei hylännyt vaan eriytettiin. Tuli ero ja muutti äiti lapsensa kanssa toiselle puolen suomea. Miehen oli tästä vaikea päästä yli. Tapaavat kyllä mutta koulut ja ikä ja muu tulee tielle. Alkaa olla suht rajallista. Kiinnostuskin lie laskee kun riittävästi on erossa tulee toisesta jo suht vieras vaikka rakas toki. Vähän surullinen tapaus kaiken kaikkiaan siis.

Ap

Surullinen juttu. Mutta toistaa taas samaa teemaa miehen elämässä, lapsensakin se menetti yllättäen ja kysymättä (vrt. Yllättäen ja kertomatta). Ja nyt se tekee sun lapsille vähän saman, isäpuoli joka on pelannu fudista ym kivaa, häipyy yllättäen ja kertomatta.

Oikeastaan en yhtään ihmettelis jos noiden elämänkokemusten (trauman tapaisia menetyksiä useita) jälkeen sun mies ois pahasti masentunu.

Ap haluaisin sanoa sinulle että on ymmärrettävää ja ok että olet katkeroitunut ja vihainen. Törkeä temppu mieheltä. Luulen että se on tosin henkisesti vähän kyvytön mieheksi, lienee aika eksytyn ja onneton tapaus. Mutta uskon että sinä selviät tästä hyvin! Paljon tsemppiä! Pidän peukkuja sulle :) .

Hyvin sanottu ja tuntuu kovin oikeankuuloiselta päätelmältä nyt kun itse miettii kokonaisuutta. En ole osannut yhdistää noin näitä asioita. Tosiaan samaa kaavaa ja aika isoja juttuja. Harmillinen sattuma. Oikeastaan mä tiedän että mä pärjään kyllä. Siks ehkä just uskalsi niin kiukustua. Ennenkin on pärjätty. Miehestä en ole valitettavasti ihan niinkään varma. Tai voihan se olla että siitä tuleekin yht äkkiä iloinen, onnellinen ja alkaa näkemään metsänkin puilta ja huomaamaan auringon taivaalta.. Kiitos peukuista!! :)

Mies siis on saanu pahoja raivokohtauksia...? Oot vielä onnellinen että pääsit niistä näin eroon.

Vierailija kirjoitti:

Puhut huutamisesta ja lasten hiljaisiksi komentamisesta ja alkon käytöstä. Käyttääkö mies siis liikaa alkoholia? Ja huutaa ja rähjää? Ei puhu lapsille muuta kuin olkaa hiljaa? Suunnittelee asioita selkäsi takana?

Ja sinä tarvitset tällaista miestä mihin?

Mitä naimisiinmeno olisi muuttanut? Pelkän siviilisäätysi. Onko tuon paskan arvoista?

Mitä yhteinen talo olisi muuttanut? Antanut jyrkälle tyrannille lisää painoarvoa komentamiseen.

Mutta kyllähän sinä olet itsekin näitä miettinyt.

Just näin. Eli oikeammin mulle tehtiinkin nyt palvelus. Jotain mätää siinäkin täytyy kyllä olla? :)

Oikeessa oot.

Ap

Vaikutat ap todella vittumaiselta akalta.

Ja itsekkäältä.

Itse olen nainen ja kerran seurustellut vähän aikaa miehen kanssa jolla omia lapsia.

Hänelle ei sopinut että olisin saanut pitää oman kotini.

Mikä pakko ihmisten on asua yhdessä?

Ei kukaan voi vaatia rakastamaltaan ihmiseltä että, kuuntelepa omassa kotonasi minun pershedelmieni rääkymyistä joka saatanan päivä.

Muutenkin uusperheissä on sillä äiti- tai isäpuolella ihan täysi koiranvirka.

Vierailija kirjoitti:

Mies siis on saanu pahoja raivokohtauksia...? Oot vielä onnellinen että pääsit niistä näin eroon.

Joo viime aikoina suht yllättäen ja pienistä asioista saanut megalomaanisen huutokohtauksen.

Ap

Jumalauta mikä juorukerho. Ja tarinat eikun paranee!

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat ap todella vittumaiselta akalta.

Ja itsekkäältä.

Itse olen nainen ja kerran seurustellut vähän aikaa miehen kanssa jolla omia lapsia.

Hänelle ei sopinut että olisin saanut pitää oman kotini.

Mikä pakko ihmisten on asua yhdessä?

Ei kukaan voi vaatia rakastamaltaan ihmiseltä että, kuuntelepa omassa kotonasi minun pershedelmieni rääkymyistä joka saatanan päivä.

Muutenkin uusperheissä on sillä äiti- tai isäpuolella ihan täysi koiranvirka.

Oijoi, olipa rankasti sanottu :( . Minun mielestä ap et kuulosta yhtään vittumaiselta akalta vaan naiselta jota on kohdeltu huonosti ja jolla on tullut mitta täyteen. Tuo kirjoittaja on tainnut kärsiä omassa uusperhe-suhteessaan ja siksi puhuu noin. Minun mielestä sinun tilanteessa ei ole olennaista että asutaanko yhdessä sinänsä vaan se että mies tekee sun selän takana isoja itsekkäitä päätöksiä yksin ja salaa ja raivostuu kun et ilahdu niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat ap todella vittumaiselta akalta.

Ja itsekkäältä.

Itse olen nainen ja kerran seurustellut vähän aikaa miehen kanssa jolla omia lapsia.

Hänelle ei sopinut että olisin saanut pitää oman kotini.

Mikä pakko ihmisten on asua yhdessä?

Ei kukaan voi vaatia rakastamaltaan ihmiseltä että, kuuntelepa omassa kotonasi minun pershedelmieni rääkymyistä joka saatanan päivä.

Muutenkin uusperheissä on sillä äiti- tai isäpuolella ihan täysi koiranvirka.

Niin siis me ollaan molemmat puolikkaita toistemme lapsille.

Rääkymistä puolin toisin. Sellasta se on. Noi teinarit ei vaan onneks enää sillä lailla rääy kun kuvittelis, tai ei ainakaan meillä. Muista en tiedä. Pakko ei ole asua kenenkään kanssa tietenkään. Kaikki hoitakoot omat perhedelmänsä joo 😂 hyvä idea.

T. Itsekäs aapee

AP, olet muuten ihan poikkeuksellisen hyvä ottamaan vastaan monenlaista palautetta nettijengiltä ja tulkitsemaan sen rakentavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat ap todella vittumaiselta akalta.

Ja itsekkäältä.

Itse olen nainen ja kerran seurustellut vähän aikaa miehen kanssa jolla omia lapsia.

Hänelle ei sopinut että olisin saanut pitää oman kotini.

Mikä pakko ihmisten on asua yhdessä?

Ei kukaan voi vaatia rakastamaltaan ihmiseltä että, kuuntelepa omassa kotonasi minun pershedelmieni rääkymyistä joka saatanan päivä.

Muutenkin uusperheissä on sillä äiti- tai isäpuolella ihan täysi koiranvirka.

Niin siis me ollaan molemmat puolikkaita toistemme lapsille.

Rääkymistä puolin toisin. Sellasta se on. Noi teinarit ei vaan onneks enää sillä lailla rääy kun kuvittelis, tai ei ainakaan meillä. Muista en tiedä. Pakko ei ole asua kenenkään kanssa tietenkään. Kaikki hoitakoot omat perhedelmänsä joo 😂 hyvä idea.

T. Itsekäs aapee

Pers-hedelmäkin vielä, voi huonot housussa sentään :D

Vierailija kirjoitti:

AP, olet muuten ihan poikkeuksellisen hyvä ottamaan vastaan monenlaista palautetta nettijengiltä ja tulkitsemaan sen rakentavasti. 

Mietin just ihan samaa :) !

Miksi muutit alussa miehen kanssa yhteen niin pian, jos et oikeastaan olisi edes halunnut?

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutit alussa miehen kanssa yhteen niin pian, jos et oikeastaan olisi edes halunnut?

Joo, kuullostaa itsensä pois pesemiseltä, ihan kuin joku olisi pakottanut muuttamaan yhteen.

Tokikaan se ei niin ollut. Eikä siitä voine tietenkään miestä syyttää. 

Hän oli hyvin innokas yhteydenotoissaan saadakseen parisuhteen tulille, siinä sitten onnistuttuamme hän käytännässä hyvin smoin tein jo asui meillä. Kävi pyykit pesemässä kotona välillä. Tästä syystä oli turhan tuntuista pitää kahta asuntoa. Eli siihen siis ajauduttiin. Mies myi asuntonsa ja muutti meille aika nopeasti.

Ollaan oltu suhteellisen erottamattomat ja vedetty tämä 5-6 v paita ja perse tyylillä. 

Hankala ajatella miten kerran parissa viikossa näkeminen vaikuttaa tälläiseen parisuhteeseen jossa on kyhnätty 6 vuotta iholla. Tämä voi tietenkin olla osa syy ahdistuksen syntyyn. Näin se nyt vaan on mennyt.

Ollaan molemmat myös suhteellisen mustasukkaisia, eri tavoin tosin. Mies kyttää jatkuvasti mitä teen puhelimellani ja kenen kanssa, itse lukitsee luurinsa kyllä visusti eikä vahingossakaan kerro keskusteluistaan. Mun mustasukkaisuus on ennemminkin liittyväistä johonkin oikeaan tapahtumaan ja käytökseen, kuin yllä kuvattua kuviteltua asiaa.

Mutta joo, perimmäiseen, niin en kyennyt vastustamaan miestä. Hän oli todellinen ritari joka ilmestyi elämääni yllättäen, rakastuin. Tästä syystä en käskenyt poistumaan meiltä ja annoin muuttaa. Joskus olisi kyllä hyvä ajatella myös järjellä, mutta miten käy sen hetken onnellisuuden silloin, voiko samaan aikaan olla onnellinen, sekä järkevä? Multa itseltä ei tunnu nuo molemmat onnistuvan samaan aikaan :D

AP

Sun pitää nyt punnita että haluatko erota kokonaan vai tapailla miestä sillon kun teille molemmille sopii. Aika järkkyä mielestäni että hän vain ilmoitti että kirjoitti vuokrasopimuksen ja muuttaa pois, ilman kunnon keskustelua ja sopimista asiasta.

Olen ollut miehen kanssa onnellisessa parisuhteessa kuutisen vuotta. Rankin aika oli se, kun asuttiin muutamia kuukausia yhdessä miehen asunnossa tehdyn remontin takia 😂 meillä on yhteensä viisi lasta joiden iät on 10-17v. Seurustelun alussa ei tehty mitään selkeää päätöstä siitä että ei koskaan muutettaisi yhteen, päätettiin vain ottaa rauhallisesti. Useat tutut ovat muutamaan kertaan kysyneet tai hämmästelleet että koska muutatte yhteen.

Viime keväänä tehtiin ensimmäinen yhteinen taloudellinen hankinta, kun ostettiin yhdessä mökki järven rannalta. Se on se meidän yhteinen koti. Kesällä oltiinkin siellä melkein joka viikonloppu perheiden tai ystävien kanssa tai ihan vain kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää nyt punnita että haluatko erota kokonaan vai tapailla miestä sillon kun teille molemmille sopii. Aika järkkyä mielestäni että hän vain ilmoitti että kirjoitti vuokrasopimuksen ja muuttaa pois, ilman kunnon keskustelua ja sopimista asiasta.

Olen ollut miehen kanssa onnellisessa parisuhteessa kuutisen vuotta. Rankin aika oli se, kun asuttiin muutamia kuukausia yhdessä miehen asunnossa tehdyn remontin takia 😂 meillä on yhteensä viisi lasta joiden iät on 10-17v. Seurustelun alussa ei tehty mitään selkeää päätöstä siitä että ei koskaan muutettaisi yhteen, päätettiin vain ottaa rauhallisesti. Useat tutut ovat muutamaan kertaan kysyneet tai hämmästelleet että koska muutatte yhteen.

Viime keväänä tehtiin ensimmäinen yhteinen taloudellinen hankinta, kun ostettiin yhdessä mökki järven rannalta. Se on se meidän yhteinen koti. Kesällä oltiinkin siellä melkein joka viikonloppu perheiden tai ystävien kanssa tai ihan vain kahdestaan.

Kuulostaapa mukavalta tuo mökki ja sen hankita yhteiseksi paikaksi.

Mekin mietittiin joskus mökin hankintaa, kuten paljon muutakin, johonkin ne aina tyssäsi.

Suurimmilta osin siihen että mies pohjilmmiltaan haluaa lapsettoman suhteen, eli on valinnut alunperinkin ihan vitsin väärän henkilön kokonaan ja nytpä me sitten kaikki kärsitään siitä.

Luulen että teen itse niin että jätän tilanteen auki ja katson miltä itsestä tuntuu.

Katsotaan sitten mitä tapahtuu, jatkuuko suhde, vai loppuuko se itsestään siihen ettei enää nähdä.

Saattaa aikamoiset vieroitusoireet kyllä olla, ollaan oltu erossa vain muutama päivä koko tänä aikana.

Kyllähän se tilanne aika paljon muuttuu. Varmaan saa myös laajempaa perspektiiviä itselleen siinä kohtaa kun mies on lähtenyt ja osaa punnita asioita paremmin. ensin varmaan kamppaillaan ikävässä kunnes siihen tottuu ja tulee ne oikeat konkreettiset asiat eteen.

Onhan se totta, kun lapsiperheeseen pesiydyt, niin eihän se arjen pyörittäminen nyt parisuhteeseen lopu. Voi olla ettei hän sitä ole ymmärtänyt. Kyllä vähän alavireinen olo kieltämättä. Sellainen tunne että huomataan aika piakkoin ettei tää tule enää muuton jälkeen jatkumaan. Toivoisi vaan että haavat olisi suhteellisen pieniä. Tällainen kun tulee yllättäen on se aika paljon raaempaa kuin se että asiaan ehtisi sopeutua. Vaikka tuskin se sillonkaan helppoa on.

AP

Vierailija kirjoitti:

Ohhoi,

Mies ilmoitti muuttavansa pois 2 vkon päästä.

Hän on aiemmin puhellut kyllä siitä, ettei ehkä viihdy kaupungissa eikä tule toimeen lasteni kanssa.

Viikko sitten vielä kertoi ettei tiedä mitä haluaa tehdä ja oletin että miettii asiaa, nyt sitten ilmoitti että vuokrasopimus on tehty tänään ja muutto 2vko sisällä. Että tota???

Yllätyin vaikka asiasta onkin puhuttu. Mitään ei oltu sovittu ja ois toki ollut kiva tietää tästä etukäteen eikä näin.

Yllätyin vielä enemmän kun mies yllättyneenä raivokohtaukseen (ettei voinut sanoa aiemmin että hakee asuntoa yms) kommentoi että ai, erotaanko me?

Kysymys kuuluu, eläisitkö sinä miehen kanssa parisuhteessa eri asunnoissa 5 vuoden yhteisasumisen jälkeen, jos hän ei halua koko elämääsi liittää omaansa, vai antaisitko mennä kokonaan?

Mietin että mitä järkeä mun on ylipäätään jatkaa suhdetta jos mun elämä ei kerran kelpaa, niin miksi edes jatkaa ylipäätään? Menee muutkin mahdollisuudet vielä tasavertaiseen parisuhteeseen jos lyö itsensä kiinni tälläiseen kermat kakusta henkilöön?

Siltä ainakin nyt tuntuu.

Eivär kaikki halua asua yhdessä parisuhdekumppaninsa kanssa. Saati kumppaninsa lasten kanssa. Mutta onhan sinullakin oikeus valita, jatkatko suhdettanne. Itse en jättäisi rakastamaani ihmistä siksi, että hän haluaa asua erillään.