Mies ilmoitti muuttavansa pois mutta kysyi hermostuessani, ai erotaanko me nyt vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoi,

Mies ilmoitti muuttavansa pois 2 vkon päästä.

Hän on aiemmin puhellut kyllä siitä, ettei ehkä viihdy kaupungissa eikä tule toimeen lasteni kanssa.

Viikko sitten vielä kertoi ettei tiedä mitä haluaa tehdä ja oletin että miettii asiaa, nyt sitten ilmoitti että vuokrasopimus on tehty tänään ja muutto 2vko sisällä. Että tota???

Yllätyin vaikka asiasta onkin puhuttu. Mitään ei oltu sovittu ja ois toki ollut kiva tietää tästä etukäteen eikä näin.

Yllätyin vielä enemmän kun mies yllättyneenä raivokohtaukseen (ettei voinut sanoa aiemmin että hakee asuntoa yms) kommentoi että ai, erotaanko me?

Kysymys kuuluu, eläisitkö sinä miehen kanssa parisuhteessa eri asunnoissa 5 vuoden yhteisasumisen jälkeen, jos hän ei halua koko elämääsi liittää omaansa, vai antaisitko mennä kokonaan?

Mietin että mitä järkeä mun on ylipäätään jatkaa suhdetta jos mun elämä ei kerran kelpaa, niin miksi edes jatkaa ylipäätään? Menee muutkin mahdollisuudet vielä tasavertaiseen parisuhteeseen jos lyö itsensä kiinni tälläiseen kermat kakusta henkilöön?

Siltä ainakin nyt tuntuu.

Eivär kaikki halua asua yhdessä parisuhdekumppaninsa kanssa. Saati kumppaninsa lasten kanssa. Mutta onhan sinullakin oikeus valita, jatkatko suhdettanne. Itse en jättäisi rakastamaani ihmistä siksi, että hän haluaa asua erillään.

Mutta ehkä jättäisit kumppanisi, jos hän tekisi salaa selkäsi takana itsekkäitä isoja päätöksiä, jotka vaikuttavat merkittävästi yhteiseen arkeenne ja parisuhteeseenne? Jättäisi keskustelematta ja kertomatta omista itsekkäistä suunnitelmistaan, jotka aikoo toteuttaa yksin? Ei edes kysyisi mielipidettäsi isoista asioista? Siitähän ap:n tapauksessa on kyse. Ei siitä että asutaanko yhdessä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoi,

Mies ilmoitti muuttavansa pois 2 vkon päästä.

Hän on aiemmin puhellut kyllä siitä, ettei ehkä viihdy kaupungissa eikä tule toimeen lasteni kanssa.

Viikko sitten vielä kertoi ettei tiedä mitä haluaa tehdä ja oletin että miettii asiaa, nyt sitten ilmoitti että vuokrasopimus on tehty tänään ja muutto 2vko sisällä. Että tota???

Yllätyin vaikka asiasta onkin puhuttu. Mitään ei oltu sovittu ja ois toki ollut kiva tietää tästä etukäteen eikä näin.

Yllätyin vielä enemmän kun mies yllättyneenä raivokohtaukseen (ettei voinut sanoa aiemmin että hakee asuntoa yms) kommentoi että ai, erotaanko me?

Kysymys kuuluu, eläisitkö sinä miehen kanssa parisuhteessa eri asunnoissa 5 vuoden yhteisasumisen jälkeen, jos hän ei halua koko elämääsi liittää omaansa, vai antaisitko mennä kokonaan?

Mietin että mitä järkeä mun on ylipäätään jatkaa suhdetta jos mun elämä ei kerran kelpaa, niin miksi edes jatkaa ylipäätään? Menee muutkin mahdollisuudet vielä tasavertaiseen parisuhteeseen jos lyö itsensä kiinni tälläiseen kermat kakusta henkilöön?

Siltä ainakin nyt tuntuu.

Eivär kaikki halua asua yhdessä parisuhdekumppaninsa kanssa. Saati kumppaninsa lasten kanssa. Mutta onhan sinullakin oikeus valita, jatkatko suhdettanne. Itse en jättäisi rakastamaani ihmistä siksi, että hän haluaa asua erillään.

Niinpä. 

Täytyy punnita pystyykö tällaiseen kevyeen parisuhteeseen vai ei. Se näkynee vasta kun tilanne on konkreettinen. En ole sitten teini iän tällästä harrastanutkaan, että enpä tiedä. Toisille voi olla ihan normaali tapa ylläpitää suhdetta, mulle aika vieras. Kaipaan jokapäiväistä kumppanuutta ja tukea, olisin kaivannut sitä vielä enemmän mitä nyt sain, niin en jotenkaan usko että sen tarve tässä vähenee. 

Me ei taideta haluta samoja asioita enää ollenkaan. Siltähän se alkaa vaikuttaa.

AP

Ap: kuulostat loppujen lopuksi hyvin järkevältä, realistiselta ja rauhalliselta ihmiseltä. Rakkaus ja ihastuminen on sinänsä hassu juttu, että joskus se onnistuu pistämään pään sekaisin järkevimmältäkin ihmiseltä. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap: kuulostat loppujen lopuksi hyvin järkevältä, realistiselta ja rauhalliselta ihmiseltä. Rakkaus ja ihastuminen on sinänsä hassu juttu, että joskus se onnistuu pistämään pään sekaisin järkevimmältäkin ihmiseltä. Tsemppiä.

Sanoppa muuta. Ilman tunteita kaikki olisi niiiiin paljon helpompaa ❤

Samalla tosin kävisi elämä aika tylsäksi ja mauttomaksi.

Varsinkin AVlla 😂

Olihan hän mun elämäni ensimmäinen ehkä suurin vaikuttaja monessa suhteessa. Siksipä se onkin niin hankalaa löytää tästä enää sitä eteen päin johdattavaa lankaa. Haikeaksihan se vetää isommankin ihmisen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Suurimmilta osin siihen että mies pohjilmmiltaan haluaa lapsettoman suhteen, eli on valinnut alunperinkin ihan vitsin väärän henkilön kokonaan ja nytpä me sitten kaikki kärsitään siitä.

AP

Onko mies sanonut, että olisi mieluummin halunnut lapsettoman suhteen, vai onko tämä tullut esille muuten? Miksi kukaan ottaisi alunperinkään parikseen ihmisen, jolla on jo kaksi lasta, jos pohjimmiltaan haluaa lapsettoman suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää nyt punnita että haluatko erota kokonaan vai tapailla miestä sillon kun teille molemmille sopii. Aika järkkyä mielestäni että hän vain ilmoitti että kirjoitti vuokrasopimuksen ja muuttaa pois, ilman kunnon keskustelua ja sopimista asiasta.

Olen ollut miehen kanssa onnellisessa parisuhteessa kuutisen vuotta. Rankin aika oli se, kun asuttiin muutamia kuukausia yhdessä miehen asunnossa tehdyn remontin takia 😂 meillä on yhteensä viisi lasta joiden iät on 10-17v. Seurustelun alussa ei tehty mitään selkeää päätöstä siitä että ei koskaan muutettaisi yhteen, päätettiin vain ottaa rauhallisesti. Useat tutut ovat muutamaan kertaan kysyneet tai hämmästelleet että koska muutatte yhteen.
Viime keväänä tehtiin ensimmäinen yhteinen taloudellinen hankinta, kun ostettiin yhdessä mökki järven rannalta. Se on se meidän yhteinen koti. Kesällä oltiinkin siellä melkein joka viikonloppu perheiden tai ystävien kanssa tai ihan vain kahdestaan.

Kuulostaapa mukavalta tuo mökki ja sen hankita yhteiseksi paikaksi.

Mekin mietittiin joskus mökin hankintaa, kuten paljon muutakin, johonkin ne aina tyssäsi.

Suurimmilta osin siihen että mies pohjilmmiltaan haluaa lapsettoman suhteen, eli on valinnut alunperinkin ihan vitsin väärän henkilön kokonaan ja nytpä me sitten kaikki kärsitään siitä.

Luulen että teen itse niin että jätän tilanteen auki ja katson miltä itsestä tuntuu.

Katsotaan sitten mitä tapahtuu, jatkuuko suhde, vai loppuuko se itsestään siihen ettei enää nähdä.

Saattaa aikamoiset vieroitusoireet kyllä olla, ollaan oltu erossa vain muutama päivä koko tänä aikana.

Kyllähän se tilanne aika paljon muuttuu. Varmaan saa myös laajempaa perspektiiviä itselleen siinä kohtaa kun mies on lähtenyt ja osaa punnita asioita paremmin. ensin varmaan kamppaillaan ikävässä kunnes siihen tottuu ja tulee ne oikeat konkreettiset asiat eteen.

Onhan se totta, kun lapsiperheeseen pesiydyt, niin eihän se arjen pyörittäminen nyt parisuhteeseen lopu. Voi olla ettei hän sitä ole ymmärtänyt. Kyllä vähän alavireinen olo kieltämättä. Sellainen tunne että huomataan aika piakkoin ettei tää tule enää muuton jälkeen jatkumaan. Toivoisi vaan että haavat olisi suhteellisen pieniä. Tällainen kun tulee yllättäen on se aika paljon raaempaa kuin se että asiaan ehtisi sopeutua. Vaikka tuskin se sillonkaan helppoa on.

AP

Kunhan et päästä tilannetta siihen että mies piipahtelee teillä edelleen kuin kotonaan, mutta vetäytyy sitten vaan omaan huusholliinsa kun on epämiellyttävää tai  pitäis tehdä töitä; niin että sinulla on siinä osallistumaton rusinat pullasta kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmilta osin siihen että mies pohjilmmiltaan haluaa lapsettoman suhteen, eli on valinnut alunperinkin ihan vitsin väärän henkilön kokonaan ja nytpä me sitten kaikki kärsitään siitä.

AP

Onko mies sanonut, että olisi mieluummin halunnut lapsettoman suhteen, vai onko tämä tullut esille muuten? Miksi kukaan ottaisi alunperinkään parikseen ihmisen, jolla on jo kaksi lasta, jos pohjimmiltaan haluaa lapsettoman suhteen?

No on sanonut esim että ei kestä mun lapsia, ja jos olisin ollut tavatessamme lapseton, meillä olisi jo yhteinen lapsi. Häiriintyy normaalista kanssakäymisestä yms. Eli aika selvä asia se on. Myös on sanonut että meidän suhde on hyvä, ongelma on lapset. Ja mun lapset on aika tavallisia, suhteellisen vastuuntuntoisia ja reippaita. On myös sanonut että on kateellinen nykyajan lasten peleistä ja vehkeistä. Näistä myös jaksoia aina valittaa. Molemmat suht tietokonenörttejä ja todennäköisimmin käyttää tietokonetta paremmin kun meistä kumpikaan edes puoliksi. Alussa hän ääneen mietti että mitenhän tulee toimiin lasteni kanssa, silloin en ymmärtänyt tätä oikealla tavalla. Kyse ei ollut siitä, että yrittäisi tulla toimeen, vaan siitä, miten hän saisi parhaiten elettyä niin ettei huomaa niitä olevan olemassakaan. Tämä päätelmä käyttäytymisen perusteella. Seurusteluaikana pelasi ja leikki, suhteen vakiintuessa ei enää tervehtinyt. Tavallaan ui liiveihin esiintymällä kaikille mukavana ihmisenä, joka sitten suhteen vakiintuessa muuttui. Imeytyi illoiksi makuuhuoneeseen, ei syö samassa pöydässä ruokaa, ei puhu juurikaan yms. Aika selvä homma.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää nyt punnita että haluatko erota kokonaan vai tapailla miestä sillon kun teille molemmille sopii. Aika järkkyä mielestäni että hän vain ilmoitti että kirjoitti vuokrasopimuksen ja muuttaa pois, ilman kunnon keskustelua ja sopimista asiasta.

Olen ollut miehen kanssa onnellisessa parisuhteessa kuutisen vuotta. Rankin aika oli se, kun asuttiin muutamia kuukausia yhdessä miehen asunnossa tehdyn remontin takia 😂 meillä on yhteensä viisi lasta joiden iät on 10-17v. Seurustelun alussa ei tehty mitään selkeää päätöstä siitä että ei koskaan muutettaisi yhteen, päätettiin vain ottaa rauhallisesti. Useat tutut ovat muutamaan kertaan kysyneet tai hämmästelleet että koska muutatte yhteen.Viime keväänä tehtiin ensimmäinen yhteinen taloudellinen hankinta, kun ostettiin yhdessä mökki järven rannalta. Se on se meidän yhteinen koti. Kesällä oltiinkin siellä melkein joka viikonloppu perheiden tai ystävien kanssa tai ihan vain kahdestaan.

Kuulostaapa mukavalta tuo mökki ja sen hankita yhteiseksi paikaksi.

Mekin mietittiin joskus mökin hankintaa, kuten paljon muutakin, johonkin ne aina tyssäsi.

Suurimmilta osin siihen että mies pohjilmmiltaan haluaa lapsettoman suhteen, eli on valinnut alunperinkin ihan vitsin väärän henkilön kokonaan ja nytpä me sitten kaikki kärsitään siitä.

Luulen että teen itse niin että jätän tilanteen auki ja katson miltä itsestä tuntuu.

Katsotaan sitten mitä tapahtuu, jatkuuko suhde, vai loppuuko se itsestään siihen ettei enää nähdä.

Saattaa aikamoiset vieroitusoireet kyllä olla, ollaan oltu erossa vain muutama päivä koko tänä aikana.

Kyllähän se tilanne aika paljon muuttuu. Varmaan saa myös laajempaa perspektiiviä itselleen siinä kohtaa kun mies on lähtenyt ja osaa punnita asioita paremmin. ensin varmaan kamppaillaan ikävässä kunnes siihen tottuu ja tulee ne oikeat konkreettiset asiat eteen.

Onhan se totta, kun lapsiperheeseen pesiydyt, niin eihän se arjen pyörittäminen nyt parisuhteeseen lopu. Voi olla ettei hän sitä ole ymmärtänyt. Kyllä vähän alavireinen olo kieltämättä. Sellainen tunne että huomataan aika piakkoin ettei tää tule enää muuton jälkeen jatkumaan. Toivoisi vaan että haavat olisi suhteellisen pieniä. Tällainen kun tulee yllättäen on se aika paljon raaempaa kuin se että asiaan ehtisi sopeutua. Vaikka tuskin se sillonkaan helppoa on.

AP

Kunhan et päästä tilannetta siihen että mies piipahtelee teillä edelleen kuin kotonaan, mutta vetäytyy sitten vaan omaan huusholliinsa kun on epämiellyttävää tai  pitäis tehdä töitä; niin että sinulla on siinä osallistumaton rusinat pullasta kaveri.

Tää tuntuis niin tyypilliseltä.

Saisin venailla jossain jonossa koska sopii tavata, sit hän kävis tyhjäämässä pussinsa ja lähtis tapaamaan kavereitaan :D Ai että ottais pannuun, mää siellä oottelisin kiltisti siivoillen :D NOT

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää nyt punnita että haluatko erota kokonaan vai tapailla miestä sillon kun teille molemmille sopii. Aika järkkyä mielestäni että hän vain ilmoitti että kirjoitti vuokrasopimuksen ja muuttaa pois, ilman kunnon keskustelua ja sopimista asiasta.

Olen ollut miehen kanssa onnellisessa parisuhteessa kuutisen vuotta. Rankin aika oli se, kun asuttiin muutamia kuukausia yhdessä miehen asunnossa tehdyn remontin takia 😂 meillä on yhteensä viisi lasta joiden iät on 10-17v. Seurustelun alussa ei tehty mitään selkeää päätöstä siitä että ei koskaan muutettaisi yhteen, päätettiin vain ottaa rauhallisesti. Useat tutut ovat muutamaan kertaan kysyneet tai hämmästelleet että koska muutatte yhteen.Viime keväänä tehtiin ensimmäinen yhteinen taloudellinen hankinta, kun ostettiin yhdessä mökki järven rannalta. Se on se meidän yhteinen koti. Kesällä oltiinkin siellä melkein joka viikonloppu perheiden tai ystävien kanssa tai ihan vain kahdestaan.

Kuulostaapa mukavalta tuo mökki ja sen hankita yhteiseksi paikaksi.

Mekin mietittiin joskus mökin hankintaa, kuten paljon muutakin, johonkin ne aina tyssäsi.

Suurimmilta osin siihen että mies pohjilmmiltaan haluaa lapsettoman suhteen, eli on valinnut alunperinkin ihan vitsin väärän henkilön kokonaan ja nytpä me sitten kaikki kärsitään siitä.

Luulen että teen itse niin että jätän tilanteen auki ja katson miltä itsestä tuntuu.

Katsotaan sitten mitä tapahtuu, jatkuuko suhde, vai loppuuko se itsestään siihen ettei enää nähdä.

Saattaa aikamoiset vieroitusoireet kyllä olla, ollaan oltu erossa vain muutama päivä koko tänä aikana.

Kyllähän se tilanne aika paljon muuttuu. Varmaan saa myös laajempaa perspektiiviä itselleen siinä kohtaa kun mies on lähtenyt ja osaa punnita asioita paremmin. ensin varmaan kamppaillaan ikävässä kunnes siihen tottuu ja tulee ne oikeat konkreettiset asiat eteen.

Onhan se totta, kun lapsiperheeseen pesiydyt, niin eihän se arjen pyörittäminen nyt parisuhteeseen lopu. Voi olla ettei hän sitä ole ymmärtänyt. Kyllä vähän alavireinen olo kieltämättä. Sellainen tunne että huomataan aika piakkoin ettei tää tule enää muuton jälkeen jatkumaan. Toivoisi vaan että haavat olisi suhteellisen pieniä. Tällainen kun tulee yllättäen on se aika paljon raaempaa kuin se että asiaan ehtisi sopeutua. Vaikka tuskin se sillonkaan helppoa on.

AP

Kunhan et päästä tilannetta siihen että mies piipahtelee teillä edelleen kuin kotonaan, mutta vetäytyy sitten vaan omaan huusholliinsa kun on epämiellyttävää tai  pitäis tehdä töitä; niin että sinulla on siinä osallistumaton rusinat pullasta kaveri.

Tää tuntuis niin tyypilliseltä.

Saisin venailla jossain jonossa koska sopii tavata, sit hän kävis tyhjäämässä pussinsa ja lähtis tapaamaan kavereitaan :D Ai että ottais pannuun, mää siellä oottelisin kiltisti siivoillen :D NOT

AP

Ja siis täähän se muuton syy on, että hänellä on epämiellyttävää. 

Et näinhän siinä siis kävisi, tää on se mitä hän haluaa, ymmärtämättä mitä se sille toiselle osapuolelle tarkoittaa..

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmilta osin siihen että mies pohjilmmiltaan haluaa lapsettoman suhteen, eli on valinnut alunperinkin ihan vitsin väärän henkilön kokonaan ja nytpä me sitten kaikki kärsitään siitä.

AP

Onko mies sanonut, että olisi mieluummin halunnut lapsettoman suhteen, vai onko tämä tullut esille muuten? Miksi kukaan ottaisi alunperinkään parikseen ihmisen, jolla on jo kaksi lasta, jos pohjimmiltaan haluaa lapsettoman suhteen?

No on sanonut esim että ei kestä mun lapsia, ja jos olisin ollut tavatessamme lapseton, meillä olisi jo yhteinen lapsi. Häiriintyy normaalista kanssakäymisestä yms. Eli aika selvä asia se on. Myös on sanonut että meidän suhde on hyvä, ongelma on lapset. Ja mun lapset on aika tavallisia, suhteellisen vastuuntuntoisia ja reippaita. On myös sanonut että on kateellinen nykyajan lasten peleistä ja vehkeistä. Näistä myös jaksoia aina valittaa. Molemmat suht tietokonenörttejä ja todennäköisimmin käyttää tietokonetta paremmin kun meistä kumpikaan edes puoliksi. Alussa hän ääneen mietti että mitenhän tulee toimiin lasteni kanssa, silloin en ymmärtänyt tätä oikealla tavalla. Kyse ei ollut siitä, että yrittäisi tulla toimeen, vaan siitä, miten hän saisi parhaiten elettyä niin ettei huomaa niitä olevan olemassakaan. Tämä päätelmä käyttäytymisen perusteella. Seurusteluaikana pelasi ja leikki, suhteen vakiintuessa ei enää tervehtinyt. Tavallaan ui liiveihin esiintymällä kaikille mukavana ihmisenä, joka sitten suhteen vakiintuessa muuttui. Imeytyi illoiksi makuuhuoneeseen, ei syö samassa pöydässä ruokaa, ei puhu juurikaan yms. Aika selvä homma.

AP

Niin onkin selvä homma. Nimittäin se että sun mies on katkera. Katkera siitä että on menettänyt oman lapsensa. Ja ettei saa elää arkea oman lapsensa kanssa. Sun lapset muistuttaa asiasta olemassaolollaan joka päivä. Ja siksi mies ei kestä sun lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmilta osin siihen että mies pohjilmmiltaan haluaa lapsettoman suhteen, eli on valinnut alunperinkin ihan vitsin väärän henkilön kokonaan ja nytpä me sitten kaikki kärsitään siitä.

AP

Onko mies sanonut, että olisi mieluummin halunnut lapsettoman suhteen, vai onko tämä tullut esille muuten? Miksi kukaan ottaisi alunperinkään parikseen ihmisen, jolla on jo kaksi lasta, jos pohjimmiltaan haluaa lapsettoman suhteen?

No on sanonut esim että ei kestä mun lapsia, ja jos olisin ollut tavatessamme lapseton, meillä olisi jo yhteinen lapsi. Häiriintyy normaalista kanssakäymisestä yms. Eli aika selvä asia se on. Myös on sanonut että meidän suhde on hyvä, ongelma on lapset. Ja mun lapset on aika tavallisia, suhteellisen vastuuntuntoisia ja reippaita. On myös sanonut että on kateellinen nykyajan lasten peleistä ja vehkeistä. Näistä myös jaksoia aina valittaa. Molemmat suht tietokonenörttejä ja todennäköisimmin käyttää tietokonetta paremmin kun meistä kumpikaan edes puoliksi. Alussa hän ääneen mietti että mitenhän tulee toimiin lasteni kanssa, silloin en ymmärtänyt tätä oikealla tavalla. Kyse ei ollut siitä, että yrittäisi tulla toimeen, vaan siitä, miten hän saisi parhaiten elettyä niin ettei huomaa niitä olevan olemassakaan. Tämä päätelmä käyttäytymisen perusteella. Seurusteluaikana pelasi ja leikki, suhteen vakiintuessa ei enää tervehtinyt. Tavallaan ui liiveihin esiintymällä kaikille mukavana ihmisenä, joka sitten suhteen vakiintuessa muuttui. Imeytyi illoiksi makuuhuoneeseen, ei syö samassa pöydässä ruokaa, ei puhu juurikaan yms. Aika selvä homma.

AP

Niin onkin selvä homma. Nimittäin se että sun mies on katkera. Katkera siitä että on menettänyt oman lapsensa. Ja ettei saa elää arkea oman lapsensa kanssa. Sun lapset muistuttaa asiasta olemassaolollaan joka päivä. Ja siksi mies ei kestä sun lapsia.

Siis mä oon miettinyt ihan samaa!!

Oon varovaisesti kysynytkin, mutta mies kieltää täysin.

Kieltää se tosin muitakin asioita, mutta oon tätä järkeuillyt epäillyt myös.

Olisi hyvin tahdillinen selitys ja erittäin ymmärrettävä. Voihan se olla ettei hän itsekään oikein sisäistä asian olevan näin, koska oma menetys on niin kipeä, ettei sitä halua ajatella.

AP

Joskus sitä vaan huomaa, että se mitä luuli haluavansa, ei sitten lopulta ollutkaan sitä, mitä kuvitteli tai sitä, mitä oikeasti halusi. Ihmismieli on monimutkainen systeemi. Anna miehen mennä - kokonaan. Te haluatte selkeästi ihan eri asioita, niin miksi roikkuisitte toisissanne. Ero kirpaisee, mutta kesään mennessä sulla on jo ihan eri fiilis.

Mä toivon sulle ja lapsillesi oikein ihanaa ja mukavaa tulevaisuutta! :)

"Ei mies ole millään tavalla osallistunut lapsiin. Mun vastuu ne on aina olleet. Ovat maximissaan tuttavia samassa asunnossa. Ei niillä ole koskaan ollut toistensa kanssa mitään tekemistä." sanoo ap.

Ehkä lapsillekin helpotus, kun äijä muuttaa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmilta osin siihen että mies pohjilmmiltaan haluaa lapsettoman suhteen, eli on valinnut alunperinkin ihan vitsin väärän henkilön kokonaan ja nytpä me sitten kaikki kärsitään siitä.

AP

Onko mies sanonut, että olisi mieluummin halunnut lapsettoman suhteen, vai onko tämä tullut esille muuten? Miksi kukaan ottaisi alunperinkään parikseen ihmisen, jolla on jo kaksi lasta, jos pohjimmiltaan haluaa lapsettoman suhteen?

No on sanonut esim että ei kestä mun lapsia, ja jos olisin ollut tavatessamme lapseton, meillä olisi jo yhteinen lapsi. Häiriintyy normaalista kanssakäymisestä yms. Eli aika selvä asia se on. Myös on sanonut että meidän suhde on hyvä, ongelma on lapset. Ja mun lapset on aika tavallisia, suhteellisen vastuuntuntoisia ja reippaita. On myös sanonut että on kateellinen nykyajan lasten peleistä ja vehkeistä. Näistä myös jaksoia aina valittaa. Molemmat suht tietokonenörttejä ja todennäköisimmin käyttää tietokonetta paremmin kun meistä kumpikaan edes puoliksi. Alussa hän ääneen mietti että mitenhän tulee toimiin lasteni kanssa, silloin en ymmärtänyt tätä oikealla tavalla. Kyse ei ollut siitä, että yrittäisi tulla toimeen, vaan siitä, miten hän saisi parhaiten elettyä niin ettei huomaa niitä olevan olemassakaan. Tämä päätelmä käyttäytymisen perusteella. Seurusteluaikana pelasi ja leikki, suhteen vakiintuessa ei enää tervehtinyt. Tavallaan ui liiveihin esiintymällä kaikille mukavana ihmisenä, joka sitten suhteen vakiintuessa muuttui. Imeytyi illoiksi makuuhuoneeseen, ei syö samassa pöydässä ruokaa, ei puhu juurikaan yms. Aika selvä homma.

AP

Niin onkin selvä homma. Nimittäin se että sun mies on katkera. Katkera siitä että on menettänyt oman lapsensa. Ja ettei saa elää arkea oman lapsensa kanssa. Sun lapset muistuttaa asiasta olemassaolollaan joka päivä. Ja siksi mies ei kestä sun lapsia.

Siis mä oon miettinyt ihan samaa!!

Oon varovaisesti kysynytkin, mutta mies kieltää täysin.

Kieltää se tosin muitakin asioita, mutta oon tätä järkeuillyt epäillyt myös.

Olisi hyvin tahdillinen selitys ja erittäin ymmärrettävä. Voihan se olla ettei hän itsekään oikein sisäistä asian olevan näin, koska oma menetys on niin kipeä, ettei sitä halua ajatella.

AP

No eihän kukaan kehtaa tunnustaa ääneen jos kokee noin. Sehän osoittais että on aika lapsellinen tyyppi kun "vihaa" toisen lapsia koska menetti omansa. Kaikki tietää että ei kovin aikuismaista tuollainen.

Monesti muuten sanotaan, että pahin trauma ja menetys mikä ihmiselle voi sattua on oman lapsen menettäminen.

Jos miehes on sellainen että se patoaa tunteensa sisälleen eikä puhu kellekään asioista mitkä ahdistaa ja surettaa niin soppa on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmilta osin siihen että mies pohjilmmiltaan haluaa lapsettoman suhteen, eli on valinnut alunperinkin ihan vitsin väärän henkilön kokonaan ja nytpä me sitten kaikki kärsitään siitä.

AP

Onko mies sanonut, että olisi mieluummin halunnut lapsettoman suhteen, vai onko tämä tullut esille muuten? Miksi kukaan ottaisi alunperinkään parikseen ihmisen, jolla on jo kaksi lasta, jos pohjimmiltaan haluaa lapsettoman suhteen?

No on sanonut esim että ei kestä mun lapsia, ja jos olisin ollut tavatessamme lapseton, meillä olisi jo yhteinen lapsi. Häiriintyy normaalista kanssakäymisestä yms. Eli aika selvä asia se on. Myös on sanonut että meidän suhde on hyvä, ongelma on lapset. Ja mun lapset on aika tavallisia, suhteellisen vastuuntuntoisia ja reippaita. On myös sanonut että on kateellinen nykyajan lasten peleistä ja vehkeistä. Näistä myös jaksoia aina valittaa. Molemmat suht tietokonenörttejä ja todennäköisimmin käyttää tietokonetta paremmin kun meistä kumpikaan edes puoliksi. Alussa hän ääneen mietti että mitenhän tulee toimiin lasteni kanssa, silloin en ymmärtänyt tätä oikealla tavalla. Kyse ei ollut siitä, että yrittäisi tulla toimeen, vaan siitä, miten hän saisi parhaiten elettyä niin ettei huomaa niitä olevan olemassakaan. Tämä päätelmä käyttäytymisen perusteella. Seurusteluaikana pelasi ja leikki, suhteen vakiintuessa ei enää tervehtinyt. Tavallaan ui liiveihin esiintymällä kaikille mukavana ihmisenä, joka sitten suhteen vakiintuessa muuttui. Imeytyi illoiksi makuuhuoneeseen, ei syö samassa pöydässä ruokaa, ei puhu juurikaan yms. Aika selvä homma.

AP

Niin onkin selvä homma. Nimittäin se että sun mies on katkera. Katkera siitä että on menettänyt oman lapsensa. Ja ettei saa elää arkea oman lapsensa kanssa. Sun lapset muistuttaa asiasta olemassaolollaan joka päivä. Ja siksi mies ei kestä sun lapsia.

Siis mä oon miettinyt ihan samaa!!

Oon varovaisesti kysynytkin, mutta mies kieltää täysin.

Kieltää se tosin muitakin asioita, mutta oon tätä järkeuillyt epäillyt myös.

Olisi hyvin tahdillinen selitys ja erittäin ymmärrettävä. Voihan se olla ettei hän itsekään oikein sisäistä asian olevan näin, koska oma menetys on niin kipeä, ettei sitä halua ajatella.

AP

No eihän kukaan kehtaa tunnustaa ääneen jos kokee noin. Sehän osoittais että on aika lapsellinen tyyppi kun "vihaa" toisen lapsia koska menetti omansa. Kaikki tietää että ei kovin aikuismaista tuollainen.

Monesti muuten sanotaan, että pahin trauma ja menetys mikä ihmiselle voi sattua on oman lapsen menettäminen.

Jos miehes on sellainen että se patoaa tunteensa sisälleen eikä puhu kellekään asioista mitkä ahdistaa ja surettaa niin soppa on valmis.

No sellanenhan se juuri on.

AP

[/quote]

No on sanonut esim että ei kestä mun lapsia, ja jos olisin ollut tavatessamme lapseton, meillä olisi jo yhteinen lapsi. Häiriintyy normaalista kanssakäymisestä yms. Eli aika selvä asia se on. Myös on sanonut että meidän suhde on hyvä, ongelma on lapset. Ja mun lapset on aika tavallisia, suhteellisen vastuuntuntoisia ja reippaita. On myös sanonut että on kateellinen nykyajan lasten peleistä ja vehkeistä. Näistä myös jaksoia aina valittaa. Molemmat suht tietokonenörttejä ja todennäköisimmin käyttää tietokonetta paremmin kun meistä kumpikaan edes puoliksi. Alussa hän ääneen mietti että mitenhän tulee toimiin lasteni kanssa, silloin en ymmärtänyt tätä oikealla tavalla. Kyse ei ollut siitä, että yrittäisi tulla toimeen, vaan siitä, miten hän saisi parhaiten elettyä niin ettei huomaa niitä olevan olemassakaan. Tämä päätelmä käyttäytymisen perusteella. Seurusteluaikana pelasi ja leikki, suhteen vakiintuessa ei enää tervehtinyt. Tavallaan ui liiveihin esiintymällä kaikille mukavana ihmisenä, joka sitten suhteen vakiintuessa muuttui. *Imeytyi illoiksi makuuhuoneeseen, ei syö samassa pöydässä ruokaa, ei puhu juurikaan yms. Aika selvä homma.*

AP[/quote]

Et voi olla tosissasi. Tällä tavalla käyttäytyvän miehen olet pitänyt kodissasi. Ja vielä ollut vaikuttunut. Ja ollut menossa naimisiin. Siis otahan nyt ne linkit lasit pois silmiltä ja mieti asiaa oikeasti. Säälin kyllä sinun lapsiasi, miehen käytös on takuulla jättänyt jälkiä. Tai paremminkin omasi, kun olet hyväksynyt tuollaisen. Lapset kokevat hylkäystä taholtasi.

Vierailija kirjoitti:

"Ei mies ole millään tavalla osallistunut lapsiin. Mun vastuu ne on aina olleet. Ovat maximissaan tuttavia samassa asunnossa. Ei niillä ole koskaan ollut toistensa kanssa mitään tekemistä." sanoo ap.

Ehkä lapsillekin helpotus, kun äijä muuttaa pois. 

Niin, kyllä se tämäkin totta on vaikka hankalahan se on myöntää, mutta pitänee paikkansa.

Heidän suhdettaan on koitettu lähentää ja se on tyssännyt aina siihen ettei mies olekaan noudattanut sovittuja juttuja. Just raivoaa suoraan ensin huomauttamatta, ei tervehdi tullessaan kotiin yms. Jos kotona on joku joka tietyin väliajoin vain karjahtaa yht äkkiä jotain ikävää, niin ihan hirveäähän se on. Oli kokija sitten lapsi tai aikuinen. Tämä onkin yksi syy miksi tämä päätös on oikea kaikesta huolimatta.

AP

Vierailija kirjoitti:

"Ei mies ole millään tavalla osallistunut lapsiin. Mun vastuu ne on aina olleet. Ovat maximissaan tuttavia samassa asunnossa. Ei niillä ole koskaan ollut toistensa kanssa mitään tekemistä." sanoo ap.

Ehkä lapsillekin helpotus, kun äijä muuttaa pois. 

Tää on kyl totta. Sun lasten mielestä tuollainen "tuttavana" kotona oleileva mies on ollu vähän outo hahmo varmaan.

Vierailija kirjoitti:

No on sanonut esim että ei kestä mun lapsia, ja jos olisin ollut tavatessamme lapseton, meillä olisi jo yhteinen lapsi. Häiriintyy normaalista kanssakäymisestä yms. Eli aika selvä asia se on. Myös on sanonut että meidän suhde on hyvä, ongelma on lapset. Ja mun lapset on aika tavallisia, suhteellisen vastuuntuntoisia ja reippaita. On myös sanonut että on kateellinen nykyajan lasten peleistä ja vehkeistä. Näistä myös jaksoia aina valittaa. Molemmat suht tietokonenörttejä ja todennäköisimmin käyttää tietokonetta paremmin kun meistä kumpikaan edes puoliksi. Alussa hän ääneen mietti että mitenhän tulee toimiin lasteni kanssa, silloin en ymmärtänyt tätä oikealla tavalla. Kyse ei ollut siitä, että yrittäisi tulla toimeen, vaan siitä, miten hän saisi parhaiten elettyä niin ettei huomaa niitä olevan olemassakaan. Tämä päätelmä käyttäytymisen perusteella. Seurusteluaikana pelasi ja leikki, suhteen vakiintuessa ei enää tervehtinyt. Tavallaan ui liiveihin esiintymällä kaikille mukavana ihmisenä, joka sitten suhteen vakiintuessa muuttui. *Imeytyi illoiksi makuuhuoneeseen, ei syö samassa pöydässä ruokaa, ei puhu juurikaan yms. Aika selvä homma.*

AP

Et voi olla tosissasi. Tällä tavalla käyttäytyvän miehen olet pitänyt kodissasi. Ja vielä ollut vaikuttunut. Ja ollut menossa naimisiin. Siis otahan nyt ne linkit lasit pois silmiltä ja mieti asiaa oikeasti. Säälin kyllä sinun lapsiasi, miehen käytös on takuulla jättänyt jälkiä. Tai paremminkin omasi, kun olet hyväksynyt tuollaisen. Lapset kokevat hylkäystä taholtasi.

Ei ei ei, siis nämä on viimeisten hetkien tapahtumia, en todellakaan naimisiin tälläisen miehen kanssa ollut menossa. Se mies oli se futiksen pelaaja ja iloinen reissaaja. Tämä örkki on se mies joksi hän muuttui. Kulissit siis kaatui pikku hiljaa ja hän muuttui tällaiseksi inhottavaksi. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei mies ole millään tavalla osallistunut lapsiin. Mun vastuu ne on aina olleet. Ovat maximissaan tuttavia samassa asunnossa. Ei niillä ole koskaan ollut toistensa kanssa mitään tekemistä." sanoo ap.

Ehkä lapsillekin helpotus, kun äijä muuttaa pois. 

Tää on kyl totta. Sun lasten mielestä tuollainen "tuttavana" kotona oleileva mies on ollu vähän outo hahmo varmaan.

Samaa mieltä.

AP