Mies ilmoitti muuttavansa pois mutta kysyi hermostuessani, ai erotaanko me nyt vai?

Vierailija kirjoitti:

Miks mulle tuli sellainen olo että ap:n miehellä on joku toinen tai joitain toisia kierroksessa. Haluaa kämpän jonne roudata tinderhoitoja ja baarituttuja. Ap saa sitten kunnian olla se takuupimpsa, äiti, kotitalouskone ja yleinen idiootti, jonka ei pidä tietää mistään miehen liikkeestä mitään. Mies haluaa sekä syödä että säästää kakun.

Älä suostu ap.

Tämä fiilis tulee itsellekin.

Ap

Ei kai yhdessä asuminen ja parisuhde ole sama asia. Tottakai ehdottomasti suhde jatkuu vaikka muuttaisi erilleen ellei toisin sovita. Ei kai siuhen yhdessä asumiseen nyt ole mitään erityisiä syitä ? on paljon naimisissakin olevia pareja jotka asuvat eri asunnoissa saman kaupungin sisällä. Erillään asumisessa on huikeasti etuja, olen asunut mieheni kanssa 2,5 vuotta erillään. Ihanaa, kun on oma elämä ja suhde pysyy tuoreena ja intohimoakin on enemmän. Nyt joudumme muuttamaan samon katon alle, kun mieheni taloudellinen tilanne muuttui merkittävästi huonommaksi ja itse taas tienaan oikein hyvin ja tilaa on.  En kuitenkaan ajattele tätä minään ikuisena ratkaisuna. Eletään päivä kerrallaan ja tehdään, mikä parhaalta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Et voi koskaan, et ikinä, et milloinkaan odottaa etkä velvoittaa, että mies ryhtyy täydestä sydämestään isäksi jonkun toisen lapsille. Sellaista velvollisuutta ei ole eikä synny, vaikka olisitte olleet kuinka kauan yhdessä. Aina on se mahdollisuus, että toinen lähtee, ja hänellä on siihen ikävä kyllä täysi oikeus. Jos vastaavasti miehen elämäntyyli ei sovi sinulle, ero on ainoa vaihtoehto.

Tiedetään kyllä.

Ei hän isän korvike ole ollutkaan. Oikeus on toki. Sitä en kiellä. Ärsyttää vaan enkä tiedä mitä tekisi. Mutta ajan kanssa selvinnee. Kyllähän se kuitenkin taitaa eroon johtaa tämä. Katsotaan nytvhetki kuitenkin. Joskoolis edes helpompi sitten erota vähitellen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette jatkaisi jos suhde on muuten hyvä? Joskus parisuhteet toimii paremmin jos asutaan erillään, varsinkin jos on lapsia. Minä ja miesystäväni harkittiin joskus yhteenmuuttoa mutta päätettiin ettei tehdä niin. Molemmilla on 1 lapsi ja lapset tulevat jotenkin toimeen mutta ei heistä mitään parhaita kavereita saa. Ollaan myös molemmat ihan rehellisesti myönnetty toisillemme ettemme oikein kestä jatkuvasti toistemme lapsia :D Menee tosi hyvin kun asutaan erikseen ja nähdään monta kertaa viikossa.

Ymmärrän tän tavan ja se olis ihan ok jos yhdessä näin on sovittu. Mut nyt oli sovittu muuta ja mies päättikin yksin näin. Oletti et mulle sopii tarjota hälle ne rusinat sillon kun lapset ei ole paikalla. Että hän ei kestä niin hän päättää yksin näin eikä edes kysy miten asiaan suhtautuisin. Oltais hyvin voitu asua erillään alun perinkin mutta hän halusi muuttaa meille. Nyt samalla lailla hän päätti ettei se olekaan joka hetki kivaa, päätti muuttaa pois.

Tää ei vaan ehkä sovi mulle.

Ap

Miten voit olla noin itsekäs? 

Anteeksi, mutta miksi sille miehelle muka kuuluu mikään muu kuin ne rusinat? Ne on sun lapset, sun vastuu ja sun hoidettava. Ei sen miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan riippuisi tunteistani ja mitä haluan elämältä ja parisuhteelta.

Jos haluan vielä jonkinlaista perheentapaista, yhteistä kotia ja näinpäinpois, niin varmaan sitten eroaisin.

Mutta jos tykkäisin miehestä ja ongelma on se että hän ei tykkää perhe-elämästä, niin voisin jatkaa hengailua, tietysti perhe-elämäni ehdoilla. Eli mies saa minusta ne hetket jolloin kerkiän olla hänen kanssaan. Voi olla että ne hetket vähenisi tosin.

Minun kohdalla kävi niin, että en olis halunnut miestä sotkemaan yksinhuoltajan perhettäni. Meni ihan hyvin minulla ja lapsilla, mutta mies väen vängällä halusi muuttaa meidän kotiin.

Lopulta annoin hänen muuttaa kokeeksi, tehtiin tietty raha-asiat selväksi, kuka maksaa mitäkin. Hyvin se sujui lopulta sekin. Lapset sitten itsenäistyvät yksi kerrallaan, ostettiin miehen kanssa viimein yhteinen talo, johon mun kuopuskin muutti vielä mukana.

Nyt on asuttu miehen kanssa kahdestaan jo monta vuotta. Tällä hetkellä suunnitellaan talon myyntiä ja erillisiä asuntoja. Ollaan avioliitossa, avioehto tietenkin on, omaisuudet on pidetty erillään. Minusta omissa asunnoissa asuminen ja avioliitto voi onnistua ihan hyvin. Mutta jonkun muun mielestä ehkä ei, joten sitten ei ehkä kannata sellaista yrittää.

VÄhän näin se meilläkin meni, paitsi että mies tulikin toisiin ajatuksiin mun lasten kasvaessa eikä enää heitä kestäkään. Mä en tiedä voinko tyytyä tän ikäisenä enää pelkkään seurustelusuhteeseen. Meidän piti alkujaan mennä naimisiin yms. Jossain vaiheessa kaikki alkoi siirtyä ja unohtua ja suunnitelmat erkanivat täysin. 

Oisinpa  30 v täytettyäni valinnut toisin. Nyt on sitten huonot jo housuissa.

AP

Olet nyt siis n. 35 v. viiden vuoden yhdessä asumisen jälkeen? Ok.

Itse olen 36 ja odotan esikoistani. Mut hei, ehkä sit vaan on elämä ohi.

Joo no ehkä vähän raivoa tässä taustalla niin ajatusmaailma repeää uuden edessä. Alunperin oli tarkoitus elää vain lasten kanssa kunnes tämä väen väkisin miltei tunni meidän elämään. Yli 6v mennyt hukkaan tavallaan koska hain muuta mitä lopulta sain. Mutta näinhän voi käydä ja toki mahdollisuuksia vielä on. Mutta ei paljon tässä kohtaa ne mahikset vielä kiinnosta kun on ensin tämä kriisivaihe epäuskossaan päällä. Yli 36v joo. Ja onnea vauvasta :)

Voihan olla että tämä on mullekin paremman elämän alku kokonaan. Karma korjaa 😆

Ap

Minustakin voi olla parisuhteessa vaikka ei asu yhdessä. Lasten isällä selvästi perhe-elämä otti koville, joten ehdotin että voidaan asua erilläänkin. Hän ei suostunut, joten tilanne lopulta meni niin pahaksi että erottiin kokonaan. Minusta huonompi juttu.

Nykyään olen parisuhteessa uuden miehen kanssa mutta meillä on kaksi asuntoa. Hän ja lapseni pitävät toisistaan, mutta ei heidän ole pakko asua yhdessä. Ei tämä silti mitään seukkaamista ole ja meillä on hyvä, rakastava ja luottava suhde.

Minulla toisin ei ollut mitään kuvitelmaakaan että uusperheestä voi tulla ydinperhe, eikä uusia lapsia enää suunnitelmissa. Jos haluat lisää lapsia, tuo ei tietenkään onnistu.

Minusta kertoo miehen munattomuudesta jos on monta vuotta asunut kimpassa ja yhtäkkiä ei vaan kestä lapsia (ihan sama kenen ne lapset ovat). Ensin itse on halunnut yhteenmuuttoa ja nyt ei kerro mitään suunnitelmistaan muuttaa. Tuuliviiri. Jos kovin on perhe-elämä ottanut aivoon niin kunnon mies keskustelee, että miten perhe suhtautuisi siihen, että aikuisilla onkin uudet asunnot. Nyt tuntuu pahasti siltä, että miehellä on mielessä uudet kuviot. Joten ap ei ole enää mitenkään tilivelvollinen tälle kekkeruusille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette jatkaisi jos suhde on muuten hyvä? Joskus parisuhteet toimii paremmin jos asutaan erillään, varsinkin jos on lapsia. Minä ja miesystäväni harkittiin joskus yhteenmuuttoa mutta päätettiin ettei tehdä niin. Molemmilla on 1 lapsi ja lapset tulevat jotenkin toimeen mutta ei heistä mitään parhaita kavereita saa. Ollaan myös molemmat ihan rehellisesti myönnetty toisillemme ettemme oikein kestä jatkuvasti toistemme lapsia :D Menee tosi hyvin kun asutaan erikseen ja nähdään monta kertaa viikossa.

Ymmärrän tän tavan ja se olis ihan ok jos yhdessä näin on sovittu. Mut nyt oli sovittu muuta ja mies päättikin yksin näin. Oletti et mulle sopii tarjota hälle ne rusinat sillon kun lapset ei ole paikalla. Että hän ei kestä niin hän päättää yksin näin eikä edes kysy miten asiaan suhtautuisin. Oltais hyvin voitu asua erillään alun perinkin mutta hän halusi muuttaa meille. Nyt samalla lailla hän päätti ettei se olekaan joka hetki kivaa, päätti muuttaa pois.

Tää ei vaan ehkä sovi mulle.

Ap

Miten voit olla noin itsekäs? 

Anteeksi, mutta miksi sille miehelle muka kuuluu mikään muu kuin ne rusinat? Ne on sun lapset, sun vastuu ja sun hoidettava. Ei sen miehen. 

En mä kyllä koe olevani itsekäs?

Ei mies ole millään tavalla osallistunut lapsiin. Mun vastuu ne on aina olleet. Ovat maximissaan tuttavia samassa asunnossa. Ei niillä ole koskaan ollut toistensa kanssa mitään tekemistä. Eikä tämä muuta sitä asiaa. Ainoa ettei häntä enää häiritse jos joku puhuu tms. Se on hälle se ongelma. Ei kestä muiden elämien ääntä tai vaikutuksia hänen olemiseensa. Ei siis ole mikään futis iskäpuoli koskaan ollutkaan. Että en oikeastaan tiedä mistä puhut nyt?

Rusinoilla tarkoitan itse konkreettisesti sitä että hän ajatteli käyttävänsä mua kassien tyhjennysvälineenä silloin kun hälle itselleen sopii. Eli minkäänlaista lojaaliutta ei ole tai muuta varsinaista tukea. Kuten normaalissa ihmissuhteessa minun mielestäni tulisi olla. Ja ei. Tuella en tarkoita mitään lastenhoitoa. Vaan henkistä tukea aikuisten maailmassa. Että sä tiedät, et se joku on siinä vaikka mitä tapahtuisi. Sitä ei tule olemaan. Tätä just meinasin että mä en ole oikein seurustelijaluonne ollenkaan. En osaa näitä kevyitä suhteita kun vedän itse täysillä ja annan kaiken. Mitä nyt siis ei pitäisi sit enää tehdä. Osaamattomuuttani varmaan näännyt riittämättömyyteeni seukkasuhteessa nelikymppiseen jonka aika ratkeaa sillä saanko omat lapset pois jotta voidaan viettää yhteisaikaa. Musta se ei vaan tunnu hyvältä. Eikä siinä mitään itsekästä tilanteeseen nähden kyllä mielestäni ole. Oikeastaan päin vastoin.

Ap

"ai, erotaanko me"

Pitäisin miestä niin tyhmänä että ei kai tuommoisen kanssa voisi jatkaa mitenkään vaikka muutoin alunperin erillään asuminen olisikin voinut minulle sopia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kertoo miehen munattomuudesta jos on monta vuotta asunut kimpassa ja yhtäkkiä ei vaan kestä lapsia (ihan sama kenen ne lapset ovat). Ensin itse on halunnut yhteenmuuttoa ja nyt ei kerro mitään suunnitelmistaan muuttaa. Tuuliviiri. Jos kovin on perhe-elämä ottanut aivoon niin kunnon mies keskustelee, että miten perhe suhtautuisi siihen, että aikuisilla onkin uudet asunnot. Nyt tuntuu pahasti siltä, että miehellä on mielessä uudet kuviot. Joten ap ei ole enää mitenkään tilivelvollinen tälle kekkeruusille.

Musta tuntuu myös että uudet kuviot on tulilla. Eihän me muutenkaan edes ehdittöis nähdä. Eri kaupungit yms. Oisko vaan itselle helpottavampi tapa erota vaivihkaa ilman syyllisyydentunteita?

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

"ai, erotaanko me"

Pitäisin miestä niin tyhmänä että ei kai tuommoisen kanssa voisi jatkaa mitenkään vaikka muutoin alunperin erillään asuminen olisikin voinut minulle sopia.

Niin just. Vittu mikä tollo! :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ai, erotaanko me"

Pitäisin miestä niin tyhmänä että ei kai tuommoisen kanssa voisi jatkaa mitenkään vaikka muutoin alunperin erillään asuminen olisikin voinut minulle sopia.

Niin just. Vittu mikä tollo! :)

Ap

Noniin. Pääsit tollosta eroon jatkat elämääsi keskenäsi. Auvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette jatkaisi jos suhde on muuten hyvä? Joskus parisuhteet toimii paremmin jos asutaan erillään, varsinkin jos on lapsia. Minä ja miesystäväni harkittiin joskus yhteenmuuttoa mutta päätettiin ettei tehdä niin. Molemmilla on 1 lapsi ja lapset tulevat jotenkin toimeen mutta ei heistä mitään parhaita kavereita saa. Ollaan myös molemmat ihan rehellisesti myönnetty toisillemme ettemme oikein kestä jatkuvasti toistemme lapsia :D Menee tosi hyvin kun asutaan erikseen ja nähdään monta kertaa viikossa.

Ymmärrän tän tavan ja se olis ihan ok jos yhdessä näin on sovittu. Mut nyt oli sovittu muuta ja mies päättikin yksin näin. Oletti et mulle sopii tarjota hälle ne rusinat sillon kun lapset ei ole paikalla. Että hän ei kestä niin hän päättää yksin näin eikä edes kysy miten asiaan suhtautuisin. Oltais hyvin voitu asua erillään alun perinkin mutta hän halusi muuttaa meille. Nyt samalla lailla hän päätti ettei se olekaan joka hetki kivaa, päätti muuttaa pois.

Tää ei vaan ehkä sovi mulle.

Ap

Miten voit olla noin itsekäs? 

Anteeksi, mutta miksi sille miehelle muka kuuluu mikään muu kuin ne rusinat? Ne on sun lapset, sun vastuu ja sun hoidettava. Ei sen miehen. 

En mä kyllä koe olevani itsekäs?

Ei mies ole millään tavalla osallistunut lapsiin. Mun vastuu ne on aina olleet. Ovat maximissaan tuttavia samassa asunnossa. Ei niillä ole koskaan ollut toistensa kanssa mitään tekemistä. Eikä tämä muuta sitä asiaa. Ainoa ettei häntä enää häiritse jos joku puhuu tms. Se on hälle se ongelma. Ei kestä muiden elämien ääntä tai vaikutuksia hänen olemiseensa. Ei siis ole mikään futis iskäpuoli koskaan ollutkaan. Että en oikeastaan tiedä mistä puhut nyt?

Rusinoilla tarkoitan itse konkreettisesti sitä että hän ajatteli käyttävänsä mua kassien tyhjennysvälineenä silloin kun hälle itselleen sopii. Eli minkäänlaista lojaaliutta ei ole tai muuta varsinaista tukea. Kuten normaalissa ihmissuhteessa minun mielestäni tulisi olla. Ja ei. Tuella en tarkoita mitään lastenhoitoa. Vaan henkistä tukea aikuisten maailmassa. Että sä tiedät, et se joku on siinä vaikka mitä tapahtuisi. Sitä ei tule olemaan. Tätä just meinasin että mä en ole oikein seurustelijaluonne ollenkaan. En osaa näitä kevyitä suhteita kun vedän itse täysillä ja annan kaiken. Mitä nyt siis ei pitäisi sit enää tehdä. Osaamattomuuttani varmaan näännyt riittämättömyyteeni seukkasuhteessa nelikymppiseen jonka aika ratkeaa sillä saanko omat lapset pois jotta voidaan viettää yhteisaikaa. Musta se ei vaan tunnu hyvältä. Eikä siinä mitään itsekästä tilanteeseen nähden kyllä mielestäni ole. Oikeastaan päin vastoin.

Ap

Tämä viesti sai sen vaikuttamaan vain enemmän siltä, että olet itsekäs. Miksi ihmeessä miehen pitäisi kuunnella joidenkin vieraisen lasten mölyämistä? En itsekään suostuisi elämään sellaisissa oloissa (olen nainen) - kyllä sen verran pitää muita ymmärtää. 

Kai te nyt yhdessä sovitte koska tapaatte? Ei se mies käytä yhtään mitään minään kassien tyhjennyksenä, silloin kun hänelle sopii. Kai nyt kuitenkin osaat aikatauluja sopia? 

En ymmärrä, miksi ihmeessä miehen pitäisi olla siellä sun kanssa koko ajan vastoin hänen omaa hyvinvointiaan, koska et osaa asua ja olla yksin. Asumistilanne taas ei kerro mitään suhteen "vakavuudesta" - tosin en kyllä tiedä mikä on vakava tai epävakava suhde.  

Jokatapauksessa, on todella itsekästä ajatella vain itseään ja omia tarpeita eikä miehen sellaisia ollenkaan. Miehellä nimenomaan on täysi oikeus tavata sinua silloin kun et ole lasten kanssa. 

Oisko kauheen paha jos laittaisit itsestäsi ihan tällä sekunnilla deitti-ilmoituksen Tinderiin tai johonkin muualle, vois olla ylläri miehelle. Sanot vaan et kattellaan nyt tilanne mutta hups sulla onkin välittömästi haku päällä. Eihän sun tarvi lähteä treffeille mutta voi olla virkistävää vaihtelua lukea viestejä, hyviä tai niitä huonoja, ehkä soitella - saat muuta ajateltavaa sinne sydänsurujen lomaan. Vähän kuin kynnet terässä koska mistä sen tietää ja harjoittelu tekee mestarin ja ehkä vielä enemmän että en mä jää sun perään haikailemaan, uutta tulille ;)

"Tämä viesti sai sen vaikuttamaan vain enemmän siltä, että olet itsekäs. Miksi ihmeessä miehen pitäisi kuunnella joidenkin vieraisen lasten mölyämistä? En itsekään suostuisi elämään sellaisissa oloissa (olen nainen) - kyllä sen verran pitää muita ymmärtää. 

Kai te nyt yhdessä sovitte koska tapaatte? Ei se mies käytä yhtään mitään minään kassien tyhjennyksenä, silloin kun hänelle sopii. Kai nyt kuitenkin osaat aikatauluja sopia? 

En ymmärrä, miksi ihmeessä miehen pitäisi olla siellä sun kanssa koko ajan vastoin hänen omaa hyvinvointiaan, koska et osaa asua ja olla yksin. Asumistilanne taas ei kerro mitään suhteen "vakavuudesta" - tosin en kyllä tiedä mikä on vakava tai epävakava suhde.  

Jokatapauksessa, on todella itsekästä ajatella vain itseään ja omia tarpeita eikä miehen sellaisia ollenkaan. Miehellä nimenomaan on täysi oikeus tavata sinua silloin kun et ole lasten kanssa. [/quote]

-> Ihan sekoboltsi kommentti, tämä ei ole kyllä mikään ruudinkeksijä tai tilannetajun omaava tyyppi

Ei ne sinappikoneet oo kaikkien juttu...:-)

Ihan jos jaksaa käyttää logiikkaa niin 6 vuotta tapailua, ap:n lapset eivät ole ns. sinappikoneita. Vauvoja sanotaan tuolla nimityksellä.

AP ei ajattele miehen tarpeita ollenkaan eikä ota niitä huomioon. kaikki viestit on täynnä minäminäminä. En ihmettele, että mies muutti ulos. kiltti  mies kun kuitenkin olisi valmis antamaan vielä suhteelle mahdollisuuden, vaikkei AP anna siihen mitään syytä. 

Vierailija kirjoitti:

No varmaan riippuisi tunteistani ja mitä haluan elämältä ja parisuhteelta.

Jos haluan vielä jonkinlaista perheentapaista, yhteistä kotia ja näinpäinpois, niin varmaan sitten eroaisin.

Mutta jos tykkäisin miehestä ja ongelma on se että hän ei tykkää perhe-elämästä, niin voisin jatkaa hengailua, tietysti perhe-elämäni ehdoilla. Eli mies saa minusta ne hetket jolloin kerkiän olla hänen kanssaan. Voi olla että ne hetket vähenisi tosin.

Minun kohdalla kävi niin, että en olis halunnut miestä sotkemaan yksinhuoltajan perhettäni. Meni ihan hyvin minulla ja lapsilla, mutta mies väen vängällä halusi muuttaa meidän kotiin.

Lopulta annoin hänen muuttaa kokeeksi, tehtiin tietty raha-asiat selväksi, kuka maksaa mitäkin. Hyvin se sujui lopulta sekin. Lapset sitten itsenäistyvät yksi kerrallaan, ostettiin miehen kanssa viimein yhteinen talo, johon mun kuopuskin muutti vielä mukana.

Nyt on asuttu miehen kanssa kahdestaan jo monta vuotta. Tällä hetkellä suunnitellaan talon myyntiä ja erillisiä asuntoja. Ollaan avioliitossa, avioehto tietenkin on, omaisuudet on pidetty erillään. Minusta omissa asunnoissa asuminen ja avioliitto voi onnistua ihan hyvin. Mutta jonkun muun mielestä ehkä ei, joten sitten ei ehkä kannata sellaista yrittää.

Siis miksi suunnitelette erillisiä asuntoja nyt, ilmeisesti aika pitkän ajan jälkeen?

Jotkut vain kaipaa enemmän erillisyyttä. Ei yhdessä asuminen ole mikään rakkauden syvin muoto, eikä erillään asuminen tarkoita rakkaudettomuutta. Mies on kuitenkin mokannut nyt siinä, että teki ratkaisut itse, vaikka parisuhteessa pitäisi tietenkin keskustellen sopia näin suurista päätöksistä. Ajattelematon ja keskustelutaidoton mies siis, mutta saattaa rakastaa sua ap yhtä paljon kuin ennenkin.