Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ilmoitti muuttavansa pois mutta kysyi hermostuessani, ai erotaanko me nyt vai?
12.01.2017 |
Ohhoi,
Mies ilmoitti muuttavansa pois 2 vkon päästä.
Hän on aiemmin puhellut kyllä siitä, ettei ehkä viihdy kaupungissa eikä tule toimeen lasteni kanssa.
Viikko sitten vielä kertoi ettei tiedä mitä haluaa tehdä ja oletin että miettii asiaa, nyt sitten ilmoitti että vuokrasopimus on tehty tänään ja muutto 2vko sisällä. Että tota???
Yllätyin vaikka asiasta onkin puhuttu. Mitään ei oltu sovittu ja ois toki ollut kiva tietää tästä etukäteen eikä näin.
Yllätyin vielä enemmän kun mies yllättyneenä raivokohtaukseen (ettei voinut sanoa aiemmin että hakee asuntoa yms) kommentoi että ai, erotaanko me?
Kysymys kuuluu, eläisitkö sinä miehen kanssa parisuhteessa eri asunnoissa 5 vuoden yhteisasumisen jälkeen, jos hän ei halua koko elämääsi liittää omaansa, vai antaisitko mennä kokonaan?
Mietin että mitä järkeä mun on ylipäätään jatkaa suhdetta jos mun elämä ei kerran kelpaa, niin miksi edes jatkaa ylipäätään? Menee muutkin mahdollisuudet vielä tasavertaiseen parisuhteeseen jos lyö itsensä kiinni tälläiseen kermat kakusta henkilöön?
Siltä ainakin nyt tuntuu.
Kommentit (142)
Täällä on ihan ihme kommentteja. Olennaista tossa tilanteessa on se että mies toimi salaa seläntakana. Yhdessäasuminen tai asumattomuus on tosi iso asia ja mies vedätti kertomatta asiaa. Paska mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sinappikoneet oo kaikkien juttu...:-)
Luulisi, että viidessä vuodessa sinapin teko olisi omatoimista, oli lähtöikä mitä vain. Toisekseen, luulisi, että sen olisi tajunnut jo silloin viisi vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä aika petetty olo jotenkin.
Tuntuu tosi kusetetulta.
Alunj alkaen sanoin että tää on sitten koko paketti tai ei mitään, valitsi sen. Mutta nytpä sitten vaan päättää että enpä nyt jaksakaan ja haluaakin keskittyä omaan mukavaan olemiseensa.
Ärsyttää ihan sikana, vaikka onhan toki kaikilla oikeus muuttaa mieltään, silti ärsyttää tää tapa ja kaikki jotenkin.
AP
Älä nyt liikaa itseäsi soimaa. Kerrankos sitä yksi jos toinenkin haksahtaa mieskakaraan. Ainahan sitä toivoo, että toinen kasvaisi siinä suhteen mukana, mutta kakara mikä kakara. Keskityt nyt itseesi ja kivaan tekemiseen. Kokemuksesta voin kertoa, että hommat menee vain hullummaksi mitä pidempään mieskakaran kanssa elää, lopulta olet kuitenkin yh ja mies yksi kakara siinä lisää.
Onhan se elämä tässä jo ohi, kun 36 tuli mittariin. Haksahdin myös lapsimieheen ja jäi sitten oikeat lapset hankkimatta. Tämä lapsimies ei edes ymmärrä muuttaa pois vaan kuppaa mut kuiviin (asunto, ruoka ja muut palvelut). Olen niin loppu, että en jaksa edes erota.
Anna aikuisen lapsen mennä ja tee elämästäsi parempi. Ehkä sun elämä ei vielä ole ohi?
Eipä kannata ottaa kasvatettavaa elämään, kuten ap. Anna sen olla ja mennä,
Sun tuskin kannattaa ihan hetkeen miettiä mitään miehiä, vaan lapsiasi.
Tää on monelle vaikeaa, jota haistann tässäkin, toivottavasti olen väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kaikki kaatu siihen, kun ei ollu seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se elämä tässä jo ohi, kun 36 tuli mittariin. Haksahdin myös lapsimieheen ja jäi sitten oikeat lapset hankkimatta. Tämä lapsimies ei edes ymmärrä muuttaa pois vaan kuppaa mut kuiviin (asunto, ruoka ja muut palvelut). Olen niin loppu, että en jaksa edes erota.
Anna aikuisen lapsen mennä ja tee elämästäsi parempi. Ehkä sun elämä ei vielä ole ohi?
Lopeta lapsimiehen passaaminen ja ala leikkia huomisesta lähtien ksitä ettei häntä ole. Se alkaa katella kämppää kuukauden-parin sisällä kun passaus loppuuja rahahanat menee kiinni. Niin mä sain lapsimiehen veks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmaan riippuisi tunteistani ja mitä haluan elämältä ja parisuhteelta.
Jos haluan vielä jonkinlaista perheentapaista, yhteistä kotia ja näinpäinpois, niin varmaan sitten eroaisin.
Mutta jos tykkäisin miehestä ja ongelma on se että hän ei tykkää perhe-elämästä, niin voisin jatkaa hengailua, tietysti perhe-elämäni ehdoilla. Eli mies saa minusta ne hetket jolloin kerkiän olla hänen kanssaan. Voi olla että ne hetket vähenisi tosin.
Minun kohdalla kävi niin, että en olis halunnut miestä sotkemaan yksinhuoltajan perhettäni. Meni ihan hyvin minulla ja lapsilla, mutta mies väen vängällä halusi muuttaa meidän kotiin.
Lopulta annoin hänen muuttaa kokeeksi, tehtiin tietty raha-asiat selväksi, kuka maksaa mitäkin. Hyvin se sujui lopulta sekin. Lapset sitten itsenäistyvät yksi kerrallaan, ostettiin miehen kanssa viimein yhteinen talo, johon mun kuopuskin muutti vielä mukana.
Nyt on asuttu miehen kanssa kahdestaan jo monta vuotta. Tällä hetkellä suunnitellaan talon myyntiä ja erillisiä asuntoja. Ollaan avioliitossa, avioehto tietenkin on, omaisuudet on pidetty erillään. Minusta omissa asunnoissa asuminen ja avioliitto voi onnistua ihan hyvin. Mutta jonkun muun mielestä ehkä ei, joten sitten ei ehkä kannata sellaista yrittää.
Siis miksi suunnitelette erillisiä asuntoja nyt, ilmeisesti aika pitkän ajan jälkeen?
Kun myydään ok-talo, muutetaan pienempiin asuntoihin. Kumpikin voi huolehtia asunnostaan ja pitää siisteystasoaan sellaisena kuin itse haluaa. Omaisuudet ovat erillään, eikä kummankaan perillisille tule sitä kiusallista tilannetta että perintöä ei voi myydä kun leskeä ei voi häätää asunnosta pois. Toki varmasti vietämme aikaa kummassakin asunnossa, mutta asiat ovat selkeämpiä näin. Lisäksi kun tulee aika tarvita hoivapalveluja, ei kumpaakaan voi velvoittaa itsestäänselväksi toisen hoitajaksi vain siitä syystä että osoite on yhteinen. Kun osoite ei ole yhteinen.
se jolta kysyit
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäisiä lapsesi ovat, ap?
12 ja 14 v
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee tunne, että mies on hautonut vaihtoehtoja pitkään sisällään, sekä naimisiin menoa että pois muuttamista. Hänestä saattaa tuntua, ettei hänellä ole tilaa perheessä. Kuusi vuotta on mennyt häneltäkin "hukkaan", kun on yrittänyt sopeutua teidän perheeseen siinä onnistumatta. Saatoit kirjoittaa vihaisena, mutta jotenkin käy ilmi, ettei mies ole teidän perheen täysiarvoinen perheenjäsen vaan lisuke, jolta odotetaan tiukkaa lojaalisuutta. Ei hän olisi uskaltanut kertoa pohdinnoistaan ennen kuin päätös on tehty peruuttamattomasti. Reilumpi oman asunnon vuokraaminen on irtiottokeinona kuin vaikka pettäminen. Tällaiset uusperheet, joissa ei ole yhteistä lasta, hajoavat aika usein lasten kasvaessa, vaikka se ei varsinaisesti olisi kenenkään syytä. Ymmärrän hyvin että suutuit etkä halua seurustelusuhdetta, mutta muuten voisi helpottaa, jos näkisit exässä myös hyviä ja inhimillisiä puolia.
Miehellä on mielessä muut naiset ja haluaa esiintyä sinkkuna niitä varten, muta pitää sut varalla. Heitä se heti ulos, käske muuttaa viikonloppuna. Mene tänään jo tinderiin ihan vain huvikseen ja periaatteesta, vaikka et ketään haluaisi tavatakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 vuotta yhdessä, eikä mies ole yhtään lähentynyt lastesi kanssa? Minkä ikäinen mies on? Oletko yrittänyt "työntää" miestä ja lapsiasi yhteen? Onko mies koskaan edes halunnut tehdä asioita lasten kanssa? Miksi mies ei nyt yht äkkiä jaksakaan lapsia?
Kuten joku aikaisempi sanoi, ehkä lähtemisen ajatus on ollut miehellä jo jonkin aikaa. Ja taisit itsekin mainita, että olette puhuneetkin asiasta jossain vaiheessa. Jospa tässä tapauksessa vain peruutatte hieman ja siirrytte takaisin siihen treffailuun, mitä joskus alussa oli? Jos mies kerta aikoinaan muutti luoksesi liiankin nopeasti, niin tämähän saattaisi olla keino vain treffailla ilman suurempia vaatimuksia kummankaan puolelta. Ymmärrän toisaalta kyllä, jos tunnet itsesi ja odotuksesi petetyiksi....
Jospa sillä on toinen? Oletko huomannut mitään vihjeitä siitä, että näin voisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Tulee tunne, että mies on hautonut vaihtoehtoja pitkään sisällään, sekä naimisiin menoa että pois muuttamista. Hänestä saattaa tuntua, ettei hänellä ole tilaa perheessä. Kuusi vuotta on mennyt häneltäkin "hukkaan", kun on yrittänyt sopeutua teidän perheeseen siinä onnistumatta. Saatoit kirjoittaa vihaisena, mutta jotenkin käy ilmi, ettei mies ole teidän perheen täysiarvoinen perheenjäsen vaan lisuke, jolta odotetaan tiukkaa lojaalisuutta. Ei hän olisi uskaltanut kertoa pohdinnoistaan ennen kuin päätös on tehty peruuttamattomasti. Reilumpi oman asunnon vuokraaminen on irtiottokeinona kuin vaikka pettäminen. Tällaiset uusperheet, joissa ei ole yhteistä lasta, hajoavat aika usein lasten kasvaessa, vaikka se ei varsinaisesti olisi kenenkään syytä. Ymmärrän hyvin että suutuit etkä halua seurustelusuhdetta, mutta muuten voisi helpottaa, jos näkisit exässä myös hyviä ja inhimillisiä puolia.
Joo tää lienee ihan täysin totta. Ei se ole lasten kanss alähentynyt oikein. Ärsyyntynyt niistä vaan. Aikasemmin kävi pelailee sählyä ja futista nuoremman kanssa ja heillä ollut hyvä suhde. Vanhemman kanssa ovat etäisiä eikä kemiat matchaa.
Oon kaikenlaista koittanut. Ymmärtänyt ja tunkenut ja ollut tunkematta ja ollut yrittämättä mutta ei se auta jos toinen ei vaan halua. Se vituttaa eniten et on annettu ymmäetää. Kosittu ja katseltu taloja ja silti pohdittu tällästä. Se kusetus. Mikä siinä on et ei voi ajoissa sanoa suoraan. Tulee sellanen fiilis et jos mä tästä uuddelleen tapailemaan ja seurustelemaan lähden niin kyl se kumppani on sit joku muu. Ei tästä enää mitään alun treffailua tän kaiken jälkeen saa. Lähinnä vaan kääntää veistä haavassa.
Tai nyt tuntuu siltä.
Ap
Niin siis joo mies 43v. Ei enää perhettä. Vanhemmat kuoli. Äiti viimeisimpänä vuosi sitten. Yksi lapsi itsellä mutteivät tapaa kuin muutaman kerran vuodessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jospa sillä on toinen? Oletko huomannut mitään vihjeitä siitä, että näin voisi olla?
En ole huomannut. Tosin enpä ihmettelis. Sen verran kiire tuli herralle... kävi tääkin kyllä pari kertaa mielessä.
Ap
Mies teki valintansa, nyt on sinun vuorosi. Onko mies virallisesti kirjoilla? silloin tätä on hankala häätää mihinkään ja käyttäytyykö mies kuin kaikki olisi muuten ennallaan?
Alue: Aihe vapaa
Se on kyl ihan helvetin rasittavaa jos toisen lapset jotka ei oo ees omia on kauheen vaikeita tyranneita tai ei kuuntele uutta kumppania vaan hakee kaiken hyväksynnän vanhemmaltaan ja uuden kumppanin sana/ohjeet ei kiinnosta ja eikä niitä tarvi totella. Varsinki jos lapset on mustasukkasia siitä et on kumppanin seurassa hetken(tulee heti vinkumaan et tuu tänne)se vasta on helvetin rasittavaa.