Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero vauvavuotena, mies ei ymmärrä uupumustani
uusimamma
12.01.2017 |
Erosimme miehen kanssa jonkin aikaa sitten,vauva oli tuolloin 4kk. Vauva syntymän jälkeen olin tosi väsynyt ja saatoin sanoa miehelle välillä ikäväsťi jostain asiasta kun olin niin poikki ja muutenkin meillä oli paljon riitoja. Mies osallistui vauvan hoitoon minkä työltään kerkesi lähinnä iltaisin ja silloin sain vähän hengähtää, päävastuu vauvasta oli minulla kuitenkin kun äitiyslomalla tietysti olen...
No nyt on kuitenkin ero tullut ja mies muuttanut omaan asuntoon kun omien sanojensa mukaan "ei kestänyt negatiivista ilmapiiriä". Hän tulee vauvaa tapaamaan noin 3 kertaa viikossa iltaisin. Mutta tämä itse ongelma: hän ei ymmärrä että olin väsynyt jo ennen eroamme ja tällä hetkellä olen aivan uupunut ja lähes loppuunpalanut siitä että hoidan vauvan 24/7 kun hän on lähtenyt. Kun hän tulee vauvaa katsomaan niin hän ihmettelee kuinka en jaksa olla iloinen ja hymyillä ja keskittyä positiivisiin asioihin elämässä, olemme saaneet keskenäisiä välejä selviteltyä ja tulemme nyt ihan kivasti toimeen, välitkin hieman lämmenneet eron jälkeen kun kumpikin (tai toisinsanoen HÄN) on saanut ottaa hieman "happea".... mutta minä olen vauvan kanssa koko ajan ja aivan poikki niin ei minulla ole energiaa mihinkään. Mies tarttuu siihen kuinka saatan sanoa hänelle vähän napakammin jostain asiasta, näistä sitten syntyy ongelma ja hänen mielestään pitää keskustella tällaiset juurta jaksaen läpi, tyyliin että miksi minä sanoin TYMPEÄLLÄ ÄÄNENSÄVYLLÄ hänelle etä vauvan pyyhettä ei jätetä hoitopöydän päälle märkänä koska muuten alusta on kohta ihan märkä..olen aivan poikki kun tuollainen keskustelu saattaa kestää tyyliin 30min, mielestäni pikkuasiasta, joo ymmärrän että hän voi kokea loukkaavana ja sanoin tuossakin hänelle että ei ollut kivasti minulta sanottu, mutta olen niin turhautunut kun mies ei tunnu ymmärtävän tätä tilannetta. Hänen on helppo tulla 3 kertaa viikossa tänne minun luokse ja odottaa et kaikki menee täydellisesti ja pystyn hallitsemaan itseni ja käytökseni täydellisesti, kun hän on se joka voi rauhassa tehdä päivittäin mitä haluaa ja mennä töiden jälkeen syömään, urheilemaan, tai ihan mitä vaan ja mietiskellä maailman menoa niin paljon ku haluaa....olemme puhuneet yhteen palaamisesta mutta "minun käytökseni häntä kohtaan" nyt jarruttaa asiaa....kun minä en hänen sanojensa mukaan välttämättä "pysty muuttumaan", olen niin hel*etin väsynyt että joskus saatan sanoa rumasti, pääosin meillä on nyt mennyt kuitenkin hyvin....onko liikaa pyydetty et mies ymmärtäisi minunkin kannalta asiaa? Vai olenko minä oikeesti sit vaan niin epäkunnioittava ja inhottava ?
Vauva on meidän esikoinen ja molemmille uusi tilanne siis.......onko exmieheni pikkumainen vai olenko minä vaan v#ttumainen?
Kommentit (194)
uusimamma kirjoitti:
Huh mitä kommentteja, tuli niin huono olo tästä etten jaksa edes vastata mitään...kiitos kaikille jotka vaivatui vastaamaan, ja hyvää jatkoa! -AP
Tämä taas tiivisti tilanteen. Mene hoitoon ja hae apua nyt. Jos tällainen ketju aiheuttaa noin paljon ahdistusta, niin jotain on nyt oikeasti pielessä. Vielä kerran: hae apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan että päätös lapsen saamisesta oli teillä yhteinen päätös. No, vauva syntyy, ja sinä väsyt ja uuvut, koska mies ei työkiireiden takia ehdi hoitamaan vauvaa juurikaan. Eli kuormitustekijä (vauva - älkää vetäkö hernettä nenään, toki vauva on myös rakas ja ihana) oli yhdessä haluttu juttu, mutta kuormitus kaatuu yksin sinun niskaan ilman että olette siitä asiasta yhdessä sopineet. Eli mies tavallaan on vetäytynyt yhteisestä projektistanne ja jättänyt sinut yksin uupumaan taakan alle. No sitten sinä reagoit uupumukseen olemalla riitelevä (ihan normaalia, moni on stressaantuneena kamala känkkäränkkä, myös miehet). Mies suuttuu tästä sinulle, ja jättää sinut. Vaikka itse aiheutti sen että sinä et jaksa. Aika epäreilu tilanne.
Ap kirjoita miehelle meili, jossa sanot ihan nätisti, että olet umpiuupunut ja sinulla on ehkä synnytyksen jälkeinen masennus. Ja että olet menossa siksi lääkärille. Ja että pelkäät, että jos oireesi pahenee tästä yhtään, niin joudut suunnilleen sairaalaan, jolloin vauva menee miehen hoitoon koko ajaksi. Pyydä mieheltä, että hän tekisi kaikkensa, ettei näin kävisi, ja ottaisi vauvan luokseen vaikka joka sunnuntaipäiväksi ja yhdeksi illaksi ja yöksi viikossa. Mies säikähtää sitä että vauva jäisi yksin hänen hoidettavaksi kun sinä romahdat totaalisesti ja joudut sairaalaan. Alkaa tulla mieheen vauhtia. Mutta mene sinne lääkäriin, tarkoitus ei ole että jotenkin huijaisit miestä.
Äkkiä apua väsymykseen! Miten yhden vauvan kanssa edes voi olla niin uupunut?
Puhu neuvolassa väsymyksestä, onko hemoglobiini mitattu?
Hyi mikä koulukiusaaja olet..lyöt lyötyä,yök
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätähän mies kahdestaan sen vauvan kanssa. Anna olla vaikka viisi tuntia tai jopa yön yli ja mene hotelliin nukkumaan. Alkaa se miehen käsitys muuttumaan.
En kyllä ymmärrä miksi naiset saa kaikesta niin vaikeaa. Olen viettänyt paljon aikaa lastemme kanssa ihan syntymästä asti. Enkä ymmärrä miten voi rasittua noin valtavasti lastenhoidosta.
En minäkään ymmärrä ja olen nainen ja minulla myös 1 lapsi. Vauva on rauhallinen, mutta huono nukkumaan. Eihän se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta että 1 lapsen kanssa NIIIIN raskasta että koko ajan on ihan tapissa.. Hmm.. Millaistskohan elämää nämä ovat eläneet ennen, ei mitään vastuuta mistään?
Minä muistan olleeni yhden vauvan äitinä kaikkein väsyneimmilläni. Myöhemmin vauvat ovat menneet siinä sivussa, ja kun muu perhe on lähtenyt mummolaan, vauvan kanssa kahdestaan hengailu on tuntunut suoranaiselta lomalta.
Se on se vastuu, joka väsyttää. Ei aiemmassa elämässä ole täsmälleen mitään, mikä valmentaisi ihmisen vastuuseen omasta vauvasta. Hienoa (ja samalla pikkuisen surullista) jos jotkut eivät koe sitä suurena elämänmuutoksena. Me, jotka koimme, ymmärrämme sen väsymyksenkin.
Ap, minulla on 5kk vauva ja voin sanoa suoraan vauva-arjen olevan helppoa ja leppoisaa vaikka olen totaali-yh. En usko että on kyse todellakaan siitä että sä olisit jotenkin huonompi äiti. Kyse on siitä ettet saa unta ja omaa aikaa. Unettoman yön jälkeen kaikki tuntuu 100x synkemmältä. Viet nyt lapsen rohkeasti isälle sen 3x viikossa, nukut itse sillä aikaa päikkärit, käyt kaverin kanssa syömässä kerrankin jonkun toisen laittamaa ruokaa tai menet kampaajalle. Sitten kun isä on tottunut vauvan hoitoon ja tämä järjestely toimii, voitte harkita yhteenpaluuta. Senkin ehtona toki se, että saatte miehen kanssa molemmat omaa aikaa.
Jos mies ei kykene lapsesta ottamaan vastuuta 3x viikossa muutaman tunnin ajan älä todellakaan edes harkitse yhteenpaluuta. Pyydä lapsen isovanhempia hoitamaan, tai jos he eivät ole elossa/paikkakunnalla/tms. kerro neuvolassa tilanteestasi. Minulle tuputetaan lähes joka neuvolakäynnillä kaikenmaailman avustajia ja hoitajia vauvalle etten uupuisi yksin. Mä en niitä tarvitse, sillä tukiverkkoni ovat kunnossa, mutta ne ovat olemassa juuri sitä varten ettei kenenkään tarvitse uupua suunnattomasti vauva-arjessa. Tsemppiä<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vain uteliaisuudesta vähän ohiksena lapseton nainen täällä kyselee. Jos menee neuvolaan sanomaan että on ihan uupunut eikä saa nukuttua jne niin mitä apua sieltä neuvolasta konkreettisesti sitten saa?
Minä olin ainakin synnytyksen jälkeen rikki kuin sodasta palannut, paitsi että paluuta ei ollut koska mikään elämästäni ei ollut enää entisensä. Mies lähti heti kokonaan työreissuun viikoiksi, suku ja ystävät olivat satojen kilometrien päässä. Yhtenäistä unta ei saanut kuin kahden tunnin pätkissä, hormonitoiminta oli ihan kuin äkillisissä vaihdevuosissa ja hikosin yökaupalla koko sängyn märäksi.
Kun mies palasi töihin hänelle mikään ei ollut muuttunut, ja hän ihmetteli miksi valitan kun olen kaiket päivät vaan kotona.
Todellakin voi yhden vauvan kanssa olla ihan loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, koeta olla loukkaantumatta ketjun kommenteista. Joitain töykeitä on tullut, mutta suurin osa kuitenkin sympatiseeraa ja yrittää auttaa.
Onko tarpeen jäädä riitelemään, kun mies tulee katsomaan vauvaa? Kuluttaa siinä sitten vain omia ja miehen voimia eikä mies ota vauvasta samalla tavalla vastuuta. Eikö voisi vaikka samalla ovenavauksella lähteä kahvilaan / kirjastoon / kyläilemään / elokuviin / harrastukseen, mitä nyt haluaakaan tehdä? Laittaa vaikka lapun miehelle muistutukseksi seuraavasta ruoka-ajasta ja menoksi. Tai lähettää miehen vauvan kanssa vaunuilemaan / kyläilemään / shoppailemaan / miehen kotiin ja kotiinpaluuajan ja painuu itse sitten nukkumaan, pitkään kylpyyn, tekemään ison satsin ruokaa tai mitä nyt sitten haluaa.
En varmaan koskaan tule ymmärtämään ihmisiä, jotka tekevät näin suuria päätöksiä kuin perheen perustaminen selkeästi vääristä syistä ja vääränlaisen ihmisen kanssa. Itse olen neljättä vuotta mieheni kanssa parisuhteessa ja välillä mietin, että suunnittelenko ja stressailenko liikaa tulevaisuudesta, kun mietin asioita niin pohjamutia myöten; milloin mikäkin asia olisi viisasta ja miten siihen voi esim. työtilanne ja miljoona muuta muuttujaa vaikuttaa. Sitten tulenkin vauvapalstalle ja huomaan että ei perkele, onneksi olen tällainen. Olisi kamalaa olla ajattelematon ääliö ja lisääntyä noin joka ikisen siihen suostuvan ja kykenevän miehen kanssa. Miksi??!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varmaan koskaan tule ymmärtämään ihmisiä, jotka tekevät näin suuria päätöksiä kuin perheen perustaminen selkeästi vääristä syistä ja vääränlaisen ihmisen kanssa. Itse olen neljättä vuotta mieheni kanssa parisuhteessa ja välillä mietin, että suunnittelenko ja stressailenko liikaa tulevaisuudesta, kun mietin asioita niin pohjamutia myöten; milloin mikäkin asia olisi viisasta ja miten siihen voi esim. työtilanne ja miljoona muuta muuttujaa vaikuttaa. Sitten tulenkin vauvapalstalle ja huomaan että ei perkele, onneksi olen tällainen. Olisi kamalaa olla ajattelematon ääliö ja lisääntyä noin joka ikisen siihen suostuvan ja kykenevän miehen kanssa. Miksi??!
Minä olen tällainen lapseton vain joten vastaukseni on vain arvaus. Mutta voi olla että jos nainen lähestyy tiettyä ikää ja haluaa ehdottomasti niitä lapsia, niin silloin tekee mieli ottaa vähän riskiä saadakseen ylipäätään niitä lapsia. Siis sellaista riskiä että tehdä lapsi vaikka suhde on vielä suht tuore.. Koska ajattelee että jos tämän miehen kanssa tutustun ensin viisi vuotta ja ei natsaakaan niin sitten olen liian vanha saamaan lapsia enää kenenkään kanssa, joten se on nyt tai ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuliko sulle mieleen että mies kävi töissä elättääkseen teidät, ei sinua kiusatakseen ja rasittaakseen? Oletko itse ollut töissä, etkö muista miltä tuntuu 8 tunnin työpäivän jälkeen? Mitä enemmän mies olisi voinut tehdä enää?
Tuliko mieleen että lastenhoito on myös työtä ja jotkut tosiaan tekevät sitä työkseen ja saavat siitä jopa palkkaa? Jos isä ei voinut liiemmin osallistua 8 tunnin työpäivän jälkeen, niin ei äitikään olisi voinut 8 tunnin jälkeen. Kuka siis tekee ne loput 16 tuntia? Ainiin äiti, koska mies on oikeissa töissä ja äiti vaan kotona. Kotona oleminen kun ei rasita ollenkaan. ":D"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko sulle mieleen että mies kävi töissä elättääkseen teidät, ei sinua kiusatakseen ja rasittaakseen? Oletko itse ollut töissä, etkö muista miltä tuntuu 8 tunnin työpäivän jälkeen? Mitä enemmän mies olisi voinut tehdä enää?
Tuliko mieleen että lastenhoito on myös työtä ja jotkut tosiaan tekevät sitä työkseen ja saavat siitä jopa palkkaa? Jos isä ei voinut liiemmin osallistua 8 tunnin työpäivän jälkeen, niin ei äitikään olisi voinut 8 tunnin jälkeen. Kuka siis tekee ne loput 16 tuntia? Ainiin äiti, koska mies on oikeissa töissä ja äiti vaan kotona. Kotona oleminen kun ei rasita ollenkaan. ":D"
Hyvä puoli on, että pikkuvauva nukkuu semmoiset 16 tuntia vuorokaudessa, eli hoidettavaa ei alussa oikeasti ole kuin työpäivän verran. Huono puoli on se, ettei vauva toimita etukäteen työvuorolistoja. Mutta siitä se opettelu lähtee, siitä miten ollaan koko ajan saatavilla muttei kuitenkaan ihan täydessä hälytystilassa. Sitähän se vanhemmuus on.
T. Se, jonka mielestä esikoisen äidillä on täysi oikeus tuntea itsensä väsyneeksi - sen elämänmuutoksen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain uteliaisuudesta vähän ohiksena lapseton nainen täällä kyselee. Jos menee neuvolaan sanomaan että on ihan uupunut eikä saa nukuttua jne niin mitä apua sieltä neuvolasta konkreettisesti sitten saa?
Suomessa on lain suoma oikeus kotipalveluun, eli lastenhoitoapuun. Lisäksi voi saada keskusteluapua, eli voidaan lapsiperheiden arkea paljon nähneen työntekijän kanssa miettiä mikä siinä arjessa eniten painaa ja voisiko tehdä elämää helpottavia muutoksia. Jos vauvan vanhempien sukset ovat ristissä, voisi olla hyvä myös hyödyntää psykologin apua, yksittäin ja/tai yhdessä, jotta saataisiin kummankin osapuolen ääni kuuluviin. Neuvolan psykologi ymmärtää esikoisvanhempia, pienen vauvan äitiä ja vanhemmuuden/parisuhteen kitkaa niinä hetkinä, kun pariskunnan kommunikaatio ei toimi ja elämä väsyttää. Lisäksi neuvolassa voidaan kartoittaa väsyneen vanhemman mielentilaa ja katsoa onko huonovointisuuden taustalla myös fyysinen syy, esim. synnytyksen jälkeinen masennus, alhainen hemoglobiini tai muu syy.
Ei se nyt ainakaan haittaa jos etsii apua ongelmiin. Odottamalla tuskin menevät pois, ainakaan tässä tilanteessa.
Synnytyksen jälkeinen masennus on vakava asia, eikä sitä pidä missään nimessä ohittaa olankohautuksella tai vähätellä. Kovakin väsymys synnytyksen jälkeen ja vauva-arjessa, etenkin Ap:n tilanteessa, on kuitenkin ihan normaalia. Jos joku tuntee olonsa uupuneeksi ja ahdistuneeksi, se ei välttämättä viittaa masennukseen. On myös ihan normaalia, että äiti alkaa esimerkiksi tuntea rakkauden tunteita lastaan kohtaan vasta pitkälle synnytyksen jälkeen. Tällöinkään kyse ei ole masennuksesta tai siitä, että äidissä olisi jotakin vialla. Ihmiset ovat yksilöitä.
(Kommenttini ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö synnytyksen jälkeinen masennus olisi mahdollinen, vaan sitä, ettei Ap:n kuvauksesta voi automaattisesti olettaa hänen olevan masentunut.)
Kaipa niitä vauvoja on erilaisia. Mutta aina olen ihmetellyt, miten se yhden vauvan hoito niin uuvuttaa. Vauva nukkuu ja syö. Voi parkua koliikkiakin, mutta yleensä nukkuu sitten päivällä. Lähinnä kait yhden vauvan kanssa aika käy pitkäksi, kun se imee ja nukkuu ja taas imee ja kakkaa.
Se on kyllä lapsen isä jonka täytyy ensimmäisenä olla tukemassa ja auttamassa ja jakamassa hoitovastuuta. Isän täytyy myös tukea äitiä hakemaan apua masennukseen. Vaikka olettekin eronneet niin se ei vapauta isää vastuusta yhtään sen enempää kun äitiäkään.
Nyt olisi tärkeintä ap:n saada levätä ja isä ottamaan vastuuta.
Vauva-arki on rankkaa eikä kukaan jaksa olla koko ajan iloinen eikä positiivinen, isän on vaan ymmärrettävä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain uteliaisuudesta vähän ohiksena lapseton nainen täällä kyselee. Jos menee neuvolaan sanomaan että on ihan uupunut eikä saa nukuttua jne niin mitä apua sieltä neuvolasta konkreettisesti sitten saa?
Suomessa on lain suoma oikeus kotipalveluun, eli lastenhoitoapuun. Lisäksi voi saada keskusteluapua, eli voidaan lapsiperheiden arkea paljon nähneen työntekijän kanssa miettiä mikä siinä arjessa eniten painaa ja voisiko tehdä elämää helpottavia muutoksia. Jos vauvan vanhempien sukset ovat ristissä, voisi olla hyvä myös hyödyntää psykologin apua, yksittäin ja/tai yhdessä, jotta saataisiin kummankin osapuolen ääni kuuluviin. Neuvolan psykologi ymmärtää esikoisvanhempia, pienen vauvan äitiä ja vanhemmuuden/parisuhteen kitkaa niinä hetkinä, kun pariskunnan kommunikaatio ei toimi ja elämä väsyttää. Lisäksi neuvolassa voidaan kartoittaa väsyneen vanhemman mielentilaa ja katsoa onko huonovointisuuden taustalla myös fyysinen syy, esim. synnytyksen jälkeinen masennus, alhainen hemoglobiini tai muu syy.
Ei se nyt ainakaan haittaa jos etsii apua ongelmiin. Odottamalla tuskin menevät pois, ainakaan tässä tilanteessa.
Niin on apua nimellisesti olemassa, neuvolan kautta tarjottiin minulle yksilökeskustelua psyk HOITAJAN kanssa, no varasin ajan itselleni pari kk sitten ja se on vasta tulossa, tammikuun lopussa. Tämän lisäksi pariterapiavaihtoehdot olivat soittaa joko kirkon ylläpitämään palveluun; no soitimme ja puhelinhaastattelun jälkeen pääsimme jonoon, mutta emme tulleet valituiksi terapiaan. Heillä on tuollainen systeemi että apua tarvitsevat haastatellaan ja joku komitea sitten joka viikko päättää kenet valitaan terapiaan. Tai toinen vaihtoehto oli väestöliiton psykologi/terapeutti mutta tällainen käynti maksaa 160e/1,5h, kerran kävimme mutta tuossa ajassa mahdoton puida koko asiaa läpi ja sen verran hintavaa että ei ollut meille mahdollista jatkaa, no lopulta päädyimme eroon sitten.. kyllä koin kädettömäksi itseni kun kerran elämässä tulee vaikea tilanne ja apua olisi tarvinnut niinn sitä ei niin helposti saakaan...paitsi jos olisi ollut enemmän maksukykyä
Alue: Aihe vapaa
Itseään voi kontrolloida hormoneissakin. Jos tietää että siitä puhdistuspyyhkeestä tulee puolen tunnin taistelu niin kannattaako siitä sanoa? Joustavuutta molemmin päin olisi löydyttävä.