Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero vauvavuotena, mies ei ymmärrä uupumustani
uusimamma
12.01.2017 |
Erosimme miehen kanssa jonkin aikaa sitten,vauva oli tuolloin 4kk. Vauva syntymän jälkeen olin tosi väsynyt ja saatoin sanoa miehelle välillä ikäväsťi jostain asiasta kun olin niin poikki ja muutenkin meillä oli paljon riitoja. Mies osallistui vauvan hoitoon minkä työltään kerkesi lähinnä iltaisin ja silloin sain vähän hengähtää, päävastuu vauvasta oli minulla kuitenkin kun äitiyslomalla tietysti olen...
No nyt on kuitenkin ero tullut ja mies muuttanut omaan asuntoon kun omien sanojensa mukaan "ei kestänyt negatiivista ilmapiiriä". Hän tulee vauvaa tapaamaan noin 3 kertaa viikossa iltaisin. Mutta tämä itse ongelma: hän ei ymmärrä että olin väsynyt jo ennen eroamme ja tällä hetkellä olen aivan uupunut ja lähes loppuunpalanut siitä että hoidan vauvan 24/7 kun hän on lähtenyt. Kun hän tulee vauvaa katsomaan niin hän ihmettelee kuinka en jaksa olla iloinen ja hymyillä ja keskittyä positiivisiin asioihin elämässä, olemme saaneet keskenäisiä välejä selviteltyä ja tulemme nyt ihan kivasti toimeen, välitkin hieman lämmenneet eron jälkeen kun kumpikin (tai toisinsanoen HÄN) on saanut ottaa hieman "happea".... mutta minä olen vauvan kanssa koko ajan ja aivan poikki niin ei minulla ole energiaa mihinkään. Mies tarttuu siihen kuinka saatan sanoa hänelle vähän napakammin jostain asiasta, näistä sitten syntyy ongelma ja hänen mielestään pitää keskustella tällaiset juurta jaksaen läpi, tyyliin että miksi minä sanoin TYMPEÄLLÄ ÄÄNENSÄVYLLÄ hänelle etä vauvan pyyhettä ei jätetä hoitopöydän päälle märkänä koska muuten alusta on kohta ihan märkä..olen aivan poikki kun tuollainen keskustelu saattaa kestää tyyliin 30min, mielestäni pikkuasiasta, joo ymmärrän että hän voi kokea loukkaavana ja sanoin tuossakin hänelle että ei ollut kivasti minulta sanottu, mutta olen niin turhautunut kun mies ei tunnu ymmärtävän tätä tilannetta. Hänen on helppo tulla 3 kertaa viikossa tänne minun luokse ja odottaa et kaikki menee täydellisesti ja pystyn hallitsemaan itseni ja käytökseni täydellisesti, kun hän on se joka voi rauhassa tehdä päivittäin mitä haluaa ja mennä töiden jälkeen syömään, urheilemaan, tai ihan mitä vaan ja mietiskellä maailman menoa niin paljon ku haluaa....olemme puhuneet yhteen palaamisesta mutta "minun käytökseni häntä kohtaan" nyt jarruttaa asiaa....kun minä en hänen sanojensa mukaan välttämättä "pysty muuttumaan", olen niin hel*etin väsynyt että joskus saatan sanoa rumasti, pääosin meillä on nyt mennyt kuitenkin hyvin....onko liikaa pyydetty et mies ymmärtäisi minunkin kannalta asiaa? Vai olenko minä oikeesti sit vaan niin epäkunnioittava ja inhottava ?
Vauva on meidän esikoinen ja molemmille uusi tilanne siis.......onko exmieheni pikkumainen vai olenko minä vaan v#ttumainen?
Kommentit (194)
Sinullahan on kaiket päivät aikaa järjestellä asioita - sopia vaikkapa lapsen hoitamisesta isovanhempien tai hoitajien kanssa, että saat itsellesi hieman vapaa-aikaa ja pääset tuulettumaan ja siihen päälle vielä saat kolme kertaa viikossa vapaamahdollisuuden, kun mies tulee töiden jälkeen hoitamaan lasta (sopikaa näitä lisää, jos tuo ei riitä sinulle). Ei se työn yhdistäminen lapsen hoitamiseen ja tästä erossa olemiseenkaan mitään aivan helppoa ole. Ja siihen päälle vielä sinun nalkutus, kun hoitaa vauvaa (sinun mielestäsi) väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietittekö te vastailijat koskaan, että aloituksen taustalla on OIKEA ihminen, jolla voi olla OIKEASTI raskasta? Voi olla ihminen, joka ei syystä tai toisesta hae juttuapua ystävältään, joten tulee tänne kysymään?
Olisiko se liikaa pyydetty että asiallisiin aloituksiin, joissa aloittaja kertoo ongelmastaan, voisi vastata niin kuin aikuiset ihmiset ihan oikeassakin elämässä vastaavat?
Voisiko sitä omaa tekstiä miettiä edes 5 sekuntia ennen kuin sen julkaisee?
Väitän että 90% tämänkin ketjun viesteistä jäisi julkaisematta, jos kirjoittaja itsekseen lukisi ääneen oman viestinsä ennen julkaisua. Tässäkin ketjussa on niin paljon ilkeyttä ja oman pahan olon purkamista toiseen ihmiseen, että heikompaa hirvittää.
Ap tarviit apua uupumukseen jatkoit miehen kanssa tai et. Ymmärrän sua: mullakin oli helvetinmoinen uupumus lasteni vauva-aikoina (koliikki ym). Uupumus muuttaa ihmisen aivan kuin toiseksi persoonaksi. Älä päästä sitä niin pitkälle. Hae apua vanhemmiltasi, neuvolasta, varhaisesta lapsiperheen tuesta, mistä tahansa! Itelläni uupumus meni niin pitkälle että aloin olla itsetuhoinen. Siis pelkästä nukkumattomuudesta ja väsymyksestä! Se on mahdollista. Joten hae apua. Kun pääset tolpillesi viikkojen ja kuukausien kuluessa, voitte sitten miehesi kanssa miettiä miksi jokin äänensävy oli jonkinlainen, jos se teitä kiinnostaa. Sitä ennen paljon akuutimpaa on toi uupumuksen hoitaminen pois. Mies ei sitä ilmeisesti tajua - neuvola yms. tajuaa. Jos ei muu niin paikkakuntasi lastensuojelu. Uupuneena ei pysty tekemään päätöksiä eikä auttaa itse itseään.
Vierailija kirjoitti:
En varmaan koskaan tule ymmärtämään ihmisiä, jotka tekevät näin suuria päätöksiä kuin perheen perustaminen selkeästi vääristä syistä ja vääränlaisen ihmisen kanssa. Itse olen neljättä vuotta mieheni kanssa parisuhteessa ja välillä mietin, että suunnittelenko ja stressailenko liikaa tulevaisuudesta, kun mietin asioita niin pohjamutia myöten; milloin mikäkin asia olisi viisasta ja miten siihen voi esim. työtilanne ja miljoona muuta muuttujaa vaikuttaa. Sitten tulenkin vauvapalstalle ja huomaan että ei perkele, onneksi olen tällainen. Olisi kamalaa olla ajattelematon ääliö ja lisääntyä noin joka ikisen siihen suostuvan ja kykenevän miehen kanssa. Miksi??!
On pakko nyt palauttaa sinut ajattelemattoman ääliön maan pinnalle sikäli, että esimerkiksi minä ja mieheni oli oltu yhdessä seitsemän vuotta ennen kuin ajateltiin harkiten ja pitkään, että halutaan lapsi, ja luultiin tuntevamme toisemme. Silti vauvan syntymä ja vauva-aika olikin valtavan rankkaa minulle, ja mies ei tajunnut pätkääkään missä mennään. Sitä ennen oltiin kaksi koulutettua, työssä käyvää, tavallista aikuista ihmistä, ja lapsiarjessa mies loksahti suoraan perinteisiin rooleihin jotka tuli varmaan hänen lapsuudesta. Seitsemän vuottakaan ei riittänyt meitä valmistautumaan sellaiseen, jota ei vaan voi tietää ennen kuin se on omalla kohdalla. Se kun on jokaisen kohdalla erilaista.
Oletteko kokeilleet eroseksiä miehenne kanssa?
Minulla oli samanlainen tilanne, että miehessä ärsytti kaikki ja minä ärsytin kuulemma miestä lähes kaikessa, mistä puhuttiin. Meidän suhde oli vaarassa hajota, kun en osannut ajatella enää omaa seksuaalisuuttani, vaan olin vain vauvalle äiti.
Kun pääsin eoon siitä ajattelumallista, moni asiat ratkesi kuin itsestään. Halusimme toisiamme ja saimme asiat kuntoon. Väsymykseen auttoi, kun mielihyvähormoneja erittyy ja tuntee itsensä halutuksi :) Keskustelkaa ainakin asiata miehesi kanssa, haluaisiko hän, että kohtelisit häntä eroottisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko sulle mieleen että mies kävi töissä elättääkseen teidät, ei sinua kiusatakseen ja rasittaakseen? Oletko itse ollut töissä, etkö muista miltä tuntuu 8 tunnin työpäivän jälkeen? Mitä enemmän mies olisi voinut tehdä enää?
Tuliko mieleen että lastenhoito on myös työtä ja jotkut tosiaan tekevät sitä työkseen ja saavat siitä jopa palkkaa? Jos isä ei voinut liiemmin osallistua 8 tunnin työpäivän jälkeen, niin ei äitikään olisi voinut 8 tunnin jälkeen. Kuka siis tekee ne loput 16 tuntia? Ainiin äiti, koska mies on oikeissa töissä ja äiti vaan kotona. Kotona oleminen kun ei rasita ollenkaan. ":D"
Hyvä puoli on, että pikkuvauva nukkuu semmoiset 16 tuntia vuorokaudessa, eli hoidettavaa ei alussa oikeasti ole kuin työpäivän verran. Huono puoli on se, ettei vauva toimita etukäteen työvuorolistoja. Mutta siitä se opettelu lähtee, siitä miten ollaan koko ajan saatavilla muttei kuitenkaan ihan täydessä hälytystilassa. Sitähän se vanhemmuus on.
T. Se, jonka mielestä esikoisen äidillä on täysi oikeus tuntea itsensä väsyneeksi - sen elämänmuutoksen vuoksi.
Ja jos se nukkuu kahden tunnin pätkissä ja valvoo aina välillä tunnin-pari, se ainoa joka sitä hoitaa on piankin sekaisin kun seinäkello
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätähän mies kahdestaan sen vauvan kanssa. Anna olla vaikka viisi tuntia tai jopa yön yli ja mene hotelliin nukkumaan. Alkaa se miehen käsitys muuttumaan.
En kyllä ymmärrä miksi naiset saa kaikesta niin vaikeaa. Olen viettänyt paljon aikaa lastemme kanssa ihan syntymästä asti. Enkä ymmärrä miten voi rasittua noin valtavasti lastenhoidosta.
En minäkään ymmärrä ja olen nainen ja minulla myös 1 lapsi. Vauva on rauhallinen, mutta huono nukkumaan. Eihän se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta että 1 lapsen kanssa NIIIIN raskasta että koko ajan on ihan tapissa.. Hmm.. Millaistskohan elämää nämä ovat eläneet ennen, ei mitään vastuuta mistään?
Minä muistan olleeni yhden vauvan äitinä kaikkein väsyneimmilläni. Myöhemmin vauvat ovat menneet siinä sivussa, ja kun muu perhe on lähtenyt mummolaan, vauvan kanssa kahdestaan hengailu on tuntunut suoranaiselta lomalta.
Se on se vastuu, joka väsyttää. Ei aiemmassa elämässä ole täsmälleen mitään, mikä valmentaisi ihmisen vastuuseen omasta vauvasta. Hienoa (ja samalla pikkuisen surullista) jos jotkut eivät koe sitä suurena elämänmuutoksena. Me, jotka koimme, ymmärrämme sen väsymyksenkin.
Haha! Saitpa hienosti käännettyä niin, että jos jaksaa vauvansa kanssa eikä tarvitse apua niin se on surullista ja rivien välistä voi lukea ettei oikeastaan edes rakasta vauvaansa.. Se että sinä olet heikko, ei tarkoita että kaikki olisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko sulle mieleen että mies kävi töissä elättääkseen teidät, ei sinua kiusatakseen ja rasittaakseen? Oletko itse ollut töissä, etkö muista miltä tuntuu 8 tunnin työpäivän jälkeen? Mitä enemmän mies olisi voinut tehdä enää?
Tuliko mieleen että lastenhoito on myös työtä ja jotkut tosiaan tekevät sitä työkseen ja saavat siitä jopa palkkaa? Jos isä ei voinut liiemmin osallistua 8 tunnin työpäivän jälkeen, niin ei äitikään olisi voinut 8 tunnin jälkeen. Kuka siis tekee ne loput 16 tuntia? Ainiin äiti, koska mies on oikeissa töissä ja äiti vaan kotona. Kotona oleminen kun ei rasita ollenkaan. ":D"
Hyvä puoli on, että pikkuvauva nukkuu semmoiset 16 tuntia vuorokaudessa, eli hoidettavaa ei alussa oikeasti ole kuin työpäivän verran. Huono puoli on se, ettei vauva toimita etukäteen työvuorolistoja. Mutta siitä se opettelu lähtee, siitä miten ollaan koko ajan saatavilla muttei kuitenkaan ihan täydessä hälytystilassa. Sitähän se vanhemmuus on.
T. Se, jonka mielestä esikoisen äidillä on täysi oikeus tuntea itsensä väsyneeksi - sen elämänmuutoksen vuoksi.
Ja jos se nukkuu kahden tunnin pätkissä ja valvoo aina välillä tunnin-pari, se ainoa joka sitä hoitaa on piankin sekaisin kun seinäkello
Se on sekaisin meno on hirveän yksilöllistä ja hormoneistakin kiinni. Itse nukuin esikoisen pikkuvauva-aikana tosi makeasti, tuikkasin välillä vaan rintaa vauvan suuhun. Taisi se toisinaan jotain jodlata (tai vain tuijottaa eteensä) mutta meikäläinen nukkui. Joku toinen samassa tilanteessa olisi varmaan valvonut vauvan seurana. Mutta mulle yöimetys toimi kuin nuijanukutus.
Päivällä sitten seurusteltiin. Ja illalla/iltayöstä kanniskeltiin vatsavaivojen vuoksi.
Luin puoleen väliin. Siis eikös Ap sanonut että mies auttoi ennen eroa töiden jälkeen sen minkä ehti. Sieltä töistäkään kun nyt ei voi jäädä pois. Eli mies tuli töiden jälkeen kotiin auttamaan ja nyt hän on tässä vastuuton vai? Itse muistan isänä vauva-ajasta juuri sen miten kotona ei oikeasti pystynyt mitenkään auttaa, jos olisi halunnut tehdä puolison silloin tyytyväiseksi, niin olisi täytynyt seistä nurkassa ja odottaa käskyjä, muuten jos vauvaa tai kotia koitti hoitaa että toinen olisi saanut levätä niin sai vaan kuulla tekevänsä kaiken väärin. Se koti ei enää tuntunut omalta kodilta, vaan työpaikalta jossa olit alainen.
Ja muistan sen kun olin sitten vanhempainvapaalla ja äiti meni töihin, niin odotin vaan sitä aikaa että äiti lähti ja sain jäädä lapsen kanssa kaksin, koska silloin sai rauhassa hoitaa lasta ja kotia.
Ja ne hormonit ja masennukset pitää hoitaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin puoleen väliin. Siis eikös Ap sanonut että mies auttoi ennen eroa töiden jälkeen sen minkä ehti. Sieltä töistäkään kun nyt ei voi jäädä pois. Eli mies tuli töiden jälkeen kotiin auttamaan ja nyt hän on tässä vastuuton vai? Itse muistan isänä vauva-ajasta juuri sen miten kotona ei oikeasti pystynyt mitenkään auttaa, jos olisi halunnut tehdä puolison silloin tyytyväiseksi, niin olisi täytynyt seistä nurkassa ja odottaa käskyjä, muuten jos vauvaa tai kotia koitti hoitaa että toinen olisi saanut levätä niin sai vaan kuulla tekevänsä kaiken väärin. Se koti ei enää tuntunut omalta kodilta, vaan työpaikalta jossa olit alainen.
Ja muistan sen kun olin sitten vanhempainvapaalla ja äiti meni töihin, niin odotin vaan sitä aikaa että äiti lähti ja sain jäädä lapsen kanssa kaksin, koska silloin sai rauhassa hoitaa lasta ja kotia.Ja ne hormonit ja masennukset pitää hoitaa!
Minun käy kyllä ap:n miestä sääliksi. Hän tulee juoksujalkaa kotiin auttamaan, että vaimo saisi levätä ja kuulee pelkkää sättimistä :( moni mies ei viitsi ollenkaan auttaa ja ap haukkuu tätä joka parhaansa yrittää. Eikaikkea voi väsymyksen ja hormonien syyksi pistää.
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aikahan on vielä helppoa, kun uusi tulokas ei muuta tee kuin syö, kakkii ja nukkuu. Taaperoiässä alkaa kunnon haasteet, varsinkin jos on hieman vilkkaampi tapaus.
Ai jaa. Meillä ainakin huomattavasti helpompaa parivuotiaan vilkkaan ja voimakastahtoisen uhmaikäisen kanssa - hän kun nukkuu yöt, toisin kuin vauvana. En kutsuisi kovin helpoksi sitä aikaa kun kuukaudesta toiseen valvottiin öitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy tarkistuttamassa veriarvosi ja niistä erityisesti kilpirauhasarvot ja hemoglobiini. Mies voi jäädä vauvan kanssa kahden ja sinä painut nukkumaan. Ei mitään syytä palata tuollaisen miehen kanssa yhteen lue "pojan".
Voi muuten oikeasti olla kilppari, alkaa usein lapsen saamisen jälkeen vaivata.
Ei uudet isät ymmärrä kuinka helvetisti se vaatii olla lapsen kanssa koko ajan. Omat silmät aukesivat kun vaimo lähti yksin lomalle. Teepä tämä ja jätä lapsi joksikin aikaa täysin miehen vastuulle (edes viikonloppu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi vauva ja molemmat vanhemmat kotona - silti ollaan molemmat ihan poikki. Yritetään pitää vuoroja hoidossa, mutta eipä se toimi niin kuin olettaisi. Kun minä yritän nukkua ja mies hoitaa vauvaa, niin yhtäkkiä isä ei välttämättä vauvalle kelpaakaan vaan pitäisikin saada tissiä.
Eikä se imetyskään ole mitään "tuikkaa tissi suuhun" - meininkiä. Meillä on ongelmia imuotteessa ja vauva nokkii ensin 10-15 min etsiessään nänniä ja sitten vasta tarraa kunnolla kiinni. Tuo kun toistuu joka imetyskerralla eli 10-12 kertaa päivässä niin on hermot kireällä. Varsinkin yöllä tuo tuntuu erityisen pahalta kun imetys ei todellakaan suju siinä nukkumisen ohessa vaan taatusti koko talo herää kun vauva itkee etsiessään imuotetta.
Sympatiani, ap!
Vierailija kirjoitti:
Luin puoleen väliin. Siis eikös Ap sanonut että mies auttoi ennen eroa töiden jälkeen sen minkä ehti. Sieltä töistäkään kun nyt ei voi jäädä pois. Eli mies tuli töiden jälkeen kotiin auttamaan ja nyt hän on tässä vastuuton vai? Itse muistan isänä vauva-ajasta juuri sen miten kotona ei oikeasti pystynyt mitenkään auttaa, jos olisi halunnut tehdä puolison silloin tyytyväiseksi, niin olisi täytynyt seistä nurkassa ja odottaa käskyjä, muuten jos vauvaa tai kotia koitti hoitaa että toinen olisi saanut levätä niin sai vaan kuulla tekevänsä kaiken väärin. Se koti ei enää tuntunut omalta kodilta, vaan työpaikalta jossa olit alainen.
Ja muistan sen kun olin sitten vanhempainvapaalla ja äiti meni töihin, niin odotin vaan sitä aikaa että äiti lähti ja sain jäädä lapsen kanssa kaksin, koska silloin sai rauhassa hoitaa lasta ja kotia.Ja ne hormonit ja masennukset pitää hoitaa!
Ha ha..tuon kirjoittaja on ilmiselvä av-mamma, syyllistämässä, empatiakyvytön..tavalliseen tapaan..
No mieti ap näin päin: miehellä on todella rankkaa töissä, tästä syystä on väsynyt ja tiuskii sinulle koko ajan ja on vihainen. Kuukaudesta toiseen jatkuu näin. Riittääkö ymmärryksesi vai kyllästytkö tähän kohteluun? Eihän se ole sinun vikasi että on raskasta, miksi sinuun sen purkaa. Tai haluaisitko asua miehen kanssa jos toinen vaihtoehto on rauha ja hiljaisuus, missä kukaan ei hauku syyttä.
Onko ap:n vauva terve? Onko allergioita, refluksia tms. ? Sellainen uuvuttaa kenet tahansa vanhemman ja silloin on vain pakko nöyrtyä ottamaan apua vastaan. Ja suomalaiselle itsenäiselle äidille se on monesti aivan järkyttävän vaikeaa. Onko mahdollista että vauva viettäisi isällään yhden yön viikossa että äiti saisi nukkua? Tai oma äiti tai muu sukulainen ystävä hoitamaan yhdeksi illaksi ja yöksi säännöllisesti (kerran viikossa, kerran kuukaudessa) ja ap nukkuu edes sitten satunnaisesti yhden yön.
Neuvolassa puheeksi ja apua vaikka rahalla; onneksi vauvavuosi menee ohi vaikka hirveää voikin olla.
Vierailija kirjoitti:
Ei uudet isät ymmärrä kuinka helvetisti se vaatii olla lapsen kanssa koko ajan. Omat silmät aukesivat kun vaimo lähti yksin lomalle. Teepä tämä ja jätä lapsi joksikin aikaa täysin miehen vastuulle (edes viikonloppu).
Se, ettei suostu toiselle sylkykupiksi, ei tarkoita sitä etteikö isät ymmärrä. Kyllä se on ihan molemminpuoleista sen kunnioituksen ja arvostuksen oltava, oli se tilanne mikä hyvänsä.
Isän tulee auttaa kotona äitiä lasten ja kodinhoidossa, se on selvä. On myös totta, että tämä asia on vielä monelta osin naisille epätasa-arvoinen, mutta etenkin Suomessa on tähän koko ajan tulossa muutosta.
Mutta silti, se, ettö äidillä on rankkaa ja hormonit heittää, ei anna oikeutta kohdella isää ihan miten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin puoleen väliin. Siis eikös Ap sanonut että mies auttoi ennen eroa töiden jälkeen sen minkä ehti. Sieltä töistäkään kun nyt ei voi jäädä pois. Eli mies tuli töiden jälkeen kotiin auttamaan ja nyt hän on tässä vastuuton vai? Itse muistan isänä vauva-ajasta juuri sen miten kotona ei oikeasti pystynyt mitenkään auttaa, jos olisi halunnut tehdä puolison silloin tyytyväiseksi, niin olisi täytynyt seistä nurkassa ja odottaa käskyjä, muuten jos vauvaa tai kotia koitti hoitaa että toinen olisi saanut levätä niin sai vaan kuulla tekevänsä kaiken väärin. Se koti ei enää tuntunut omalta kodilta, vaan työpaikalta jossa olit alainen.
Ja muistan sen kun olin sitten vanhempainvapaalla ja äiti meni töihin, niin odotin vaan sitä aikaa että äiti lähti ja sain jäädä lapsen kanssa kaksin, koska silloin sai rauhassa hoitaa lasta ja kotia.Ja ne hormonit ja masennukset pitää hoitaa!
Ha ha..tuon kirjoittaja on ilmiselvä av-mamma, syyllistämässä, empatiakyvytön..tavalliseen tapaan..
Selvennä hieman? Miten niin empatiakyvytön?
Alue: Aihe vapaa
Tottahan tuo varmasti ainakin joidenkin kohdalla on. Todella surullista vaan, eikä pelkästään sen kehnon parisuhteen kantilta. Miten meillä onkin niin paljon epätoivoisia sinkkuja, jotka kuitenkin perheestä unelmoivat... itse olen tällä hetkellä 26v ja monet kaverit viettelevät yhä huoletonta nuoruutta, ei kunnon ammattia eikä parisuhdetta. Näistä kamuista varmaan tulee kolmenkympin korvilla juuri noita riskinottajia jotka hankkivat lapset joko vanhan kaverimiehen kanssa tai löytävät kiireellä heilan baarista. Sitä odotellessa...