Lue keskustelun säännöt.
"Se on aika pitkä matka ajaa edestakaisin yhden päivän takia"
08.01.2017 |
Sanoi anoppi, kun mies kutsui appivanhemmat lapsen 3-vuotissynttäreille. Etäisyyttä 160 km, appivanhemmat juuri eläköityneitä aktiivisia ihmisiä ilman merkittäviä perussairauksia.
Kumma kyllä, tuon matkan pituus ei ole vaivannut heitä silloin, kun on täysin estoitta kutsuttu meitä päivävisiiteille ja vielä ihmetelty, miksei käydä useammin (nyt nähdään keskimäärin kerran 1-2 kuussa, ja useimmiten niin, että me matkustamme). Väittäisin sitä paitsi, että kaksi aikuista matkustaa aika paljon helpommin kuin nelihenkinen vauvaperhe.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun kyllä tekis mieli nukkua jonkun avioparin sängyssä ja miettiä, miten ne normaalisti likaa sen saastaiseksi panemalla siinä :D Heille ei likaista, meille muille ajatuskin heidän seksitouhuistaan on ällö :) Tai päästää muita meidän vuoteeseen tällaista miettimään :D
Pystytkö nukkumaan hotellissa vai saatko aina aivan uuden sängyn ja patjan? Lomallahan sitä kuitenkin sekstaillaan siellä hotellissakin, eikös? Vai pystytkö ollenkaan, kun mietit mitkä ihramahat ovat siinä äheltäneet :D
Se on eri asia, kun niitä ihmisiä ei tunne. Ja aika moni on hotellissa vain ohikulkumatkalla, eikä tullut sinne panemaan. Voin ajatella sitä. Ja siis ne sängyt eivät ole kenenkään "omia" se on aivan eri asia seksiajatuksen suhteen.
No eihän kaikki pystykkään tekemään esimerkiksi reissu työtä siksi että ovat niin kaavoihinsa kangistuneta että vieraaseen paikkaan menemisessä ja vieraassa paikassa yöpymisistä tuleen niin älytön stressi että ei vana pysty eikä kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat voi vaikka nukkua lasten huoneissa ja antaa makkarin isovanhemmille.
Minusta tästä ketjusta paistaa että miniä kokee, että lapsi ei ole tarpeeksi tärkeä isovanhemmille. Meillä oli vähän sana juttu, tuntui että muut lapsenlapset oli jotenkin tärkeämpiä. Ehkä se johtui siitä, että olin miehen tonen vaimo, ja tilanne oli jotenkin outo uskonnollisille appivanhemmille. Se, ja he olivat jo muutenkin aika vanhoja eivätkä oikein jaksaneet enää lasten kanssa.
Minun vanhemmat on olleet tosi aktiivisia vielä eläkeiässä, miehen vanhemmat on aina jotenkin olleet paljon vanhusmaisempia, vaikka samanikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko olleet teillä yötä koskaan? Ehkä eivät ole viihtyneet? Ihan turha syyllistää heitä jos eivät jaksa ajaa tai eivät pysty kunnolla nukkumaan vieraassa paikassa.
Tajuatteko miten rasittavaa (itselle) on olla noin herkillä ja loukkaantua synttäreiden huomioinnista? Ainainen vastavuoroisuuden odotus ja oletus että vanhat ihmiset pystyy yhtä briljantteihin suorituksiin kuin itse?
No mutta meille tämä oli ihan hyvä muistutus. Jos on heille rankkaa eivätkä ehdi/pysty/jaksa, niin mietitään mekin varmaan jatkossa tarkemmin, mitä ehditään/pystytään/jaksetaan. Ikä ei myöskään estä kyseisiä appivanhempia tekemästä muita reissuja, mutta jostain syystä nämä lapsenlapsen synttärit tökkivät, kun kerrankin he joutuisivat tulemaan tänne eikä me oltaisi se osapuoli, joka joutuu kokemaan reissaamisen vaivan.
Ja tämän nimenomaisen välin pääsee erinomaisen hyvin junalla.
T. AP
Sanon tämän nyt ihan ystävällisesti, vaikutat yksinkertaiselta ja ikävältä ihmiseltä.
Isovanhempien kanssa pitää joustaa, kaikki ihmiset muuttuvat vanhetessaan.
Mutta niin, kyseessähän on miehesi vanhemmat , tietenkin heissä on vika.
Oma äitini ei omista mitään nettipohjaista. Äidin hyvä ystävän lapsi asuu samassa kaupungissaan äitinsä ja minun äidin kanssa. Esim junalippujen ostaminen käy niin että ostan, lähetän tälle pojalle sähköpostilla lipun, joka printtaa ja ajaa vanhempieni kautta. Hän laittaa viestin on nyt autossa, josta 10 min päästä äitini menee tien varteen ja tämä poika vaan pysähtyy ja avaa ikkunan. Käytännössä kiertämistä ei tule.
Äitini eläke on myös pieni, joten kun hän tulee meille, ostan liput mennen tullen. Hyvissä ajoin kun ostaa, eivät edes maksa paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 49-vuotias ja 300 kilometriä autolla ajaessa aljaa tuntumaan rosi kipeäsri mun selässä, lisäksi hämärässä nöen nykyään aika huonosti, eli haluan ajaa valoisaan aikaan. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti talviaikaan eläkeikäisille se ajaminen ei todellakaan ole mitenkään helppoa.
Minä olen 24 vuotias eikä 300 kilometriä ole mikään ongelma, edes talvella ja pimeällä. En oikein ymmärrä ihmisiä, joille auton ajaminen on jotenkin rasittavaa tai raskasta? Minusta se on ihan mukavaa. Jos selkä tai jokin muu paikka kipeytyy niin kannattaa tutkia omaa ajoasentoaan ja istuimen säätömahdollisuuksia.
Jotkut esimerkiksi ajaa ns. naama kiinni tuulilasissa ja varmaan jännittää jatkuvasti monia lihaksia, en ihmettele yhtään että paikat kipeytyy.
Kyllä minäkin 24 vuotiaana jaksoin, vaikka Hki-Oulu välin yhdeltä istumalta, ja pimeys ei ollut mikään ongelma. Mutta näin yli 40-vuotiaana sitä havaitsee että pimeänäkö alkaa heikkenemään koko ajan, ja pidempien matkojen ajaminen rupeaa yksinkertaisesti väsyttämään.
En lähtisi eläkeläisenä talviaikaan pyryssä ja pakkasessa ajelemaan noin vaan 160 km edestakaisin yhden päivän aikana. Kesällä on toista. Ajan itse sadan kilometrin matkoja, ja ikävin vaihe on päästä ainakin täältä Hesasta sujuvasti moottoritielle. Jo tietyöt vievät ajoaikaa. Kaikista eikävintä on lähteä ruuhka-aikaan ajelemaan. Sadan kilometrin matka voi kestää kaksi tuntia ja enemmänkin. Pienikin virhe saattaa tuottaa ison laskun. Joten nuoret ymmärtäkää vähän näitä vanhempianne, joille pitkien matkojen ajaminen talvisaikaan voi olla vaarallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talvella ajaminen on riski erityisesti vanhemmille ihmisille. Tuttavani menetti isänsä, joka ei hallinnut autoaan äkillisessä pyrysäässä. Sää voi vaihtua aivan kamalaksi yhden tunnin aikana, väsymys juhlan jälkeen alkaa painaa, pimeys ja pyry ne vasta kauhein yhdistelmä onkin. Pyytäkää vanhemmat kesällä puutarhajuhliin, ja sinä miniä, älä sitten ole "nenä solmussa". Ei sellainen kanssa ole mukava edes kahvikupillista juoda.
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi eläkeläisenä talviaikaan pyryssä ja pakkasessa ajelemaan noin vaan 160 km edestakaisin yhden päivän aikana. Kesällä on toista. Ajan itse sadan kilometrin matkoja, ja ikävin vaihe on päästä ainakin täältä Hesasta sujuvasti moottoritielle. Jo tietyöt vievät ajoaikaa. Kaikista eikävintä on lähteä ruuhka-aikaan ajelemaan. Sadan kilometrin matka voi kestää kaksi tuntia ja enemmänkin. Pienikin virhe saattaa tuottaa ison laskun. Joten nuoret ymmärtäkää vähän näitä vanhempianne, joille pitkien matkojen ajaminen talvisaikaan voi olla vaarallista.
Mitä ihmettä? Eikös ap:n tapauksessa nimenomaan ollut kysymys eläkeläisistä, jotka reissaavat kaikkialle muualle paitsi tämän lapsiperheen luo? Eli kyse on ihmisistä, joille sinänsä liikkuminen sinne tänne ei ole ongelma, mutta jostain (käsittämättömästä?) syystä heidän mielestään on parempi, että lapsiperhe pakkautuu autoon ja ajaa heidän luokseen.
Me lapsiperheenä emme enää jaksa rampata sukulaisiin. Olen miltei 18 vuotta pakannut tavarat ja ajellut autolla, junalla tai bussilla milloin minnekin. Hämäränäkö ei estä reissaamista, mutta olen läpeensä leipääntynyt useamman ihmisen ja aina jonkun vauva-/taaperoikäisen kanssa reissaamiseen. Saa kai sitä välillä itsekin väsähtää? Ja voi sitä tulla iso lasku siitäkin, kun väsynyt ja stressaantunut lapsiperhe ajelee sen 6 (!) tuntia lähimpään mummolaan. Mielelläni ymmärrän suuntaan ja toiseen ja meille saa aina tulla käymään ja majoittumaan, mutta nyt ei oikein enää jaksa sitä määkymistä teemalla "ois niin kiva nähdä teitä, mutta kun ootte niin kaukana - etteks te vois tulla tänne?". Joo, ei tulla enää. Ainakaan pariin vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä aina jaksa lähteä ja onhan tuo aika pitkä matka. Kaikki eivät vain ole tottuneita liikkumaan tuollaisia matkoja ja siten se on heille kovempi urakka kuin sinulle. Jokainen saa päättää mihin tulee tai on tulematta, eikä ole sinun asiasi arvioida heidän tilannettaan. Voi olla myös muita syitä, joita eivät halua sinulle sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi eläkeläisenä talviaikaan pyryssä ja pakkasessa ajelemaan noin vaan 160 km edestakaisin yhden päivän aikana. Kesällä on toista. Ajan itse sadan kilometrin matkoja, ja ikävin vaihe on päästä ainakin täältä Hesasta sujuvasti moottoritielle. Jo tietyöt vievät ajoaikaa. Kaikista eikävintä on lähteä ruuhka-aikaan ajelemaan. Sadan kilometrin matka voi kestää kaksi tuntia ja enemmänkin. Pienikin virhe saattaa tuottaa ison laskun. Joten nuoret ymmärtäkää vähän näitä vanhempianne, joille pitkien matkojen ajaminen talvisaikaan voi olla vaarallista.
Mitä ihmettä? Eikös ap:n tapauksessa nimenomaan ollut kysymys eläkeläisistä, jotka reissaavat kaikkialle muualle paitsi tämän lapsiperheen luo? Eli kyse on ihmisistä, joille sinänsä liikkuminen sinne tänne ei ole ongelma, mutta jostain (käsittämättömästä?) syystä heidän mielestään on parempi, että lapsiperhe pakkautuu autoon ja ajaa heidän luokseen.
Me lapsiperheenä emme enää jaksa rampata sukulaisiin. Olen miltei 18 vuotta pakannut tavarat ja ajellut autolla, junalla tai bussilla milloin minnekin. Hämäränäkö ei estä reissaamista, mutta olen läpeensä leipääntynyt useamman ihmisen ja aina jonkun vauva-/taaperoikäisen kanssa reissaamiseen. Saa kai sitä välillä itsekin väsähtää? Ja voi sitä tulla iso lasku siitäkin, kun väsynyt ja stressaantunut lapsiperhe ajelee sen 6 (!) tuntia lähimpään mummolaan. Mielelläni ymmärrän suuntaan ja toiseen ja meille saa aina tulla käymään ja majoittumaan, mutta nyt ei oikein enää jaksa sitä määkymistä teemalla "ois niin kiva nähdä teitä, mutta kun ootte niin kaukana - etteks te vois tulla tänne?". Joo, ei tulla enää. Ainakaan pariin vuoteen.
Mitäköhän tuo ap:n "kaikkialle muualle" tarkoittaa? On todella eri asia lähteä esim. pariksi päiväksi jonnekin kuin vain päivältään käymään ja joutua ajamaan sama matka kahteen kertaan yhden päivän aikana. Tai vaikka ajaa 30 min lentokentälle ja istua koneessa. On myös ihan eri asia ajella jotain hiljaisia maakuntateitä kuin vaikka Helsingissä. Sain kuvan, ettei matka tosiaan olisi appivanhemmille mikään ongelma jos voisi jäädä yöksi. Yhden päivän reissut jonkun kakkukahvittelun takia ovat muutenkin rasittavia, koska yleensä joutuu lähtemään suhteellisen aikaisin, syömään jossain tien päällä, istumaan pari tuntia siellä hirveässä tungoksessa ja melussa ja läheisten kanssa ei pysty kunnolla vaihtamaan kuulumisiakaan, lähtemään ajamaan takaisin päin ja tulla kotiin väsyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä lukiessa täytyy kiittää onneaan hyväkuntoisista vanhemmistaan: Nyt seitsemänkympin lähestyessä heillä on alkanut ikä painaa sen verran, että 800 km automatkalla mökille he usein yöpyvät usein matkalla eivätkä enää aja yhtenä päivänä koko matkaa kerralla. Tekevät tuon reissun siis monta kertaa vuodessa. Tosin viimeksi joulukuussa painoivat koko 800 km kerralla, kun eivät viitsineet jäädä matkalle yöksi, vähän vaan valittelivat, että oli ikävä sää ajaa loppumatkasta, kun oli liukasta ja pimeää.
Tekevät siis tuon reissun monta kertaa vuodessa. Ennen tätä keskustelua ei olisi tullut mieleen, että ns. normaalilla neli-viisikymppisellä voisi tehdä tiukkaa ajaa paria sataa kilometriä kerralla. Täytyy siis olla onnellinen, että omia vanhempia on ilmeisesti siunattu hyvillä geeneillä.
Ei noita ap:n appivanhempia vain kiinnosta riittävästi lapsenlapsen juhlat. Tuollainen matka ei ole yhtään mitään, ja vielä kaksi ihmistä, jotka voivat jakaa ajovastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 49-vuotias ja 300 kilometriä autolla ajaessa aljaa tuntumaan rosi kipeäsri mun selässä, lisäksi hämärässä nöen nykyään aika huonosti, eli haluan ajaa valoisaan aikaan. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti talviaikaan eläkeikäisille se ajaminen ei todellakaan ole mitenkään helppoa.
Minä olen 24 vuotias eikä 300 kilometriä ole mikään ongelma, edes talvella ja pimeällä. En oikein ymmärrä ihmisiä, joille auton ajaminen on jotenkin rasittavaa tai raskasta? Minusta se on ihan mukavaa. Jos selkä tai jokin muu paikka kipeytyy niin kannattaa tutkia omaa ajoasentoaan ja istuimen säätömahdollisuuksia.
Jotkut esimerkiksi ajaa ns. naama kiinni tuulilasissa ja varmaan jännittää jatkuvasti monia lihaksia, en ihmettele yhtään että paikat kipeytyy.
Kyllä minäkin 24 vuotiaana jaksoin, vaikka Hki-Oulu välin yhdeltä istumalta, ja pimeys ei ollut mikään ongelma. Mutta näin yli 40-vuotiaana sitä havaitsee että pimeänäkö alkaa heikkenemään koko ajan, ja pidempien matkojen ajaminen rupeaa yksinkertaisesti väsyttämään.
Minäkin ajoin kaksikymppisenä vaivatta Münchenistä tai Salzburgista vuorokaudessa Tukholman aamulaivalle. En ajaisi enää. Pitkässä päivässä Lappiin sentään kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan oikeasti iäkkäämmälle raskaampaa, mm. paikat kipeytyy helpommin, (hämärä)näkö ei ole ollenkaan niin hyvä enää.
Itsekin huomaan jo selvän eron, olen nyt 45 v, parikymppisenä ajoin tuollaista työmatkaa eikä tuntunut juuri missään. Nyt menen mieluummin bussilla, varsinkin talviaikaan.
Joo'o... Muistan miten omat vanhemmat oli kans 45 vuotiaina jo omasta mielestään vanhuksia, eikä oikein jaksanut matkustaa mihinkään.
Olen nyt itse 46 enkä tunne olevani lainkaan vanha. 600km autolla työkeikalle ja samana päivän takaisin onnistuu ilman sen suurempaa pinnistelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 49-vuotias ja 300 kilometriä autolla ajaessa aljaa tuntumaan rosi kipeäsri mun selässä, lisäksi hämärässä nöen nykyään aika huonosti, eli haluan ajaa valoisaan aikaan. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti talviaikaan eläkeikäisille se ajaminen ei todellakaan ole mitenkään helppoa.
Minä olen 24 vuotias eikä 300 kilometriä ole mikään ongelma, edes talvella ja pimeällä. En oikein ymmärrä ihmisiä, joille auton ajaminen on jotenkin rasittavaa tai raskasta? Minusta se on ihan mukavaa. Jos selkä tai jokin muu paikka kipeytyy niin kannattaa tutkia omaa ajoasentoaan ja istuimen säätömahdollisuuksia.
Jotkut esimerkiksi ajaa ns. naama kiinni tuulilasissa ja varmaan jännittää jatkuvasti monia lihaksia, en ihmettele yhtään että paikat kipeytyy.
Kyllä minäkin 24 vuotiaana jaksoin, vaikka Hki-Oulu välin yhdeltä istumalta, ja pimeys ei ollut mikään ongelma. Mutta näin yli 40-vuotiaana sitä havaitsee että pimeänäkö alkaa heikkenemään koko ajan, ja pidempien matkojen ajaminen rupeaa yksinkertaisesti väsyttämään.
Voi teitä vanhuksia ;)
Itse olen 46 vuotias ja minusta ajaminen on nyt noin miljoonan kilometrin ajokokemuksella ja kunnon autolla paljon helpompaa ja kevyempää kuin nuorena ja kokemattomalla sen aikaisella kalustolla.
Vierailija kirjoitti:
Ei noita ap:n appivanhempia vain kiinnosta riittävästi lapsenlapsen juhlat. Tuollainen matka ei ole yhtään mitään, ja vielä kaksi ihmistä, jotka voivat jakaa ajovastuun.
Mikä sinä olet sanomaan toisen puolesta että matka ei ole yhtään mikään? Ja mistä tiedät, että molemmilla on ajokortti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 49-vuotias ja 300 kilometriä autolla ajaessa aljaa tuntumaan rosi kipeäsri mun selässä, lisäksi hämärässä nöen nykyään aika huonosti, eli haluan ajaa valoisaan aikaan. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti talviaikaan eläkeikäisille se ajaminen ei todellakaan ole mitenkään helppoa.
Minä olen 24 vuotias eikä 300 kilometriä ole mikään ongelma, edes talvella ja pimeällä. En oikein ymmärrä ihmisiä, joille auton ajaminen on jotenkin rasittavaa tai raskasta? Minusta se on ihan mukavaa. Jos selkä tai jokin muu paikka kipeytyy niin kannattaa tutkia omaa ajoasentoaan ja istuimen säätömahdollisuuksia.
Jotkut esimerkiksi ajaa ns. naama kiinni tuulilasissa ja varmaan jännittää jatkuvasti monia lihaksia, en ihmettele yhtään että paikat kipeytyy.
Kyllä minäkin 24 vuotiaana jaksoin, vaikka Hki-Oulu välin yhdeltä istumalta, ja pimeys ei ollut mikään ongelma. Mutta näin yli 40-vuotiaana sitä havaitsee että pimeänäkö alkaa heikkenemään koko ajan, ja pidempien matkojen ajaminen rupeaa yksinkertaisesti väsyttämään.
Minäkin ajoin kaksikymppisenä vaivatta Münchenistä tai Salzburgista vuorokaudessa Tukholman aamulaivalle. En ajaisi enää. Pitkässä päivässä Lappiin sentään kyllä.
No minä ajoin 44 vuotiaana Tukoholmasta ensin saksaan ja siitä Travemundiin laivaan yhtä kyrpää, eikä tehnyt kovinkaan tiukkaa.
Isä on 70 ja parempaa kuskia saa hakea, ajelee helposti 800km päivässä. Ajamisen rasittavuus on paljon siitä kiinni että missä kunnossa on ja miten hyvin osaa ajaa. Jos ei näe kunnolla ja kaikki autossa on vierasta ja hankalaa, niin onhan se ajaminen silloin helvetin raskasta.
Naurattaa nämä jutut jossa jo 40 vuotiaat selittelee että ei oikeini huvita enää matkustaa tässä iässä.
Olen yli kuusikymppinen nainen ja tottunut ajaja. Vielä pari vuotta sitten ajoin parin pysähtymisen taktiikalla Pohjois-Suomeen useamman kerran vuoden aikana. Silti ymmärrän niitä, jopa nuorempia, jotka ovat vähänkin epävarmoja ja haluttomia ajaa edes 100 kilometriä yhteen suuntaan huonossa kelissä. Missään nimessä ei kannata vaikeissa oloissa päästää ratiin sitä perheen kehnompaa ajajaa. Lisäksi on todella eri asia ajaa satoja kilometrejä Kuusamon mökille ruuhka-ajan ulkopuolella kuin yrittää hurauttaa kehiltä moottoriteille pk-seudulla, tai selvittää reittinsä jonkin suurehkon kaupungin keskustassa.
Jep, mun mies on ollut 20 vuotta "etelässä", vielä ei ole sukunsa tullut kylään, ei vanhat eikä nuoremmat. Sanomatta selvää ettei mekään enää lapsiperheenä tuota 700km ajaella aina kun pyytävät hyppäämään jossain kissanristiäisissä. Lapsi oli yli vuoden ennenkuin appiukko edes näki sitä, kärtti kyllä näytille tulemaan parin päivän ikäisestä asti lähes viikottain.
Kahden tunnin ajomatka suuntaansa ei ole ainakaan minulle mikään suuri juttu. Käydään aika usein sukulaisilla päivävierailulla ilman mitään juhliakaan tuollaisia matkoja, juhlein vuoksi menee aika iisisti tuplaten pidempikin matka.
Matkan pituus on aika suhteellista. Isovanhemmat eivät ole koskaan käyneet autolla meillä, matka tosin on satoja kilometrejä, mutta sen sijaan mökin ja kodin väliä ajelevat surutta päivittäin edestakaisin, vaikka sekin matka on sentää lähes 50km suuntaansa. Junalla käyvät tyyliin joka toinen vuosi. Meidän on ilmeisesti kolmilapsisena perheenä helpompi vierailla heidän 60 neliön kaksiossa, kuin heidän kahdestaan meidän 200 neliön omakotitalossa.