Lue keskustelun säännöt.
"Se on aika pitkä matka ajaa edestakaisin yhden päivän takia"
08.01.2017 |
Sanoi anoppi, kun mies kutsui appivanhemmat lapsen 3-vuotissynttäreille. Etäisyyttä 160 km, appivanhemmat juuri eläköityneitä aktiivisia ihmisiä ilman merkittäviä perussairauksia.
Kumma kyllä, tuon matkan pituus ei ole vaivannut heitä silloin, kun on täysin estoitta kutsuttu meitä päivävisiiteille ja vielä ihmetelty, miksei käydä useammin (nyt nähdään keskimäärin kerran 1-2 kuussa, ja useimmiten niin, että me matkustamme). Väittäisin sitä paitsi, että kaksi aikuista matkustaa aika paljon helpommin kuin nelihenkinen vauvaperhe.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan oikeasti iäkkäämmälle raskaampaa, mm. paikat kipeytyy helpommin, (hämärä)näkö ei ole ollenkaan niin hyvä enää.
Itsekin huomaan jo selvän eron, olen nyt 45 v, parikymppisenä ajoin tuollaista työmatkaa eikä tuntunut juuri missään. Nyt menen mieluummin bussilla, varsinkin talviaikaan.
Olen samanikäinen ja ihan sama mikä vuodenaika, sää tai keli, menee vaikka 1000 km eikä tee erityisen tiukkaakaan, 300km on pikkupyrähdys. Enkä ole ammattiautoilija, mutta 20-30tkm vuodessa.
No ole onnellinen. Mulla jo väli tku-hki on vaikea, niska jumiutuu, pohjelihas saattaa krampata ym. Ei tällaista ollut muutamia vuosia sitten, alkoi tuossa neljänkympin kynnyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette anna omaa makkaria isovanhemmille ja nuku itse sohva/patja yhdistelmällä?
hanska kirjoitti:
Newsflash: lapsesi joutavat juhlat, joista hän ei tule edes itse muistamaan mitään, eivät ole muista kauhean kinnostavia tapahtumia.
??? Huomaa ettei sulla ole lapsia. Ei ne lapsen takia olekaan tärkeät juhlat, vaan lapsen synttärien varjolla on mukava pitää sidettä lähimpiin yllä. Koska yleensä isovanhemmat tulevat silloin mielellään kylään, kun joskus vain "arkena".
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 49-vuotias ja 300 kilometriä autolla ajaessa aljaa tuntumaan rosi kipeäsri mun selässä, lisäksi hämärässä nöen nykyään aika huonosti, eli haluan ajaa valoisaan aikaan. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti talviaikaan eläkeikäisille se ajaminen ei todellakaan ole mitenkään helppoa.
Olen 34-vuotias ja 100 kilometrin ajomatka alkaa tuntua tosi ikävästi hartioissa. On tuntunut 2-kymppisestä asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 49-vuotias ja 300 kilometriä autolla ajaessa aljaa tuntumaan rosi kipeäsri mun selässä, lisäksi hämärässä nöen nykyään aika huonosti, eli haluan ajaa valoisaan aikaan. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti talviaikaan eläkeikäisille se ajaminen ei todellakaan ole mitenkään helppoa.
Minä olen 24 vuotias eikä 300 kilometriä ole mikään ongelma, edes talvella ja pimeällä. En oikein ymmärrä ihmisiä, joille auton ajaminen on jotenkin rasittavaa tai raskasta? Minusta se on ihan mukavaa. Jos selkä tai jokin muu paikka kipeytyy niin kannattaa tutkia omaa ajoasentoaan ja istuimen säätömahdollisuuksia.
Jotkut esimerkiksi ajaa ns. naama kiinni tuulilasissa ja varmaan jännittää jatkuvasti monia lihaksia, en ihmettele yhtään että paikat kipeytyy.
Niin et ymmärrä et, odota 20-40 v ja tule sitten sanomaan uudestaan.
Näinpä. Olen kokenut kuski ja ajanut monta vuotta työn takia satojen kilometrin matkaa joka viikonloppu. Mutta se on vain myönnettävä, että erinomainen näkökykyni on heikentynyt ja hämäränäkö on heikentynyt erityisesti. Myös jäsenet kipeytyvät istumisesta, vaikka kuinka rennosti istuisi. Ihan tämä muutos on tullut nyt 50 täytettyäni. En minäkään uskonut ennen kuin itse koin, että nyt on vaan ikää tullut. Aion lopettaa ajamisen kokonaan kun tulen eläkeikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyytäkää jäämään yöksi :)
Ei oikein ole mahdollisuuksia, kun kysymättäkin tiedän, etteivät kyllä lattialle laitetulla patjalla ja sohvalla (ei vuodesohva) nuku :/.
Nukkukaa te sohvalla ja vanhat ihmiset nukkuu tein sängyssä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette anna omaa makkaria isovanhemmille ja nuku itse sohva/patja yhdistelmällä?
Miksi antaisivat? Ei meidän aviovuoteessa nuku kukaan muu kuin lapsemme ollessaan kipeitä. Ei mekään nukuta anoppilassa tai vanhemmillani isäntäparin vuoteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 49-vuotias ja 300 kilometriä autolla ajaessa aljaa tuntumaan rosi kipeäsri mun selässä, lisäksi hämärässä nöen nykyään aika huonosti, eli haluan ajaa valoisaan aikaan. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti talviaikaan eläkeikäisille se ajaminen ei todellakaan ole mitenkään helppoa.
Olen 34-vuotias ja 100 kilometrin ajomatka alkaa tuntua tosi ikävästi hartioissa. On tuntunut 2-kymppisestä asti.
Jännität siis ajamista ja siksi tuntuu hartioissa, ole hyvä ihminen rentona niin ei hartiat kipeydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette anna omaa makkaria isovanhemmille ja nuku itse sohva/patja yhdistelmällä?
Miksi antaisivat? Ei meidän aviovuoteessa nuku kukaan muu kuin lapsemme ollessaan kipeitä. Ei mekään nukuta anoppilassa tai vanhemmillani isäntäparin vuoteessa.
aviovuode :D Se on vain kuvaannollinen ilmaisu, ei se teidän sänky mikään pyhä ole. Vai kävikö oikein pappi siunaamassa sen aviovuoteeksi...?
Me kyllä annetaan ilman muuta kuuskymppisten isovanhempien nukkua vuoteessa kun itse nukumme patjoilla. Me olemme kuitenkin paljon nuorempia ja meidän onhelpompi kömpiä ylös lattiatasolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 49-vuotias ja 300 kilometriä autolla ajaessa aljaa tuntumaan rosi kipeäsri mun selässä, lisäksi hämärässä nöen nykyään aika huonosti, eli haluan ajaa valoisaan aikaan. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti talviaikaan eläkeikäisille se ajaminen ei todellakaan ole mitenkään helppoa.
Minä olen 24 vuotias eikä 300 kilometriä ole mikään ongelma, edes talvella ja pimeällä. En oikein ymmärrä ihmisiä, joille auton ajaminen on jotenkin rasittavaa tai raskasta? Minusta se on ihan mukavaa. Jos selkä tai jokin muu paikka kipeytyy niin kannattaa tutkia omaa ajoasentoaan ja istuimen säätömahdollisuuksia.
Jotkut esimerkiksi ajaa ns. naama kiinni tuulilasissa ja varmaan jännittää jatkuvasti monia lihaksia, en ihmettele yhtään että paikat kipeytyy.
Kirjoitat nuoruuden "suurella kokemuksella", tokihan sinä pystyt neuvomaan itseäsi puolta vanhempaa autoilijaa ;)
Itse olen yli 6-kymppinen ja en mielelläni enää aja esim pimeässä, nuorempana kyllä lähdin rattiin joka säällä ja joka vuorokauden aikaan. Selkä ja silmät väsyvät pitkään ajaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette anna omaa makkaria isovanhemmille ja nuku itse sohva/patja yhdistelmällä?
Miksi antaisivat? Ei meidän aviovuoteessa nuku kukaan muu kuin lapsemme ollessaan kipeitä. Ei mekään nukuta anoppilassa tai vanhemmillani isäntäparin vuoteessa.
No meidän aviovuoteessa kuten hienosti ilmaisit, nukkui viimeksi miehen päälle 90-vuotias mummo joka tuli miehen vanhempien kyydillä meille (vanhemmat vietti viikonlopun laivalla) ja me nukuttiin vierashuoneen vuodesohvalla joka on epämukavampi.
Kyllä se aviovuode senioreille tarvittaessa joutaa 😊
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme inisijöitä. Mä ajan tuon matkan kahdesti joka helkkarin arkipäivä.
Kyllä meidän aviovuoteessa (käyttääkö joku oikeasti tuota ilmaisua vielä tällä vuosisadalla?) nukkuu niin omat kuin miehenkin vanhemmat ja joskus velikin vaimoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette anna omaa makkaria isovanhemmille ja nuku itse sohva/patja yhdistelmällä?
Miksi antaisivat? Ei meidän aviovuoteessa nuku kukaan muu kuin lapsemme ollessaan kipeitä. Ei mekään nukuta anoppilassa tai vanhemmillani isäntäparin vuoteessa.
Tämä on jännä ajatus, aviovuoteessa ei voi nukkua muut kuin meidän perhe. Olen kuullut saman ajatuksen ennenkin. Ei kai se nyt ole sänkyä kummempi?? Nukutaanhan sitä hotelleissakin vaikka missä sängyissä, monet ovat siinä meitä ennen nukkuneet :)
Kuitenkin lakanat vaihdetaan ja voihan vierailla olla ihan vieras peitot ja tyynyt ja vaikka vaihdettava petarikin.
Itse voisin kyllä antaa oman "aviovuoteeni" esim vanhempieni tai appivanhempieni nukuttavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette anna omaa makkaria isovanhemmille ja nuku itse sohva/patja yhdistelmällä?
Miksi antaisivat? Ei meidän aviovuoteessa nuku kukaan muu kuin lapsemme ollessaan kipeitä. Ei mekään nukuta anoppilassa tai vanhemmillani isäntäparin vuoteessa.
Aviovuode? Onko se joku pyhä paikka vai? =D =D =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 49-vuotias ja 300 kilometriä autolla ajaessa aljaa tuntumaan rosi kipeäsri mun selässä, lisäksi hämärässä nöen nykyään aika huonosti, eli haluan ajaa valoisaan aikaan. Voin hyvin kuvitella, että erityisesti talviaikaan eläkeikäisille se ajaminen ei todellakaan ole mitenkään helppoa.
Minä olen 24 vuotias eikä 300 kilometriä ole mikään ongelma, edes talvella ja pimeällä. En oikein ymmärrä ihmisiä, joille auton ajaminen on jotenkin rasittavaa tai raskasta? Minusta se on ihan mukavaa. Jos selkä tai jokin muu paikka kipeytyy niin kannattaa tutkia omaa ajoasentoaan ja istuimen säätömahdollisuuksia.
Jotkut esimerkiksi ajaa ns. naama kiinni tuulilasissa ja varmaan jännittää jatkuvasti monia lihaksia, en ihmettele yhtään että paikat kipeytyy.
Ei nuorelle ihmiselle olekaan. Mutta 60 vuotiaalle se voi olla melkoinen koitos eikä tarvitse ollan ihan niinkään vanha. Minulle nelikymppisenä pidemmät ajomatkat etenkin pimeällä ja huonolla säällä on rasittavia.
Ei sitä oikein ymmärrä ennenkuin itse kokee. Minullekin työpaikan reissulla eräs nuorehko työkaveri aidosti ihmetteli, kun perille päästyämme valittelin miten oli hirveä ajokeli (sysipimeää ja räntäsadetta tänä syksynä). Hänen mielestään oli melkein kuin "kesäkeli", ei liukasta eikä mitään ja ihmetteli mistä valitan. No, hän sitten sai ajaa sen auton takaisintulomatkan eikä siinä mitään, hyvin ajoi eikä valittanut.
Kuitenkaan esimerkiksi kyseistä henkilöä ei ollut siinä vaiheessa erityisemmin kiinnostanut kun kuskeja matkalle arvottiin. Niin sanoisin, että koittakaa ymmärtää ja tarjoutukaa vastaavanlaisissa tilanteissa ajamaan jos se on mukavaa, jollekin toiselle se voi oikeasti olla rasittavaa.
Mua ärsyttää itseäni joutua käymään sukulaislapsen kakkukahveilla juuri vastaavan ajomatkan päässä. 4h autossa ja jokunen tunti hirveän hösellyksen keskellä niin ettei siinä tohinassa mitään järkevää niiden sokerihepuleissa olevien lasten kanssa voi edes itse puuhata. Lapsi ei muista kuitenkaan ketä minäkin päivänä on hänen 1-5v synttäreillä ollut...
Mieluummin menisin kaupunkiin yöksi (vaikka hotelliin) ja viettäisin lasten kanssa rauhassa aikaa tai veisin ne johonkin hoploppiin tms. Mutta vanhemmat on päättänyt näille kakkukahveille ajeluttaa koko suvun kerralla pariksi tunniksi pönöttämään joka lapsen juhliin vielä erikseen. Huom. koko muu suku asuu vielä samassa kaupungissa jolloin juhlia voitaisiin vaikka isovanhempien luona suvun kesken.
Ei mun kyllä tekis mieli nukkua jonkun avioparin sängyssä ja miettiä, miten ne normaalisti likaa sen saastaiseksi panemalla siinä :D Heille ei likaista, meille muille ajatuskin heidän seksitouhuistaan on ällö :) Tai päästää muita meidän vuoteeseen tällaista miettimään :D
Vierailija kirjoitti:
Ei mun kyllä tekis mieli nukkua jonkun avioparin sängyssä ja miettiä, miten ne normaalisti likaa sen saastaiseksi panemalla siinä :D Heille ei likaista, meille muille ajatuskin heidän seksitouhuistaan on ällö :) Tai päästää muita meidän vuoteeseen tällaista miettimään :D
Pystytkö nukkumaan hotellissa vai saatko aina aivan uuden sängyn ja patjan? Lomallahan sitä kuitenkin sekstaillaan siellä hotellissakin, eikös? Vai pystytkö ollenkaan, kun mietit mitkä ihramahat ovat siinä äheltäneet :D
On kyllä tosi hyvä jos saa tässä vaiheessa tietää, ettei lapsen synttärit niin kovasti kiinnosta isovanhempia. Osaa olla sitten itsekin ottamatta paineita siitä, saako lapsi varmasti luotua hyvän suhteen isovanhempiinsa. Jos ei isovanhempia kiinnosta niin hyvä tietää se ennen kuin lapsi ehtii asiasta pahemmin kärsimään.