Lue keskustelun säännöt.
Halusin lapsen, -nyt tuntuu etten löydä voimaa sen pitämiseen
07.01.2017 |
Käännyn tänne ihmisten viisauden ja elämänkokemuksen toivossa.
Olemme olleet kumppanini kanssa 7 vuotta yhdessä. Molemmat käydään töissä ja oma talo ollut pitkään kiikarissa. Aloimme yrittää lasta, joka ei helpolla tullutkaan. Molemmat epäilimme, että jotain vikaa on.
Sitten lopulta, -positiivinen raskaustesti! Oi onnea ja autuutta. Etenkin mies liikuttui kyyneliin.
Mutta kolmantena päivänä uutisesta, mies murtui. Kertoi ettei tiedä mitä haluaa. On vääristä syistä kanssani parisuhteessa ja ei enää rakasta. Luuli, että lapsen tekeminen korjaisi asian. Päätti puhua nyt tai vaieta iäksi. Puhui ja toivoo keskeytystä ja eroa.
Minulle tämä on kuin paha painajainen. Olen elänyt onnellisessa suhteessa ja pääsin pilviin asti, mistä tipuin ryminällä. Taistelin vastaan, että aion pitää tämän lapsen, se on ollut niin toivottu ja harkittu. Mies kuitenkin painostaa aborttiin, sillä hän ei halua lasta, jonka isänä ei voi olla täysipäiväisesti.
Minulla on tukiverkosto ja tiedän että pärjäisin. Kuitenkin erokivut uuvuttaa ja masentaa ja en tiedä miten selviän raskaudesta tai synnytyksestä ilman kumppanin tukea. Pelkään myös, että abortti olisi elämäni suurin virhe. Olen myös aina halunnut tarjota omalle lapselleni äidin ja isän. Yhdessä keskellä arkea. Onko kellään mitään viisasta tai rohkaisevaa sanottavaa?
Kommentit (37)
www.ituprojekti.net. Ituprojekti tukee myös sinun tilanteessasi vaikkei yllätysraskaudesta olekaan kyse, suosittelen lämpimästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellinen ukko sulla, mutta ei varmasti ainoa tässä maassa. Ei ilmeisesti uskonut sun tulevan raskaaksi seitsemän vuoden jälkeen ja veteli paljaalla vaikka ei lasta halunnut. Pärjäät varmasti hyvin lapsen kanssa yksin ja anna miehen mennä! Löydät uuden kumppanin aikanaan.
Veikkaan että mies on pettänyt ja sillä on toinen
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen ukko sulla, mutta ei varmasti ainoa tässä maassa. Ei ilmeisesti uskonut sun tulevan raskaaksi seitsemän vuoden jälkeen ja veteli paljaalla vaikka ei lasta halunnut. Pärjäät varmasti hyvin lapsen kanssa yksin ja anna miehen mennä! Löydät uuden kumppanin aikanaan.
En ymmärrä tällaisia kommentteja? Et sinä voi tietää saako ap uutta kumppania tai pärjääkö hän hyvin. Vain ap itse voi tietää sen. Kumppani voi olla vaikea löytää, suurin osa ihmisistä ei yksinkertaisesti halua kasvattaa toisen lasta. Riippuu ihan ap:stä itsestään haittaako se vai ei.
Mulla oli aikalailla samanlainen tilanne, pitkä parisuhde takana ja tulevaisuutta suunnitellessa. Lasta ei varsinaisesti yritetty, mutta sovittiin että tulkoon jos on tullakseen. Noh, kestihän siinä useampi vuosi ennen kun se positiivinen raskaustesti osui kohdalle, vitsailtiin kans että onkohan meillä rahkeet lapsentekoon jotenkin vialliset sun muuta. Raskaustestin tuloksen kuultuaan siinä silmänräpäyksessä mies muutti mielensä ja myönsi miettineensä eroa jo "jonkin aikaa". Lähti seuraavana päivänä positiivisesta testistä, soitteli perään ja kävi oven takana painostamassa aborttiin ja ei tosiaan halunnut olla missään tekemisissä lapsen kanssa jos sen synnytän. Päätin pitää lapsen.
Oon kans aina ollut sitä mieltä, että jos lapsen joskus hankin niin tulee olla ehjä perhe ympärillä ja asiat kaikinpuolin kunnossa. Noh, nyt tilanne on se että miehestä ei tosiaan ole kuulunut mitään alkuraskauden jälkeen, ja minä istuskelen täällä parikuukautinen vauva kainalossa. En vaihtais paikkaa kenenkään kanssa mistään hinnasta, vaikka välillä rankkaa onkin hoitaa kaikki yksinään.
Kyllä sä pärjäät, mitä ikinä päätätkin. Tekstin perusteella sanoisin mielipiteeni, että pitäisit lapsen. Onhan se raskausaika ja sen jälkeinen aika raskasta, itsekin jouduin esimerkiksi makaamaan puolet ajasta saikulla koska lapsi meinasi syntyä ennenaikaisesti, alkavaa raskausmyrkytystä, koko raskauden pahoinvointi, epäiltiin että lapsella ei ole kaikki kunnossa ja siitä johtuva tiheä seuranta, ylipäätänsä se että ei ole ketään kenen kanssa jakaa tuo aika.. Selvisin kaikesta huolimatta. Niin, ja tuollaista miestä et tarvitse elämääsi. Itse en enää voisi edes kuvitella, että jakaisin nykyisen arkeni tämän lapsen isän kanssa lasta yhdessä kasvattaen. Ihmettelen myös, miksi tilanteeni herättää muissa ihan silminnähden sääliä. Koska ei oikeasti voisi paremmin mennä, ei se yksinhuoltajuus todellakaan ole mikään surullinen asia (mielestäni!)
Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet vuosia haaveillut lapsesta ja sitä on yritetty jo pitkään, olisi hulluutta tehdä abortti! Pidä toivomasi lapsi, pärjäät varmasti. Kerää ympärillesi muita rakkaita ihmisiä, saat apua. Yksinkin selviät.
Tunnen sympatiaa miehiä kohtaan, jotka on vastentahtoisesti "huijattu isäksi". Nyt ei kuitenkaan ole siitä kyse, päinvastoin. Mies toimi todella epäkypsästi ja pelkurimaisesti salaamalla todelliset ajatuksensa ja tunteensa sinulta ja aiheuttamalla tämän tilanteen. Aikaisempi käytös kuitenkin kalpenee sen täydellisen itsekkyyden rinnalla, mitä hän nyt tekee – yrittää korjata aiemman virheensä painostamalla sinua aborttiin. Hän haluaa siirtyä eteenpäin vailla painolastia ja velvollisuuksia. Ehtiihän hän myöhemminkin.
Uskon, että on valtava järkytys huomata, että rakastama ihminen ei olekaan se miksi häntä on luullut. Nyt sinun täytyy olla tuplasti vahvempi. Tuskin voit kunnioittaa häntä enää koskaan.
Sinulle tämä voi olla ainoa mahdollisuus saada lapsi. Mies voi osallistua tai olla osallistumatta lapsen elämään.
Kyllä sinä pärjäät. Jätä mies omaan arvoonsa, on häkeltynyt, ehkä tasoittuu ehkä ei - nyt on tärkeämpääkin, sinä olet raskaana, sinä saat lapsen. Se voi olla viimeinen mahdollisuus jos yrityksiä jo on takana. Keskity itseesi ja hyvinvointiisi. Kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti pärjäät yksinkin ja jos sulla on tukiverkostoakin! :) ja mies voi ihan hyvin vielä muuttaa mielensä, kun näkee tulevan vauvan! Jaja varmasti saat synnytykseen jonkun mukaan!
Älä tee aborttia, itse en pääse ikinä yli abortistani, itken asiaa tai suren melkein joka päivä. :( mutta päätös on sun!
Miestä voit katua. Lasta et ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä teet, niinkuin sinä haluat! Sinun lapsi, sinun ruumis. Jos lapsen haluat, sen myös pidät. Saatat katua koko loppu ikäsi, jos nyt teet päätöksen sen pohjalta, mitä joku muu haluaa! Ja se sattuu... kauan!
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, mutta mies ei erota halunnut. Hän ei halunnut lasta, hänen äitinsä ei halunnut tulla mummoksi ja hänen isäpuolens piti typeränä, jos lapsen synnyttäisin. Oma äitini taas oli päinvastainen. Intoili jo mummoksi tulemisesta. Kuuntelin silti miestäni ja hänen toivettaan. Tein abortin ja se tuntui vielä silloin ihan ok:lta, vaikka koinkin olevani valmis äidiksi. Sitten iski todellisuus, myöhäistä. Vuosia vuodatin kyyneleitä mitä menin tekemään. Laskin kuinka vanha lapseni nyt olisi. Miltä hän näyttäisi ja mitä menetin kun en päättänytkään olla äiti. Syytin ja tunsin osittain vihaa miestäni sekä hänen vanhempiaan kohtaan. Lopulta tuli ero.
Aloitin uuden parisuhteen, edelleen kaivaten sitä, minkä menetin. Se päättyi vasta, kun tulin jälleen raskaaksi. Edelleen kadun, mutta nyt minulla on kaksi pienokaista jota hoitaa ja rakastaa. Raskaaksi uudelleen tuleminen ei ollut helppoa, siihen meni n. 10 vuotta.
Ihmiset on toki erilaisia ja kokevat asiat erilailla. Mutta toivon, että teet niinkuin SINÄ haluat ja kuuntelet itseäsi etkä muita.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi vaikuttaa kylmältä, mutta tee ihmeessä abortti, jos vähänkin arveluttaa. Ja jos et tule enää raskaaksi niin sitten et. Ei kaikkien tarvitse lisääntyä, ja elämään löytyy muutakin, monista paljon arvokkaampaakin, sisältöä. Meitä on niin kovasti liikaa tällä planeetalla, että lisääntymättömät ovat sankareita. Yhtään uutta masentunutta yh-mutsia tai -faijaa ei pitäisi tulla. Tsemppiä kuitenkin mitä teetkin.
Ehei, et sä kylmältä vaikuta vaan täysin imbesilliltä. Ootko kenties abortoinu joskus lapsen jota et ole koskaan katunut hetkeäkään? Tai ehkäpä kukaan ei ole koskaan sua rakastanut? Kerro vaan, mua kiinnostaa miten ihmisestä voi muovautua tuollainen. Narsisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on väärin, että mies voi muuttaa mieltänsä kosla tahansa. Ok, hän kertoi nyt että haluaa abortin - hänellä pitäisi olla siihen 'paperioikeus' jonka jälkeen hän olisi täysin out lapsen kuvioista ILMAN automaattista mahdollisuutta ihan koska vaan tehdä tuon yh-äidin elämästä helvettiä vaatimalla saada osallistua lapsen elämääs isänä kun äiti ensin on jaksanut kasvattaa lapsen yksin vaikkapa kouluikäiseksi..tällainen 'paperiabortti' olisi win-win - äiti saisi rauhassa rakentaa omaa ja lapsen elämäänsä ja mies joka vaikka tulisi jollain lailla 'huijattua' isäksi saisi myös tavallaan sanoa tahtonsa omasta lisääntymisestään.
Ei mulla muuta kuin tsemppiä aplle, koota tehdä oikea päätös - kumpi se sitten onkaan.
Kiitos kaikille vastauksista. Saan niistä paljon voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi vaikuttaa kylmältä, mutta tee ihmeessä abortti, jos vähänkin arveluttaa. Ja jos et tule enää raskaaksi niin sitten et. Ei kaikkien tarvitse lisääntyä, ja elämään löytyy muutakin, monista paljon arvokkaampaakin, sisältöä. Meitä on niin kovasti liikaa tällä planeetalla, että lisääntymättömät ovat sankareita. Yhtään uutta masentunutta yh-mutsia tai -faijaa ei pitäisi tulla. Tsemppiä kuitenkin mitä teetkin.
Ehei, et sä kylmältä vaikuta vaan täysin imbesilliltä. Ootko kenties abortoinu joskus lapsen jota et ole koskaan katunut hetkeäkään? Tai ehkäpä kukaan ei ole koskaan sua rakastanut? Kerro vaan, mua kiinnostaa miten ihmisestä voi muovautua tuollainen. Narsisti?
Mee nyt tavaan vielä se narsistin kuvaus.
Heidi Maria kirjoitti:
Kyllä lapsen kanssa pärjää yksinkin. Mulla on kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta, jossa päätin pitää lapsen. Koin raskausajan ja synnytyksen yksin, eikä biologinen isä edes halunnut tavata vastasyntynyttä lastaan. Nyt lapsi on jo koululainen. Hyvin olemme pärjänneet.
Oliko sinulla tukiverkkoa vai hoiditko kaiken yksin?
Yritä ymmärtää sekä itseäsi että miestäsi. Vaikka tuntuuu väsyttävältä vaivata nyt mieltään kaikenlaisilla ja raskaillakin ajatuksialla ja punnita mahdollisuuksia, silläkin polulla on tehtävänsä: varmistaa ja vahvistaa omaa päätöstä. Näyttää siltä, että haluat pitää lapsen. Nyt siis kuljet sitä polkua. Et ole ainoa yh-äiti ja aivan varmasti tulet löytämään tietoa, tukea ja apua. Suunnittele ajoissa tukiverkosto yms. Älä myöskään sulje oviasi lapsen isältä. Mieli on sellainen asia, että se muuttuu koko ajan. Miehesi saattaa tuntea pakoakauhua tulevan asian edessä. Moni tuntee näin. Mutta mielikin voi muuttua.
Tärkeintä on kuitenkin nyt tämä kolmas osapuoli eli tuleva vauva. Elä mahdollisimman hyvin tämä päivä, se on varmin tae huomiselle. Voimia sinulle, ole avoin ja rauhallinen asioiden edessaä, niillä kun on tapana kyllä järjestyä.
No jos raskaaksi tuleminen oli noin vaikeaa, niin abortin jälkeen ei varmasti enää ikinä tule raskaaksi vaikka haluaisi. Ja sitäpaitsi jokaisella uudella alulla on oikeus elämään. Sallin kyllä abortin, jos nainen on esim. raiskattu tai vahingossa tullut raskaaksi eikä lapsi mitenkään sovi elämään (esim. taloudelliset esteet), mutta tällaisessa tilanteessa jossa lasta on varta vasten yritetty ja sitten mies yhtäkkiä päättääkin raskauden alettua että "emmä haluukaan", niin raskauden keskeytys olisi todella irvokasta. Mies on varsinainen itsekäs paska kusipää. Ei sellainen ihminen ansaitse mitään myötätuntoa. Ja mies voi ihan hyvin jättäytyä lapsen elämästä kokonaan pois; ei se miehen elämä siitä mihinkään "sotkeudu".