Löin vauvaani, itku ei lopu
Tein virheen, myönnettäköön. Löin omaa vauvaani avokämmenellä poskelle. Hän ei lopeta itkua, mitä teen? En voi edes elää itseni kanssa enää.
Kommentit (168)
Miksi pitäisi lopettaa? Hänen elämänsä tuki ja turva on pahoinpidellyt häntä
Oikeesti? Taidat olla aika väsynyt ja keinoton? Ota olosi puheeksi neuvolassa ettei tapahtu uudestaan. Raja on jo ylitetty, seuraava kertaa odottaa nurkan takana.
Onko sinulla tukiverkkoa? Tarvitset apua arkeen, jos olet noin loppu. Teit virheen ja kadut, se on hyvä. Nyt kuitenkin yhteyttä niin pian kuin mahdollista neuvolaan tai hätätapauksessa ihan kunnan sosiaalipäivystykseen, että jonkun on tultava nyt heti, koska voimasi eivät riitä.
Riippuu miten kova mätkäytys oli mut todennäköisesti vaan ihoon/poskeen sattuu&kirveelee. Ei vauva osaa kipua muuten ilmaista.. mutta tuskin sen vakavemmasta on, mutta riippuu lyönnin voimakuudesta.
Älä viitsi. Paska olet, löit tai et.
Soita joku läheinen sun ja vauvan luokse? Soita sosiaali ja kriisipäivystykseen ja kerroit mitä tapahtui! Sitä kautta mahdollisuus saada tukea ja apua arkeen. Pienellä kynnyksellä myös vauvan kanssa lääkäriin!
Lyöntini ei ollut kova, mutta kuitenkin niin kova, että vauvani poski alkoi punoittamaan.. Kyllä, olen ihan loppu, vasta vähä aikaa sitten erosin miehestäni.. Töissä menee huonosti, kavereitakaan ei ole..
Jos soitan jonnekkin ja pyydän apua, vievätkö pienokaiseni pois? Sitä en missään nimessä halua!!
-ap
Kolmoselle ja neloselle tiedoksi, että tuo syyllistäminen (en hyväksy ap:n tekoa) ei nyt auta. Äidit eivät vähemmästäkään uskalla enää paljastaa jaksamattomuuttaan ja uupumustaan, kun saa heti arvosteluryöpyn niskaansa. Ei uskalleta sanoa edes neuvolassa, koska ainoa apu on lastensuojelu. Lastensuojelun asiakkuus (vaikka kyse olisi vain avusta tms) taas on heti huutomerkki papereissa, vaikka perhe olisi aivan hyvä.
Ennen vanhaan oli ohje, että huutakoon vauva kehdossaan yksin makkarissa, keuhkot vaan vahvistuu. En hyväksy sitäkään, mutta koska vauva tarvitsee aikuisen lohduttamaan, apua pitäisi järjestää. Kukaan ei jaksa ilman apukäsiä, jos vauva huutaa suurimman osan vuorokaudesta nukahtaen 10min pätkiksi, kun ei sitä aina tahdo jaksaa yksin, vaikka vauva olisi suhteellisen hiljainenkin. Silloin ihminen voi toimia harkitsemattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Lyöntini ei ollut kova, mutta kuitenkin niin kova, että vauvani poski alkoi punoittamaan.. Kyllä, olen ihan loppu, vasta vähä aikaa sitten erosin miehestäni.. Töissä menee huonosti, kavereitakaan ei ole..
Jos soitan jonnekkin ja pyydän apua, vievätkö pienokaiseni pois? Sitä en missään nimessä halua!!
-ap
Anna lapsi isälleen hetkeksi vaikka olet eronnut on hänen otettava lapsi.
Hyi mikä äiti. Ei ole normaalia hakata vauvaa. Ei se itke ilkeyttään. Vaan ei osaa muuten kommunikoida. Sinulta sais ottaa vauva pois kun alat hakkaamaan häntä.
Sinuna soittaisin hätäkeskukseen heti paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Lyöntini ei ollut kova, mutta kuitenkin niin kova, että vauvani poski alkoi punoittamaan.. Kyllä, olen ihan loppu, vasta vähä aikaa sitten erosin miehestäni.. Töissä menee huonosti, kavereitakaan ei ole..
Jos soitan jonnekkin ja pyydän apua, vievätkö pienokaiseni pois? Sitä en missään nimessä halua!!
-ap
Minkäikäinen sun vauva siis on jos oot jo töissä?
Toivottavasti on pelkkä provo, tai en tiedä onko sekään mitenkään hyvä asia, koska tämmöiset asiat ei ole leikin asia.
Ylitit tietyn rajan ja se kertoo jo siitä, ettei sulla voimavarat tai jaksaminen mitenkään riitä kriittisissä tilanteissa, joita lapsen kanssa eittämättä tulee välillä eteen. Tuo on jo melkoinen hätähuuto suoraan sanottuna, lapseen ei kuulu koskea millään lasta satuttavalla tavalla, ei vaikka kuinka menisi hermot. Aikuisen kuuluu pysyä rauhallisena ja hillitä itsensä, oli tilanne mikä hyvänsä ja olla se turvallinen hahmo omalle lapselleen. Suosittelen sinua lämpimästi hakemaan apua jaksamisesi tueksi, ennen kuin käy huonommin. Yksi kerta ei sinusta tietenkään hirviötä tee, mutta sen tulisi vähintäänkin herättää hakemaan ulkopuolista apua.
Vierailija kirjoitti:
Lyöntini ei ollut kova, mutta kuitenkin niin kova, että vauvani poski alkoi punoittamaan.. Kyllä, olen ihan loppu, vasta vähä aikaa sitten erosin miehestäni.. Töissä menee huonosti, kavereitakaan ei ole..
Jos soitan jonnekkin ja pyydän apua, vievätkö pienokaiseni pois? Sitä en missään nimessä halua!!
-ap
Soita ja sano, että tarvitset apua nyt heti. Joko sinulle tulee joku kotiin, tai sitten he kyllä saattavat ehdottaa, jos ottaisivat vauvasi hetkeksi (esim päivä/ kaksi) huostaansa (kysymys ei ole pakkohuostaanotsta vaan tukitoimenpiteestä), koska olet akuutin levon tarpeessa. Sitten saat nukkua ja levähtää henkisesti, vauvasi voi siellä hyvin ja sitä kautta saat myös apua kotiin. On tuhansia aivan poikki olevia äitejä, eikä se ole mitään uutta. On tiedostavan ja vastuullisen vanhemman merkki sanoa, että nyt tarvitsen apua, tulkaa. Ei myöskään ole mitään väärää ottaa apua vastaan.
Ap elä lue enempää palstaa. Täällä ollaan armottomia. Et takuulla ole ainoa jolle noin on käynyt.
Tk ja psykiatrinen sairaanhoitaja niin voit avautua.
Selvästi kadut niin se on hyvä merkki. Jos et katuisi niin olisit todella sekaisin.
Mutta en tiedä uskallanko soittaa kenellekkään, koska en halua että minun pikkuinen otetaan minulta pois! :( Pelkään kuitenkin, että satutan häntä uudestaan, koska hän ei vaan osaa olla hiljaa!!! Olen ihan loppu hänen turhanpäiväiseen parkumiseen!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyöntini ei ollut kova, mutta kuitenkin niin kova, että vauvani poski alkoi punoittamaan.. Kyllä, olen ihan loppu, vasta vähä aikaa sitten erosin miehestäni.. Töissä menee huonosti, kavereitakaan ei ole..
Jos soitan jonnekkin ja pyydän apua, vievätkö pienokaiseni pois? Sitä en missään nimessä halua!!
-ap
Soita ja sano, että tarvitset apua nyt heti. Joko sinulle tulee joku kotiin, tai sitten he kyllä saattavat ehdottaa, jos ottaisivat vauvasi hetkeksi (esim päivä/ kaksi) huostaansa (kysymys ei ole pakkohuostaanotsta vaan tukitoimenpiteestä), koska olet akuutin levon tarpeessa. Sitten saat nukkua ja levähtää henkisesti, vauvasi voi siellä hyvin ja sitä kautta saat myös apua kotiin. On tuhansia aivan poikki olevia äitejä, eikä se ole mitään uutta. On tiedostavan ja vastuullisen vanhemman merkki sanoa, että nyt tarvitsen apua, tulkaa. Ei myöskään ole mitään väärää ottaa apua vastaan.
Toimiiko noin oikeasti?
tiedän, että jos vanhemmat ovat räkäposkella kännissä, niin saavat viikonloppu "vauvavapaan" helpostikin.
Sattuuhan noita. Elä ota tavaksi. Katumus on hyvä merkki.