Löin vauvaani, itku ei lopu

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä sanoa, että en olisi uskonut että trollit iskevät ketjuuni esittämään ap:ta ELI MINUA!

Tilanne päivitys: Vauvani lähti sosiaaliviranomaisten mukaan, minulla arviointi mielenterveyspäivystykseen huomenna.

-OIKEA AP.

Tsemppiä! Tuo on jo paljon, kun itse tiedostat tilanteen vakavuuden ja osasit hakea apua. Hyvä.

Kovasti tsemppiä ap sinulle. Tiedän kyllä, että on yhtä helvettiä kun vauva vain huutaa ja huutaa (meillä oli koliikkia) eikä mikään auta, mihinkään ei pääse pakoon.

Nyt saat levätä ainakin yhden yön. Syöt hyvin ja menet nukkumaan, huomenna kaikki näyttää jo paremmalta. Ja jään seuraamaan ketjua jos ap tulee vielä myöhemmin päivittämään tilannetta.

Oivoi :( jos asut tampereella niin olisit voinu tuoda mulle vauvan. Tsemppiä ja peltorit on muute hyvä keksintö, kuulee huudon, mutta se pahin piikki lähtee siitä kumminkin pois.

Kyllä olin itsekin poikki vauva-aikana ja sanoin tästä neuvolassa. Sain keskusteluapua ja kuljin esikkokerhossa. Kertaakaan millään sossuilla uhkailtu eikä tehty lasuja.

Hae ap apua. Seuraavasta kerrasta muuten luemme iltapäivälehdestä.

Huh jos totta. Jos sossut vie vauvan voi olla ettei saa takaisin koskaan

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tee itsestäsi välittömästi lastensuojeluilmoitus, saat sitä kautta apua ja tukea arkeesi.

Vaikka lienee provo.

Vierailija kirjoitti:

Huh jos totta. Jos sossut vie vauvan voi olla ettei saa takaisin koskaan

Höpö höpö.

On hyvin epätodennäköistä ettei saisi. Kaikenmaailman narkkarit ja muutkin saa lapsensa takaisin (vaikka olisi parempi ettei saisi), heitä vain yritetään auttaa vanhemmuudessa.

Mitä XD

0/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuolla toisessa ketjussa lähes koko av ollut yksimielinen siitä että kivun aiheuttaminen vain kasvattaa lasta. Kannattaahan se kasvatus aloittaa ajoissa, pienestä pitäen niin ei lapsesta pääse tulemaan hulttio.

Se että antaa luunapin tai kevyesti tukistaa 4 vuotiasta on eri asian kuin vauvan läiminen poskille. Vauva ei vielä tajua tuon ikäisenä mitään rangaistuksia. 4 vuotiaalle luunappi tai tukistus ei aiheuta mitään vaaraa tai pysyvää haittaa, mutta vauvan läimiminen voi sitten jo oikeasti olla kohtalokasta.  Jos se yli 3 vuotiaan kevyt tukistaminen nyt olisi niin kohtalokasta niin ei varmaankaan olisi minunkaan ikäpolvestani moni tenava elossa tai yhteiskunnan toiminnassa mukana.

Tapauksissa puhutaan täysin eri tilanteista, mutta sulle se on tosiaan varmaan  vaikeaa tajuta.

Kyllä se aika kohtalokasta on ollut se meidän sukupolven kasvatus. Itse olen traumani puinut, mutta onhan se kylmäävää kun tietää tosi moni muu elää siinä ajatuksessa että toisen - vieläpä puolustuskyvyttömän - satuttaminen oman tahdon läpiviemiseksi on normaalia.

No huh huh, en tiedä millaisesta WT-perheestä olet. Tuntemillani ihmisillä ei ole tullut lapsuuden tukistuksista mitään traumoja. Omia ongelmiasi sekä ongelmaista perhettäsi projisoit täällä muihin. Jos perhe on muuten rakastava ja asiat hyvin niin satunnaisesta tukistuksesta silloin kun lapsi käyttäytyy erittäin huonosti ei ole mitään pysyvää harmia.

Mistä h*lvetistä sinä heidän traumoistaan mitään tiedät? Eihän ihmiset usein tunnista itsessäänkään traumoja, vaan se ohjaa heidän käyttäytymistään väärällä tavalla.

Ja väkivallan kohteet (kun tekijänä on läheinen) usein haluavat löytää selityksen, oikeutuksen, syyn ja saattavat syyttää itseään syyttä suotta; se nimenomaan on osa traumaa.

Omasta mielestäsi siis oma mielipiteesi kumoaa kaikki lukuisat tieteelliset tutkimukset? Ihan vain, koska sinä olet sitä mieltä ja osaat myös tulkita tuttaviesi henkiset ominaisuudet tuosta noin vain? Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuolla toisessa ketjussa lähes koko av ollut yksimielinen siitä että kivun aiheuttaminen vain kasvattaa lasta. Kannattaahan se kasvatus aloittaa ajoissa, pienestä pitäen niin ei lapsesta pääse tulemaan hulttio.

Se että antaa luunapin tai kevyesti tukistaa 4 vuotiasta on eri asian kuin vauvan läiminen poskille. Vauva ei vielä tajua tuon ikäisenä mitään rangaistuksia. 4 vuotiaalle luunappi tai tukistus ei aiheuta mitään vaaraa tai pysyvää haittaa, mutta vauvan läimiminen voi sitten jo oikeasti olla kohtalokasta.  Jos se yli 3 vuotiaan kevyt tukistaminen nyt olisi niin kohtalokasta niin ei varmaankaan olisi minunkaan ikäpolvestani moni tenava elossa tai yhteiskunnan toiminnassa mukana.

Tapauksissa puhutaan täysin eri tilanteista, mutta sulle se on tosiaan varmaan  vaikeaa tajuta.

Elossa ovat varmasti, yhteiskuntakelpoisia myös, mutta turha väittää etteikö läheisen tekemä tekemä väkivalta vaikuttaisi mihinkään.

Mutta sinunlaistesi kanssa on turha yrittää kovin hedelmällistä keskustelua saada aikaan, kun käytät esimerkkinä jotain "yhteiskunnan toimissa mukana olemista", se kun ei kerro ihmisestä oikeastaan yhtään mitään (paitsi sen, että on yhteiskunnan toimissa mukana...).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuolla toisessa ketjussa lähes koko av ollut yksimielinen siitä että kivun aiheuttaminen vain kasvattaa lasta. Kannattaahan se kasvatus aloittaa ajoissa, pienestä pitäen niin ei lapsesta pääse tulemaan hulttio.

Se että antaa luunapin tai kevyesti tukistaa 4 vuotiasta on eri asian kuin vauvan läiminen poskille. Vauva ei vielä tajua tuon ikäisenä mitään rangaistuksia. 4 vuotiaalle luunappi tai tukistus ei aiheuta mitään vaaraa tai pysyvää haittaa, mutta vauvan läimiminen voi sitten jo oikeasti olla kohtalokasta.  Jos se yli 3 vuotiaan kevyt tukistaminen nyt olisi niin kohtalokasta niin ei varmaankaan olisi minunkaan ikäpolvestani moni tenava elossa tai yhteiskunnan toiminnassa mukana.

Tapauksissa puhutaan täysin eri tilanteista, mutta sulle se on tosiaan varmaan  vaikeaa tajuta.

Kyllä se aika kohtalokasta on ollut se meidän sukupolven kasvatus. Itse olen traumani puinut, mutta onhan se kylmäävää kun tietää tosi moni muu elää siinä ajatuksessa että toisen - vieläpä puolustuskyvyttömän - satuttaminen oman tahdon läpiviemiseksi on normaalia.

No huh huh, en tiedä millaisesta WT-perheestä olet. Tuntemillani ihmisillä ei ole tullut lapsuuden tukistuksista mitään traumoja. Omia ongelmiasi sekä ongelmaista perhettäsi projisoit täällä muihin. Jos perhe on muuten rakastava ja asiat hyvin niin satunnaisesta tukistuksesta silloin kun lapsi käyttäytyy erittäin huonosti ei ole mitään pysyvää harmia.

Tunnet ainakin yhden traumatisoituneen - itsesi. Vain traumatisoitunut ihminen puolustelee toisen satuttamista. Siinä näet miten pysyvää se harmi on, se kestää jopa sukupolvien yli. 

Ole

Vierailija kirjoitti:

Soitin sosiaalipäivystykseen ja kerroin kaiken, he ovat tulossa kotiini.. Voi olla, että joudun sanomaan hyvästit rakkaalle pienokaiselleni.. :( Saa nähdä miten käy, ilmoitan sitten tänne, jos edes ketään kiinnostaa tämmöisen sairaan ihmisen kuulumiset..

-ap[/quote

Olen todella iloinen sinun puolestasi, kun sinulla oli voimia soittaa apua. Olet vastuullinen äiti. Hyvä sinä.

Lapsesi viedään joko sairaalaan hoitoon tai sijaisperheeseen. Siellä lapsellasi on hyvä olla ja nyt sinä saat tarvitsemaasi lepoa, jota tulet tarvitsemaan myöhemmin, kun lapsi kotoutetaan, kun saat riittävästi voimia.

Olen itsekin hoitanut sijaisvanhempana hetken aikaa vauvaa kun äiti oli loppu ja viranomaiset toivat meille pikkuvieraan. Lapsella on oikeus vanhempiinsa ja sinulla äitiyteen, jota sijaisperhe yhdessä viranomaisten kanssa tukee ja auttaa sinua äitiydessä ja lastenhoidossa ja on turhaa puhua, hyvästien jättämistä lapselle, sillä saat olla lapsesi elämässä ja hän tarvitsee edelleen sinua.

Kovasti voimia sinulle.

Ottakaa ip talteen ja ls- ilmoitus sinut löydetään ja saat \ saatte apua

Kannattaa tehdä apstä la ilmoius, ip talteen. Ylläpito huom! Voi olla, ette ap ole oikeasti soittanut mihkään päivystykseen, hämää, ettei ilmoitusta tehtäisi tätä kautta.

SURULLISTA. Kun meidän vauva oli pieni ja huusi tuntikausia, menin hetkeksi vessaan ja kastelin kasvojani jääkylmällä vedellä. Joskus, kun järki lähti kokonaan, löin itseäni kasvoihin, jotta rauhoittuisin ja saisin purettua sitä raivontunnetta ja väsymystä pois. 

Ikinä ei olisi tullut mieleenkään läimäistä VAUVAA :( Kamalaa.

Älä kuitenkaan jää rypemään syyllisyydessä, vaan lupaa itsellesi, ettet KOSKAAN enää tee mitään tuollaista! Tiedän, että pikkuvauva-aikana voi mielenterveyskin heittää, mutta se pitäisi osata purkaa muutoin...ei koskaan vauvaan.

Ole kiltti, ja hae apua neuvolan kautta. Kerrot, että et enää jaksa päivääkään tms. He hoitavat sinulle vauvanhoitoapua ja sinä voit vaikka nukkua, käydä jossain tai tehdä ihan mitä vain...hengähtää.

Voimia!

Tosi ällö provo.

En usko. Täytyy olla provo. Ihan oikeasti ei kukaan kirjoittelis tommoista tänne ja mitä noist ap kirjoittamist päätellen, nii aika iloista tekstiä... jos olis oikeast lyönyt lastaa nii eipä kirjoittelis iloisee sävyy tai olis vaa sillee et ei täs mitää.

Vauvoja ei saa lyödä. Vauvoja. Ei. Saa. Lyödä.

Voi olla väsynyt ja mitä hyvänsä, mutta se asia pitää takoa omaan kalloonsa kerta kaikkiaan, ettei se pieni ilkeyttään huuda, vaan koska ei vielä osaa muuta. Jos tai kun tulee tilanne, että tekee mieli lyödä, niin käänny 180 astetta kannoillasi ja marssi hetkeksi toiseen huoneeseen, ulos, partsille, nurkan taakse. Vedä syvään henkeä useaan kertaan, laske vähintään kymmeneen, hitaasti ja rauhallisesti. Se palauttaa tasapainosi joksikin aikaa.

Pitemmällä tähtäyksellä, pyydä apua ystävältä, äidiltä, eksältä, keneltä hyvänsä. Koeta järjestää niin, että saat tarpeeksi unta ja omaa aikaa. Opettele sulkemaan korvasi huudolta, käytä kuulosuojaimia, ota arjessa pieniä rauhoittumishetkiä. Opettele sulkemaan mielestäsi negatiiviset asiat ja huomaamaan vain mukavat asiat. Rauhoitu. Usko itseesi. Kun vauva aistii sinusta rauhan, sekin rauhoittuu. Jos se aistii hätäsi, vihasi, neuvottomuutesi, sekin hätääntyy ja reagoi itkemällä. Onnea ja parempaa jatkoa teille.