KERTOKAA hauskoja väärin käsityksiä SINUSTA ! Esim vaikka, että joku on luullut sinun olevasi jtn ihan muuta, mitä todellisuudessa olet. Minä alota...

Olen suomalaisittain ehkä poikkeuksellisen sosiaalinen ja ylipäätään ihmisistä kiinnostunut mies ja jään helposti suustani kiinni ikään ja sukupuoleen katsomatta milloin kenenkin kanssa ja milloin missäkin. Muutamakin mies on joskus kokenut tarpeelliseksi keskustelun lomassa korostaa olevansa itse hetero (kuten minäkin olen) koska luuli että olen pokaamassa häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Minua luultiin poikani tyttöystäväksi. Vein teinin ravintolaan syömään ja kohteliaasti kysyivät pojaltani, että maksatteko yhdessä vai erikseen. Sanoin että "kyllä minä maksan oman ja poikani ruokailun" ja tarjoilija häkeltyi. :D

Eikö tuota sitten voi mielestäsi kysyä muussa tilanteessa kuin siinä, että sinä olisit poikasi tyttöystävä? Lasku se on muissakin tilanteissa maksettava. Olin muutama päivä sitten kahden miespuolisen ystäväni kanssa syömässä ja sielläkin tarjoilija kysyi, että maksetaanko lasku yhdessä vai erikseen. tarjoilija varmaan luuli, että me kolme olemme seurustelusuhteessa keskenään.

Roadwalker kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua luultiin poikani tyttöystäväksi. Vein teinin ravintolaan syömään ja kohteliaasti kysyivät pojaltani, että maksatteko yhdessä vai erikseen. Sanoin että "kyllä minä maksan oman ja poikani ruokailun" ja tarjoilija häkeltyi. :D

Eikö tuota sitten voi mielestäsi kysyä muussa tilanteessa kuin siinä, että sinä olisit poikasi tyttöystävä? Lasku se on muissakin tilanteissa maksettava. Olin muutama päivä sitten kahden miespuolisen ystäväni kanssa syömässä ja sielläkin tarjoilija kysyi, että maksetaanko lasku yhdessä vai erikseen. tarjoilija varmaan luuli, että me kolme olemme seurustelusuhteessa keskenään.

Toki, mutta laskun maksamisesta kysyttiin pojaltani, jolla oli ikää 15 v. ja minä olen nelikymppinen ja lisäksi tarjoilija häkeltyi kun sanoin että mutsi kuittaa kulungit. On lisäksi paljon kokemusta siitä, että minua luullaan huomattavasti nuoremmaksi kuin olen ja aniharva uskoo, että minulla on miltei täysi-ikäinen teini. Jos kerron jollekulle perheestäni, niin alle kouluikäiset lapset ovat ok, mutta teinin mainitseminen saa aikaan kummallisen päästä varpaisiin tsekkaamisen ja keskustelukumppani sanoo "ai mitä, siis minkä ikäinen, siis sulla, siis sun oma, ai niinku minkä ikäinen sä oot". Tältä pohjalta.

Sormuksistani johtuen minua luultiin lesboksi. Olen hetero.

Minua on luultu venäläiseksi sekä vaaralliseksi narkomaaniksi. Venäjällä en ole käynyt koskaan, joskus 90-luvulla poltin muutaman kerran pilveä. En käytä edes alkoa mutta koska yksi ystävistäni sattuu polttelemaan 3-4 krt/kk niin ollaan sitten kaikki pelottavia narkomaaneja.

Ei se oikeastaan hauskaa ole. Inhottavaa että ihmiset joutuvat pelkäämään. Myöhemmin sitten ihmettelevät että onkin ihan rauhallinen ja mukava mies kun vaan tutustuvat.

Minulle tultiin pahoittelemaan, kun vanhempani ovat eronneet. Joku oli nähnyt äitini ilman sormusta töihin mennessään. Äitini on terveydenhoitoalalla eikä hygieniasyistä pidä sormuksia tms. koruja töissä

Itse olen ateisti, taiteellinen ihminen ja varsin suorasanainen. En silti ole töykeä tai hyökkää ketään persoonaa vastaan, viimeiseksi haluan loukata ketään. Asioista sen sijaan voin sanoa vaikka mitä, kritisointi on mielestäni aina tervetullutta. Minulla on lävistyksiä ja musta tukka, kuuntelen metallia jne.

Luokallani ollut lestadiolaistyttö kertoi, että hän pelkäsi minun tuomitsevan hänet uskontonsa vuoksi. Hän oli pitänyt minua kuulemma kiinnostavana persoonana, mutta oli miettinyt, saatanko suorasanaisuuksissani tölväistä jotain tylyä ilkeästi. Ryhmätyön aikana hän oli kuitenkin todennut olevansa väärässä, keskustelimme paljon uskonnoista asiallisesti ja kumpaakaan loukkaamatta, puhuimme omista taustoistamme ja kerroimme hauskoja tarinoita.

Meistä tuli hyvät ystävät, olemme luonteeltamme niin samanlaisia! Samanlainen musta huumorintaju, suorasanaisuus ja kiinnostus esim. Tiettyihin kirjoihin. Oli hauskaa huomata, että ennakkokäsitys ei aina määritä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa vanhemman miehen kanssa - niinpa joskus minulle esim naapurit kertovat etta juttelivat isani kanssa, ovat iloissaan etta huolehdin isastani, nakivat isani kayttavan koiraa ulkona jne.

Toki mieheni on isani ikainen mutta se onkin eri asia. 

M47

Missä maassa asutte? Suomessa kun miehet eivät vielä saa mennä keskenään naimisiin.

Eraassa Euroopan maassa jossa voi virallisesti menna naimisiin. 

Senkin viela mainitsen etta olen minua pidetaan taalla helposti nuorempana kuin olen  joten sekin hamaa paikallisia...

Uudessa harrastusporukassa minua pidettiin bimbona ja yksinkertaisena. Ahdistuin mielikuvasta, koska olin aiemmin pitänyt itseäni keskimääräistä älykkäämpänä. Mielipiteitäni pidettiin höpsöinä ja monesti tuntui siltä että jonkun toisen ihmisen suusta samat mielipiteet olisi otettu tosissaan. Harrastin aktiivisesti samassa seurassa melkein kymmenen vuotta, ja tämä yksinkertaisen ihmisen leima harrastuskavereiden kesken ehti jo vaikuttaa siihen millaisena pidän itseäni. En esimerkiksi tavoitellut ylennystä, jonka olisin varmasti saanut, koska pelkäsin joutuvani naurunalaiseksi.

Pari vuotta sitten rohkaistuin käymään älykkyystestissä ja selvisi, että älykkyysosamääräni ylittää kirkkaasti Mensan rajan. Sen jälkeen tein paljon muutoksia elämääni ja viimeisenä vaihdoin harrastusta. En vieläkään tiedä miksi sain idiootin leiman, mutta enää en antaisi sellaisen määritellä itseäni.

Minua luullaan usein nuoremmaksi. Erään kerran laivalla ollessani pari teini-ikäistä lätkäjengiläistä piiritti ja yritti pokailla. Hetken huijasin niitä ja oikein halusin tietää, että minkälaisia nämä 16-vuotiaat taas olivatkaan. Kysyttiin mistä päin suomea olen ja oonko lukiossa vai amiksessa :D Jossain vaiheessa oli pakko sanoa, että olen 30 v. Eivät uskoneet. Näytin henkkarit niin väittivät loppuun saakka,että ei voi olla mun paperit. Jossain vaiheessa lähdin pois kun ei jaksanut enää sitä inttämistä, ja muutenkin.

olen kalpea, silmänaluseni ovat olleet mustat lapsesta asti ja suonet erottuvat todella hyvin. minua on monta kertaa luultu kipeäksi , narkkariksi tai anorektikoksi (!). etenkään tuota viimeistä en tajua..

nimestäni (Titta) on myös kysytty mistä se on lyhenne. paras oli henkilö joka jankkasi, että minun täytyy olla oikeasti Kristiina :D "ei kenenkään nimi voi olla Titta!" eipä meitä olekkaan suomessa kuin noin  1640...

Menin isäni kanssa sairaalaan geriatrian polille. Isä oli antanut kutsupaperin minulle, koska arveli, että se löytyy käsilaukustani helposti. No ei se niin ollutkaan, jouduin etsimään sitä laukun syövereistä hyvän aikaa, jolloin virkailija sanoi minulle, että voitte yhtä hyvin näyttää kelakorttianne.

Sanoin sitten isälle, että jos näyttäisit kelakortin. Virkailija etsi isän tiedot ja sanoi minulle, että rouva, täällä on näköjään lähiomaisena myös tytär. Vastasin, että niin, se tytär olen minä.

Olin sinä aamuna aika väsynyt ja se ilmeisesti heijastui ulkonäkööni.

Itse olen ikuinen babyface. 

Ikää on 26 vuotta, ja näytän noin kymmenen vuotta nuoremmalta. Asiaa ei auta tietenkään se että pituutta on mahtavat 154cm ja painoa sen verran että jos isompi tuulenpuuska ulkona puhaltaa pelkään lähteväni liitoon.

Töissä asiakkaat ovat luulleet tettiläiseksi, illan viettoon lähdettäessä täytyy aina ottaa ajokortin lisäksi passi koska useamman kuin kerran ovella on käännytetty kun on luultu ajokorttia väärennökseksi, raskaana ollessani mulkoiltiin ja selän takana supistiin kaupungilla jatkuvasti, miehen kanssa ei voida kulkea käsi kädessä kun ei jaksa sitä ainaista mulkoilua tai huutelua jne. 

Näitä riittää. 

Lukion ekalla täysin uusien ihmisten keskellä olin todella hiljainen, en käynyt ruokalassa (sosiaalisen syömisen kammo) ja vietin yleensä välitunnit yksin kuunnellen musiikkia. Yksi ryhmäni tyttö rupesi sitten silloin tällöin kyselemään multa ohimennen kaikenlaisia yleisiä kysymyksiä, kuten "Missä olikaan opon toimisto?" ja "Olitkos sä samassa enkun ryhmässä? Mitä tuli läksyksi?" yms. Alettiin pikkuhiljaa tutustua ja aika nopeasti sitten oltiinkin jo tosi hyviä ystäviä.

Kertoi mulle sitten kerran, että oli luullut mun olevan mahdollinen huumeiden käyttäjä, joka taatusti ainakin viiltelee ja on masentunut.:D (okei, masennus diagnosoitiin mulla kyllä lukioaikana, mutta vasta myöhemmin :P)

Mutta tämä koko lukioajan mulle läheisin ihminen oli kuulemma aluksi vähän jopa pelännyt mua ja kysellyt noita kysymyksiä ottaakseen selvää, vastaanko normaalisti, vai hyökkäänkö päälle.:D

Tälle kyllä naurettiin välillä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Junassa isäpuoleni kanssa ja vanhempi nainen luuli minua isäpuoleni vaimoksi.

Isäpuoleni korjasi tilanteen ja sanoi että ei, hän on tyttäreni. Siihen rouva että vastasi että teissähän on samaa näköäkin.

Ei sitten enää korjattu ...

Mieheni aikuinen tytär on hieman katkera, kun häntä luullaan usein mieheni vaimoksi ja minua heidän tyttärekseen. Olen viisikymppinen siro ja, noh, hyvin säilynyt nainen. 😀

Kolme vuotta vanhempaa veljeäni luultiin isäkseni, ja äitiäni hänen vaimokseen, eli kun oltiin kolmistaan liikkeellä luultiin että siinä on tytär (minä) vanhempiensa kanssa :D Veli otti onneksi huumorilla.

Lesboksi on nuorena aikuisena luultu usein, pitkä sinkkuus, lyhyet hiukset ja mustat vaatteet.

Teini-ikäisenä oli paha kurkkupaise ja poikaystävä tuli mukaan lääkäriin puhumaan mun puolesta. Silloin lääkäri kysyi poikkikselta puhunko suomea. Ruskeat hiukset ja silmät on, mutta en mitenkään ulkomaalaisen näköinen.

minua on luultu usein romaniksi vaikka olen ristiverinen ja sinisilmäinen savolaisnainen. :)

Mua on luultu lukuisia kertoja suomalaisten taholta ulkomaalaiseksi lentokentällä/koneessa ja ihan junassakin (junassa olen lukenut englanninkielistä kirjaa). Hämmennys on suuri, kun vastaan suomeksi kuultuani, että minulle englantia puhuneet ihmiset puhuvat keskenään suomea. Käyn myös yhdessä Etelä-Euroopan maassa työasiossa, ja siellä minua luullaan lähes poikkeuksetta paikalliseksi. Olen ruskeatukkainen mutta vaaleaihoinen ja sinisilmäinen, ihan tavistalliaisen suomalaisen näköinen.  

Opiskelukaveri luuli minun olevan bimbo, koska nauran ja hymyilen paljon. Kun tutustuimme paremmin, ja hänelle ilmeni, että olin varsin terävä keskustelija, hän uskalsi kertoa tämän luulonsa. :D

Vierailija kirjoitti:

Mua luullaan usein venäläis-ruotsalaiseksi, koska etunimeni on venäjällä yleinen naisen etunimi ja sukunimeni ruotsinkielinen. Silti olen ihan supisuomalainen enkä oikeastaan osaa muita kieliä kuin englantia ja kouluruotsia. Joskus tullut hupaisia kohtaamisia uusien ihmisten kanssa, kun ovat aluksi luulleet etten puhu suomea vaan venäjää.

Ihan sama juttu! Vihaan nimeäni ja sukunimeä myös

Vierailija kirjoitti:

Minuakin on luultu tylyksi ja koppavaksi, mutta totuus on että olin vain niin jännittynyt ja peloissani etten pystynyt tervehtimään vaikka olisin halunnutkin. :/

Minulla tämä sama ongelma. Introvertti kun olen. Masentunut olen sen takia enkä voi liikkua missä haluaisin:/

Sosiaalisten tilanteiden pelko, torikammo.....