KERTOKAA hauskoja väärin käsityksiä SINUSTA ! Esim vaikka, että joku on luullut sinun olevasi jtn ihan muuta, mitä todellisuudessa olet. Minä alota...

Työkaveri luuli, että pokaan naimisissa olevia miehiä ja harrastan irtosuhteita.

Elin selibaatissa.

Vierailija kirjoitti:

Rehtori piti minua häirikkönä. Minut ja siskoni otettiin huostaan ja muutimme ensin lastenkotiin ja siitä sijaisperheeseen, minkä johdosta jouduimme myös vaihtamaan koulua kesken vuoden. Ensimmäisenä päivänä uudessa koulussa rehtori piti minulle TODELLA tiukkasanaisen ja uhkailuja sisältävän puheen siitä, miten heidän koulussa ei mitään riehumista, varastelua tai huonoa käytöstä katsella.. Minua pidetään siis erikoisesti silmällä 😮

Olin sellainen oikein stereotyyppinen ujo "kympin tyttö" ja tuosta koulun asenteesta jäi pahempi trauma kuin itse siitä huostaanotosta (mikä johtui vanhempien ongelmista, ei meistä lapsista).

Olen pahoillani, että sinua kohdeltiin noin loukkaavasti.

Tämäkään ei valitettavasti ole aina kovin huvittava asia: minua pidetään jatkuvasti yksinkertaisempana mitä todellisuudessa olen. Se johtuu varmasti siitä, että nauran herkästi, näytän nuoremmalta (vaikka olenkin oikeasti nuori) ja jos kirjoitan jotain sosiaaliseen mediaan, se on jotain viatonta pohdintaa tai iloisia uutisia. Hajamielisyyteni (unohtelu) saa muut myös luulemaan että olisin jotenkin tyhmä. Läheisemmät kaverit eivät näin tietenkään luule, kun heidän kanssaan saa oikeasti keskusteltua asioista.

Todellisuudessa olen korkeakoulussa, luen paljon ja katson televisiosta asiaohjelmia. Minua tympii usein, kun jotkut ihmiset eivät tiedä perusasioita ruuanlaitosta, politiikasta ja muusta, mutta en kiltteyteni vuoksi ala heille valittamaan että voisivat joskus katsoa ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut itsestäni seuraavia luonnehdintoja: olen tyhmä, ruma, laiska, luonnevikainen jne. On aika lyöty olo.

Ilkeät ihmiset kommentoivat inhottavalla ja loukkaavalla tavalla. Toivottvasti tiedät, etteivät kommentit pidä paikkaansa. :) 

Muutin pari vuotta sitten pienelle paikkakunnalle kerrostaloon jossa muut asukkaat tuntevat toisensa suht hyvin / ainakin juttelevat toisilleen enemmän kuin minä heille. Opiskelen etänä ja matkustan usein toisille paikkakunnille kaverien/sukulaisten luokse kylään. Elikkä minulla ei siis yleensä ole mitään tapaa lähteä klo 7 joka aamu pois kotoa ja tästä kyylät ovat päätelleet että olen työtön pulsu joka vaan makaa perseellään päivät pitkät toisten verorahoilla. Kivoja kommentteja tulee edelleenkin "laiskottelustani", vaikka olen vaivautunut selittämään elämäntilanteeni moneen kertaan :)

Että lähden baarista usein ja aina eri miehen matkaan vähän puuhailemaan. En ole _koskaan_ harrastanut yhden illan juttuja, ja sivistyneillä porukkajatkoillakin olen ollut vain pari kertaa.

Ootko kuitenkin vaikka keikkatyössä kaupassa? Mulla on sama juttu. Vaikka on työvaatteet ja kyltti kaulassa niin silti luullaan myyjäksi. Se on koomista ja tätä tapahtuu paljon. Minä myös auttelen jos vaan pystyn ja toistan samaa replaa aina jos en tiedä vaikkapa missä joku tuote sijaitsee.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri luuli, että pokaan naimisissa olevia miehiä ja harrastan irtosuhteita.

Elin selibaatissa.

Sama homma. Mies jätti toisen naisen vuoksi ja naispuoliset kaverit lukitsivat melkein miehensä kotiin kun minä alan vaanimaan. Heti leimattiin lortoksi kun puhuin miehelle. Oikeasti olin selibaatissa kunnes avioero oli virallinen. Enkä tarkoita kun nimi oli ekoissa papereissa vaan vasta puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen harrastin seksiä, koska minä kunnioitin avioliittoa vaikka mies ei.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkään ei valitettavasti ole aina kovin huvittava asia: minua pidetään jatkuvasti yksinkertaisempana mitä todellisuudessa olen. Se johtuu varmasti siitä, että nauran herkästi, näytän nuoremmalta (vaikka olenkin oikeasti nuori) ja jos kirjoitan jotain sosiaaliseen mediaan, se on jotain viatonta pohdintaa tai iloisia uutisia. Hajamielisyyteni (unohtelu) saa muut myös luulemaan että olisin jotenkin tyhmä. Läheisemmät kaverit eivät näin tietenkään luule, kun heidän kanssaan saa oikeasti keskusteltua asioista.

Todellisuudessa olen korkeakoulussa, luen paljon ja katson televisiosta asiaohjelmia. Minua tympii usein, kun jotkut ihmiset eivät tiedä perusasioita ruuanlaitosta, politiikasta ja muusta, mutta en kiltteyteni vuoksi ala heille valittamaan että voisivat joskus katsoa ympärilleen.

Johtuu varmaan sun luonteesta. Sekoitat halveksunnan ja mitätöinnin siihen että sinua luullaan tyhmäksi, mutta ehkä olet, kun et tiedä eroa. Tympii kun ihmiset eivät tiedä peruspsykologiasta mitään niissä korkeakouluissa.

Tulen todella hyvätuloisesta perheestä ja vanhempani avustavat minua paljon nyt kun opiskelen. Yliopistossa taustani tuli kaikille ystävilleni yllätyksenä, koska koulussa olen yleensä leggareissa, isoissa paidoissa ja ilman meikkiä. Kun paras koulukaverini näki asuntoni ja vaatekaappini ensimmäistä kertaa hän kysyi miksi näytän ihan spurgulta luennoilla :D en vain jaksa panostaa sinne, muihin menoihin tykkään kyllä laittautua ja valita kauniit vaatteet :)

mulla on ibs ja turvotus samanlaista,tiedän mistä puhut.

sano utelijoille oikein imelän ystävällisesti että et tiedä laskettua aikaa kun et ole raskaana ja lisää ilmoittavasi ajan julkisesti heti jos se joskus on ajankohtaista.

pitäisi toimia :)

Ihan perusjuttuja. Koska olen nainen, oletetaan että täytän kaikki stereotypioiden kriteerit.

Luulevat että tiedän jonkun tietyn tv-sarjan/tuotemerkin /designtuotteen/jonninjoutavan seiskapäivää-julkkiksen. Valitettavasti en.

En myöskään omista sateenvarjoa, ompelusettiä, tai ole sosiaalisessa mediassa. Koen täysin turhana ja äärettömän tuskallisena sisustamisen, puhelimessa puhumisen ja väkinäisen kaupoilla luuhaamisen.

Elän silti onnellisessa heterosuhteessa, on lapsia, silti meikkaan ja pidän huolta itsestäni, olen jopa ihan pidetty ihminen :D Mutta aika usein ihmisten odotukset ja ennakkoluulot on jotain ihan muuta kuin mitä todellisuudessa olen.

Kyylä on monesti luultu homoksi, hinttariksi, bi seksualistiksi. Tuli sellanen vimma viäläkö joku sanoisi lesboksi niin olisi täysi kymppi. Tytärtäni luullaan aina lesboksityöpaikoilla vaikka hän asuu poikaystävänsä kanssa, eli sekin on melkein tääytetty.

Olen suht pitkä, leveäharteinen ja ylipainoinen ja suupielet roikkuvat alaspäin ihan luonnostaan. Luonteeltani olen rauhallinen ja iloinen, en ole mikään räyhääjä. Monessa työpaikassa joku on työpaikan illanvietossa tullut avautumaan, miten he ovat alussa pelänneet minua, kun olen ollut niin pelottavan näköinen. Yksi näistä sanojista oli minua reilusti isompi kamppalulajien harrastaja.

Miksi tuollaista pitää tulla sanomaan, kun siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään? Viimeksi pari viikkoa sitten luikin marketissa toiseen hyllyväliin piiloon, kun näin yhden entisen työkaverin tulevan vastaan. Enhän minä nyt halunnut pelotella häntä.

vastarannan kiiski kirjoitti:

Ihan perusjuttuja. Koska olen nainen, oletetaan että täytän kaikki stereotypioiden kriteerit.

Luulevat että tiedän jonkun tietyn tv-sarjan/tuotemerkin /designtuotteen/jonninjoutavan seiskapäivää-julkkiksen. Valitettavasti en.

En myöskään omista sateenvarjoa, ompelusettiä, tai ole sosiaalisessa mediassa. Koen täysin turhana ja äärettömän tuskallisena sisustamisen, puhelimessa puhumisen ja väkinäisen kaupoilla luuhaamisen.

Elän silti onnellisessa heterosuhteessa, on lapsia, silti meikkaan ja pidän huolta itsestäni, olen jopa ihan pidetty ihminen :D Mutta aika usein ihmisten odotukset ja ennakkoluulot on jotain ihan muuta kuin mitä todellisuudessa olen.

Kyllä täytit juuri kaikki kriteerit siitä mikä naisissa ärsyttää. Sateenvarjolla varmaan tarkoitit päivänvarjoa tai mitä tahansa turhaa mitä me huonommat naiset harrastamme. Korostit kuitenkin kuinka olet turhamainen ja meikkaat ja mieskin löytyy. Olet niin pidetty toisin kuin muut naiset. 😝

vastarannan kiiski kirjoitti:

Ihan perusjuttuja. Koska olen nainen, oletetaan että täytän kaikki stereotypioiden kriteerit.

Luulevat että tiedän jonkun tietyn tv-sarjan/tuotemerkin /designtuotteen/jonninjoutavan seiskapäivää-julkkiksen. Valitettavasti en.

En myöskään omista sateenvarjoa, ompelusettiä, tai ole sosiaalisessa mediassa. Koen täysin turhana ja äärettömän tuskallisena sisustamisen, puhelimessa puhumisen ja väkinäisen kaupoilla luuhaamisen.

Elän silti onnellisessa heterosuhteessa, on lapsia, silti meikkaan ja pidän huolta itsestäni, olen jopa ihan pidetty ihminen :D Mutta aika usein ihmisten odotukset ja ennakkoluulot on jotain ihan muuta kuin mitä todellisuudessa olen.

Sama juttu, mutta minulla myös se etten meikkaa enkä tajua kosmetiikasta hölkäsenpöläystä.

Ja toinen esimerkki: työporukassani on pelkkiä miehiä. Kerran kävellessäni kahvipöytään, heillä oli juuri käynnissä keskustelu elokuvista, ja minun liittyessäni seuraan keskustelu kääntyi romanttisiin komedioihin. Mukavina tyyppeinä halusivat kai minunkin pääsevän osaksi keskustelua, mutta sori, en voi sietää romanttisia komedioita :D

Vierailija kirjoitti:

vastarannan kiiski kirjoitti:

Ihan perusjuttuja. Koska olen nainen, oletetaan että täytän kaikki stereotypioiden kriteerit.

Luulevat että tiedän jonkun tietyn tv-sarjan/tuotemerkin /designtuotteen/jonninjoutavan seiskapäivää-julkkiksen. Valitettavasti en.

En myöskään omista sateenvarjoa, ompelusettiä, tai ole sosiaalisessa mediassa. Koen täysin turhana ja äärettömän tuskallisena sisustamisen, puhelimessa puhumisen ja väkinäisen kaupoilla luuhaamisen.

Elän silti onnellisessa heterosuhteessa, on lapsia, silti meikkaan ja pidän huolta itsestäni, olen jopa ihan pidetty ihminen :D Mutta aika usein ihmisten odotukset ja ennakkoluulot on jotain ihan muuta kuin mitä todellisuudessa olen.

Kyllä täytit juuri kaikki kriteerit siitä mikä naisissa ärsyttää. Sateenvarjolla varmaan tarkoitit päivänvarjoa tai mitä tahansa turhaa mitä me huonommat naiset harrastamme. Korostit kuitenkin kuinka olet turhamainen ja meikkaat ja mieskin löytyy. Olet niin pidetty toisin kuin muut naiset. 😝

Sateenvarjoa ihan tarkoitin, sade on vain vettä, ei häiritse mua. En luokitellut ketään huonommaksi, enkä koe niin. Sekin mussa on nurin kurista, että en automaattisesti ajattele naisen olevan toiselle susi. 

Välillä riittämättömyyttä kun ihmiset odottaa että osaisin keskustella heidän kanssa vaikka just merkkilaukuista tai designtuotteista , mutta mulla ei ole mitään hajua eikä kiinnostustakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut maalla omakotitalossa äitini kanssa, miehiä on ollut kuvioissa satunnaisesti (isäni oli rekkaruski, joka kävi joskus kotona kunnes vanhempani onneksi erosivat, elämänsä kanssa tuuliajolla ollut isoveljeni asusteli välillä pidempiä jaksoja luonamme). Tästä syystä meillä ei oikeastaan ollut mitään sellaisia hommia, joita äitini ei olisi itse tehnyt, harvoissa asioissa hän sitten pyysi apua naapureilta. Samalla opin itsekin monia "miesten" töitä ja likaamaan käteni. Minusta kasvoi myös aikamoinen hulivili, joka tykkäsi seikkailla, tapella poikien kanssa ja keksiä kaikkea ei-niin-järkevää. Samaa aikaan olin hieman pienikokoinen ja hento + ujo kympin tyttö, joka tykkäsi meikkaamisesta ja kivoista vaatteista. Nyt aikuisena käytän myös paljon korkeita korkoja, naisellisia mekkoja ja rakastan pinkkiä huulipunaa, eli ulkoasuni on melko feminiininen. Autoista kiinnostuneelta datanomi puolisoltani olen myös oppinut monia autoihin ja tietotekniikkaan liityviä taitoja (kympintyttö on tietenkin kiinnostunut kaikesta)

Näiden syiden takia monelle tulee yllätyksenä, että

a) olen lukemista ja runoja rakastava humanisti

b)  osaan kyllä vaihtaa itse renkaat, avata tukkeutuneen viemärin, hoitaa tekniikan perusongelmia jne, 

c) minulla on kyllä lihasmassaa enkä kaihda raskaita töitä, vaikka näytänkin edelleen pienelle ja hennolle.

Joskus nämä väärinkäsityksen ovat hauskoja, joskus erittäin ärsyttäviä. 

Lisäksi niille harvoille, joille asiasta puhun, tulee yllätyksenä, että olen biseksuaali. Tämä tosin johtunee yhteiskuntamme hetero-oletuksesta, eli vuosia saman vastakkaista sukupuolta olevan kumppanin kanssa seurustellutta pidetään automaattisesti heterona. 

Tarkoitit varmaan että näytät pieneLTÄ ja hennoLTA.

Minua luullaan naurettavan usein teiniäidiksi. Olen lähes 29-vuotias ja minulla on 3-vuotias lapsi. Yleensä lähinnä huvittaa, kun ihmiset alkaa vielä väittämään vastaan, etten voi olla niin vanha kuin väitän olevani. Joskus suututtaa, kun varsinkin keski-ikäiset naiset tuntuvat ajattelevan, että nuoria äitejä saa kohdella miten sattuu. Silloin on kiva näpäyttää, että olen vuoden päästä kolmekymmentä ja akateemisesti koulutettu. Yleensä tädeillä menee silloin pasmat sekaisin.

Mutta nuoret äidit: kaikki sympatiat teille. Naurettavaa miten jotkut kohtelevat teitä(meitä?) vain iän(ulkonäön) perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on monta kertaa Suomessa kassa puhunut englantia. Olen kyllä sukujuuriltani ihan puhdasverinen kantasuomalainen. Tosin aika iso nenä ja korkeat poskipäät. Ja vaatteet yleensä ulkomailta työreissuilta ostettu.

Tämä on ärsyttävää. Sukuni on peräisin eri puolilta Suomea, mutta jostain syystä en taida näyttää suomalaiselta. Hienoin tapaus oli humalainen herrasmies joka halusi tietää alkuperäisen kotimaani (vastaus ei kelvannut) ja lopulta kysyi osaanko puhua suomea (puhuimme suomeksi koko ajan). Lentokentällä turvatarkastuksessa seurueen ulkkareille puhuttiin suomea, ja minun kohdallani kieli vaihtui englantiin. Olen vaaleaihoinen, sinisilmäinen ja mielestäni aika tavallisen oloinen. En ymmärrä mistä tämä ilmiö johtuu.

Ai niin... jos jätän meikkaamatta, näytän myös vihaiselta, surulliselta, huolestuneelta, tuomitsevalta, masentuneelta, happamalta... you name it. Hyväkin päivä menee äkkiä pilalle kun ihmiset tulee kysymään mikä on hätänä kun näytän niin surkealta. Olisi kiva kun ihmiset jättäisi toistensa ulkonäön kommentoimatta.

Minäkään en kuulemma näytä suomalaiselta. Siis useamman suomalaisen ja ulkomaalaisen suusta olen kuullut tämän. Jotkut kaukaiset sukujuuret ovat kyllä Saksassa ja Ruotsissa, mutta omaan silmään olen tavallisen suomalaisen sinisilmäisen blondin näköinen.