KERTOKAA hauskoja väärin käsityksiä SINUSTA ! Esim vaikka, että joku on luullut sinun olevasi jtn ihan muuta, mitä todellisuudessa olet. Minä alota...

Uusi opettaja luuli pojaksi. Kysyi nimenhuudossa, olenko "Petri". Toisaalta ymmärrettävää, olin 14 v. lyhyttukkainen poikatyttö. Noh, olin sitten koko yläasteen lopun kavereilleni "Petri".

Mua luullaan usein venäläis-ruotsalaiseksi, koska etunimeni on venäjällä yleinen naisen etunimi ja sukunimeni ruotsinkielinen. Silti olen ihan supisuomalainen enkä oikeastaan osaa muita kieliä kuin englantia ja kouluruotsia. Joskus tullut hupaisia kohtaamisia uusien ihmisten kanssa, kun ovat aluksi luulleet etten puhu suomea vaan venäjää.

Mulla samankaltainen kuin aloittajalla. Olen siis hirmu ujo ja ihmisiin tutustuminen on todella hankalaa elleivät vieraat tee sitä aloitetta. No parilta kaverilta olen jälkeenpäin saanut kuulla että he pitivät minua jotenkin kovin snobina kun luulivat ettei heidän seuransa kelpaisi. Nykyään yritän olla hieman avoimempi ihan vaan vaikka tervehtimällä ettei ihmiset ajattele minun olevan ylimielin munapää.

Useammat miehet pitävät mua vaatutusken puolesta diivaksi joka ei halua liata käsiä vaa alkaa kiljuu ku vähä jossai on likaista. No kerran eräs herrasmies joka minusta ajatteli noin näki kun vaihdoin autooni vararengasta paikoilleen. Koitti tulla vielä neuvomaan ja komensin häntä olemana hiljaa ku en jaksa kuunnella. Kauan aikaa tinkasi että teen kutienkin jotain väärin ja kyseli et netistäkö ohjeet löysin mut se loppu siihen ku mies tuli paikalle ja sanoi et kyllä vaimo osaa ite renkaan vaihtaa.

Perusilmeeni takia minua luultiin ilkeäksi ja koppavaksi. En oo, se on vaan mun naama :(

Olen aina ollut aika poikamainen ja viihtynyt poikien kanssa, kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni monet kaverini hämmästellä kuinka "täällähän on siistiä!! Kuka täällä on siivonnut?? Ja kaapissa ruokaa, äitikö on kokannut?" öö hä.. Tarkoittaako se jos en ole prinsessa, etten osaa siivota tai kokata?

Minua on pidetty nuorena kauheana panomiehenä ja naisten pyörittelijänä.

Ja en todellakaan sitä ole koskaan ollut.

Tuntui epämiellyttävältä kun kuulin millainen maine minulla on.

Olen oikeasti todella ujo enkä edes halua yhdenillanjuttuja.

Isäni meni uusiin naimisiin ja teki "vanhoilla" päivillä pari lasta.... Hoidin heitä usein ja kävin puistoissa , kaupungilla jne , samaa näköä meissä myös on.

Mieheni työkaverit luulivat että lapset ovat minun ja että olen yksinhuoltaja...

Varottelivat miestäni ettei kannattaisi minua ottaa. Ikäni puolesta olisivat voineet omia olla :)

Jengi luuli että mulla on 5 levyn sopimus erään kansainvälisen levytoimiston kanssa. Samoin kuvittelivat että olen aloittamassa maailmanvalloituksen. Kaikkea ne uskookin kun oikein paketoi tarinan... :)

Tämä ei ole varsinaisesti hauska mutta useampi puolituttu on luullut että olen työttömänä.

Oikeasti teen vakituisesti yövuoroja ja saatan siis olla keskellä päivää kaupassa/uimahallissa / kampaajalla jne.

Vierailija kirjoitti:

Perusilmeeni takia minua luultiin ilkeäksi ja koppavaksi. En oo, se on vaan mun naama :(

Hahaa, just tää!

Minullekin sanottiin taannoin: ei kannata tulla töihin jos on aina naama norsunveellä..

En ollut. Pidän työstäni. Mulla on vain just se "bitchy resting face" jota ei itse tiedosta.

Minulla on vatsa- ja suolisto-ongelmia, minkä takia vatsani turpoaa usein varsinkin ruuan jälkeen ihan sen näköiseksi kuin olisin raskaana (muuten olen hoikka). Kyllä usein ihmiset sitten möläyttää että onnea, milloin on laskettu aika! En ole vielä keksinyt mitään nasevaa vastausts, totean vaan että en ole, eikä ole suunnitelmissakaan.

3 vuotta samassa töissä ja työkaveri luuli minua vasenkätiseksi. 

Minua luullaan helvetin ilkeäksi ja kylmäksi ämmäksi. Ne jotka ovat minuun lopulta tutustuneet ovat sanoneet, että ulkokuori antaa ymmärtää jotain ihan muuta. Olen aikamoinen poikatyttö ja kavereina aina ollut 90 % miesvoittonen joten ne parit likat keitä minulla on niin ne on tulleet jäädäkseen. Nuoret parikymppiset eivät edes nenän vartta pitkin minua edes pysty katsomaan saati tulla juttelemaan. Mutta ei se haittaa :D juttelen mielummin ja juomapelejä pelailen sitten heidän miestensä kanssa 😂

Olen töissä oppilaitoksessa ja minua usein luullaan opiskelijaksi, jotka ovat n. 16-20-vuotiaita. Olen 35-vuotias...

Toisella tyttärelläni oli teini-iässä jos jonkinlaista meikkikokeilua, annoin hänen toteuttaa itseään koska olemus oli kuitenkin siisti vaikka meikkiä paljon olikin.

Tästä naapurit päättelivät että tyttö on moniongelmainen mummonpotkija...

Olen nuori nainen, ihan tavallisen näköinen ja tyylinen. En todellakaan pidä itseäni lesbon näköisenä, silti kaksi eri naista on piirittänyr ja yrittänyt iskeä. Kumpikaan ei luovuttanu vaikka sanoin olevani hetero, toinen lopulta tilitti että en vain halua myöntää lesbouttani ja yhteiskunta pakottaa mut olemaan hetero. 😀

Uudehko ystäväni luuli, että minä ja mieheni "piiskasmme" lapsiamme yliopistoon ja tiettyihin harrastuksiin, koska itsellemme akateeminen koulutus. Todellisuudessa yritimme jarrutella lasten kunnianhimoa ja intohimoja mm. musiikkiin, jotta eivät olisi vallan uuvuttaneet itseään jo lukiossa.

Olen suhteellisen suuren maatilan omistaja ja seurustelen virkamiehen kanssa. Ulospäin minusta ei todellakaan arvaa, että pärjään kohtuullisest, koska ajan vanhalla autolla ja yleensäkin pukeudun mukavasti, en näyttävästi. 

Miehen sukulaiset suhtautuivat minuun kuin onnenonkijaan ainakin ja siitä sain älynväläyksen ja olen kertonut heille, kuinka älyttömän hyvä löytö tuo mies on, kun minulla on noita rahavaikeuksia. Lompakkoloinen tarina meni täydestä, edelleen, kahden vuoden jälkeen, varoittelevat miestäni, että on kohta puilla paljailla tuon akan takia. Edelleenkään en ole katsonut tarpeelliseksi paljastaa, kuka maatilani oikeasti omistaa..juttu on vain niin täydellinen.

Monet on sanoneet ettei musta uskoisi että poltan tupakkaa, en kuulemma näytä siltä. Hyvä ystäväni taas on täysin "raitis" eikä ole koskaan koskenutkaan esim. tupakkaan tai viinaan, mutta hän kuulemma näyttää siltä että polttaa ja juo. :D