KERTOKAA hauskoja väärin käsityksiä SINUSTA ! Esim vaikka, että joku on luullut sinun olevasi jtn ihan muuta, mitä todellisuudessa olet. Minä alota...

Vierailija kirjoitti:

Minua luultiin huumeidenkäyttäjäksi peruskouluaikaan, koska olin todella laiha, olen aina ollut vaalea ja kalpea ja minulla on ohut iho josta näkyy suonet läpi. Kuulemma tummien silmienalusten perusteella ja laihuudestani johtuen varmasti pystyivät koulukaverit todistamaan että käytän jotain suonensisäisiä aineita. Muutenkin kysytään usein että olenko sairas jos en ole peittänyt silmänalusia.

Olen pohjimmiltani ujo ja introvertti, jos tämän kertoisi jollekin sellaiselle jonka olen tuntenut pitkään niin se henkilö varmaan meinaisi tukehtua nauruunsa. Mutta olen siis aina varautut uudessa seurassa. Myös tausta koulukiusattuna vaikuttaa siihen että olen aina vähän jännittynyt siitä mitä mieltä muut minusta ajattelevat. Ja jännityneenä taas en hymyile kauhean herkästi vaan tulee helpommin sellainen väkinäinen hymy vaan. Minua sitten on monesti pidetty tylynä tai ylimielisenä, kun oikeasti on vaan ollut vaikea ottaa kontaktia ihmisiin jännityksen ja sosiaalisten pelkojen vuoksi. Eniten kärsin tästä asiasta sen takia että minun on vaikea löytää seurustelukumppania.

My homie! Multa kysyivät jo ala-asteella opettajat, että olenko kipeä kun olen niin kalpea :D

Käytin huhujen mukaan huumeita yläasteella. Kuulin tästä vasta vuosia yläasteen päättymisen jälkeen. En juo edes alkoholia.

Minua on töissä luultu 16vuotiaaksi opiskelijaksi. Olen 25v. Aikoja sitten valmistunut perheenäiti. Rasittavaa se vähättelevä asenne. Ihmiset myös usein olettavat että olen huumorintajuton, ujo ja hiljainen hissukka, ja jotenkin hämmentyvät kun sitten heitänkin rennosti jonkun vitsin. Olen vain hieman introvertti, mutta yleensä rentoudun kyllä hyvässä seurassa. Jotkut olettavat että voivat kävellä ylitseni miten päin vain, ja ovat sitten ihan pöyristyneitä jos sanonkin vastaan.

En tiedä, liittyykö tämä suoranaisesti tähän ketjuun :D Mutta siis nimeni on Heta ja minulta on usein kysytty, mikä oikea nimeni on, tai että mistä nimi on lyhennetty. Eivät ole meinanneet uskoa, kun olen kertonut sen olevan ihan oikea nimi... 

Minua luullaan aina 16-17 vuotiaaksi. Parhaillaan on luultu 12 vuotiaaksi ei kovin kiva. Ihmisillä tosiaan loksaahtaa suu auki kun kerron olevani 24. Tosiaan olen 24 vuotias nainen. Paras juttu on että tuttava porukka ei meinannut uskoa että olen 24 vuotias. Ei auttanut henkkarinkaan näyttö kun epäilivät väärennetyksi.

Olen eläinlääkäri mutta pienikokoinen ja nuoren näköinen, joten tästä johtuen kai ihmiset luulevat minua eläintenhoitajaksi. Vaikka on nimikyltti ja stetarit. Monesti on asiakas kysynyt hämmentyneenä tutkittuani potilaan että "milloin se eläinlääkäri tulee?" Tai kun neuvon jossain asiassa niin "no pitääkö meidän sitten varata aika sille eläinlääkärille?". Ihmeellisintä tässä on se että toimin kunnan vastaanotolla eikä siellä edes ole hoitajaa, yksin pidän puljua pystyssä. Pitää kai alkaa harrastaa esittäytymistä aina, vaikka suurin osa ihmisistä tajuaa minun olevan se eläinlääkäri ihan esittelemättäkin itseäni "Hei, minä olen eläinlääkäri X".

Koulussa kuulin, että eräs luokkalainen piti minua "pelottavana". Ilmeisesti sillä perusteella, kun kysyin opettajilta, jos en ymmärtänyt jotain asiaa, eikä kukaan kavereistakaan tiennyt. Välillä piti tivata asiaa, kun osa opettajista oli ihme sönkkääjiä. Omasta mielestä en ole pelottava ollenkaan! Päin vastoin. Hymyilen ja nauran paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua luultiin huumeidenkäyttäjäksi peruskouluaikaan, koska olin todella laiha, olen aina ollut vaalea ja kalpea ja minulla on ohut iho josta näkyy suonet läpi. Kuulemma tummien silmienalusten perusteella ja laihuudestani johtuen varmasti pystyivät koulukaverit todistamaan että käytän jotain suonensisäisiä aineita. Muutenkin kysytään usein että olenko sairas jos en ole peittänyt silmänalusia.

Olen pohjimmiltani ujo ja introvertti, jos tämän kertoisi jollekin sellaiselle jonka olen tuntenut pitkään niin se henkilö varmaan meinaisi tukehtua nauruunsa. Mutta olen siis aina varautut uudessa seurassa. Myös tausta koulukiusattuna vaikuttaa siihen että olen aina vähän jännittynyt siitä mitä mieltä muut minusta ajattelevat. Ja jännityneenä taas en hymyile kauhean herkästi vaan tulee helpommin sellainen väkinäinen hymy vaan. Minua sitten on monesti pidetty tylynä tai ylimielisenä, kun oikeasti on vaan ollut vaikea ottaa kontaktia ihmisiin jännityksen ja sosiaalisten pelkojen vuoksi. Eniten kärsin tästä asiasta sen takia että minun on vaikea löytää seurustelukumppania.

My homie! Multa kysyivät jo ala-asteella opettajat, että olenko kipeä kun olen niin kalpea :D

Samma här, ja vielä nykyäänkin kaikki tätä kommentoi! Välillä tekee mieli tiuskaista että kyllä se kalpeus ja tummat silmänaluset on ihan pysyvä ominaisuus. Mikä siinä onkin että toisten ihmisten ulkonäköä pitää kommentoida?

Vierailija kirjoitti:

Minulle on monta kertaa Suomessa kassa puhunut englantia. Olen kyllä sukujuuriltani ihan puhdasverinen kantasuomalainen. Tosin aika iso nenä ja korkeat poskipäät. Ja vaatteet yleensä ulkomailta työreissuilta ostettu.

Sori mutta ei välttämättä johdu ulkonäöstä.

Monesti kun asiakas on hiirenhiljaa kassalla eikä reagoi puheeseen, se on turisti, joka kuitenkin ymmärtää englantia.

Veikkaan että jos katsot normaalisti silmiin ja moikkaat, ei tule erehdystä.

Kukaan ei jaksa profiloida asiakasvirtaa naama kerrallaan, mutta omituiseen käytökseen kiinnittää huomiota aina.

Vierailija kirjoitti:

Itse kammoan isossa ruokalassa syömistä.

Töissä mennin aina yksinään istumaan syrjemmälle pienempään pöytään.

Myöhemnin selvisi, että olin työkavereista vaikuttanut sopeutumattomalta ja ylimieliseltä, kun istu heidän kanssaa, vaikka oltiin oltu vuosia samassa työssä.

Todellisuudessa häpesin käsieni vapinaa joka paheni hermostuessa.

Aina haarukkaa lautaselle laskiessa käsi tutitsi :D

Onko tämä kovinkin yleistä? Minulla ainakin tulisi ensimmäisenä mieleen, että olisit yksinäinen, masentunut, ruokarauhaa rakastava tms. Miten voi tulla mieleen ylimielisyys?

Vierailija kirjoitti:

Minua luullaan aina 16-17 vuotiaaksi. Parhaillaan on luultu 12 vuotiaaksi ei kovin kiva. Ihmisillä tosiaan loksaahtaa suu auki kun kerron olevani 24. Tosiaan olen 24 vuotias nainen. Paras juttu on että tuttava porukka ei meinannut uskoa että olen 24 vuotias. Ei auttanut henkkarinkaan näyttö kun epäilivät väärennetyksi.

Olin kuudennella luokalla ala-asteella kun minua luultiin lukiolaiseksi. Kyllä, olin sellaisen asiallisen tädin ja ujon nörtin näköinen.

Mua luullaan aina rikkaaksi, ylimieliseksi ja koppavaksi. Yllättäen en ole näistä mitään, rento velkainen paska ennemminkin.

Menin uuteen kouluun 5 luokalle muistan seisoin yksin koulun pihassa ja kattelin uusia oppilaita hieman varoen ja ujostuttaen sitten mun luo tulivat mun ikäisiä kaksi tyttöä kysyivät "oletko siä se uus opettaja?" Yritin pitää pokkaa ja vastasin "En. Olen uus oppilas." Siitä lähtien tytöt muistuttivat mun ensi tapaamista ja ollaa naurettu tälle "uus opettaja" kommetille.

Jotkut on luulleet ja saattaa luulla mua rasistiksi. Vaikka todellisuudessa olen avarakatseisempi, kokeneempi ja järkevällä tavalla suvaitsevaisempi kuin kukaan noista luulijoista.

Minusta tuli äitiysloman aikana aika epäsosiaalinen ja ujo.. oli raskasta aikaa monellakin tapaa, ja kun palasin töihin olin tosi hiljainen. Lomani aikana töihin oli tullut paljon uusia tyyppejä, ja olin aluksi siis tosi tosi ujo. Kun sitten viimein tutustuin muihin ja muutaman kanssa meistä tuli hyviä ystäviä, niin eräs heistä sanoi että oli ekana ajatellut että olen joku helkkarin pyhäkoulutyttö.:D

Kun tutustun olen tosi kova puhumaan ja iloinen, mutta alku on yleensä vaikeaa.

Kuulemieni mukaan osa on pitänyt minua joko tosi nössönä tai sitten töykeänä ja ylimielisenä.

Ennen lapsen syntymää taas olin ihan ylisosiaalinen ja itsevarma, jolloin moni kuulemma pelkäsi minua ja piti vähän pissiksenä, mutta en siis todellakaan ollut pissis enkä koskaan ajatellut kenestäkään mitään pahaa.

Vuosikausia samoissa ympyröissä (ulkomaanreissuilla ja kotimaan musiikkikeikoilla) mukana pyörinyt miespuolinen kaveri järkyttyi kun kuuli lähestyvästä väitöstilaisuudestani. "Mä luulin että sä oot joku sihteeri!" :D :D

Mulla on resting bitch -naama myös ja saan melko usein saan kuulla olevani pelottava. Olen ilmeisesti varautunut ja jopa yrmeän oloinen vieraille kun taas ystäville avoin ja sydämellinen. En ole tietoisesti epäystävällinen ja tarkoitus on olla asiallinen ja mukava kaikille. :D

Mua luullaan aina, AINA, vanhemmaksi kuin mitä olen, parhaimmillaan kymmenenkin vuotta. Käytännössä joka kerta, kun ikäni tulee puheeksi vieraan ihmisen tai uuden tuttavan kanssa, seuraa hämmennystä, kun ilmoitan olevani 18. Toinen väärinkäsitys on se, että värjäisin kulmakarvani. Ne ovat luonnostaan tummanruskeat, vaikka hiukseni ovat vaaleat, maantienväriset. Kerrankin eräs mies jankkasi asiasta ties kuinka kauan, eikä suostunut millään uskomaan mua :D Ja on minua luultu myös raivoraittiiksi, vaikken ole lähelläkään sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusilmeeni takia minua luultiin ilkeäksi ja koppavaksi. En oo, se on vaan mun naama :(

Hahaa, just tää!

Minullekin sanottiin taannoin: ei kannata tulla töihin jos on aina naama norsunveellä..

En ollut. Pidän työstäni. Mulla on vain just se "bitchy resting face" jota ei itse tiedosta.

Tuo on niin raivostuttavaa. Kylläpä alkaa aidosti hymyilyttämään ja tulee tosi mukava mieli, kun tuollaista lauotaan päin naamaa.

Teennäinen pakkohymy on tosi arvokasta?

Olisit sanonut ettei kannata tulla töihin jos ei osaa kuin loukata toisia möläytyksillään.

-toinen joka ei naamalleen mitään voi

Mua luullaan nuoremmaksi, joksikin teiniksi ja oman ikäiset ihmiset (kolmekymppiset) suhtautuu kuin lapseen. Sitten kun avaan suuni, ne on ihan, että olet tosi kypsä ikäiseksesi :) Lisäksi mua on luultu miesystäväni tyttäreksi.

Usein luullaan myös ulkomaalaiseksi, kun on tummat silmät ja hiukset, piirteetkin vähän eksoottiset, olen kuitenkin suomalainen ainakin 1600-luvulle asti on tehty sukututkimusta.

Mulla on kanssa se bitch-naama silloin, jos olen vakavalla naamalla. Näytän ilkeältä ja ylpeältä vaikka olen lämmin, empaattinen ja kiltti mutta ujo.