KERTOKAA hauskoja väärin käsityksiä SINUSTA ! Esim vaikka, että joku on luullut sinun olevasi jtn ihan muuta, mitä todellisuudessa olet. Minä alota...

Olin nelikymppiseksi ikisinkku, ja annoin äidilleni joululahjaksi kirjan, joka ilmeisesti kertoikin lesboista. Äitini oli hirveän ymmärtäväinen ja kannustava, kun tuli puhumaan siitä. Oli luullut, että olin tullut sillä lailla kaapista!

Saan usein raskausonnitteluita pömppövatsan takia. Erityisesti mentyäni naimisiin. Asiaa ei auta se, että olen jo 50 v. Että tämän ikäisenä siis olisin hankkimassa vauvaa... Olen ottanut tavaksi alkaa pyytää anteeksi mahaani tai päivitellä, kuinka vaihdevuosien hormonikorvaushoidot lihottavat rumaksi.

Tapailin miestä, joka sitten pisti suhteen poikki koska ei osannut kuvitella yhteistä elämää uskovaisen kanssa. Olin ihan että häh mitä, en minä uskovainen ole. Miekkosella oli ilmeisesti suhteellisen hyvä mielikuvitus kun oli päätellyt minun olevan uskossa, koska vein lapseni kerran seurakunnan leirille. Lapsi meni leirille koska a) halpaa b) kaveritkin meni. Ihmettelinkin jo aiemmin kun alkoi yllättäen heittää jeesus-juttuja ja kehui miten kaunis kirkko hänen kotipaikkakunnallaan on. Oli sitten asiaa itsekseen aikansa pähkäillyt ja tullut kuitenkin siihen tulokseen että uskiksena en sovi hänelle. Tämän väärinkäsityksen kyllä selvensin, mutta suhde kaatui sitten muihin(kin) kommunikaatio-ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Minua luullaan usein ujoksi ja herkäksi hissukaksi, kun en uudessa seurassa juuri puhele. Olen kyllä introvertti, ja suhtaudun varautuneesti uusiin ihmisiin. Todellisuudessa olen ystävien seurassa oikea pulputin, aina se joka uskaltaa tehdä ja kokeilla asioita ensimmäisenä, huumorintaju ulottuu sinne spektrin sysimustimpaan laitaan asti, minulla on vilkas mielikuvitus ja keksin kaikenlaisia kummallisuuksia. Itken harvoin, en pelkää juuri mitään, ja osaan pitää pääni kylmänä vaikeissa ja traumaattisissakin tilanteissa.

Lähes poikkeuksetta kaikki lähemmin tutustavat heittävät kommenttia, että miten erilainen oikeasti olenkaan verrattuna siihen ensivaikutelmaan, jonka minusta saa :D

Minulla sama! Yläasteella tutustuin eräisiin tyttöihin, joista tuli sitten parhaita kavereitani myöhemmin. Yhdessä vaiheessa myönsivät, että oli ollut iso hämmennys heille, kun tutustuivat minuun paremmin. Kaikki kertoivat aluksi ajatelleensa minun olevan hiljainen nirppanokka, joka opiskelee kaiket illat. Todellisuudessa olen ja olin juuri sellainen kuin sinäkin...

Kun aloitin yliopistolla, ekana syksynä yksissä bileissä minulta kysyttiin seurustelenko. Vastasin myöntävästi ja tähän yksi kaveri jatkoi ikäänkuin salaisena inside-tietona, että olen yhdessä erään opiskelemamme alan ison nimen kanssa (varakas keski-ikäinen mies). Minä ja pari kaveria jatkettiin juttua hetki ihan pokalla ja naurettiin sitten lopuksi päälle.

Muutamia vuosia myöhemmin menimme tämän samaisen (oman ikäiseni tavis-) poikaystäväni kanssa naimisiin ja otin hänen sukunimensä. Tässä vaiheessa yksi ko. fuksibileissä mukana ollut alkoi ihmetellä uutta sukunimeäni, kun eihän tämän ison kihon sukunimi mikään "Virtanen" ole... Oli siis kaikki nämä vuodet luullut minun oikeasti seurustelevan tuon vanhan miehen kanssa :D Kuinkahan moni muu oli samassa uskossa...

-melkein trophy wife-

Minua luultiin huumeidenkäyttäjäksi peruskouluaikaan, koska olin todella laiha, olen aina ollut vaalea ja kalpea ja minulla on ohut iho josta näkyy suonet läpi. Kuulemma tummien silmienalusten perusteella ja laihuudestani johtuen varmasti pystyivät koulukaverit todistamaan että käytän jotain suonensisäisiä aineita. Muutenkin kysytään usein että olenko sairas jos en ole peittänyt silmänalusia.

Olen pohjimmiltani ujo ja introvertti, jos tämän kertoisi jollekin sellaiselle jonka olen tuntenut pitkään niin se henkilö varmaan meinaisi tukehtua nauruunsa. Mutta olen siis aina varautut uudessa seurassa. Myös tausta koulukiusattuna vaikuttaa siihen että olen aina vähän jännittynyt siitä mitä mieltä muut minusta ajattelevat. Ja jännityneenä taas en hymyile kauhean herkästi vaan tulee helpommin sellainen väkinäinen hymy vaan. Minua sitten on monesti pidetty tylynä tai ylimielisenä, kun oikeasti on vaan ollut vaikea ottaa kontaktia ihmisiin jännityksen ja sosiaalisten pelkojen vuoksi. Eniten kärsin tästä asiasta sen takia että minun on vaikea löytää seurustelukumppania.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole varsinaisesti hauska mutta useampi puolituttu on luullut että olen työttömänä.

Oikeasti teen vakituisesti yövuoroja ja saatan siis olla keskellä päivää kaupassa/uimahallissa / kampaajalla jne.

Sama kokemus, kun tein yrittäjänä töitä kotoa käsin. Hoidin omat asiat päivällä hiljaiseen aikaan, koska työni ei vaatinut jatkuvaa saavutettavuutta. Yleensä aloitin aikaisin aamulla ja pidin päivällä tauon juuri hoitaakseni asioita tai sitten ihan vain kävin lenkillä kesken työpäivän. 

Olen lopettanut tupakoinnin pari vuotta sitten. Uudet tuttavuudet hämmästyvät aina yhtä paljon, kun tulee ilmi, että olen joskus polttanut. En ole oikein saanut kunnollista vastausta siihen, miksi asiaa on niin vaikea minusta uskoa. Selitys on aina yhtä epämääräinen "Ei susta voisi vaan uskoa, ei sua voi kuvitella tupakka kädessä." tms.. Tätä epäuskoisuutta esiintyi jo silloin, kun vielä poltin. Edes tupakan haju vaatteissa ym. ei aina paljastanut minua, ajattelivat varmaan mielessään, että sen on tultava jostain muualta. :D

Minua luultiin tänään täällä fyysikoksi :B

Tää on yleensä enemmän turhauttavaa kun hauskaa, mutta musta luullaan silloin tällöin, että en puhu suomea. Oon ulkomaalaisen näköinen ja mun etunimi on afrikkalainen, mutta oon täysin suomalainen ja puhun suomea äidinkielenäni. Löydän silti itteni aina välillä tilanteesta, jossa keskustelukumppani on vakuuttunut siitä, että en osaa suomea. Yleensä tähän liittyy se, että takana on suomenkielinen keskustelu, jossa tyyppi itse jättää oleellisia asioita kertomatta, jonka seurauksena mun pitää esittää miljoona tarkentavaa kysymystä tai jonka aikana havaitaan, että ollaan vaan jostain eri mieltä. Jossain vaiheessa tää toinen henkilö alkaa sit vaan päivitellä, että ei tää nyt etene kun tämä ei osaa suomea. Parhaimmassa tapauksessa kääntyvät jonkun muun tilanteessa olevan puoleen ja pyytävät tulkkaamaan. :D Yleensä kyseessä ovat keski-ikäiset tai sitä vanhemmat ihmiset.

Oma lukunsa ovat tyypit, jotka puhuvat mulle määrätietoisesti rallienglantia, vaikka vastaan suomeksi, mutta se on vähän eri juttu.

Nuorempana tää oli tosi raivostuttavaa (etenkin töissä, olin opiskeluaikoina aspana), mutta nykyään kyllä heittäydyn sit ihan täysin tyhmäks ulkkariks ja trollaan sieluni kyllyydestä, jos ärsyttää. Huvittavinta on ehkä se, että vaikka mun äkillistä kileitaidottomuuttani on edeltänyt aksentiton keskustelu, tää menee silti läpi.

Kun oon naureskellut asiaa muille suomalaisille ulkkarin näköisille tutuille, on selvinnyt, että tää on ilmeisesti aika yleistä, koska kaikki tietävät heti, mistä puhun ja ovat kokeneet samaa. Kaikki tähän mennessä on myös tunnistanut tän trollaamisen helppouden. :D

(Ohiksena: suhteudun aika epäillen osaan valituksista siitä, kuinka ulkkari lääkäri/taksikuski/sairaanhoitaja/mitkävaan eivät puhu kunnolla suomea. Varmasti on juu myös kielitaidotonta jengiä, mutta kuinkakohan isossa osassa näistä tapauksista on kyse vaan siitä, että valittaja itse on ilmaissut asiansa sekavasti tai ei olekaan saanut niitä antibiootteja pikku Janipetterin nuhaan? )

Olen julkisessa ammatissa pikkupaikkakunnalla ja sukunimeni muuttui, kun vaihdoin eron myötä takaisin tyttönimeen. Arvaa, tuliko paljon onnitteluja naimisiinmenon johdosta, joihin sain nasevasti vastata et "kiitos, mut oon kyllä eronnut"? :D

Mulla on nimi, jota ulkomaille liike- tms kirjeenvaihdossa luullaan aina miehen nimeksi.

En yleensä korjaa asiaa, ellei ole välttämätöntä. Saa nimittäin parempaa kohtelua noin yleisesti. Ja lisäksi sosiologian kokeena mielenkiintoista. Esim yksi henkilö lupasi lainata autoa kun tulen käymään, mutta kun kuuli että olen nainen, niin perui. Nähtävästi siksi, kun ei nainen voi osata ajaa manuaalivaihteista!

On kiva kurkata miesten punaiselle matolle elämässä välillä.

Raskautta on epäilty ainakin kahdesti aivan turhaan.

Minua luultiin työvoimaneuvojaksi, kun kävin työkkärissä toisen viraston asioita, tsupparina. Olin toimistoapulaisena/tsupparina työllistämistuella yläkerran virastossa ja siksi kävin työkkärissä sisävaatteissa talvipakkasella. Alkoivat mulle jonoista valittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on yleensä enemmän turhauttavaa kun hauskaa, mutta musta luullaan silloin tällöin, että en puhu suomea. Oon ulkomaalaisen näköinen ja mun etunimi on afrikkalainen, mutta oon täysin suomalainen ja puhun suomea äidinkielenäni. Löydän silti itteni aina välillä tilanteesta, jossa keskustelukumppani on vakuuttunut siitä, että en osaa suomea. Yleensä tähän liittyy se, että takana on suomenkielinen keskustelu, jossa tyyppi itse jättää oleellisia asioita kertomatta, jonka seurauksena mun pitää esittää miljoona tarkentavaa kysymystä tai jonka aikana havaitaan, että ollaan vaan jostain eri mieltä. Jossain vaiheessa tää toinen henkilö alkaa sit vaan päivitellä, että ei tää nyt etene kun tämä ei osaa suomea. Parhaimmassa tapauksessa kääntyvät jonkun muun tilanteessa olevan puoleen ja pyytävät tulkkaamaan. :D Yleensä kyseessä ovat keski-ikäiset tai sitä vanhemmat ihmiset.

Oma lukunsa ovat tyypit, jotka puhuvat mulle määrätietoisesti rallienglantia, vaikka vastaan suomeksi, mutta se on vähän eri juttu.

Nuorempana tää oli tosi raivostuttavaa (etenkin töissä, olin opiskeluaikoina aspana), mutta nykyään kyllä heittäydyn sit ihan täysin tyhmäks ulkkariks ja trollaan sieluni kyllyydestä, jos ärsyttää. Huvittavinta on ehkä se, että vaikka mun äkillistä kileitaidottomuuttani on edeltänyt aksentiton keskustelu, tää menee silti läpi.

Kun oon naureskellut asiaa muille suomalaisille ulkkarin näköisille tutuille, on selvinnyt, että tää on ilmeisesti aika yleistä, koska kaikki tietävät heti, mistä puhun ja ovat kokeneet samaa. Kaikki tähän mennessä on myös tunnistanut tän trollaamisen helppouden. :D

(Ohiksena: suhteudun aika epäillen osaan valituksista siitä, kuinka ulkkari lääkäri/taksikuski/sairaanhoitaja/mitkävaan eivät puhu kunnolla suomea. Varmasti on juu myös kielitaidotonta jengiä, mutta kuinkakohan isossa osassa näistä tapauksista on kyse vaan siitä, että valittaja itse on ilmaissut asiansa sekavasti tai ei olekaan saanut niitä antibiootteja pikku Janipetterin nuhaan? )

Tunnistan myös tän ilmiön! Ihan käsittämätöntä. Mutta ohiksena on sanottava että mun kohdalle on tullut liikaa venäläisiä naislääkäreitä, jotka puhuu hjuva suomi ja välillä en meinaa saada selvää heidän puheestaan eivätkä he minun ja lopulta puhun kirjakieltä hitaasti enkä jaksa enää välittää mitä lääkettä tällä kertaa saan kun en kumminkaan saa sitä haluamaani :D

Potilas kysyi, olenko ala-asteella. Oikean ikäni kertominen ei ilmeisesti vakuuttanut häntä, sillä koko vastaanottoajan sain osakseni epäuskoista tuijotusta. Oikeasti olen siis 28-vuotias, pienikokoinen tosin. Esitietojen perusteella vanhahko potilas oli aivan järjissään. 😀

Mä muutin Helsingistä lukion alussa pienemmälle paikkakunnalle. Ystävystyin yhden luokkakaverini kanssa. Tämän kaverin äiti ei halunnut että vietetämme aikaa yhdessä koska olen päihdenuori. Äiti oli kuullut jostain, että pääkaupunkiseudun huumeiden käyttäjät sijoitetaan pikkupaikkakuntien sijaisperjeisiin ja nuorisokoteihin.

Ilmeisesti muista syistä ei Helsingistä kukaan muuta maakuntiin :)

Mä muutin Helsingistä lukion alussa pienemmälle paikkakunnalle. Ystävystyin yhden luokkakaverini kanssa. Tämän kaverin äiti ei halunnut että vietetämme aikaa yhdessä koska olen päihdenuori. Äiti oli kuullut jostain, että pääkaupunkiseudun huumeiden käyttäjät sijoitetaan pikkupaikkakuntien sijaisperjeisiin ja nuorisokoteihin.

Ilmeisesti muista syistä ei Helsingistä kukaan muuta maakuntiin :)

Minulta luullaan usein eri kaupoissa myyjäksi ja usein kysytään, missä mikäkin tavara sijaitsee ja olenko liikkeessä töissä. En ole koskaan ollut myyjänä. Tämä huolimatta siitä, että omat vaatteeni ovat erilaiset kuin työntekijöiden. Toki autan kysyjiä parhaani mukaan.

Minua luullaan homoksi vaikka en ole koskaan homostellut. Pelkästään naisia olen deittaillut ja naisista munani jäykistyy.

Me kalpeat ihmiset olemme aina narkomaaneja. Aina. Meiltä kannattaa kysyä mistä aineita saa jne, me olmit tiedämme kaiken huumehista ja kanbabiksesta ja alamaailman verkostoista.

Multa on ainakin 3 kertaa kyselty huumeista enkä ole ikinä sellaisia kokeillut, olen jo keski-ikäinen ja ainoa ongelmani on se, etten rusketu!