KERTOKAA hauskoja väärin käsityksiä SINUSTA ! Esim vaikka, että joku on luullut sinun olevasi jtn ihan muuta, mitä todellisuudessa olet. Minä alota...

Minulla hieman vastaava ongelma kuin AP:lla. Minua jännittää joskus syödä muiden seurassa ja siten menin opiskeluaikana toisinaan syömään eri aikaan kuin muut. Minulle tulee ongelma ruuan nielemisen kanssa kun muut katsovat. Toisinaan ongelmaa ei ole lainkaan ja toisinaan se on niin paha, että syön lähinnä kastikkeet lautaselta.

Olin ujo, mutta hyvä yhdessä urheilulajissa. En ujouteni takia menny joukkueeseen ja ajateltiin, että olen mielestäni liian hyvä liittyäkseni heidän joukkueeseensa.

Olen mies, jolle tietynlainen pukeutuminen on tärkeää ja tykkään ostella vaatteita. Käyn myös salilla ja käytän aika paljon kosmetiikkaa. Olen ihmisille joku v*tun pelimies, homo tai kusipää, vaikka en ole mitään noista. Ihan mukava ja leppoisa kaveri olen, eikä ulkonäkö ole minulle ihmisessä se tärkein juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on moni ihminen sanonut, että "taidat inhota mua" "et taida tykätä musta" ja tämän tyylistä. Oikeasti en inhoa varmaan ketään, ja kaikissa noissa tapauksissa on ollut kyseessä vielä joku sellainen, josta päinvastoin pidän paljon ja jota tavallaan melkein "ihailen", mutta ei olla tunnettu hyvin, kuitenkin useamman kerran nähty jne. Olen päätellyt että huono itsetuntoni (koen itseni aina huonommaksi porukassa) näyttäytyy vahingossa ylimielisyytenä tms :/ kasvoni ovat luonnostaan aika ilmeettömät, joten kun katson toista ihmistä ja ajattelen päässäni että vau, ompa hän kaunis, niin ulospäin se näyttää varmasti just siltä että vaan tuijotan tyly ilme naamallani :D kauheaa

Olen näitä joutunut sitten oikomaan kun mulle on tyyliin puolen vuoden tuttavuuden jälkeen sanottu että "et tainnut oikein tykätä musta silloin alussa".

Minulla on varmaan vähän sama juttu. Mukavaa kun baarissa fiilistelen musiikkia jossain pöydän nurkassa fiilikset hyvässä nousussa ja sitten joku pamahtaa paikalle ja kysyy, että miksi minulla on tylsää. 

Vauvapalstalla minun sanottiin olevan vanha ja pienimunainen peräkammarinpoika. Olen 29-vuotias nainen jolla on mies ja yksi lapsi. Munaa ei kylläkään ole. :D

Työpaikalla mua pidetään persuna, natsina, rasistina ja jonkinlaisena lähiön kasvatin ilkeänä prototyyppinä. Todellisuudessa pidän esimerkiksi klassisista taiteista, kirjallisuudesta ja historiasta, olen herkkä ja arka =)

Että olen uskovainen ja aktiivisesti seurakuntatoiminnassa. Olen uuspakana.

Vierailija kirjoitti:

Mua luullaan usein venäläis-ruotsalaiseksi, koska etunimeni on venäjällä yleinen naisen etunimi ja sukunimeni ruotsinkielinen. Silti olen ihan supisuomalainen enkä oikeastaan osaa muita kieliä kuin englantia ja kouluruotsia. Joskus tullut hupaisia kohtaamisia uusien ihmisten kanssa, kun ovat aluksi luulleet etten puhu suomea vaan venäjää.

Sama!!! :D Kerran työkaveri jopa kysyi, olenko kauan asunut Suomessa. Vastasin vain että joo, synnyin täällä... kuten vanhempani ja heidänkin vanhempansa :'D

Minulla kaikki tällaiset tapahtumat liittyvät aikaan, kun olin lukion 2. luokalla ja opettelimme vanhojentanssien askeleita.

Ensiksi, samalla kurssilla olleet tytöt, jotka eivät sen koommin olleet kavereitani, menivät puhumaan entiselle luokkakaverilleni joka ei ollut samassa koulussa, etten tanssi tunneilla ja katselen vain muita koska olen laiska, huonokuntoinen ja varmaan niin ruma ettei kukaan poika kanssani tanssi. No, tämähän lähti liikkeelle siitä kun olin viikon pois influenssan takia ja seuraavankin viikon jouduin vain seuraamaan sivusta.

Luonnollisesti tyttöjä oli kurssilla enemmän kuin poikia, joten ajattelin että teen kaverille palveluksen ja päätimme tanssia tyttöparina. Opettelin miehen askeleet ja tanssin ihan tyylikäs mekko päällä ja kauniiksi laitettuna kauniin parini kanssa eikä siinä mitään. Noh, väliajalla kävin koulun käytävällä juttelemassa silloiselle poikaystävälleni (nykyiselle miehelleni) joka on 190cm pitkä, tumma ja komea ilmestys. Ennen kun jatkoin matkaani pukuhuoneeseen annoin hänelle suudelman jonka sattuivat näkemään tanssikurssillani olleet "koulun halutuimmat" pojat. Kuulin, kuinka se "raamikkain" niistä sanoi muille:"Hei, eikö Susanna olekaan lesbo?"

On aina hauska pyörtää ihmisten ennakkoluuloja. :D

T. Laiska ruma lesbo joka onkin ihan nätti hetero

Mielestäni nämä eivät ole hirveän hauskoja, mutta kuitenkin. :)

Minua on luultu lesboksi. Minulla on myös resting bitch face, joten jos en jaksa koko aikaa hymyillä niin ihmiset kyselevät että mikä hätänä ja miksi olen niin vihaisen näköinen. Kerran eräs tuttu jonka olin nähnyt bileissä pari kertaa, tuli sanomaan että ihana nähdä kun kerrankin olen niin onnellinen. En ymmärtänyt eivätkä ymmärtäneet kaverinikaan, koska olen humalassa aina samanlainen iloinen itseni. Toisaalta jos hymyilen koko ajan niin minua pidetään aivottomana bimbona.

Eräs kaveri kuvittelee, että koska olen kova höpöttämään vapaa-ajalla kaverien ja ystävien seurassa, niin olen sellainen työssäkin. Eli en tee töitä ikinä kun höpötän vaan kaikkien kanssa. Asiahan on päinvastoin (töissä olen tehokas ja ahkera, jätän höpöttämisen muille ja itse keskityn siihen mistä minulle maksetaan) eikä se nyt kaverille kuulu mitenkään ettei sillä niin väliä.

Lisäksi moni pitää minua jotenkin todella alistettuna nysvääjänä. Tämä johtuu siitä että mieheni kanssa huumorimme on aika roisia, hän saattaa vaikka haukkua minua ja minä vain nauran asialle. (Nämä on siis aina sisäpiirin vitsejä joita muut ei yksinkertaisesti voi ymmärtää kun eivät tiedä taustoja.) Monesti on joku tullut sanomaan että ei naiselle saa puhua noin ja tällöin olen kyllä ihan itse sanonut että se on vain meidän huumoria, sisäpiirin vitsejä ja mies saa sanoa minua miksi vain haluaa ja että osaan kyllä itsekin puolustaa itseäni, kiitos kuitenkin. Oikeastihan suhteemme on tasavertainen ja enemmän minä käskytän miestäni kuin hän, ja hän tekee kaiken aina mukisematta. Hän ei pätkääkään ulkonäöstäni (olen ylipainoinen) ja on muutenkin unelmien mieheni, sen takia nämä vitsit ovat mielestämme todella hauskoja. Ei paljoa kiinnosta ymmärtääkö joku muu vai ei.

Olen nätti ja urheilullinen lapseton nainen, ja monet perheelliset työkaverit pitävät minua pinnallisena, kylmänä, viileänä ja jopa lapsellisena johtuen siitä ettei minulla ole lapsia.  Tiedän tämän osan käytöksestä, ja siitä että yksi heistä tuli ihan jälkeenpäin sanomaan että erehtyi täysin minun luonteestani. 

Luulen että osa johtuu kateudesta ja osa siitä, että olen uudehkossa työpaikassa hieman ujo ja hiljainen josta saattaa saada viileän vaikutelman. 

Oikeasti olen tosi herkkä, empaattinen ja tunteellinen, ja avoin ihmisille joihin olen tutustunut paremmin. 

Olin aikoinani työssä yhdysvaltalaisessa yrityksessä. Ystäväni oli kampaaja, ja tykkäsi tehdä minulle erilaisia hiuksia, eli mallini ja varsinkin hiusvärini saattoi välillä muuttua. Eräänä päivänä pomolla oli asiaa, ja vakavassa kuulustelussa minulta tivattiin käytänkö huumeita kun hiusvärini muuttuu niin "usein"... Olivat siis tosissaan :D

Eka työpäivä, astelin kahvihuoneeseen 155 senttisellä rungollani ja lapsenkasvoillani. "Ootkos sä se meidän uus tettiläinen?"..... Oon kuitenkin jo 23-vuotias, en 15 :D Ei eka eikä vika kerta kun luullaan nuoremmaksi, tää on varmasti ihan ok sitten nelikymppisenä ;)

Vierailija kirjoitti:

Junassa isäpuoleni kanssa ja vanhempi nainen luuli minua isäpuoleni vaimoksi.

Isäpuoleni korjasi tilanteen ja sanoi että ei, hän on tyttäreni. Siihen rouva että vastasi että teissähän on samaa näköäkin.

Ei sitten enää korjattu ...

Mieheni aikuinen tytär on hieman katkera, kun häntä luullaan usein mieheni vaimoksi ja minua heidän tyttärekseen. Olen viisikymppinen siro ja, noh, hyvin säilynyt nainen. 😀

Minua on luultu lesboksi. Asuin silloin pienellä paikkakunnalla ja ilmeisesti etikettiin olisi kuulunut ryhtyä suhteeseen tai vähintään näyttäytyä miesseurassa edes joskus. Joskus vieläkin nauran mielessäni tälle asialle, jos sattuu olemaan huonompi päivä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vatsa- ja suolisto-ongelmia, minkä takia vatsani turpoaa usein varsinkin ruuan jälkeen ihan sen näköiseksi kuin olisin raskaana (muuten olen hoikka). Kyllä usein ihmiset sitten möläyttää että onnea, milloin on laskettu aika! En ole vielä keksinyt mitään nasevaa vastausts, totean vaan että en ole, eikä ole suunnitelmissakaan.

Iloisesti hymyillen voi kiittää onnitteluista kertoa, että kakka kulkee normaalisti aamuisin. Jos ei, niin Dufalak auttaa tähän ongelmaan muutamassa tunnissa.

Naapurit arvelivat, että yh äitinä olen sihteeri isossa kv firmassa. Olivat työkaverilleni ihmetelleet miten sihteerillä on varaa noin isoon omakotitaloon ja autoon. Olin silloin osastopäällikkö asiantuntijaorganisaatiossa.Työkaveri ei oikaissut väärinkäsitystä. Verotietojen julkaisun jälkeen olivat sitten todella utsineet tehtävääni.

Yksi ihminen luuli että poltan pilveä, koska olen kasvissyöjä ja kierrätän.

Minä olen usein raskaana tai saanut vauvan. Eikä ole kyse ylipainosta vaan huhuista. Myöskin erästä sukulaistani jonka kanssa olen paljon tekemisissä on luultu isäkseni/veljekseni tai miesystäväkseni. Oikein väitetty kiivaasti vastaan sellaiselle ihmiselle joka taatusti tietää oikean sukulaissuhteen

Mua tultiin joskus onnittelemaan naimisiin menosta. Olin juuri eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästä, joten juttu oli vähän muuttunut matkan varrella.

Minua luullaan aina paljon nuoremmaksi kuin mitä olen. Useimmiten arviot heittävät noin kahdeksalla vuodella (olen 30-vuotias), mutta talvisin kun pukeudun toppavaatteisiin, talvikenkiin ja pipoon, luullaan vielä nuoremmaksi. Paras oli kun vein kuopuksen eskariin, kotiin päin kävellessä koulun pihassa tuli 11-12-vuotias poika vastaan ja kysyi "Eiks meillä ala koulu just?" Luuli vissiin luokkakaverikseen. Lähti kyllä nolona pois kun nostin katseeni ja kysyin että anteeks?