KERTOKAA hauskoja väärin käsityksiä SINUSTA ! Esim vaikka, että joku on luullut sinun olevasi jtn ihan muuta, mitä todellisuudessa olet. Minä alota...

Minulle on monta kertaa Suomessa kassa puhunut englantia. Olen kyllä sukujuuriltani ihan puhdasverinen kantasuomalainen. Tosin aika iso nenä ja korkeat poskipäät. Ja vaatteet yleensä ulkomailta työreissuilta ostettu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vatsa- ja suolisto-ongelmia, minkä takia vatsani turpoaa usein varsinkin ruuan jälkeen ihan sen näköiseksi kuin olisin raskaana (muuten olen hoikka). Kyllä usein ihmiset sitten möläyttää että onnea, milloin on laskettu aika! En ole vielä keksinyt mitään nasevaa vastausts, totean vaan että en ole, eikä ole suunnitelmissakaan.

Vastaa niille että yleensä se on tuossa aamupalan jälkeen tullut ihan omia aikojaan, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vatsa- ja suolisto-ongelmia, minkä takia vatsani turpoaa usein varsinkin ruuan jälkeen ihan sen näköiseksi kuin olisin raskaana (muuten olen hoikka). Kyllä usein ihmiset sitten möläyttää että onnea, milloin on laskettu aika! En ole vielä keksinyt mitään nasevaa vastausts, totean vaan että en ole, eikä ole suunnitelmissakaan.

Miten ois "abauttiarallaa 30 minuutin/12 tunnin päästä" /miten sun suoli sattuukaan toimimaan?

Kreikassa lomalla ollessani pari suomalaista urhoa luuli minua paikalliseksi. Kommentoivat isoon ääneen ulkonäköäni ja tuumivat, että olisi mukava saada paikallista, setien naama vähän vanähti, kun ohittaessani heidät huikkasin " hyviä lomia pojat", ihan kantasuomalainen olen, tosin tummat hiukset.

Tää ei kyllä ole hauskaa. mutta moni on luullut minua narkkariksi ulkonäköni perusteella. Olen hoikka, ihoni huono yms, mutta vain siksi että minulla on sairaus, jonka vuoksi näytän miltä näytän.

Toiset pitävät minua myös laiskana, koska muut vaivani eivät aina näy ulöospäin,mutta estävät minua välillä tekemästä ihan tavallisia asioita.

Itse olen myös opettaja, 28-vuotias, ja se on ihan vakio että minua luullaan opiskelijaksi, siitä huolimatta että kaulassani on koulun logolla varustettu avainnauha. Niin yleistä se on, että oikein ihmettelen, jos joku joskus ensisilmäyksellä tunnistaa minut opettajaksi.

Kerran jälleen avainnauha kaulassa odotin aulassa nimilistan kanssa opiskelijoita, kun olimme lähdössä jonnekin, en muista minne. Sisään tuli keski-ikäinen nainen, ja sen sijaan että hän olisi kysynyt minulta, joka seisoin hänen edessään, hän asteli nurkassa istuvan aikuisopiskelijan luo ja kysyi, missä rehtorin huone sijaitsee. Aikuisopiskelija vastasi tähän, ettei tiedä.

Olin muuttamassa hyvän tuttavani kanssa samoihin aikoihin töihin samalle paikkakunnalle, mutta yksiöitä ei ollut vapaina ja ainut vapaa kaksio oli uudessa rivitalossa, joten vuokra oli tosi kallis. Tuttavani sisar ehdotti, että vuokratkaa yhdessä kolmio, olisi kummallakin kuitenkin oma huone, sauna asunnossa (kiva vuorotyöläisille) ja kunnon keittiökin yksiön keittokomeron sijaan. Niin tehtiin - muutaman kuukauden kuluttua selvisi, ettö meitä pidettiin lesboparina niin kummankin töissä kuin naapurustossakin, vaikka emme edes liikkuneet yhdessä!

Olen naisellinen nainen ja melko usein minua luullaan heteroksi :D 

Hyvä ystäväni on minua melkein 20 vuotta vanhempi ja liikumme paljon yhdessä. Muitta mutkitta monet ihmiset ovat sitten päätelleet, että hänhän on äitini. Tämä on ollut ilmeisesti monelle itsestäänselvää, eikä sitä ollut koskaan meiltä kysytty. Tästä muodostui ihmeellinen hämmennyksien vyyhti, kun en ole suomalainen syntyjäni, ja lopulta sain pitkään vaivanneen valehtelijan maineen. Vain siksi etteivät jotkut tiedä että eri ikäisetkin ihmiset voivat olla ystäviä myös ilman sukulaisuussuhdetta :D

Junassa isäpuoleni kanssa ja vanhempi nainen luuli minua isäpuoleni vaimoksi.

Isäpuoleni korjasi tilanteen ja sanoi että ei, hän on tyttäreni. Siihen rouva että vastasi että teissähän on samaa näköäkin.

Ei sitten enää korjattu ...

Onhan näitä. Kun muutimme uuteen paikkakuntaan ja aloitin siellä ala-asteella koulun, niin yksi tyttö luuli mua söpöksi pojaksi ja kuulemma ihastui minuun. Nopeasti kylläkin paljastui, että olen tyttö.

Olin jonkin aikaa töissä paikassa, jossa piti käyttäö sellaista suojapukua, josta oikeastaan vain silmät näkyvät. Sovimme uuden työnkaverin kanssa, että mennään lounaalle yhdessä. Menin sitten odottelemaan häntä ja ihmettelin, kun hän käytävän päässä pälyili jotakin. Huikkasin hänelle, että onkos hän tulossa. Hän katseli mua epäluuloisena ja sanoi, että tuoltako mä näytän. En oikein tiedä vieläkään mitä tuo mahtoi tarkoittaa.

Ja muakin on ikävä kyllä siunattu ns "resting bitch" naamalla eli mua usein luullaan pahan tuuliseksi, vaikka olen ihan normaalisti. :/

Minua luullaan usein ujoksi ja herkäksi hissukaksi, kun en uudessa seurassa juuri puhele. Olen kyllä introvertti, ja suhtaudun varautuneesti uusiin ihmisiin. Todellisuudessa olen ystävien seurassa oikea pulputin, aina se joka uskaltaa tehdä ja kokeilla asioita ensimmäisenä, huumorintaju ulottuu sinne spektrin sysimustimpaan laitaan asti, minulla on vilkas mielikuvitus ja keksin kaikenlaisia kummallisuuksia. Itken harvoin, en pelkää juuri mitään, ja osaan pitää pääni kylmänä vaikeissa ja traumaattisissakin tilanteissa.

Lähes poikkeuksetta kaikki lähemmin tutustavat heittävät kommenttia, että miten erilainen oikeasti olenkaan verrattuna siihen ensivaikutelmaan, jonka minusta saa :D

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vatsa- ja suolisto-ongelmia, minkä takia vatsani turpoaa usein varsinkin ruuan jälkeen ihan sen näköiseksi kuin olisin raskaana (muuten olen hoikka). Kyllä usein ihmiset sitten möläyttää että onnea, milloin on laskettu aika! En ole vielä keksinyt mitään nasevaa vastausts, totean vaan että en ole, eikä ole suunnitelmissakaan.

mulle on myös tuo sattunut monta kertaa ja olen myös hoikka. Viimeksi kirpparilla joku myyjä vinkkasi, että hänellä olisi jossain pinon pohjalla vielä mammahousuja jäljellä... sanoin, etten ole raskaana, minulla on vain epäsuhtainen vartalo.

Vierailija kirjoitti:

Olen naisellinen nainen ja melko usein minua luullaan heteroksi :D 

Sama. Kun on stereotyyppisen heteronaisen näköinen, niin tämä on jostain syystä perusoletus. Olen bi, huomattavasti enemmän naisiin kallellaan. Paras kommentti oli "et sä voi olla, et näytä yhtään siltä!".

Vierailija kirjoitti:

Minulle on monta kertaa Suomessa kassa puhunut englantia. Olen kyllä sukujuuriltani ihan puhdasverinen kantasuomalainen. Tosin aika iso nenä ja korkeat poskipäät. Ja vaatteet yleensä ulkomailta työreissuilta ostettu.

Tämä on ärsyttävää. Sukuni on peräisin eri puolilta Suomea, mutta jostain syystä en taida näyttää suomalaiselta. Hienoin tapaus oli humalainen herrasmies joka halusi tietää alkuperäisen kotimaani (vastaus ei kelvannut) ja lopulta kysyi osaanko puhua suomea (puhuimme suomeksi koko ajan). Lentokentällä turvatarkastuksessa seurueen ulkkareille puhuttiin suomea, ja minun kohdallani kieli vaihtui englantiin. Olen vaaleaihoinen, sinisilmäinen ja mielestäni aika tavallisen oloinen. En ymmärrä mistä tämä ilmiö johtuu.

Ai niin... jos jätän meikkaamatta, näytän myös vihaiselta, surulliselta, huolestuneelta, tuomitsevalta, masentuneelta, happamalta... you name it. Hyväkin päivä menee äkkiä pilalle kun ihmiset tulee kysymään mikä on hätänä kun näytän niin surkealta. Olisi kiva kun ihmiset jättäisi toistensa ulkonäön kommentoimatta.

Pari kertaa ollut psykologisissa arviointitesteissä työpaikkoja varten ja voi siskot mitä tuubaa sieltä tuli. Seuraavaksi, jos rekrytointiprosessissa luotetaan näihin huuhaajuttuihin, niin jätän menemättä.

Mistä saa tietää bannatut sanat kun vähän väliä tekstini häviävät? Kokeillaan uudestaan.

Liittynee aiheeseen; keharì juoppo eksäni katsoi jotain kotikutoista pòrnóa ja sai päähänsä, että minä olin yhdessä niissä pätkissä, koska samanlainen nahkatakki.

Vieläkin kuolen vähän myötähäpeään kymmenisen vuotta myöhemmin. Ei juma.

Vierailija kirjoitti:

Itse kammoan isossa ruokalassa syömistä.

Töissä mennin aina yksinään istumaan syrjemmälle pienempään pöytään.

Myöhemnin selvisi, että olin työkavereista vaikuttanut sopeutumattomalta ja ylimieliseltä, kun istu heidän kanssaa, vaikka oltiin oltu vuosia samassa työssä.

Todellisuudessa häpesin käsieni vapinaa joka paheni hermostuessa.

Aina haarukkaa lautaselle laskiessa käsi tutitsi :D

En pidä suurista ihmisjoukoista tai hälinästä lisäksi minun on vaikea hahmottaa kasvoja suuressa väkimäärässä joten jos menen ruokalaan yksin menen pieneen pöytään rauhalliselle alueelle. Jos menen porukassa syömään niin menen samaan pöytään kohteliaisuussyistä. Tämä katsotaan ylimieliseksi käytökseksi tai mielenosoitukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa ollut psykologisissa arviointitesteissä työpaikkoja varten ja voi siskot mitä tuubaa sieltä tuli. Seuraavaksi, jos rekrytointiprosessissa luotetaan näihin huuhaajuttuihin, niin jätän menemättä.

En päässyt erääseen koulutuspaikkaan pyskologisten testien vuoksi, paremmin tehtävään soveltuvat valittiin. Sen jälkeen hain eri koulutukseen ja vastasin miten oletin heidän haluavan minun vastaavan ja pääsin koulutukseen.

Mulle on moni ihminen sanonut, että "taidat inhota mua" "et taida tykätä musta" ja tämän tyylistä. Oikeasti en inhoa varmaan ketään, ja kaikissa noissa tapauksissa on ollut kyseessä vielä joku sellainen, josta päinvastoin pidän paljon ja jota tavallaan melkein "ihailen", mutta ei olla tunnettu hyvin, kuitenkin useamman kerran nähty jne. Olen päätellyt että huono itsetuntoni (koen itseni aina huonommaksi porukassa) näyttäytyy vahingossa ylimielisyytenä tms :/ kasvoni ovat luonnostaan aika ilmeettömät, joten kun katson toista ihmistä ja ajattelen päässäni että vau, ompa hän kaunis, niin ulospäin se näyttää varmasti just siltä että vaan tuijotan tyly ilme naamallani :D kauheaa

Olen näitä joutunut sitten oikomaan kun mulle on tyyliin puolen vuoden tuttavuuden jälkeen sanottu että "et tainnut oikein tykätä musta silloin alussa".