onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Taiteilijan "virallinen" määritelmä kuuluu kai, että harjoittaa luovaa ammattia. Se että opiskelet Sibelius-Akatemiassa ei kyĺlä tee sinusta taitelijaa. Toki se ei myöskään poissulje sitä. Mutta mikään tutkinto tai koulutus ei automaattisesti tee taiteilijaksi. Tiedän muutamia Sibelius-Akatemiassa opiskelevia ja he ovat kyllä kaikkea muuta kuin taitelijoita, enemminkin perfektionisteja kympin tyttöjä, jotka ovat ala-asteen ekalla luokalla aloittaneet pianonsoiton, viulunsoiton ja kuoron.

Päivien nukkuminen ja yöt töitä tehden ei automaattisesti tee taiteiijaa. Mutta ei sitä myöskään tee 8-16 päivittäinen mahdollisimman oikein soittaminen ja laulaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Taiteilijan "virallinen" määritelmä kuuluu kai, että harjoittaa luovaa ammattia. Se että opiskelet Sibelius-Akatemiassa ei kyĺlä tee sinusta taitelijaa. Toki se ei myöskään poissulje sitä. Mutta mikään tutkinto tai koulutus ei automaattisesti tee taiteilijaksi. Tiedän muutamia Sibelius-Akatemiassa opiskelevia ja he ovat kyllä kaikkea muuta kuin taitelijoita, enemminkin perfektionisteja kympin tyttöjä, jotka ovat ala-asteen ekalla luokalla aloittaneet pianonsoiton, viulunsoiton ja kuoron.

Päivien nukkuminen ja yöt töitä tehden ei automaattisesti tee taiteiijaa. Mutta ei sitä myöskään tee 8-16 päivittäinen mahdollisimman oikein soittaminen ja laulaminen.

Niin ja mielestäni perfektionistit ovat taiteilijoiden vastakohtia. Vaikea luoda mitään uutta, jos pelkää virheitä.

Minä luulen, että oikeiden taiteilijoiden elämään voisikin tottua, koska he elättävät itsensä sillä. Mutta nämä nk.taiteilijat ovatkin luku sinänsä. Minun exä ja lasteni isä on tällainen nk. taiteilija. Meidän on sopeuduttava hänen aikatauluihinsa ja ennen yhdessä asuessamme hänen esiintymisensä ajoivat kaiken muun edelle. Kuinka tärkeäksi tuo sitten luokitellaan jos satttuu jonkun sivuroolin kansalaisopiston näytelmässä vetämään.

Meillä se oli elämääkin tärkeämpää..siinä ei auttanut mikään, harjoituksiin mentiin, vaikka elinkeino olisi kaatunut ja lapset joutuneet sairaalaan, päästävä oli. 

Nyt on meidän osalta helpottanut. Mutta lapset joutuvat tapaamisilla harjoituksia katsomaan ja olemaan paljon päineen, kun isä toteuttaa itseään milloin missäkin roolissa takavasemmalla..sitä suurta läpimurtoa odottaen. Näytteleminen on jopa työnhakuankin tärkeämpää. Työttömänä on aikaa, toivottavasti työkkärin täti tämän ymmärtää, eikä pistä karenssia päälle.

Suuren taiteilijan exä

olen myös taiteilijaluonne, jos olisin aloittanut kitaransoiton nuoren, OLISIN KITARisti mutta en ehtinyt ja yliopistoelämä pilasi paljon nuoruutta

nyt on 10 vuotta mennyt lähinnä olutta ryypiskellessä, kämppä on aina sotkuinen ei ihmissuhteita lainkaan

ei kiiinnosta yhteiskunta ja ihmisten säännöt

yritin olla 2 vuotta putkeen (ennätys) normityössäkin eli ala-asteen opena, ei siitämitään tulllut, luokka oli aina sotkussa ja oppilaaat sekaisin, en jaksanut suunnitella mitään koska se tappaa luovuuden

nyt raittiina taas, odotan vain Jeesuksen paluuta, jos pääsisi taivaaseen säveltämään

Kovia panomiehiä. Johtuu varmaan siitä, että heillä on aikaa usein toimettomina joten seksi on tietysti mielessä koko ajan.

...tavallisia ihmisiä ovat. Todella tunnollisia ja ahkeria, toki tarvitaan lahjakkuutta huipulle pääsyyn myös. Samantapaisia puurtajia kuin vaikka lääkärit, juristit ja vaikka tekniikan alan yliopistokoulutuksessa olevat. Kova työ tulee ensimmäisenä mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Minun mieheni on oikeasti taitelija eikä mikään tusina taiteilija. Mieheni tekee asioita, joita toiset voivat vain kopioida. Saat sitten kutsua itseäsi aidoksi taiteilijaksi, kun teet jotain merkittävää ja omalaatuista.

Onpa ylimielinen kommentti. Ja tiskin sun miehesikään oikeasti mikään Picasso on, vaikka kiva, että olet ylpeä. Älä anna sen lipsua ylimielisyyden puolelle kuitenkaan.

Olen itse taiteilija,taiteen maisteri.Joku sanoi,että on oltava taiteen maisteri ollakseen taiteilija,mutta ei se aivan niin mene,auttaa kyllä joskus.Kankea ala on nyt muuttumassa juuri tässä asiassa ja outsider-taide ja esim.katutaide on ollut kovassa nousussa.Ihan hyvä niin,teosten pitää määritellä.

Voin kertoa mun arjesta,vaikka sitä ei kysyttykään.Elän hyvin rutiinimaisesti.Herään aamulla,teen niitä taidetöitä jotka ajankohtaisia eli tietokonehommia (kirjoittaminen,esim.näyttelyhaut,päivittely yms.) tai jos esim.näyttely tulossa,niin työskentelen teosten parissa.Muutama päivä viikossa menee alan palkkatöissä,näin suurimmalla osalla taiteilijoista.

Yleensä yksi yksityisnäyttely vuoteen tai kahteen (mun kustannukset n.5000-6000 €),ryhmänäyttelyitä sitten useita (tulee edullisemmaksi).Työskentelyapurahoja en enää juuri ole hakenut,kohdeapurahoja kyllä (vaikea saada niitäkään).Paperihommat vie niin paljon aikaa,että kannattavampaa tehdä muuta.En elä yhteiskunnan rahoilla,vaan kaiken maksan itse,myös taiteellisee työhön liittyvät kulut.

Koti on hyvin siisti,se pitää ajatukseni kasassa.Taideala on haastava,hyvin paljon hakemista ja stressiä,arvostelua sekä rahahuolia.Harrastan paljon urheilua ja syön hyvin terveellisesti,alkoholia käytän vähän.Huumeita en ole koskaan kokeillutkaan.Ulkoisesti olen siisti jopa aika konservatiivinen.Kuitenkin taiteilija henkeen ja vereen.

Rahat aina lopussa. Tai vähissä. Talousasiat ylä- ja alamäkeä.  Taitelija on itsekeskeinen, ajatukset sfääreissä. Todella älykäs. Omat jutut tärkeitä, ei muiden.  Puhuu aina vaan omista töistään, saavutuksistaan, droppailee nimiä. Puhuu paikkakunnan rahamiehistä etunimillä, kuin korostaakseen verkostoaan. Hirveät paineet seuraavan työn alla. Sitten työprojekti 24/7. Ei saa häiritä, äsähtelee vaan. Ei katsekontaktia. Ei perhe-elämään. Mitä vielä haluatte tietää? (Ja ei: ei alkoholiongelmaa, ei nollausta kännissä. Säntillistä, ahkeraa elämää. Ei todellakaan elä kahdeksasta neljään -elämään. Elämäntapa, jossa taiteilija elää omaa taidettaan nonstop..).

Taiteilija on monesti mielipuoli, masennus ja mania vuorottelevat. Näkeehän sen näistä kommenteistakin.

Millaista kanssani on elää? Samanlaista kuin kenen tahansa bipolaarin kanssa. Just nyt masennus ottamassa voiton... Helvettiä.

Joku tuolla kommentoi, että taiteen maisteri on oikea taiteilija, niin katson vapaudeksi kommentoida. Taitelija herää klo 6:30. Syö aamupalan, tämän jälkeen herättää tyttäremme ja vie polkupyörällä hänet työpaikan läheisyydessä sijaitsevaan päiväkotiin hoitoon, vaikka hänellä olisi auto käytettävänä. On töissä yleensä viimeistään klo 8. Tekee pitkää työpäivää. Tulee kotiin n. klo 18 maissa. Ei käytä alkoholia (on raskaana), eikä syö lihaa. Pitää valmistamastani taboulehista. Katsoo espanjankielistä telenovelaa ja harmittelee eri pari huonekaluista, jotka eivät sovi toisiinsa. Peittelee tyttäremme nukkumaan ja lukee hänelle iltasadun joka ilta. Haluaisi muuttaa isompaan asuntoon. Sosiaalisessa mediassa, ruokakaupassa ja kaupungilla liikkuessa hänen töihinsä törmää koko ajan. Uutisissakin monesti näkee hänen töitään, kun ministeriöt, suuryritykset ja kunnat järjestävät tiedotustilaisuuksia tai mainostavat palveluitaan, mutta vaatimattomuuttaan ei vain hänen työkaverinsa ja lähimmät sukulaiset tietävät mitkä ovat hänen käsialaansa. On tunnollinen ja arvostettu työntekijä työyhteisössään: äitiysloman ajaksikin hänen tilalleen palkattiin 2 kokenutta työntekijää. Sellainen on taitelija, jonka kanssa minä asun.

biboo kirjoitti:

Taiteilija on monesti mielipuoli, masennus ja mania vuorottelevat. Näkeehän sen näistä kommenteistakin.

Kuulostaahan tuo sana taiteilija nyt huomattavan paljon hienommalta kuin mielipuoli.

Voisko määritellä niin, että esimerkiksi valmiista nuoteista soittava on taiteenharjoittaja. Mielestäni taiteilija tarkoittaa henkilöä joka tekee taidetta ja luo uutta.

biboo kirjoitti:

Taiteilija on monesti mielipuoli, masennus ja mania vuorottelevat. Näkeehän sen näistä kommenteistakin.

"Näkeehän sen näistä kommenteistakin." :D Mitkä summat psykiatria ja terapeutit nyt jäävätkään ilman, kun tämä palsta virkistää niin paljon, että ei koe olevansa enää yhtään apaattinen tai hullu itse kuin on kuvitellut olevansa. Mut oikeesti tottahan se on, että taiteilijat ovat hyvin herkkiä masennustiloille ja maanisuudelle, eri tunnetilojen vaihteluille ja voimakkuuksille, aistit ovat todella herkät, jopa suorastaan ihan ihmeelliset.

Määrittele taiteilija ensin. Mä oon soittanut koko ikäni, ensimmäiset keikat oli 70-luvulla ja maalannut olen myös. Levyttänyt useita kertoja, ollut Euroopassa kiertueella. Kuitenkin aina välissä oikeissakin töissä. 

Tää on elämäntapa.

Vaatii kurinalaisuutta ja ihan valtavasti työtä. Taiteen tekijä ei jätä duunia taakseen kun ovi työhuoneeseen sulkeutuu, vaan elää sen kanssa koko ajan.

Talous on monesti epävarma ja itseluottamus lujilla, mutta niin se on monella muullakin alalla. Luovuus on taito jota voi harjoittaa, ja tekniikka samoin - molempia tarvitaan. Kyse on omistautumisesta ja siitä, että hyväksyy elämänvalintaan liittyvät riskit. Harva näissä hommissa rikastuu, mutta elämässä on paljon sisältöä. Ja kun sitä sisältöä saa antaa muillekin, se korvaa hyvin taloudellisen epävarmuuden.

nämä opinahjot valmistavat akateemikkoja, ei taiteilijoita.

Vierailija kirjoitti:

Taiteilijat ovat laiskoja, kaikessa.

Mulle tulee mielleyhtymä kun kuulen sanan taiteilija, että taitelijan inspiraatio heittää kuperkeikkaa vähän väliä... on mustia ja valoisia kausia... luovia kausia ja sitten täysin lamaannuksissa. Siksi useilla taitelijoilla todetaan kaksisuuntainen mielialahäiriö, maanisdepressiivyys. Kuitenkin ovat "erilaisia" persoonina verrattuna valtaväestöön. En viitsi luetella kun tuli muutamia mieleen ja joitakin tunnen tai olen tuntenut.

ei ole muuta taidetta olemassakaan kuin musiikki, muu taide on humpuuqia