Lue keskustelun säännöt.
17v ja raskaana - Mä olen niin onnellinen :)
04.01.2017 |
Mutta olenkin sitten ainoa...
Taloudellista hätää mulla ei ole, sillä kun täytän 18v saan x-summan perintöä ja vauva syntyy vasta pari kk sen jälkeen.
Asun jo omillani, joten olen tottunut huolehtimaan itsestäni ja kodistani. Toki on täysin eri asia huolehtia sen lisäksi myös toisesta ihmisestä.
Vanhempani ovat ainoat jotka ovat vähän lämmenneet tälle raskaudelle, mutta eivät hekään riemusta hypi, toisaalta ymmärrän sen. En minäkään tätä suunnitellut tässä vaiheessa elämää, mutta näin kävi ja tein tämän päätöksen että pidän vauvan, joten sen kanssa on elettävä.
Tiedän, koko elämäni tulee muuttumaan, tulen jäämään paljosta paitsi ja kumppanin löytäminen tulee olemaan vaikeampaa + tuhat ja yksi muuta asiaa. Tuntuu silti pahalta että kukaan muu ei ole onnellinen tai edes vähän iloinen tästä pienestä :(.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon. Toivottavasti muukin lähiverkosto lämpenee asialle ja saat tukea. Tee kuitenkin myös suunnitelmia tulevaisuuden varalle omasi ja lapsen toimeentulon turvataksesi. Tuskin se perintö ikuisuuksiin riittää.
Kiitos :). Ei tietenkään riitä. Aion käydä koulua niin pitkään kuin mahdollista. Sitten jään vauvan kanssa kotiin ja kun kasvaa isommaksi niin suoritan koulun mahdollisimman pian loppuun ja saan ammatin alalta jossa hyvä työllisyys tilanne :). ap
Katso sieltä kristallipallostasi ,missä on hyvä työtilanne viiden vuoden -> päästä? Kerro myös mistä tuollaisia palloja saa. Nimittäin lähihoitajiakin ketjutetaan aika hyvin määräaikaisuuksissa ja sijaisuuksissa.
Olen toisen vuoden opiskelija. Eli opintoja jää n. vuoden verean suoriettavaksi. Aion jatkaa opintoja todennäköisesti ensivuonna eli valmistuminen olisi n. kahen vuoden päästä. Tilanteet voi toki muuttua siihen mennessä, mutta sitten täytyy opiskella jotakin muuta jos töitä ei riitä :). Kristallipallo olisi kyllä kätevä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon. Toivottavasti muukin lähiverkosto lämpenee asialle ja saat tukea. Tee kuitenkin myös suunnitelmia tulevaisuuden varalle omasi ja lapsen toimeentulon turvataksesi. Tuskin se perintö ikuisuuksiin riittää.
Kiitos :). Ei tietenkään riitä. Aion käydä koulua niin pitkään kuin mahdollista. Sitten jään vauvan kanssa kotiin ja kun kasvaa isommaksi niin suoritan koulun mahdollisimman pian loppuun ja saan ammatin alalta jossa hyvä työllisyys tilanne :). ap
Katso sieltä kristallipallostasi ,missä on hyvä työtilanne viiden vuoden -> päästä? Kerro myös mistä tuollaisia palloja saa. Nimittäin lähihoitajiakin ketjutetaan aika hyvin määräaikaisuuksissa ja sijaisuuksissa.
Olen toisen vuoden opiskelija. Eli opintoja jää n. reilu vuoden verean suoriettavaksi. Aion jatkaa opintoja todennäköisesti ensivuonna eli valmistuminen olisi n. kahen vuoden päästä. Tilanteet voi toki muuttua siihen mennessä, mutta sitten täytyy opiskella jotakin muuta jos töitä ei riitä :). Kristallipallo olisi kyllä kätevä. ap
Oho tuli kahteen kertaan tuo äskeinen kommentti. ap
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi syntyy niin uskon ihmisten suhtautuvan paremmin
Minä olen itse myös saanut lapsen hyvinnuorena ja mies kuoli, kun odotin lasta. Kun lapsi syntyi hän hurmasi kaikki. Ja nyt hän on jo täysi-ikäinen. Kävin koulut, sain vakityön, minulla on loistava mies, joka on aina hyväksynyt lapsen ja osallistunut upealla tavalla kasvatukseen. Ovat todella läheisiä lapseni kanssa.Ku näytät ihmisille, että otat vastuun niin itsestäsi kuin lapsesta, sataprosenttisesti, niin suhtautuminen muuttuu. Eikä tuo tarkoita etteikö avunpyytäminkin olisi sallittia
Kiitos kun kerroit omista kokemuksistasi. Tosi kiva kuulla että olet pärjännyt noin hienosti :). ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö huolestuta yhtään? Mä odotan aviomieheni kanssa esikoista, ollaan molemmat 26 kun vauva syntyy. Kun sain testiin plussan, pelkäsin, että menee kesken. Nyt, kun viikkoja on jo kulunut, huomaan pelkääväni, että ei menekään kesken. Lapsi on siis tosi kauan toivottu, olen aina pärjännyt lasten kanssa tosi hyvin ja tiedän että pärjätään kyllä, siitä ei ole kyse. Halun lasta enemmän kuin mitään muuta. Silti huolettaa tosi moni asia, asunto, raha, lapsen tulevaisuus yms. Mua on lohdutettu sillä, että tämä on vain merkki siitä, että osaa suhtautua asiaan tilanteen vaatimalla vakavuudella, kun se on kuitenkin ihan valtava muutos. Mutta silti aina ihmetyttää, kun lukee täältäkin näitä juttuja, että tunteet on lasta odottaessa pelkkää iloa ja onnea, että olenko itse vaan jotenkin "viallinen" tms näiden huolieni kanssa..
Nuo on ihan normaaleja tuntemuksia. Kyllä itsekin olen miettinyt täysin samoja asioita ja niin kuuluukin. Ainahan sitä on myös peloissaan suurten muutosten äärellä vaikka ne olisikin positiivisia. Päällimmäisenä olen onnellinen mutta toki tähän liittyy paljon muutakin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkällä raskaus on nyt ?
Viikolla 16 mennään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämpimät onnittelut :)
Vaikutat ihanan fiksulta nuorelta, hienoa.
Tsemppiä ja voimia 💛
Vierailija kirjoitti:
Ettei nyt olisi tullut ihan tahalleen raskaaksi ja lapsen isä ei halua jäädä leikkimään kotia kanssasi joten juoksi karkuun?Miksi lapsi tekee lapsia?
Miksi ketjua lukemattomat osallistuu ketjuun? :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä haaveilet?
Siitä että pääsen aloittamaan elämän vauvan kanssa :). Siihen asti kuitenkin haaveilen ja toivon eniten että raskaus sujuu hyvin ja että pienellä on kaikki hyvin ♡. ap
Vierailija kirjoitti:
Lämpimät onnittelut :)
Vaikutat ihanan fiksulta nuorelta, hienoa.Tsemppiä ja voimia 💛
Voi kiitos :) ♡. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei nyt olisi tullut ihan tahalleen raskaaksi ja lapsen isä ei halua jäädä leikkimään kotia kanssasi joten juoksi karkuun?Miksi lapsi tekee lapsia?
Miksi ketjua lukemattomat osallistuu ketjuun? :) ap
Luin kyllä ketjun ja nyt kyseenalaistan sinun sanomiset. Kun joku kysyi kuolemisesta niin sinulla välähti
Pärjäät kyllä! Sulla vaikuttaa olevan vahva tahto ja usko selviämiseen, ne kantaa pitkälle. Ja on todella paljon vaikeampia maita ja paikkoja joissa saada lapsi tuossa tilanteessa, Suomi on yksi parhaista!
Ehkä lapsenlapsen olemassaolo voi myös jossain vaiheessa kääntyä lohduksi poikansa menettäneille isovanhemmille, toivotaan näin. Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pilaat elämäsi noin nuorena? Sinulla on koko elämä aikaa hankkia lapsia.
Lämpimät onnittelut tulevalle äidille täältä ulkomailta. Älä välitä negatiivisista kommenteista vaan säilytä positiivinen elämänasenteesi! Äitiys on ihanaa ja sinusta tulee varmasti mainio äiti.
Sulla on nuoreksi äidiksi asiat todella hyvin, onnea:)
Vaikutat myös hyvin mukavalta ihmiseltä ja uskon että elämä hymyilee vielä sinullekkin ja löydät rinnallesi mukavan miehen joka haluaa osallistua lapsesi elämään ja hankkia kanssasi sisaruksia lapsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pilaat elämäsi noin nuorena? Sinulla on koko elämä aikaa hankkia lapsia.
Jos lasten hankkimiseen on aikaa koko elämä, niin miksi niitä ei voisi hankkia juuri nyt? Mitä ap nyt elää, jos ei elämäänsä?
Eikö huolestuta yhtään? Mä odotan aviomieheni kanssa esikoista, ollaan molemmat 26 kun vauva syntyy. Kun sain testiin plussan, pelkäsin, että menee kesken. Nyt, kun viikkoja on jo kulunut, huomaan pelkääväni, että ei menekään kesken. Lapsi on siis tosi kauan toivottu, olen aina pärjännyt lasten kanssa tosi hyvin ja tiedän että pärjätään kyllä, siitä ei ole kyse. Halun lasta enemmän kuin mitään muuta. Silti huolettaa tosi moni asia, asunto, raha, lapsen tulevaisuus yms. Mua on lohdutettu sillä, että tämä on vain merkki siitä, että osaa suhtautua asiaan tilanteen vaatimalla vakavuudella, kun se on kuitenkin ihan valtava muutos. Mutta silti aina ihmetyttää, kun lukee täältäkin näitä juttuja, että tunteet on lasta odottaessa pelkkää iloa ja onnea, että olenko itse vaan jotenkin "viallinen" tms näiden huolieni kanssa..