Aion kokeilla pärjäänkö toimeentulotuella 3kk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija ja kuukaudessa jää käteen 80e

Silti pärjään. Saatana

Tämän langan vastausten mukaisesti; opiskelija ei ole köyhä, koska opiskelu on oma valinta ja väliaikaista. Opiskelija saa edullista lainaa jota voi maksaa pois kun valmistuu ja siirtyy työelämään. Opiskelija saa alennuksia ja on yleensä myös nuori ja terve, opiskelijalla on yhteiskunnassa hyväksytty asema ja opiskeluyhteisö ympärillä.

Plus ilmainen tai liki-ilmainen lämmin ruoka 5 päivänä viikossa.

Opiskelijalounas maksaa 2.6e. Ei se ilmainen ole, kuukaudessa tulee kuitenkin yli 50e. Pelkkiin lounaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijalounas maksaa 2.6e. Ei se ilmainen ole, kuukaudessa tulee kuitenkin yli 50e. Pelkkiin lounaisiin.

Eli 80 - 50 = 30 euroa, joka jää loppukuukaudeksi. Hyvin sillä pärjää. Todistettu on!

http://www.sss.fi/2015/10/30-euron-ruokabudjetti-on-mahdollinen/

Älä kuitenkaan hommaa itsellesi mitään pakollisia menoja lisää tai se on voivoi.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijalounas maksaa 2.6e. Ei se ilmainen ole, kuukaudessa tulee kuitenkin yli 50e. Pelkkiin lounaisiin.

Jaa, meillä maksaa 90 senttiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija ja kuukaudessa jää käteen 80e

Silti pärjään. Saatana

Käytkö töissä? Itse opiskellessa kävin jatkuvasti osa-aikatöissä opiskelun ohella. Se helpotti huomattavsti taloutta. Lisäksi opiskelija-asunto ei syönyt niin paljon budjetista kuin yksityiset vuokrakämpät. Toivottavasti tilanteesi helpottaa. 80 euroa kuukaudessa on kyllä todella vähän. Kannattaa tsekata, mihin rahasi menevät, jos jostain löytyisi säästämisen paikkoja. Taulukoitko säännöllisesti kaikki tulosi, laskusi ja muut menoeräsi?

Taas tuli tää paras neuvo köyhille: käykää töissä.

Tässä ketjussa on monta kertaa sanottu, että työssäkäyvä ap ei voi ymmärtää sitä työttömän toimeentulotukiasiakkaan ahdistusta, kun ei ole työyhteisöä eikä ole hyväksytty jäsen yhteiskunnassa. Ymmärrän tämän pointin ihan hyvin. Itselläni on aina ollut töitä (ikää 40 v eikä päivääkään työttömänä) ja työyhteisö on monella tavalla tukenut minua elämässäni.

Mutta jos kaikki ovat yhtä mieltä työnteon ja työyhteisön tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille, niin miksi sitten vastustetaan niin ankarasti työttömyysturvan minkäänlaista vastikkeellisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on monta kertaa sanottu, että työssäkäyvä ap ei voi ymmärtää sitä työttömän toimeentulotukiasiakkaan ahdistusta, kun ei ole työyhteisöä eikä ole hyväksytty jäsen yhteiskunnassa. Ymmärrän tämän pointin ihan hyvin. Itselläni on aina ollut töitä (ikää 40 v eikä päivääkään työttömänä) ja työyhteisö on monella tavalla tukenut minua elämässäni.

Mutta jos kaikki ovat yhtä mieltä työnteon ja työyhteisön tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille, niin miksi sitten vastustetaan niin ankarasti työttömyysturvan minkäänlaista vastikkeellisuutta?

Ei se vie sitä leimaa pois, mihin tuolla viitataan. Palkkatyöläiset nyt vain ovat arvostetumpia kansalaisia tässä yhteiskunnassa. Vapaaehtoistyö on sitten sitä ylimääräistä hyväntahtoisuutta, jota tekevät he, jotka haluavat. Vapaaehtoisesti. Alempiarvoisen kansalaisen leima siis edelleen pysyisi, koska ei ole pystynyt saamaan kunnon palkkatyötä, jota työtä vieroksumattomat kyllä aina saavat kunhan vain yrittävät.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on monta kertaa sanottu, että työssäkäyvä ap ei voi ymmärtää sitä työttömän toimeentulotukiasiakkaan ahdistusta, kun ei ole työyhteisöä eikä ole hyväksytty jäsen yhteiskunnassa. Ymmärrän tämän pointin ihan hyvin. Itselläni on aina ollut töitä (ikää 40 v eikä päivääkään työttömänä) ja työyhteisö on monella tavalla tukenut minua elämässäni.

Mutta jos kaikki ovat yhtä mieltä työnteon ja työyhteisön tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille, niin miksi sitten vastustetaan niin ankarasti työttömyysturvan minkäänlaista vastikkeellisuutta?

Kärjistetysti näin: Teet työtä työtovereiden kanssa. Toisille maksetaan palkka, sinulle työttömyyskorvaus. Toiset voivat suunnitella lomamatkoja, illallisia, salilla käyntejä tai mitä tahansa. Koska heillä on siihen varaa, sinulla ei. Tunnetko kuuluvasi yhteisöön? Tuntuuko että olet arvokas tälle työyhteisölle? Toki sanotaan, että nämä vastikkeelliset hommat olisivat avustavia tehtäviä tai sitten päiviä silloin tällöin, mutta näissä tapauksissa hyvin harvoin sinusta tulee oikeasti osa työyhteisöä, tai harvoin se siltä ainakaan tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ruhtinaaliselta, että yksinasuva saa toimeentulotukea melkeen 500 euroa vuokran ja sähkön päälle. Itse eläisin tuolla rahalla todella leveästi. Opiskelijat saa tuon rahan ja siitä pitää maksaa ihan kaikki vuokria myöten.

Me elämme tällä hetkellä vain miehen palkalla, koska opiskelen enkä saa enää opintotukea (toinen korkeakoulututkinto). Miehen nettopalkka on 1800e ja meillä on omistusasunto. Lainanlyhennys, yhtiövastike ja auton kulut vie 900e. Joka kuukausi säästötilille menee 500 euroa suoraan, jotta voimme aina vuoden lopussa tehdä ylimääräisen lainanlyhennyksen. Kaikkeen muuhun jää siis meille KAHDELLE rahaa 500 euroa ja pärjäämme todella hyvin. Voimme käydä ulkona syömässä ja ostaa vaatteita. Eli olemme eläneet tietämättämme jo kaksi vuotta yhden ihmisen toimeentulotuella.

Tuo ensiksimainittu saa varmaankin myös palkkaa tai työmarkkinatukea. Nämä lasketaan tuloksi ja ne voivat estää toimeentulotuen saannin kokonaan, jos noistakin karttuu riittävästi. Tyypillisesti pääkaupunkiseudulla yksinasuva mies saa toimeentulotukea noin 0-150 euroa/kk.

Teidän perheenne ei saisi yhtään toimeentulotukea riittävän suurten tulojen takia. Käytönnössä voisitte saada tttukea erittäin suuriin (yli 600 euroa/kk) julkisen terveydehuollon määräämiin lääkemenoihin, mutta vain vähäksi aikaa. Näinä kuukausina voisitte saada tukea kohtuullisiin sähkömenoihin. Omakotitalossa asuvat ovat hieman heikommassa asemassa toimeentulotukea laskettaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijalounas maksaa 2.6e. Ei se ilmainen ole, kuukaudessa tulee kuitenkin yli 50e. Pelkkiin lounaisiin.

Jaa, meillä maksaa 90 senttiä.

Mikäs tässä pisti mammat alapeukuttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on monta kertaa sanottu, että työssäkäyvä ap ei voi ymmärtää sitä työttömän toimeentulotukiasiakkaan ahdistusta, kun ei ole työyhteisöä eikä ole hyväksytty jäsen yhteiskunnassa. Ymmärrän tämän pointin ihan hyvin. Itselläni on aina ollut töitä (ikää 40 v eikä päivääkään työttömänä) ja työyhteisö on monella tavalla tukenut minua elämässäni.

Mutta jos kaikki ovat yhtä mieltä työnteon ja työyhteisön tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille, niin miksi sitten vastustetaan niin ankarasti työttömyysturvan minkäänlaista vastikkeellisuutta?

Ei se silti tuo samaa tyydytystä kuin se, että teet työtä, joka vastaa koulutustasi ja jossa saat käyttää hankkimiasi taitojasi hyödyksi ja kommunikoida ja vaihtaa mielipiteitä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on asiantuntemusta sinulle kiinnostavista asioista ja saat kehittää osaamistasi edelleen. Eli ei vapaaehtoistyö millään tasolla vastaa sitä, mitä ihminen saa todellisesta ammatillisesta työyhteisöstä. Vapaaehtoistyö ei myös CV:ssä edesauta työllistymistä, koska se ei yleensä vastaa sellaisia töitä, joita haet koulutuksesi perusteella. Vapaaehtoistyö on vapaaehtoista juuri siksi, että ei se tähtää työllistymiseen. Sitä tehdään kun aikaa ja halua on ja jos huvittaa. Lisäksi se tunne, mitä palkallinen työ tuo... että olet itsenäinen ja omillaan pärjäävä ihminen, jota arvostetaan työelämässä. Että koulutuksesi on ollut kaiken sen arvoista, ja että sinun ammatillisia mielipiteitäsi arvostetaan. Ei sitä saa vapaaehtoistyöstä.

Ihmisen perusluonne: kun työpaikallesi tulee työkkärin työllistetty, saat välittömästi egobuustin ja tunnet olevasi hänen yläpuolellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ruhtinaaliselta, että yksinasuva saa toimeentulotukea melkeen 500 euroa vuokran ja sähkön päälle. Itse eläisin tuolla rahalla todella leveästi. Opiskelijat saa tuon rahan ja siitä pitää maksaa ihan kaikki vuokria myöten.

Me elämme tällä hetkellä vain miehen palkalla, koska opiskelen enkä saa enää opintotukea (toinen korkeakoulututkinto). Miehen nettopalkka on 1800e ja meillä on omistusasunto. Lainanlyhennys, yhtiövastike ja auton kulut vie 900e. Joka kuukausi säästötilille menee 500 euroa suoraan, jotta voimme aina vuoden lopussa tehdä ylimääräisen lainanlyhennyksen. Kaikkeen muuhun jää siis meille KAHDELLE rahaa 500 euroa ja pärjäämme todella hyvin. Voimme käydä ulkona syömässä ja ostaa vaatteita. Eli olemme eläneet tietämättämme jo kaksi vuotta yhden ihmisen toimeentulotuella.

Tuo ensiksimainittu saa varmaankin myös palkkaa tai työmarkkinatukea. Nämä lasketaan tuloksi ja ne voivat estää toimeentulotuen saannin kokonaan, jos noistakin karttuu riittävästi. Tyypillisesti pääkaupunkiseudulla yksinasuva mies saa toimeentulotukea noin 0-150 euroa/kk.

Teidän perheenne ei saisi yhtään toimeentulotukea riittävän suurten tulojen takia. Käytönnössä voisitte saada tttukea erittäin suuriin (yli 600 euroa/kk) julkisen terveydehuollon määräämiin lääkemenoihin, mutta vain vähäksi aikaa. Näinä kuukausina voisitte saada tukea kohtuullisiin sähkömenoihin. Omakotitalossa asuvat ovat hieman heikommassa asemassa toimeentulotukea laskettaessa.

Korjaus teidän perheenne osalta. Asuttekin asunto-osakeessa. Oletteko hakeneet asumistukea? Saisitte sitä varman hiukan. Joka tapauksessa asumistukea on haettava ennen toimeentulotukea ja viimeistään asumistuki estää toimeentulotuen saannin.

Nämä yhteiskunnan tuet on vähän kuin kiikkulauta. Yksi tuki vähentää toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on monta kertaa sanottu, että työssäkäyvä ap ei voi ymmärtää sitä työttömän toimeentulotukiasiakkaan ahdistusta, kun ei ole työyhteisöä eikä ole hyväksytty jäsen yhteiskunnassa. Ymmärrän tämän pointin ihan hyvin. Itselläni on aina ollut töitä (ikää 40 v eikä päivääkään työttömänä) ja työyhteisö on monella tavalla tukenut minua elämässäni.

Mutta jos kaikki ovat yhtä mieltä työnteon ja työyhteisön tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille, niin miksi sitten vastustetaan niin ankarasti työttömyysturvan minkäänlaista vastikkeellisuutta?

Kärjistetysti näin: Teet työtä työtovereiden kanssa. Toisille maksetaan palkka, sinulle työttömyyskorvaus. Toiset voivat suunnitella lomamatkoja, illallisia, salilla käyntejä tai mitä tahansa. Koska heillä on siihen varaa, sinulla ei. Tunnetko kuuluvasi yhteisöön? Tuntuuko että olet arvokas tälle työyhteisölle? Toki sanotaan, että nämä vastikkeelliset hommat olisivat avustavia tehtäviä tai sitten päiviä silloin tällöin, mutta näissä tapauksissa hyvin harvoin sinusta tulee oikeasti osa työyhteisöä, tai harvoin se siltä ainakaan tuntuu.

Vähän sama tilanne, kun olin kuntoutusrahalla työhönvalmennuksessa. En pystynyt käymään työlounailla työkavereiden kanssa, koska rahat eivät olisi riittäneet. Työkaverit juttelivat urheiluharrastuksistaan, personal trainereistaan, lomamatkoistaan jne. Näihin mihinkään en pysty osallistumaan, koska itsellä ei ole sellaiseen varaa. Oli tosi vaikea päästä osaksi työyhteisöä.

Kuitenkin minua kehuttiin hyväksi työntekijäksi, jolle voi antaa ihan samalla lailla ja samantasoisia työtehtäviä kuin muillekin, ns. normaalityöntekijöille. Tein ensin 6-tuntisia työpäiviä ja lopussa täyspitkiä työpäiviä. Muut saivat samoista työtehtävistä palkan, jolla suunnitella elämää lomamatkoineen jne. eteenpäin. Minä laskin jatkuvasti, riittävätkö rahat kuinka monipuoliseen ruokaan, vai pitääkö jättää jotakin listasta pois. Kyllä tunsin tosiaan itseni toisen luokan kansalaiseksi.

Nämä tukityöllistetyt 9 euron/pv kulukorvauksella olevat ongelma moneenkin suuntaan. Itseä ottaa päähän tehdä palkkaa bussirahalla. Olen nähnyt kaksi tällaista. Molempia otti päähän. Toinen näistä teki vähän mitä itse tykkäsi.

Työnhakijoiden kannalta nämä ovat ongelma, kun estävät halukkaiden työllistemisen. Estävät aitojen työpaikkojen syntymisen.

Yhteiskunnan ja yritystoiminnan kannalta nämä vääristävät kilpailua. On yrityksiä, jotka kierrättävät näitä puolen vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on monta kertaa sanottu, että työssäkäyvä ap ei voi ymmärtää sitä työttömän toimeentulotukiasiakkaan ahdistusta, kun ei ole työyhteisöä eikä ole hyväksytty jäsen yhteiskunnassa. Ymmärrän tämän pointin ihan hyvin. Itselläni on aina ollut töitä (ikää 40 v eikä päivääkään työttömänä) ja työyhteisö on monella tavalla tukenut minua elämässäni.

Mutta jos kaikki ovat yhtä mieltä työnteon ja työyhteisön tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille, niin miksi sitten vastustetaan niin ankarasti työttömyysturvan minkäänlaista vastikkeellisuutta?

Kärjistetysti näin: Teet työtä työtovereiden kanssa. Toisille maksetaan palkka, sinulle työttömyyskorvaus. Toiset voivat suunnitella lomamatkoja, illallisia, salilla käyntejä tai mitä tahansa. Koska heillä on siihen varaa, sinulla ei. Tunnetko kuuluvasi yhteisöön? Tuntuuko että olet arvokas tälle työyhteisölle? Toki sanotaan, että nämä vastikkeelliset hommat olisivat avustavia tehtäviä tai sitten päiviä silloin tällöin, mutta näissä tapauksissa hyvin harvoin sinusta tulee oikeasti osa työyhteisöä, tai harvoin se siltä ainakaan tuntuu.

Tiedostan, että asiassa on paljon ongelmallisuutta. Mutta jostakin on aloitettava, jos aikoo tulla osaavaksi ammattilaiseksi ja yhteisön jäseneksi.

Meillä oli työpaikassamme yksityisellä sektorilla tällainen riistotyöllistettävä, lahjakas nuori ihminen. Hän teki kaiken työn, mitä eteen annettiin, ja jäi välillä puurtamaan ilmaiseksi ylitöihinkin. Pari kertaa ostettiin hänelle porukalla kassillinen ruokaa. Nykyään hänellä on vakipaikka ja hän saa nelisen tonnia kuussa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on monta kertaa sanottu, että työssäkäyvä ap ei voi ymmärtää sitä työttömän toimeentulotukiasiakkaan ahdistusta, kun ei ole työyhteisöä eikä ole hyväksytty jäsen yhteiskunnassa. Ymmärrän tämän pointin ihan hyvin. Itselläni on aina ollut töitä (ikää 40 v eikä päivääkään työttömänä) ja työyhteisö on monella tavalla tukenut minua elämässäni.

Mutta jos kaikki ovat yhtä mieltä työnteon ja työyhteisön tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille, niin miksi sitten vastustetaan niin ankarasti työttömyysturvan minkäänlaista vastikkeellisuutta?

Ei se silti tuo samaa tyydytystä kuin se, että teet työtä, joka vastaa koulutustasi ja jossa saat käyttää hankkimiasi taitojasi hyödyksi ja kommunikoida ja vaihtaa mielipiteitä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on asiantuntemusta sinulle kiinnostavista asioista ja saat kehittää osaamistasi edelleen. Eli ei vapaaehtoistyö millään tasolla vastaa sitä, mitä ihminen saa todellisesta ammatillisesta työyhteisöstä. Vapaaehtoistyö ei myös CV:ssä edesauta työllistymistä, koska se ei yleensä vastaa sellaisia töitä, joita haet koulutuksesi perusteella. Vapaaehtoistyö on vapaaehtoista juuri siksi, että ei se tähtää työllistymiseen. Sitä tehdään kun aikaa ja halua on ja jos huvittaa. Lisäksi se tunne, mitä palkallinen työ tuo... että olet itsenäinen ja omillaan pärjäävä ihminen, jota arvostetaan työelämässä. Että koulutuksesi on ollut kaiken sen arvoista, ja että sinun ammatillisia mielipiteitäsi arvostetaan. Ei sitä saa vapaaehtoistyöstä.

Tokihan se on hieno fiilis, että saa vaihtaa mielipiteitä, kehittää ammattitaitoaan ja kokea kollegoidensa arvostusta. Mutta ihan yhtä arvokasta työtä tekevät myös siivoojat ja saostuskaivojen tyhjentäjät, vaikka heitä ei kukaan paapo siitä että laittoivatpa hienosti letkun kakkakaivoon tai pyyhkivät nätisti pöytiä.

Oikeasti minusta välillä tuntuu, että suomalaiset lataavat työelämään pikkuisen kohtuuttomia odotuksia. Varmaan siksi meidänkin työpaikallamme rättiä heiluttelemassa on vain maahanmuuttajia.

Vierailija kirjoitti:

En kuvitellut voisi olla tilanne ettei ole mitään päälle puettavaa.

Olen siitä onnellisessa asemassa että minulla on työ, mutta vaatebudjettini on vuodessa 0.

Kaikki alusvaatteeni ovat huonossa kunnossa. Vähintään kerran olen näyttänyt ompelukonetta, osalle monen monta kertaa, kaikki sukat ovat vähintään kerran paikattua.

Työmatkalla käytän rumia ja venähtäneitä tennissukkia, eivät näy talvikengän sisältä ja töissä minulla on 2 paria suht siistejä sukkia, pesasen aina kun lähden töistä odottamaan seuraavaa työpäivää. Sukkahousuihin minulla ei ole varaa.

Rintsikat, huh. Ovat levinneet , olen ommellut kasaan. Tukevat ovat kun itse korjaan niitä koko ajan.

Tee tätä vuodesta toiseen, monessa osa-alueessa. Jos tulee ylimääräistä rahaa, aina löytyy muita kohteita kun sukat.

Onko sinulla paljon lainaa tai joku sairaus, johon kaikki rahasi menevät? Muuten tuo tuntuu aikamoiselta pelleilyltä, että ei muka uusiin sukkiin olisi varaa. Jätät yhden aterian syömättä niin saat uudet sukat kirppikseltä.

Ja jos olet provo niin ei sitten mitään. Minäkin nauran köyhille isoa mahaani pidellen :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on monta kertaa sanottu, että työssäkäyvä ap ei voi ymmärtää sitä työttömän toimeentulotukiasiakkaan ahdistusta, kun ei ole työyhteisöä eikä ole hyväksytty jäsen yhteiskunnassa. Ymmärrän tämän pointin ihan hyvin. Itselläni on aina ollut töitä (ikää 40 v eikä päivääkään työttömänä) ja työyhteisö on monella tavalla tukenut minua elämässäni.

Mutta jos kaikki ovat yhtä mieltä työnteon ja työyhteisön tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille, niin miksi sitten vastustetaan niin ankarasti työttömyysturvan minkäänlaista vastikkeellisuutta?

Kärjistetysti näin: Teet työtä työtovereiden kanssa. Toisille maksetaan palkka, sinulle työttömyyskorvaus. Toiset voivat suunnitella lomamatkoja, illallisia, salilla käyntejä tai mitä tahansa. Koska heillä on siihen varaa, sinulla ei. Tunnetko kuuluvasi yhteisöön? Tuntuuko että olet arvokas tälle työyhteisölle? Toki sanotaan, että nämä vastikkeelliset hommat olisivat avustavia tehtäviä tai sitten päiviä silloin tällöin, mutta näissä tapauksissa hyvin harvoin sinusta tulee oikeasti osa työyhteisöä, tai harvoin se siltä ainakaan tuntuu.

Tiedostan, että asiassa on paljon ongelmallisuutta. Mutta jostakin on aloitettava, jos aikoo tulla osaavaksi ammattilaiseksi ja yhteisön jäseneksi.

Meillä oli työpaikassamme yksityisellä sektorilla tällainen riistotyöllistettävä, lahjakas nuori ihminen. Hän teki kaiken työn, mitä eteen annettiin, ja jäi välillä puurtamaan ilmaiseksi ylitöihinkin. Pari kertaa ostettiin hänelle porukalla kassillinen ruokaa. Nykyään hänellä on vakipaikka ja hän saa nelisen tonnia kuussa palkkaa.

Eli sun neuvo siis on, että ihmisten pitää olla riistotyöllistettyjä ja tyytyä tekemään myös ilmaista duunia, koska muuten ei ansaitse palkkatyötä. Mutta sinä tietysti olet ansainnut sen 40 vuoden palkkatyösi ihan sen vuoksi, että olet ollut hyvä työntekijä?

Vierailija kirjoitti:

Nämä tukityöllistetyt 9 euron/pv kulukorvauksella olevat ongelma moneenkin suuntaan. Itseä ottaa päähän tehdä palkkaa bussirahalla. Olen nähnyt kaksi tällaista. Molempia otti päähän. Toinen näistä teki vähän mitä itse tykkäsi.

Työnhakijoiden kannalta nämä ovat ongelma, kun estävät halukkaiden työllistemisen. Estävät aitojen työpaikkojen syntymisen.

Yhteiskunnan ja yritystoiminnan kannalta nämä vääristävät kilpailua. On yrityksiä, jotka kierrättävät näitä puolen vuoden välein.

Olen työskennellyt useiden tällaisten 9 eur/pv työntekijöiden opastajana työpaikallani. Joukkoon mahtuu muutama sellainen, joka on huonon onnen takia joutunut asemaansa ja ovat todella hyviä työntekijöitä. Suurin osa on  kuitenkin varustettu sellaisella asenteella työtä kohtaan, että on suoranainen ihme, että ovat joskus töitä edes saaneet.

He ovat olleet joskus jossain hyvässä työpaikassa, jossa rahaa on satanut laariin ilman kummoisempaa osallistumista. Sitten kun ajat ovat koventuneet, rahan tulo ilmaiseksi on loppunut. He ovat jämähtäneet näihin hyviin aikoihin ja olettavat, että heidän kuuluu saada 3 tonnia kk palkkaa pelkästään siitä, että saapuvat ajoissa työpaikalle.

Kahvi- ja ruokatauot eivät koskaan pidä. Töihin tullaan miten sattuu. Ei haluta opetella uusia taitoja kuten trukilla ajamista tai hitsaamista. Suhtaudutaan annettuihin tehtäviin vätystellen ja vastahakoisesti. Joka asiassa pitää sanoa vastaan ja rueta moittimaan miten huonosti kaikki on järjestetty.

Alkaa empatiat työttömiäkohti laskemaan aika hurjaa vauhtia kun katselee näitä vätyksiä päivästä toiseen. Heillä ei ole minkäänlaista halua kehittyä tai osallistua yhteiskunnan toimintaan. Pitäisi vain saada juoda kaljaa muitten laskuun.