Lue keskustelun säännöt.
Miksi kiireellisen sektion jälkeen ei saa vauvaa heräämöön?
03.01.2017 |
Lapseni syntyi kiireellisellä sektiolla, kun joutui ahdinkoon kesken alatiesynnytyksen odottelun.
Vauva voi hyvin, ei tarvinnut elvyyttelyjä ja parkaisikin kuuluvasti heti kun otettiin vatsasta ulos, pisteitä tuli yhdeksän. Itsekin voin silloin hyvin, vatsa parsittiin kiinni ja minut vietiin heräämöö.
Siellä olinkin kaksi tuntia, ja oli elämäni pisimmät. Kyselin jatkuvasti, missä vauvani on ja joko saan hänet. Käskettiin vain lepäämään ja odottelemaan.
Ahdistelin hoitajia koko sen kaksi tuntia, missä on vauvani ja miksen saa häntä.
Lopulta pääsin synnyttäneiden osastolle, jossa mies odotteli vauvan kanssa. Vauva oli tuotu suoraan hänelle, ei siis punnituksien yms jälkeen ollut mitään toimenpiteitä, jotka olisivat estäneet vauvan tuonnin minulle heräämöön.
Se kaksi tuntia epätietoisuuksineen vaan vaikutti aika ikävästi, koen edelleen ahdistusta ollessani vauvasta hetkenkin erossa. En ensin osannut edes yhdistää, kunnes tajusin, että jotenkin tuo episodi edelleen vaikuttaa.
Mutta en vaan ymmärrä, miksei vauvaa saa mukaan heräämöön? Siellä kun ei lisäkseni ollut muita, niin ei olisi ketään häirinnytkään.
Kommentit (71)
Kuulostaa hirveältä tuo ilman vauvaa oleminen, olen pahoillani puolestasi :/ onneksi vauva sai sentään olla isänsä kanssa!
En kyllä ymmärrä miksi noin on toimittu. Missä sairaalassa tapahtui? Kannattaa varmaan ottaa puheeksi neuvolassa ja jos mahdollista myös olla yhteydessä sairaalaan.
Itse sain lapseni sektiolla viime vuonna ja sain vauvan jo leikkaussalissa syliin. Kyseessä tosin olikin suunniteltu sektio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ikuisesti vihainen sairaalan henkilökunnalle (ja miehelleni myös) siitä, että mm. näyttivät lapsen appivanhemmille ennen kuin minä olin nähnyt lasta...
Siellä on varmasti tarkoitus huolehtia sinusta ja oletus ettet ole kykenevä huolehtimaan vauvasta? Tämä ihan vaan arvauksena.
Tuollainen tilanne olisi itsellenikin ihan täydellinen painajainen.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ikuisesti vihainen sairaalan henkilökunnalle (ja miehelleni myös) siitä, että mm. näyttivät lapsen appivanhemmille ennen kuin minä olin nähnyt lasta...
Anteeksi nyt, mutta hyi helkutti :( tosta olisi kyllä tosi vaikeeta päästä yli...
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ikuisesti vihainen sairaalan henkilökunnalle (ja miehelleni myös) siitä, että mm. näyttivät lapsen appivanhemmille ennen kuin minä olin nähnyt lasta...
En ole omillenikaan antanut anteeksi että tuppasivat vauvaa katsomaan ennen kuin itse häntä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä on varmasti tarkoitus huolehtia sinusta ja oletus ettet ole kykenevä huolehtimaan vauvasta? Tämä ihan vaan arvauksena.
Tuollainen tilanne olisi itsellenikin ihan täydellinen painajainen.
No eipä siitä vauvasta pahemmin huolehtia tarvitse, kun se pötköttää puseron alla tai kainalossa. Ja jos/kun lapsen isä olisi koko ajan ihan vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Siellä on varmasti tarkoitus huolehtia sinusta ja oletus ettet ole kykenevä huolehtimaan vauvasta? Tämä ihan vaan arvauksena.
Tuollainen tilanne olisi itsellenikin ihan täydellinen painajainen.
Ehkä, tätä olen itsekin miettinyt ja varmaan ajattelivat että saisin levätä tms.
Vaan oli kyllä lepo kaukana kun kuumeisesti vaan mietti, että missä on vauvani ja miksen saa häntä luokseni 😐
Kaveri oli vieläpä nukahtanu heti isänsä syliin päästyä, niin olisi varmaan levollisesti nukutti molemmat tuon heräämöajan jos olisin saanut vauvan sinne luokseni.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska jos heräämössä tulee äkkitilanne missä se lapsi pitää johonkin heivata niin ei niillä ole aikaa alkaa löytämään lapselle kaitsijaa jos äidin elämä on vaarassa. Kyllähän niitä tapahtuu että leikkauksen jälkeen meneekin joku pieleen vaikka kaikki näyttäisi olevan hyvin.
Mä taasen jouduin suoraan korjausleikkaukseen kun paikkani kirjaimelliseti räjähtivät alatiesynnytyksessä. Leikkaus kesti 11 tuntia ja mulle ei tuotu vauvaa heräämöön mutta sektioäideille tuotiin. Syytä en saanut koskaan selville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo katkeruus kyllä johda mihinkään.Miksi vellit asioissa jota et voi enää muuttaa?
Olin niin tokkurassa heräämössä, että en osannut edes kaivata vauvaa. Ei minusta olisi ollut olemaan vauvan kanssa. Vauva oli isällä kenguruhoidossa synnytyksen jälkeen. Tosin kyseessä oli jo kolmas lapsemme, joten ehkä en suhtautunut asiaan yhtä tunteella kuin esikoisen kanssa olisi voinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun tuo vaikuttaa niin että toisinaan mietin, että pitäisikö käydä kallonkutistajalla juttelemassa.
Vauva siis nyt vuoden ja edelleen koen ahdistavia tunteita, kun ollaan hetkenkin erossa. Esim. olin kuumeessa ja anoppi otti päiväksi vauvan hoitoonsa (mies töissä ja itselläni melkeen 40 asteen kuume) ja hitto kun melkein itku tuli.. Vaikka kuinka itselleen vakuuttaa, että lapsi tulee takaisin yms. niin silti ahdistus on luokkaa kuin menettäisin hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä on varmasti tarkoitus huolehtia sinusta ja oletus ettet ole kykenevä huolehtimaan vauvasta? Tämä ihan vaan arvauksena.
Tuollainen tilanne olisi itsellenikin ihan täydellinen painajainen.
Ehkä, tätä olen itsekin miettinyt ja varmaan ajattelivat että saisin levätä tms.
Vaan oli kyllä lepo kaukana kun kuumeisesti vaan mietti, että missä on vauvani ja miksen saa häntä luokseni 😐
Kaveri oli vieläpä nukahtanu heti isänsä syliin päästyä, niin olisi varmaan levollisesti nukutti molemmat tuon heräämöajan jos olisin saanut vauvan sinne luokseni.-ap
Ei ne hoitajat ja lääkärit ole mitään selvännäkijöitä jotka tietää kenen lapsi nukkuu ja kenen ei. Heräämö on heräämö ja sulla on aikaa koko loppuelämän olla kiinni siinä lapsessa. Se kaksi tuntia on pieni aika niihin vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi kiireellistä sektiota takana. Kummassakin heti kun oli vatsa parsittu kiinni vietiin synnärille takaisin, missä mies ja vauva odottelivat. Synnärillä olin sen kaksi tuntia tarkkailussa.
Jos yhtään lohduttaa, niin ei se ole kiinni siitä, oliko sektio kiireellinen vai ei. Itselläni oli suunniteltu sektio, ja aivan sama homma. Odottelin pari tuntia kärvistellen, ennenkuin pääsin vauvan luo.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun tuo vaikuttaa niin että toisinaan mietin, että pitäisikö käydä kallonkutistajalla juttelemassa.
Vauva siis nyt vuoden ja edelleen koen ahdistavia tunteita, kun ollaan hetkenkin erossa. Esim. olin kuumeessa ja anoppi otti päiväksi vauvan hoitoonsa (mies töissä ja itselläni melkeen 40 asteen kuume) ja hitto kun melkein itku tuli.. Vaikka kuinka itselleen vakuuttaa, että lapsi tulee takaisin yms. niin silti ahdistus on luokkaa kuin menettäisin hänet.
-ap
Oysissä vauva näytetään heti sektion jälkeen äidille ja siinä saa vauvalle jutella ja pusutella. Heräämöön tuovat vauvan toviksi äidin rinnalle. Sitten vauva lähtee isän hoitoon osastolle. Äiti liittyy seuraan kun jalat liikkuu ja kaikki ok.
Riippuu varmaan sairaalasta, itse sain vauvan viereen jo heräämöön heti kun olin tolkuissani vaikka jouduin hätäsektioon ja siis nukutukseen.
Tyksissä pari vuotta sitten vauva oli koko ajan mun kanssa heräämössä. Toki heti leikkauksen jälkeen meni hetkeksi mitattavaksi ym., mutta siellä jo odotti kun tulin heräämöön. Yhdessä lähdettiin myös osastolle sitten kun sen aika oli.
Itse mietin ihan samaa. Oli ihan tuskaa vaan maata ja odotella että pääsisi lapsen luokse kun oli vuositolkulla odotellut sitä hetkeä että saisi pidellä lasta sylissä.
Siellä vauva odotteli isin sylissä synnärillä, terveenä kuin mikä.