Miksi kiireellisen sektion jälkeen ei saa vauvaa heräämöön?

Mä kyllä ymmärrän, miksi en saanut lasta heräämöön. Eikä edes se, että lapsi oli anopin sylissä, kun vihdoin pääsin hänen luokseen, haitannut.

Minäkin olin kiireellisessä sektiossa. Sanottiin, että saan vauvan heräämöön, jos siellä ei muita ole. No olihan siellä ja sen tähden en vauvaa saanut vaan vauva oli isällään. Minä toki näin vauvan ensimmäisenä ja sain antaa pusun pienelle. Ymmärsin vallan mainiosti sen, että muut olivat myös tulleet leikkauksista ym heräämössä ja jos oma vauvani alkaisi itkemään, se voisi muita häiritä.

Mahdollisia syitä:

-Sektion jälkeen äiti voi olla niin kipeä tai lääketokkurassa, ettei vauva voi olla edes samassa sängyssä.

-Hätätilanteen tullen (massiivinen vuoto tai elvytys esim) vauva on pahasti tiellä, sen siirtämiseen kuluu kallisarvoisia sekunteja ja vie yhdet kädet muutenkin pienestä heräämömiehityksestä.

-Heräämössä voi olla muitakin potilaita. Leikkauksesta herättyään ihminen on herkempi äänille joten rääkyvä vauva voi häiritä pahastikin. Kaikki potilaat eivät ole edes äitejä vaan esim syöpäpotilaita tai vauvansa menettäneitä.

-Leikkausosaston henkilökunnalla ei välttämättä ole edes osaamista vastasyntyneen sen kummempaan hoitoon, sitä varten on kätilöt. Leikkurihenkilöstön osaaminen painottuu gynekologisiin leikkauksiin ja niiden anestesiaan eli naisen hoitoon.

Pari vuotta sitten Porvoossa kiireellisen sektion jälkeen sain jo leikkaussalissa vauvan syliini kapaloituna. Kun minut oli parsittu kasaan, passitettiin mukana ollut isä kahville ja minä siirryin vastasyntyneen kanssa heräämöön. Heräämössä minusta oli vastuussa leikkaussalin henkilökunta ja vauvastani mukana ollut kätilö. Jos minulle olisi jotain käynyt, olisi kätilö hoitanut vauvan.

Porvoossa (harmi että synnäri suljettiin!) haluttiin panostaa imetysmyönteisyyteen ja minulle kerrottiin että jos vain mahdollista niin he pyrkivät siihen, että vauva (ja siitä vastuussa oleva kätilö) tulee mukaan heräämöön.

Kiireellinen sektio ja sain vauvan syliin kun olivat vähän putsanneet. Vauva katsoi mua hyvin tiiviisti. Minut vietiin jonnekin koska ei ollut tilaa. Oli jo ilta yö. Olin hyvin onnellinen ja mieskin kävi kun oli tutustunut vauvaan ensiksi. Aamulla joskus tultiin hakemaan ja vietiin missä oli muitakin ja vauva tuotiin. Oi niitä aikoja ne tahtoisin niin elää uudelleen.

Kaksi sektiota, kiireellisiä molemmat. Kummassakin tapauksessa vauvat on tuotu näytille heräämöön ensi-imetystä varten, pikaiset tapaamiset. Odottelin tunnin verran ilman edes tietoja mitoista ja annettiin ymmärtää ettei vauvan vierailu ole itsestäänselvää ollenkaan. Ilman muuta elämäni hirveimpiä aikoja olla ilman vauvaa. Varsinkin ensimmäinen kerta, kun sektio tuli aika yllätyksenä, vauvalla olikin yllättäen hätä kun päästiin synnärille ja sitten mentiin vauhdilla, en ehtinyt valmistautua vauvan syntymään henkisesti ollenkaan. Sektiopäätöksestä 15-20min ja vauva oli ulkona, minut leikattu vähän sinnepäin vauhdilla. Vauvalle annettiin tuttipullosta maitoakin kysymättä, imetyksen alku oli vaikeaa. Väitän että ensimmäisen lapsen kohdalla oli kiintymysongelmia tästä johtuen, tuntui pitkään ettei se oma ole ollenkaan. Olin vielä tosi kipeä sen hätäsektion jälkeen ja meni muutama viikko ennenkuin pystyin vauvaa edes hoitamaan. Olin jopa isälle kateellinen kun hän sai vauvan heti sen synnyttyä ja mut "sysättiin syrjään". Toinen sektio oli yhtälailla pettymys, mutta sillä tavalla jo tuttua hommaa ja toipuminen nopeampaa. Kielsin lisämaidot ja imetyskin oli helpompaa. Tämä päätti kuitenkin lapsilukumme, en suostu enää leikkuriin vaikka palkinto olisi miten ihana tahansa.

Vierailija kirjoitti:

En tajua kun mielestäni mua ei Seinäjoella viety kiireellisen sektion jälkeen mihinkään heräämöön. Vai olenko tosissaan onnistunut menettämään useamman tunnin niin että muisti on mennyt? Synnytyksessä oli kyllä ehkä muutama kohta jossa filmi meni poikki, mutta että jälkeenkin päin? Muistan että vauvaa näytettiin mulle leikkauspöydällä ja seuraava muistikuva on kun olen jossain käytävässä tms. ja vauva annetaan syliin. Mulla oli kyllä se käsitys että heti kun maha oli kursittu kokoon ja kärrättiin ulos leikkaussalista, vauva tuotiin mulle.

Minullekin tehtiin Seinäjoella kiireellinen sektio. Vauva näytettiin minulle heti synnnytyksen jälkeen ja sain koskettaa, mutta leikkauspöydällä ollessa en syliin toki saanut. Mahan kokoon kursimisen jälkeen minut kärrättiin synnytyssaliin, jossa mies ja vauva odottivat, mies oli sillä välin kylvettänyt vauvan. Heti kun puudutus alaruumiista hävisi, meidät siirrettiin synnyttäneiden osastolle. 

Vierailija kirjoitti:

Heräämössä ei ole henkilökuntaa vauvoja varten, vasn he tarkkailevat ja hoitavat heräämön potilaita. Samaan aikaan siellä on muitakin potilaita, esim. gynekollgisista syöpäleikkauksista tulleita, kohdunpoistoja jne. Äitien kannalta olisi kyllä hyvä järjestää toimintamalli, että joku tulee näyttämään vauvaa heräämöön. Tätä varten ei kyllä ole henkilökuntaa aina, sillä kiireellisiä tilanteita on sairaaloissa koko ajan.

2002 Jorvissa oli vaan yksi heräämö kaikille leikkauspotilaille eli siellä oltiin sulassa sovussa sektioidut, sydän ja lonkkaleikatut ja se porukka, joka huumepäissään oli hypännyt katolta. En olisi edes halunnut vauvaa sinne mun kanssa. Henkilökunnalla ei ollut juurikaan aikaa mullekaan (kun en yrittänyt karkuun petistä vaan makailin paikoillani nätisti), juoksivat kun päättömät kanat pitkin huonetta potilaalta toiselle. Tosin kuulemma sielläkin on kait nykyään oma heräämö sektiopotilaille eli tilanne on varmaan toinen nykyään?  

Höh,no ei vauvaa nyt varmasti tuoda mihinkään heräämöön!

Järki käteen.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olin kiireellisessä sektiossa. Sanottiin, että saan vauvan heräämöön, jos siellä ei muita ole. No olihan siellä ja sen tähden en vauvaa saanut vaan vauva oli isällään. Minä toki näin vauvan ensimmäisenä ja sain antaa pusun pienelle. Ymmärsin vallan mainiosti sen, että muut olivat myös tulleet leikkauksista ym heräämössä ja jos oma vauvani alkaisi itkemään, se voisi muita häiritä.

Oletko sinä ollut koskaan heräämössä?

Minä olen ja oman kokemuksen perusteella väitän, että kyllä siellä muut häiritsevät enemmän vauvaa kuin vauvan itku muita heräilijöitä. Kokemus on mm. kokonaisesta päivästä heräämössä ja todella pahalta tuntui, kun vauva oli viety sektion jälkeen jonnekin niin että tuskin ehdin nähdä, saati koskettaa! 

Kuten joku muu jo kertoi, heräämössä sattuu ja tapahtuu, mm. viereisen potilaan elvytys, jossa oli mukana jokseenkin koko heräämön henkilökunta. Silti ei olisi ollut vaikea järjestää vauvaa viereen edes kymmeneksi minuutiksi, vaikka sitten leikkaussalissa. 

Eikö sairaaloiden henkilökunta ymmärrä vai eikö välitä siitä, kuinka tärkeä ensikontakti on vauvan ja äidin suhteelle? Sektion jälkeen imetys alkaa yleensä huonosti. Mikä vaikutus on sillä, että harvoin sektion jälkeen saa heti vauvan viereen?

Melkein on kuin vuosikymmeniä sitten, kun vauvaa ei saanut imettää ensimmäisen vuorokauden aikana, ja senkin jälkeen vain 3 tunnin välein ja muun ajan olivat vauvalassa.

Minusta aika sama asia, kun vanhemmat eivät pääse oman lapsen luokse heräämöön vaan odottavat osastolla kunnes lapsi pääsee heräämöstä pois.

Meidän lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla Seinäjoella. Jo leikkaussaliin lähdettäessä kerrottiin, että vauva tuodaan isälle synnytyssaliin jos vauvalla on kaikki hyvin. Isä jäi siis odottamaan vauvaa ja minua synnytyssaliin. Itse näin vauvan heti syntymän jälkeen ihan pikaisesti ja uudestaan n. 5 min päästä kun vauva oli tarkistettu. Silloin sain silitellä vähän tukkaa ja pussailla poskea. Vauva vietiin isälleen, minut kursittiin kokoon ja tunnin päästä olin takaisin synnytyssalissa. Olimme siellä koko perheenä noin kaksi tuntia ja sen jälkeen siirryimme osastolle perhehuoneeseen. Todella hyvin meni kaikki enkä joutunut olemaan liian kauan aikaa erossa vauvasta.

itse taas en tunnistanut lastani, kun näin tämän ensimmäisen kerran.. olin teholla hätäsektion jälkeen, kun tyttö tuotiin näytille sanoin  vain  "joo ihan söpö. viekää se nyt äidilleen". seuraavana päivänä vasta , vaikka olin edelleen vahvasti lääkitty, iski että "MISSÄ MUN VAUVA?!" rinnat täyttyivät hetkessä maidosta ja lääkärin mukaan se oli harvinaista ,tilanteen huomion  ottaen... siinä sitten pumppasin  lääkepöhnässä, itkin ja välillä sammuin :D joo nyt pystyy jo nauramaan, kun kuvittelee tilannetta!

ja tyttö oli terve. se on tärkeintä, ymmärsin vasta jälkeenpäin , että olin vakavasti sairas ja  terve vauva ei tuossa tapauksessa ollut itsestäänselvyys..

Kysissä pääsee nykyään tukihenkilö ja vauva heräämöön äidin kanssa. Naisten akuuttikeskuksessa on oma heräämö, joten siksi uudistus. Vanhaan keskusheräämöön ei saanut vauvoja mukaan.

Nämä kokemukset ovat loogista seurausta vanhasta sairaalahierarkiasta, jossa potilas ei saa valita eikä valittaa, vaan ylilääkäri ja 80-luvulta lähtien hoitajien ammattiliitto ovat päättäneet, että heräämöön ei tuoda vauvoja. Sen perusteiden rationaalisuudella tai inhimillisyydellä ei ole merkitystä.

Minulla kiireellinen sektio -99. Lääkäri toi polaroid kuvan vauvasta heräämöön ja kertoi mitä oli tapahtunut. Olisin saanut vierelle, mutta vauva oli itsekin letkuissa ja teholla. Lopulta kaikki hyvin.

Olen muuten tuon polaroid kuvan liimannut vauvakirjaan. Välillä katson sitä rääpälettä letkuissa, kun samalla se sama rääpäle istuu mörökölliksi muuttuneena lukiokirjojensa kanssa. <3

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi kiireellistä sektiota takana. Kummassakin heti kun oli vatsa parsittu kiinni vietiin synnärille takaisin, missä mies ja vauva odottelivat. Synnärillä olin sen kaksi tuntia tarkkailussa.

Nämä käytännöt ilmeisesti vaihtelee sairaaloittain. Itsekin pääsin kiireellisen sektion jälkeen takaisin samaan synnytyssaliin mistä olin lähtenytkin. Isä jäi saliin odottelemaan sektion ajaksi (kiireelliseen sektioon ei täällä pääse mukaan) ja vauva tuotiin hänelle siksi aikaa, kun minua parsittiin kasaan. Olivat hoitajan kanssa ehtineet jo kylvettääkin vauvan ennen kuin minut tuotiin leikkurista. Olin synnytyssalissa 2 tuntia tarkkailtavana vauva sylissäni ja sitten siirto osastolle, kun puudutus alkoi hälvetä. Oli iltamyöhä ja vauva meni koko yöksi hoitajien kansliaan. Todella tyytyväinen tähän toimintatapaan! 3 vuotta sitten Seinäjoella.

Kiireellinen sektio ulkomailla, saimme nähdä ulosauton ja sain vauvan heti rinnalle kun oli tarkistettu. Kun minut oli kursittu kasaan, pääsimme koko perhe heräämöön, meistä huolehti heräämön hoitaja ja synnärin kätilö. Saimme onnistuneen ensi-imetyksen ja pieleen menneet edelliset 24 h alkoivat vähän hälvetä mielestä. Jos olisi ollut synnärillä henkilökuntapulaa, niin tuo ei olisi onnistunut ja ymmärrän sen täysin. Olin ihan sekaisin, kivut huonosti hallinnassa ja paineet huonot johtuen isohkosta vuodosta sektion aikana.

En ole synnyttänyt mutta ollut sairaalassa. Hoitajat tiuskivat ja eivät kerro mitään. Voisivat selittää asiat niin potilaan olo olisi parempi. Esimerkiksi miksi synnytyksen jälkeen äiti ei saa lastaan tai milloin voi nähdä lapsen. Sairaalassa ollessa en edes tiennyt milloin voin poistua niin olisi voinut järjestää kyydin. Tiuskittiin vain ettei täältä saa ilman lupaa poistua. Useimmat ihmiset eivät ole sairaalassa niin usein joutuneet olemaan että tuntisivat käytäntöjä.

Meillä kanssa synnytys päätyi kiireelliseen sektioon, josta vauva jouduttiin viemään heti hoitoon keuhkoissa olleen veden takia. Isä pääsi mukaan, mutta minä näin lapsen vain ohimennen. Heräämössä en saanut mitään tietoa vauvan tilasta ja ehdin sen kolmen tunnin aikana maalailla kaikki kauhuskenaariot. Olin ihan varma, että jotain pahaa on sattunut eikä sitä haluta vielä minulle kertoa.

Onneksi kaikki oli hyvin, mutta jouduin odottamaan vielä yön yli ennen kuin näin vauvani. Olo oli aivan hirveä koko tuon ajan ja olin jopa katkera, että joudun odottamaan niin pitkään. Onhan se varmaan jo biologisesti ohjattu niin, että synnytyksen jälkeen on pakko saada vauva syliin tai muuten hajoaa pää, joten ei ihme, jos se vähän traumatisoi. Jos meillä anoppi olisi ollut katsomassa vauvaa ennen minua, niin en tiedä olisinko kuinka sen pystynyt käsittelemään. Todella ajattelematonta toimintaa jossain siis ollut!

Kättärille on ilmeisesri tulossa perheveräämöitä, joten nämä tilanteet ehkä vähenevät. Silti ihmettelen, miksi sieltä heräämöstä ei voi soittaa vauvan osastolle ja kysyä kuulumiset äidille välitettäväksi. Voisi äiti sitten oikeasti keskittyä paremmin toipumiseen.