Miksi kiireellisen sektion jälkeen ei saa vauvaa heräämöön?

Minun vauvani vietiin teho-osastolle toiseen sairaalaan ja koko suku ehti hänet näkemään ennen kuin minä. Myönnän, että olin lapsen parin ensimmäisen vuoden ajan hieman järkyttynyt hurjasta alusta ja menettämisen pelko oli suuri, mutta nyt kun lapsi on jo isompi en ajattele asiaa enää yhtään. Olen pelkästään kiitollinen, että lapsen kanssa selvisimme hengissä. Synnytysvalmennuksessa voisi kertoa myös tällaisista asioista, ettei tarvitse kuvitella, että on ainoa, joka ei saa nähdä lastaan heti.

Mun lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla klo 17. Lapsi vietiin lastenosastolle ja itse heräämössä. Lapsen näin vasta seuraavana aamuna. :(  Lastenosastolla tais olla kolmas päivä, kun saatiin tietää, että miksi lapsi siellä varsinaisesti on. Luulimme, että sokerien takia, vaan ei ollutkaan. Kaksi lääkäriä eivät kertoneet mitään. Onneksi töihin tuli uusi lastenlääkäri, joka kertoi selkeästi, missä mennään. Hirveää epätietoisuutta oli. Ei kovin positiiviset kokemukset.

Heräämössä ei ole henkilökuntaa vauvoja varten, vasn he tarkkailevat ja hoitavat heräämön potilaita. Samaan aikaan siellä on muitakin potilaita, esim. gynekollgisista syöpäleikkauksista tulleita, kohdunpoistoja jne. Äitien kannalta olisi kyllä hyvä järjestää toimintamalli, että joku tulee näyttämään vauvaa heräämöön. Tätä varten ei kyllä ole henkilökuntaa aina, sillä kiireellisiä tilanteita on sairaaloissa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Koska jos heräämössä tulee äkkitilanne missä se lapsi pitää johonkin heivata niin ei niillä ole aikaa alkaa löytämään lapselle kaitsijaa jos äidin elämä on vaarassa. Kyllähän niitä tapahtuu että leikkauksen jälkeen meneekin joku pieleen vaikka kaikki näyttäisi olevan hyvin.

Sekä kiireellisessäkin sektiossa äidille annetaan mm.kipulääkettä ja anestesia-aineita. Ei voi imettää, eikä noista aineista aina tiedä kuinka ne ihmiseen vaikuttaa, voi olla hyvinkin tokkurassa. Kyllä vauvan erillä pitäminen tehdään ihan molempien, sekä äidin että vauvan turvallisuutta silmällä pitäen.

Heräämössä ei saa olla ulkopuolisia, eli isä ei olisi voinut olal siellä sinun kanssasi. Sinusta ei ole sen lapsen hoitajaksi, jos jotain olisi tarvittu ja heräämön hoitohenkilökunnan vastuulla on ihan muuta kun vauvanvaipan vaihdot.

Idea on ihan vauvan parhaaksi.

Äidin pitää levätä hetki koska naiset ovat hyvin eri "kunnossa" sektion jälkeen. Esim, olen kerran todistanut tilannetta jossa vastasyntynyt meinasi tippua äidin sylistä kun voimia ei oltu yhtään kerätty sektion jälkeen.

Lisäksi sektio on niin paljon riskialttiimpaa kun alatiesynnytys että jos heräämössä tulee jokin akuuttitilanne, ei vauva voi olla siellä kaiken keskellä.

Kyseessä on linjaus joka tehdään kakkkien kohdalla, teidän molempien eduksi. Tietenkin kätilö olisi voinut selitä sinulle selkeästi miksi näin toimitaan ja lapsella kaikki hyvin.

Olin aiemmin töissä leikkausosastolla sairaalassa, missä sektioita tehtiin. Siellä oli sovittu sääntö, että kun vauva tuodaan heräämöön, on kätilön oltava koko ajan paikalla ja vastuussa pienestä vastasyntyneestä, ei meillä jotka heräämössä työskenneltiin olisi valmiuksia, jos jotain ongelmia tulisi. Aina joskus synnärillä oli sen verran kiire, että sieltä ei päästy vauvaa näyttämään, mutta he kyllä silloin soittivat heräämöön, niin tiesimme kertoa myös äidille.

Sektion jälkeen saa kyllä imettää.

Itse olin 6 tuntia heräämössä kiireellisen sektion ja veren menetyksen vuoksi, isä oli lapsen kanssa muutaman tunnin, ja lähti sitten kotiin, kun oli valvonut 36 tuntia putkeen. Vauva tuotiin minulle, kun pääsin osastolle, eikä siitä mitään traumoja jäänyt. Ei olisi vauva käsissä pysynyt heräämössä....

Taysissa on tarkkailuhuone, jonne olen päässyt vauvan kanssa sekä kiireellisen että suunnitellut sektion jälkeen. Isä on odottanut siellä vauvan kanssa kun olen tullut paikalle. Kätilö on piipahtanut välillä seuraamassa tilaani ja tietysti vauvaa. Ensi-imetyskin on tapahtunut siellä joka kerta. Iso kiitos Taysille tästä vauvamyönteisyydestä!

Vierailija kirjoitti:

Lapseni syntyi kiireellisellä sektiolla, kun joutui ahdinkoon kesken alatiesynnytyksen odottelun.

Vauva voi hyvin, ei tarvinnut elvyyttelyjä ja parkaisikin kuuluvasti heti kun otettiin vatsasta ulos, pisteitä tuli yhdeksän. Itsekin voin silloin hyvin, vatsa parsittiin kiinni ja minut vietiin heräämöö.

Siellä olinkin kaksi tuntia, ja oli elämäni pisimmät. Kyselin jatkuvasti, missä vauvani on ja joko saan hänet. Käskettiin vain lepäämään ja odottelemaan.

Ahdistelin hoitajia koko sen kaksi tuntia, missä on vauvani ja miksen saa häntä.

Lopulta pääsin synnyttäneiden osastolle, jossa mies odotteli vauvan kanssa. Vauva oli tuotu suoraan hänelle, ei siis punnituksien yms jälkeen ollut mitään toimenpiteitä, jotka olisivat estäneet vauvan tuonnin minulle heräämöön.

Se kaksi tuntia epätietoisuuksineen vaan vaikutti aika ikävästi, koen edelleen ahdistusta ollessani vauvasta hetkenkin erossa. En ensin osannut edes yhdistää, kunnes tajusin, että jotenkin tuo episodi edelleen vaikuttaa.

Mutta en vaan ymmärrä, miksei vauvaa saa mukaan heräämöön? Siellä kun ei lisäkseni ollut muita, niin ei olisi ketään häirinnytkään.

Minulle kävi samalla tavalla. Lapseni on jo 3 vuotias, mutta tuo kokemus varjosti koko vauva-aikaa ja vieläkäkin vaikuttaa. Tunnen suurta ahdistusta siitä etten saanut viettää ensimmäisiä tunteja vauvani kanssa, ja se vaikutti tunnesiteen syntymiseen ja ihan kaikkeen. Heräämössä tunsin kuolevani henkisesti ilman vauvaani, luulin hänen olevan kuollut jne. Muistan ikuisesti hetken kun minut kärrättin osastolle ja vauvani oli yksinään ollut kapaloituna sängyssä mieheni istuessa sängynreunalla. Olivat katselleet toisaan pitkään ja vauvani oli ollut yksin, sängyssään, vaikka hänen olisi kuulunut olla minun vieressäni. Jostain syystä miestäni ei oltu neuvottu otamaan vauvaa syliinsä.

Tunnen syyllisyyttä, jätin vauvani yksin. Hän tuntui vieraalta aluksi sen takia, olin heräämössä 4 tuntia enkä nähnyt edes valokuvaa. En tiennyt edes miltä vauvani näytti. Pitkään ajattelin että onko tämä vauva varmasti minun...

Eläinmaailmassakin poikaset leimaantuvat emoonsa heti syntymän jälkeen ja ihmislapset viedään eroon äidistä?

En oo edes ajatellut tilannetta noin. Mulle kun tehtiin hätäsektio, nukuin tyytyväisenä kun lapsi oli jo isänsä kanssa. Kun pääsin leikkaussalista, oli vaan nostanu käden pystyyn miehelle ja nukahtanu uudelleen vaikka miehellä oli vauva sylissä :) Seuraavalla herätyksellä tajusin että vauva oli siinä. Kysyin vielä sukupuolta vaikka vaaleanpunaisiin peiteltynä :) Siitä jatkettiinkin eri osastoille, lapsi lastenosastolle ja minä synnyttäneiden osastolle. Oli pitkät 10 pv kun huonetovereilla vauvat.

Mulla oli alatiesynnytys, joka päättyi hiljaisen vauvan syntymään. Vauva ei siis parkaissut ja hänet vietiin kiireesti pois. En kunnolla siinä tilanteessa ymmärtänyt miksi. En saannut lähteä katsomaan häntä, koska minut piti ensin ommella. Kyselin useita kertoja hänen peräänsä ja kaikki epämääräisesti vakuuttelivat kaiken olevan hyvin. Hänelöä oli hengitysvaikeuksia, joten hänet vietiin vasta-syntyneiden osastolle. Pääsin sitten noin 3-4 tunnin jälkeen katsomaan häntä. Hän oli kiinni hengityslaitteessa, jolloin en päässyt heti imettämään häntä.

Onneksi hän tokeni nopeasti ja sain jänet jo samana päivänä osastolle kanssani. Imetys alkoi onneksi hyvin tuosta huolimatta. Tietysti tiedän heidän toimineen oikein, kun veivät hänet heti hoidettavaksi, mutta tuntui se silti kamalalta, kun ei saannut heti vauvaansa syliin ja etenkin se kun ei päässyt heti katsomaan häntä. En kuitenkaan koe, että tuosta olisi tullut haittaa kiintymyssuhteen syntymiselle. Mutta jonkinlainen pieni katkeruus siitä jäi, kun tuntui niin avuttomalta, kun vauva vietiin pois ja estettiin hänen välitön näkeminen.

Vierailija kirjoitti:

Heräämössä ei saa olla ulkopuolisia, eli isä ei olisi voinut olal siellä sinun kanssasi. Sinusta ei ole sen lapsen hoitajaksi, jos jotain olisi tarvittu ja heräämön hoitohenkilökunnan vastuulla on ihan muuta kun vauvanvaipan vaihdot.

Tiedän tapauksen, jossa tuore isä pääsi vauvan kanssa heräämöön äidin luokse.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hirveältä tuo ilman vauvaa oleminen, olen pahoillani puolestasi :/ onneksi vauva sai sentään olla isänsä kanssa! 

En kyllä ymmärrä miksi noin on toimittu. Missä sairaalassa tapahtui? Kannattaa varmaan ottaa puheeksi neuvolassa ja jos mahdollista myös olla yhteydessä sairaalaan. 

Itse sain lapseni sektiolla viime vuonna ja sain vauvan jo leikkaussalissa syliin. Kyseessä tosin olikin suunniteltu sektio. 

En ole saanut yhdenkään sektion jälkeen vauvaa edes koskettaa, saati sitten heräämöön. Kaikki olivat suunniteltuja, tehtiin Rovaniemellä.

Onko jossakin muulla tapana antaa vauva äidin viereen heti?

Ja kyllä tuntui ikävältä, kun ei vauvan luona ollut isääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni syntyi kiireellisellä sektiolla, kun joutui ahdinkoon kesken alatiesynnytyksen odottelun.

Vauva voi hyvin, ei tarvinnut elvyyttelyjä ja parkaisikin kuuluvasti heti kun otettiin vatsasta ulos, pisteitä tuli yhdeksän. Itsekin voin silloin hyvin, vatsa parsittiin kiinni ja minut vietiin heräämöö.

Siellä olinkin kaksi tuntia, ja oli elämäni pisimmät. Kyselin jatkuvasti, missä vauvani on ja joko saan hänet. Käskettiin vain lepäämään ja odottelemaan.

Ahdistelin hoitajia koko sen kaksi tuntia, missä on vauvani ja miksen saa häntä.

Lopulta pääsin synnyttäneiden osastolle, jossa mies odotteli vauvan kanssa. Vauva oli tuotu suoraan hänelle, ei siis punnituksien yms jälkeen ollut mitään toimenpiteitä, jotka olisivat estäneet vauvan tuonnin minulle heräämöön.

Se kaksi tuntia epätietoisuuksineen vaan vaikutti aika ikävästi, koen edelleen ahdistusta ollessani vauvasta hetkenkin erossa. En ensin osannut edes yhdistää, kunnes tajusin, että jotenkin tuo episodi edelleen vaikuttaa.

Mutta en vaan ymmärrä, miksei vauvaa saa mukaan heräämöön? Siellä kun ei lisäkseni ollut muita, niin ei olisi ketään häirinnytkään.

Minulle kävi samalla tavalla. Lapseni on jo 3 vuotias, mutta tuo kokemus varjosti koko vauva-aikaa ja vieläkäkin vaikuttaa. Tunnen suurta ahdistusta siitä etten saanut viettää ensimmäisiä tunteja vauvani kanssa, ja se vaikutti tunnesiteen syntymiseen ja ihan kaikkeen. Heräämössä tunsin kuolevani henkisesti ilman vauvaani, luulin hänen olevan kuollut jne. Muistan ikuisesti hetken kun minut kärrättin osastolle ja vauvani oli yksinään ollut kapaloituna sängyssä mieheni istuessa sängynreunalla. Olivat katselleet toisaan pitkään ja vauvani oli ollut yksin, sängyssään, vaikka hänen olisi kuulunut olla minun vieressäni. Jostain syystä miestäni ei oltu neuvottu otamaan vauvaa syliinsä.

Tunnen syyllisyyttä, jätin vauvani yksin. Hän tuntui vieraalta aluksi sen takia, olin heräämössä 4 tuntia enkä nähnyt edes valokuvaa. En tiennyt edes miltä vauvani näytti. Pitkään ajattelin että onko tämä vauva varmasti minun...

Eläinmaailmassakin poikaset leimaantuvat emoonsa heti syntymän jälkeen ja ihmislapset viedään eroon äidistä?

Selittäisikö joku tämän? Onhan sektio suunniteltunakin jonkinlainen kriittinen tilanne, eli äidillä on tavallistakin suurempi huoli vauvasta. Kai siinä vähän suojelee itseään kiintymästä suotta sellaiseen, jota ei ehkä olekaan ... 

Selitys ei voi olla se, että vauvaa ei voi viedä heräämöön, jos kummallakaan ei ole varsinaisesti tarvetta hoitoon. Onhan siellä helppo sijoittaa sektioäiti vauvoineen sellaiseen paikkaan, että voivat olla rauhassa.  Äiti on usein hereillä jo leikkauksessa, miksi ei sitten saa edes nähdä vauvaa heti 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni syntyi kiireellisellä sektiolla, kun joutui ahdinkoon kesken alatiesynnytyksen odottelun.

Vauva voi hyvin, ei tarvinnut elvyyttelyjä ja parkaisikin kuuluvasti heti kun otettiin vatsasta ulos, pisteitä tuli yhdeksän. Itsekin voin silloin hyvin, vatsa parsittiin kiinni ja minut vietiin heräämöö.

Siellä olinkin kaksi tuntia, ja oli elämäni pisimmät. Kyselin jatkuvasti, missä vauvani on ja joko saan hänet. Käskettiin vain lepäämään ja odottelemaan.

Ahdistelin hoitajia koko sen kaksi tuntia, missä on vauvani ja miksen saa häntä.

Lopulta pääsin synnyttäneiden osastolle, jossa mies odotteli vauvan kanssa. Vauva oli tuotu suoraan hänelle, ei siis punnituksien yms jälkeen ollut mitään toimenpiteitä, jotka olisivat estäneet vauvan tuonnin minulle heräämöön.

Se kaksi tuntia epätietoisuuksineen vaan vaikutti aika ikävästi, koen edelleen ahdistusta ollessani vauvasta hetkenkin erossa. En ensin osannut edes yhdistää, kunnes tajusin, että jotenkin tuo episodi edelleen vaikuttaa.

Mutta en vaan ymmärrä, miksei vauvaa saa mukaan heräämöön? Siellä kun ei lisäkseni ollut muita, niin ei olisi ketään häirinnytkään.

Minulle kävi samalla tavalla. Lapseni on jo 3 vuotias, mutta tuo kokemus varjosti koko vauva-aikaa ja vieläkäkin vaikuttaa. Tunnen suurta ahdistusta siitä etten saanut viettää ensimmäisiä tunteja vauvani kanssa, ja se vaikutti tunnesiteen syntymiseen ja ihan kaikkeen. Heräämössä tunsin kuolevani henkisesti ilman vauvaani, luulin hänen olevan kuollut jne. Muistan ikuisesti hetken kun minut kärrättin osastolle ja vauvani oli yksinään ollut kapaloituna sängyssä mieheni istuessa sängynreunalla. Olivat katselleet toisaan pitkään ja vauvani oli ollut yksin, sängyssään, vaikka hänen olisi kuulunut olla minun vieressäni. Jostain syystä miestäni ei oltu neuvottu otamaan vauvaa syliinsä.

Tunnen syyllisyyttä, jätin vauvani yksin. Hän tuntui vieraalta aluksi sen takia, olin heräämössä 4 tuntia enkä nähnyt edes valokuvaa. En tiennyt edes miltä vauvani näytti. Pitkään ajattelin että onko tämä vauva varmasti minun...

Eläinmaailmassakin poikaset leimaantuvat emoonsa heti syntymän jälkeen ja ihmislapset viedään eroon äidistä?

Selittäisikö joku tämän? Onhan sektio suunniteltunakin jonkinlainen kriittinen tilanne, eli äidillä on tavallistakin suurempi huoli vauvasta. Kai siinä vähän suojelee itseään kiintymästä suotta sellaiseen, jota ei ehkä olekaan ... 

Selitys ei voi olla se, että vauvaa ei voi viedä heräämöön, jos kummallakaan ei ole varsinaisesti tarvetta hoitoon. Onhan siellä helppo sijoittaa sektioäiti vauvoineen sellaiseen paikkaan, että voivat olla rauhassa.  Äiti on usein hereillä jo leikkauksessa, miksi ei sitten saa edes nähdä vauvaa heti 

Minä kyselin esikoiseni perään sektion jälkeen. Minulle kerrottiin, että naistenklinikalla ei saanut vauvaa heräämöön koska samassa tilassa voi olla esim. vauvansa menettäneitä tai kaavinnassa olleita. 

Kuopuksen kohdalla mies sai tuoda vauvaa näytille hetkeksi, koska olin ainoa heräämössä.

EDIT. ensimmäinen oli kiireellinen sektio ja sain nähdä vauvan heti leikkaussalissa ja pitää kädestä hetken kiinni. Toinen oli elektiivinen sektio ja sain nähdä vauvan samalla tavalla. Kuvatkin otettiin kummassakin tapauksessa.

En tajua kun mielestäni mua ei Seinäjoella viety kiireellisen sektion jälkeen mihinkään heräämöön. Vai olenko tosissaan onnistunut menettämään useamman tunnin niin että muisti on mennyt? Synnytyksessä oli kyllä ehkä muutama kohta jossa filmi meni poikki, mutta että jälkeenkin päin? Muistan että vauvaa näytettiin mulle leikkauspöydällä ja seuraava muistikuva on kun olen jossain käytävässä tms. ja vauva annetaan syliin. Mulla oli kyllä se käsitys että heti kun maha oli kursittu kokoon ja kärrättiin ulos leikkaussalista, vauva tuotiin mulle.

Ekalla kerralla herääämössä sain hirveän panikkikohtauksen kun kroppa oli puudutettuna. En edes koko lasta muistanut siinä horkassa. Toisella kertaa lääkitys oli kohdillaan. Silloin nautittiin miehen kanssa rauhassa konjakkikahvit- vauva tuotiin myöhemmin.

Koksissa vauva meinattiin tuoda heräämöön nyt joulukuussa mutta ei ehditty eli ei ollut henkilökuntaa siihen tms. Näin mulle kerrottiin.