Millaisia ovat tuntemanne super-saidat ihmiset? Piheistä piheimmät?

Piheys menee joskus tyhmyyden puolelle. Tuntemani nykyisin jo 70-vee opisto rakennusinsinööri ei ole koskaan tarjonnut mitään meille ystäville. Ensimmäisenä aina osallistumassa jos on ilmaista tarjolla tai "firman piikkiin"- ärsyttävä hemmo, ei voi olla eläkkeellä, kun on niin helevatan rahanahne. Hyi että....ei tajua itse ehkä ollenkaan, miten on aina siipeilemässä yms.

Tuntuu että yksikään näistä pihistelijöistä ei ajattele että aika on rahaa.

Arvostaisivat omaa ja varsinkin muiden aikaa. Siis esimerkiksi tuossa tapauksessa jossa alivuokralaiseksi tullut ystävä pui ja laski monta iltaa että paljonko joutuu maksamaan vuokraa jotta säästää muutaman euron. Huoh.

En raaski ostaa höyliä niin käyn poistattamassa karvat laserilla.

löysin vasta nyt tämän, minulla anoppi keräsi pihallamme vietetyn juhannusjuhlan jälkeek roskista kertakäyttö mukit, sanoi etkö tiennyt nämä voi pestä, no tiesin mutta juuri siksi ostin että ei tarvi tiskata( tästä on aikaa, enään en ostaisi k.k. astioita), kerää teiden varsilta tyhjät muovikassit, käy roskiksemme penkomassa ym. Ja tämä oli noin 10v sitten, tilillä rahaa satoja tuhansia, tänään ymmärtäisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen isä vahti, että vieraatkin käyttävät vessapaperia "yksi ruutu pienellä tai kolme ruutua isolla hädällä". Tätä mantraa hoki vessan oven käydessä.

Mun kommentti meni tuonne loppuun niin kirjotan uudestaan. Sitä vaan että käsisuihkua voi käyttää niin paperia ei tarvitse niin paljoa. Mutta onhan tuo 1-3 arkkia todella vähän.

Yksi arkki per henkilö. Sen lisäksi voi olla tarjolla vanha hesari ja talousihmisille kauppalehti. Repikää siitä. R

Talousihmisille kauppalehti😆

Ruokajakeluissa käyvät.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu keittää vieraalle vain yhden kupin kahvia. Jopa juhlissa keittää vain kupillisen per vieras. Yleensä vieraalle tarjotaan toinenkin kupillinen...

Vähän sama logiikka on mun anopilla kahvinkeiton suhteen: minä ja appiukko joudutaan tyytymään yhteen kupilliseen, meille ei edes tarjota toista kupillista. Miehelle tarjoaa toista kupillista mutta kaataa vain puolikkaan. Itse ottaa sitten itselleen täyden kupillisen ja kas kun pannu onkin siinä vaiheessa tyhjä. 

Vierailija kirjoitti:

Se kun myydään kirppisryhmässä koiran- ja kissanruokapurkkeja. Esim. ”Meidän koiralle ei sopinutkaan, myydään kaksi pakettia [halvin merkki mitä kaupasta saa] yht.2e”.

Ja avattujen vaippapakettien myyjät. Oikeesti mitä v*ttua. Antakaa ne vaipat jollekin!!! Itse olen jättänyt niitä vaikka leikkipuistojen lastenhoitohuoneisiin, niin joku voi ottaa jos tarttee.

Mulle kerran tuo huuto.net oli lähinnä harrastus. Myin ja ostin kaikkea mahdollista halpaa ja kalliimpaa.Naurattaa kun muistan että myin esim lasten kaulurin 3€ plus postarit. Mut kaikki on kotiin päin eks niin.

Aikana ennen koronaa aloin kiinnittää huomiota ystäväperheen visiiteille meidän mökillä. Toivat just sen verran ruokaa ja juomaa mukanaan mitä itse kokivat käyttävänsä. Ihmeen hyvin kumminkin kelpasi kaikki muu ruoka ja juoma mitä meidän puolelta tuli. Mutta auta armias jos pyysi tuomaan jotain sellaista minkä olin unohtanut kaupasta ostaa kuten margariini, wc paperia tai vastaavaa niin siitä oltiin heti pyytämässä rahat takaisin. Pitänee vissiin alkaa laskuttamaan näitä itaruuksia majoituksesta ja lämmityksestä seuraavalla kerralla. Mutta kaikki olisi varmaan heidän mielestään kuitattu sillä että saimme nauttia heidän seurastaan.

Vierailija kirjoitti:

PIhtarit pihtaa kaikkea: rahaa, tunteita ja pillua

Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.

"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.

Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.

Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.

Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.

Mä en ole pihdannut mitään edellämainittuja. Kaikki siis kunnossa. Ap:lle voisi sanoa, että onko käynyt muuten mielessä, että pelleilyyn ei yleensä vastata oikeilla tunteilla tai luottamuksella eli joskus on kyllä ihan fiksuinta olla luottamatta tai tunteilla liikaa. Olet kai niitä, jotka luulee että jonu ei huomaa esim. näyttelemistä tai epäaitoja tilanteita aidoista. Pihi olen ollut vain sellaisille, jotka ovat olleet itse sitä. Monet näkevät toisten, mutta ei omaa pihiyttään.

Kyllähän näitä pihejä ja ajattelemattomia on muutama vuosien saatossa näkynyt.

Entinen tuttu (ja varakas) järjestösaktiivi muisti aina laskuttaa matkakulut, kuten kuuluukin, mutta samat matkakulut usealta eri järjestöltä.

Vierailullaan vanhempieni luona serkkuni keräsi valitsemaan tavaroita kassiinsa: astioita, valokuvakehyksiä jne. Oltiin kyllä ihan silmät pyöreinä, että voiko näin oikeasti tapahtua. Ei tietenkään saanut tavaroita, ystävällisesti pyysimme tyhjentämään kassin. Soitteli vielä peräänkin, että olisi tarvinnut juuri niitä. Kotoisin varakkaasta ja hyvin ahneesta perheestä.

Kolmas tapaus on häät, joita järjestettiin reilu vuosi touhotuksineen ja lahjatoivomuksineen. Hääpäivän koittaessa, kuvat otti häälahjaksi valokuvaajakaveri ja tarjolla oli kahvia, kuivaa kakkua, täytekakkua ja suolaisia piirakoita sekä pappilan puutarhasta haettuja omenoita. Kaikkea vähän ja häät kestivät kauan. Joku vieras suivaantui niin, että otti lahjakuorensa mukaan pois lähtiessään. En ihmettele, oli oikeat lahjojen lypsyhäät.

Vierailija kirjoitti:

Aikana ennen koronaa aloin kiinnittää huomiota ystäväperheen visiiteille meidän mökillä. Toivat just sen verran ruokaa ja juomaa mukanaan mitä itse kokivat käyttävänsä. Ihmeen hyvin kumminkin kelpasi kaikki muu ruoka ja juoma mitä meidän puolelta tuli. Mutta auta armias jos pyysi tuomaan jotain sellaista minkä olin unohtanut kaupasta ostaa kuten margariini, wc paperia tai vastaavaa niin siitä oltiin heti pyytämässä rahat takaisin. Pitänee vissiin alkaa laskuttamaan näitä itaruuksia majoituksesta ja lämmityksestä seuraavalla kerralla. Mutta kaikki olisi varmaan heidän mielestään kuitattu sillä että saimme nauttia heidän seurastaan.

Niin tuttua! Ihan uskomatonta, miten pihejä toiset ovat. Joskus jopa niin, että raha menee oman perheen edelle. Se on jo surullista.

Voi helvata. Onko meillä samoja tuttuja?! Kuulosti sen verran tutulle että morjes

Vierailija kirjoitti:

Aikana ennen koronaa aloin kiinnittää huomiota ystäväperheen visiiteille meidän mökillä. Toivat just sen verran ruokaa ja juomaa mukanaan mitä itse kokivat käyttävänsä. Ihmeen hyvin kumminkin kelpasi kaikki muu ruoka ja juoma mitä meidän puolelta tuli. Mutta auta armias jos pyysi tuomaan jotain sellaista minkä olin unohtanut kaupasta ostaa kuten margariini, wc paperia tai vastaavaa niin siitä oltiin heti pyytämässä rahat takaisin. Pitänee vissiin alkaa laskuttamaan näitä itaruuksia majoituksesta ja lämmityksestä seuraavalla kerralla. Mutta kaikki olisi varmaan heidän mielestään kuitattu sillä että saimme nauttia heidän seurastaan.

Lapsuuden kodissa ei saanut vetää vessaa pissalla käynnin jälkeen. Kyllä ällötti mennä vessaan kun pöntössä oli äidin virtsaa ja koko vessa haisi ihan hirveältä. Vesimaksussa säästämisestä ei ollut kyse, kun vesi tuli lähteestä. Ehkä sitten yritettiin venyttää likakaivon tyhjennystä?

Itse kyllä vedin vessan äidin jätösten jäljiltä ennenkun istuin pöntölle itse.

Suodatinpussit ja purut käytettiin moneen kertaan, lisättiin vaan tuoretta purua vähän päälle.

Sain myös joululahjaksi ilmaiseksi saatuja kylkiäisiä.

Äidin tupakkeihin ja kaljoitteluun riitti kyllä aina rahaa, mutta jääkaapissa ei koskaan ollut mitään syötävää.

Äiti ei ostanut kaupasta kuin leipää, koska sen mausta ei tingitty. Kaikki muut kierrettiin ruoka-avustuksesta ja lihaa ja maitoa ei heitetty menemään, vaikka päiväykset paukkui ja maito olisi ollut piimää. "Hyvää se on kun sekoittaa ne kokkareet!"

Vessaa ei saanut vetää yöllä ja aamulla keitettiin pannullinen kahvia, jota juotiin pitkin päivää. Jos lämmintä kahvia halusi, niin se lämmitettiin mikrossa.

Vaatteet haettiin kierrätysavustuksesta ilmaiseksi ja lapsenakaan en koskaan päässyt kokemaan sitä, että mitään olisin uutena saanut. Koulureppukin dyykattiin roskiksesta, kun hyvähän se vielä oli.

Rahaa siis oli - ja se meni kurkusta alas ja siinä ei kitsasteltu.

Mies joka

- lataa kännykän työpaikalla ettei kotona kulu sähköä

- käy suihkussa töissä ettei kotona kulu vettä

- soittaa kaikki mahdolliset puhelut työpaikalta, että ei tule puhelinlaskua itselle

- pyytää lastenkin laittamaan viestiä, niin hän soittaa em syistä heille töistä

- tekee kotona kaikki ruoat ja vie rasiassa töihin jotta ei tarvitse käyttää rahaa työpaikan lounasravintolaan jossa n 7 €:lla saisi kaiken salaateista, juomista, leivistä lämpimään ruokaan ja vielä jälkkärinkin

- varastaa wc- ja käsipaperit duunista, ehkä myös sokerit ja teepussit neukkareista

säästö se on pienikin säästö

X-aviopuolisoni kielsi aina ostamasta muovipussia kaupassa (oli kuulemma turhan kalliita, siihen aikaan eivät maksaneet paljoa mitään,,) jos oli unohtunut ottaa pussi mukaan niin käsissä olis tavarat pitänyt kantaa,, ja aina kun keitti perunoita niin jokaisen piti sanoa kuinka monta aikoi syöda. Joskus yritin sanoa että eihän sitä voi niin justiinsa tietää, lapset varsiinkaan, mutta ei kelvannut, pakko oli päättää lukumäärä etukäteen. Sitten sai jäädä vähän nälkäiseksi jos oli valinnut liian vähän ja jos jäi yksi yli niin siitä seurasi kauhea keskustelu että mitäs sille nyt tehdään,, Voi jumakauta, oli ne aikoja, onneksi on xxX

Mun appiukko. Pyysi meidän perheen syömään ravintolaan poikansa (=mieheni) synttäreiden kunniaksi. Maksoi vain omansa ja poikansa laskun. Saa eläkettä reilun 110 000 vuodessa.

Ihailen pihistelijöiden kekseliäisyyttä, mutta säästön ei tulisi tapahtua muiden kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni pesee minigrip-pusseja. Vieläpä niitä Ikean halpiksia, jotka maksavat pari senttiä kappaleelta. Aika painokkaasti sanoin, että omia kamojaan laittakoot minne laittaa, mutta yhteisiä elintarvikkeita ei mihinkään vedellä huljutettuihin, huonosti kuivuneisiin ja rasvatahraisiin pusseihin laiteta. 

Vain tuhlari maksaa muovipusseista. Tietysti ne pestään, jos on jostain tullut ja mukaan tarttunut. Pakastaa voi kaupan hedelmäpusseissa, minkä saa ihan pyytämällä kassalta. Kymmenen kahden sentin pussia on jo 20 senttiä ja se on iso raha kun laskee sijoituksen korkovaikutteineen.