Millaisia ovat tuntemanne super-saidat ihmiset? Piheistä piheimmät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni osuu ja uppoo moni kohta täällä, esim vedenkeitin kulkee mukana ja ollaan käyty monesti aamupalalla pari kertaa🙈Toisaalta taas ennen koronaa käytiin paljon hienoissa hotelleissa all inclusev lomilla, että osataan tuhlatakkin ja saatan ostaa merkkilaukun silmää räpäyttämättä, mutta toinen puoli raahaa tarjouskahvia kaupasta ja vie lapsen kauppaan välipala-aikaan kun sieltä saa ilmaisen banaanin😅Kerätään myös pulloja, hellekesä ja löytyi paljon ja mies tuossa puhui, että hänellä ei oo enää yhtään ehjiä sukkia, mutta ei haittaa kun etätyö😅Häneltä löytyy kyllä sitten joku hypersuperälykello ja uusin pleikkari eli ollaan aika ääripään ihmisiä. Hiukset leikataan ite, pestään halvimmalla shampoolla yms.

Siis miten kaupasta saa ilmaisen banaanin?

Jotkut kaupat ovat keksineet tarjota, niitä "sinkkubanaaneja", joita kukaan ei osta, lapsille ilmaisina välipaloina.

Ihan perusvarakas työkaveri käy säännöllisesti hakemassa ruuanjakopisteissä ruokakasseja ja ylpeilee säästöllä, jonka saa tästä toiminnasta.

Haukkaa ilmaa ja syö paskaa

Outoa - jopa sairasta kirjoitti:

Ihan perusvarakas työkaveri käy säännöllisesti hakemassa ruuanjakopisteissä ruokakasseja ja ylpeilee säästöllä, jonka saa tästä toiminnasta.

"Mitä rikkaampi sitä pihimpi".

Näin minulle opetti työnantaja, piheistä pihein.

PIhtarit pihtaa kaikkea: rahaa, tunteita ja pillua

Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.

"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.

Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.

Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.

Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen äiti on koti-äiti, poimii marjat, kasvattaa kasviksia, laittaa ruuat itse, kierrättää vaatteita ja ostaa kaiken käytettynä. Hänellä ei ole mitään tuloja eikä omaa varallisuutta eikä aikomustakaan hankkia niitä vaan elää sosiaaliturvalla eli kotihoidontuella, lapsilisillä, asumistuella sekä perheen keskituloisen isän palkalla. 

Aika kusessa tuo rouva on, jos tulee ero. Varsinkin jos heillä on avioehto.

Ihmettelen, miten kukaan mies jaksaa katsella tuollaista vaimoa. Tai ehkä ei uskalla erota, jos avioehto unohtui…

Olisiko mitenkään mahdollista, että on perheen yhteinen päätös? Onko kotiäitiys tosiaan nykyaikana jo jotain ihmeteltävää? Jos haluaa hoitaa lapset kotona ja on valmis sen vuoksi hieman laskemaan elintasoa ja tekemään paljon itse, se on mielestäni vain hienoa. Itse tehtyä ruokaa, itse kasvatettuja kasviksia ja marjoja, vau! Ei todellakaan mitään pahaa mielestäni!

Vierailija kirjoitti:

PIhtarit pihtaa kaikkea: rahaa, tunteita ja pillua

Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.

"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.

Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.

Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.

Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.

Pihtaako kullia myös?

Yksi tuttava ajaa vuoden 1980 autolla, jota huoltaa hakemalla romuttamolta osia. Kuulemma säästöä.

Toisella tuttavalla on nippu museoautoja, joilla saa ajaa vain 30 vrk vuodessa ja hän käyttää näitä ketjussa (siis ajaa ensimmäisellä 30 vrk, sitten seuraavalla jne. ja vuoden vaihduttua taas uudestaan). Sanoo, että näin on halpaa ajella.

Oletko ajatellut, että juuri säästämisen vuoksi teillä ei ollut rahasta pulaa? Sukulaiset ovat suurituloisia, jotka laittavat rahansa menemään sitä mukaa kuin tulevat eivätkä säästä missään. Ovat aina perse auki ja valittavat kuinka tili on tyhjä, kun tuli ostettua sitä ja tätä.

Pelkäävät selkeästi, että köyhempiä pitäisi vielä auttaa. Minua ei kiukuta se mitä omistavat tai tienaavat vaan se miten tyhmiä rahankäyttäjiä sekä empatiakyvyttömiä ja itsekkäitä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenenkään tuttavapiiriin kuulu saitureita? Olisi hauska jakaa kokemuksia.

Saitan eli nuukan ihmisen tietää siitä kun hän esim. setelirahaa pitää sormien välissä ja tunnustelee kauan, että onko siinä kaksi seteliä kiinni toisissaan. Ja joka on rahassa nuuka on myös tunteissa nuuka.

Up

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttava ajaa vuoden 1980 autolla, jota huoltaa hakemalla romuttamolta osia. Kuulemma säästöä.

Toisella tuttavalla on nippu museoautoja, joilla saa ajaa vain 30 vrk vuodessa ja hän käyttää näitä ketjussa (siis ajaa ensimmäisellä 30 vrk, sitten seuraavalla jne. ja vuoden vaihduttua taas uudestaan). Sanoo, että näin on halpaa ajella.

Antiikkiauton ongelma on yleensä ruostuminen jota ei kannata korjata.

En voi käsittää, miten joku hyvätuloinen viitsii mennä leipäjonosta hakemaan ruokakassin. Ainakin Helsingissä jonot ovat niin pitkät, että saisi tuntikausia jonottaa. Itselle myös aika on rahaa, joten mieluummin käyn kaupassa.

Joissakin asioissa olen tosi pihi. En esim. suostu maksamaan muovikasseista vaan laukussa on aina kestokassi. Pumpulilaput käytän kahteen kertaan, toisella kertaa käytän esim. kynsilakan poistoon. Menen mieluummin julkisilla lentokentälle kuin taksilla. Mutta toisaalta voin maksaa itseni kipeäksi bisnesluokan lentolipuista, jotta saan mukavammat oltavat. Enkä ikinä alkaisi kuivattelemaan pissasia vessapapereita. Jos pimperon pyyhkimiseen menee koko rulla, niin sitten menee. Saati sitten pöllisi vessapaperirullia mistään.

Monet ovat kommentoineet tuntemiensa saitureiden palkkoja ja pankkitilien saldoja. Mistä tiedätte ne? Minä en ainakaan tiedä tuttavieni palkkoja enkä tilien saldoja. Eikä kukaan kaverini tiedä minunkaan tuloja tai osakesalkun arvoa.

Entinen esimies.  Työmatkalla ei tilannut itselleen ruokaa vaan ikäänkuin epähuomiossa söi minun alkupaloja. Pääruokaan ei koskenut. (Ei syönyt muuta).

Minulla oli aiemmin tapana kahvioon mennessä että toinen tarjoaa sumpit ja pullat. Esimies ei tätä tehnyt koskaan vaan laittoi kassalla kädet oman tarjottimensa ympärille ja sanoi että minä maksan vain nämä.

Sama esimies puhui kuinka tyttärensä on löytänyt toisen miehen. Tytär siis asui  alkuperäisen miehen kanssa eli kävi vieraissa. Ihmettelin että jo on erikoinen isä-tytär suhde kun tytär avoimesti kertoo isälleen käyvänsä vieraissa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttava ajaa vuoden 1980 autolla, jota huoltaa hakemalla romuttamolta osia. Kuulemma säästöä.

Toisella tuttavalla on nippu museoautoja, joilla saa ajaa vain 30 vrk vuodessa ja hän käyttää näitä ketjussa (siis ajaa ensimmäisellä 30 vrk, sitten seuraavalla jne. ja vuoden vaihduttua taas uudestaan). Sanoo, että näin on halpaa ajella.

Nämähän ovat ihan valideja kohtia. Uuden kalliin auto voi tippua helposti kymppitonnin ensummäisenä vuotena. Ja jos kolmen vuoden välein vaihtaa uuteen, niin kyllähän siinä rahaa palaa.

Kylläpä on ihan lähipiirissä sukulaisten omaisuuksilla rakastuneita lisäksi varakkaita yksineläviä tämä pariskunta vaihtaa ja liehittelee. Ainut lapsi, hänkin jo lähemmäs 50v.korkeassa virassa. Silti ahneus ja pihistely menee jo yli ymmärryksen. WC jätetään vetämättä, jotta vettä ei kuluisi. Vanhoja jouluisia piparkakkuja pyöritellään vieraiden edessä ja samoja servettejä käytetään vierailla, jotka pitäisi heittää roskiin. Rouva näpsii suuhunsa muruset lattialta, mikä tekee hänelle jatkuvaa ripulia ja yskää. Sitä sitten tutkituista lääkärikäynneillä jatkuvaan. Sanomalehti tilataan määräaikaiset, joita sitten luetaan myöhemmin. Sanovat, että samat asiathan noissa on vaan vähän muunneltu.

70-luvulla ei käyty syömässä ravintolassa (tarkoittaa kaikkea pikaruuasta lähtien), kuin kerran vuoteen korkeintaan ykköset päällä.

Pekka poikamies kirjoitti:

Meidän naapuri on saita ettei kuluta omaa akkaansa naimalla vaan käy meillä ryskyttämässä.

Vitsi että olet hauska, hahahhaaa! Eihän tämä vitsi ole täällä ollut jo kuin noin kymmenen kertaa. 

Sama täällä!

Vietämme kaikki lomat sitten ulkomailla.

Nähdään vanhalla kaveriporukalla ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan, ja joka kerta pitää pihistellä aivan hulluna. Ei voida edes kerran vuodessa käydä vaikka jossain ravintolassa syömässä vaan pitää järjestää jotkut mahdollisimman edulliset nyyttärit jotka mutustellaan jonkun ahtaassa kämpässä jakkaroiden päällä nököttäen. Onhan siinä toki oma tunnelmansa, mutta välillä haluaisi tehdä ehkä jotain vähän juhlavampaakin kun niin harvoin nähdään.