Lue keskustelun säännöt.
1v:n kanssa kyläily, ei enää uudestaan!
02.01.2017 |
Kyläily oli katastrofi. Sain juosta lapsen perässä koko ajan. Asunnossa jyrkät rappuset, joista sai koko ajan olla ottamassa lasta pois. Olohuoneessa matala sohvapöytä, jossa keraamisia kippoja. Oli sipsejä yms muuta naposteltavaa. Lisäksi pöytäliina. Mieheni otti kipot pois, ettei lapsi niitä riko. Nopeasti emäntä laittoi ne takaisin. Lisäksi oli tuikkukipot. Ne sentään sai nostaa korkeammalle. Pöydällä pidettiin lisäksi kaukosäätimiä, kännyköitä ja viinilaseja. Kiellä siinä nyt lasta, kun eihän tuon ikäinen ymmärrä.
Koomisinta oli kuitenkin se, että emäntä kertoili, että heillä oli ihan samanlaista, kun lapset oli pieniä. Että nyt sai jo pöytäliinan laittaa pöydälle.
Ei voinut pyynnöistä ja vihjailuista huolimatta nostaa tavaroita ylös vierailumme ajaksi. Sain koko ajan repiä lapsen kädestä kännyköitä, kaukosäätimiä tai varoa, ettei kaada viinilaseja.
Niin, ja ei puhettakaan, että olisin voinut jutella isäntäperheen kanssa. Juoksin vain lapsen perässä.
Ette usko, miten helpottunut olin, kun pääsin kotiin. En kyllä kyläile seuraavaan vuoteen ainakaan heidän luona.
Kommentit (151)
Luin vissiin otsikon huonosti kun luin että: tv:n kanssa kyläily :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätän vierailut ko.perheen luokse. He saavat vierailla meillä 😊 Täällä kotona ei tarvitse koko ajan komentaa lasta ja vaaralliset esineet on hyllyssä korkealla. Ei meillä ole edes sohvapöytää tai kukkia lattialla. Valokuvat on vitriineissä ja viinilasit ruokapöydällä. Rappusetkin oven/portin takana.
Kyllä lapsi silti saa tutkia paikkoja kotona ja penkoa kaappeja ja laatikoita. Niiden sisältö on vain lapsiystävällistä (kippoja, jotka eivät mene helposti rikki, lehtiä, joita saa huoletta repiä jne)
Pääsen itsekin helpommalla, kun minimoin vaarat ja teen kodista turvallisen.
Ap
Juuri näin meilläkin aikoinaan kävi.
Lapsissa on eroja! Meidän kaksi lasta oli taaperoina niin uteliaita, energisiä ja vilkkaita, etten viitsinyt kyläilly paikoissa, joissa jouduin kokoajan juoksemaan heidän perässä.y
Yksi lapsi meilläkin normaali, joka viihtyi hetken syöttötuolissa ja pysyi muutenkin tovin paikoillaan.
Näiden eläväisempien lasten vuoksi tapasimme sohvapöytä-ystäviemme kanssa meillä, jolloin ehdimme jutellakin.
Tästä huolimatta, nyt ala-asteikäiset lapsemme ovat hyväkäytöksisiä ja osaavat käyttäytyä kylässä. Vilkkaita ja energisiä (ne kaksi) on vieläkin, mutta osaavat käyttäytyä. Ei niitä enään ne kaukosäätimet ja kukkaruukut kiinnosta.
Tiedoksi, ennenkun alkaa adhd-laulu: Lapsillamme ei ole mitään sairautta tai ongelmia, ovat vaan vilkkaita, niinkuin monet muutkin lapset ovat.
Joo, täytyy myöntää, että hankalin aika oli kun lapsi alkoi kävellä muttei vielä tajunnut mitään vaaroista ja otti kaiken minkä näki...kaksivuotiaana meillä ainakin jo tajusivat kiellot. Pahin aika 1-2 v. Nyt ne on 20, 24 ja 27. Kyllä se aika meni äkkiä! Niin tulee menemään teilläkin. Kohta olette keskenänne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusavuttomuus on kyllä aikuisella saavuttanut huikean tason jos ei 1-vuotiaalle lapselle pärjää :D Mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia ei kyläilyissä ole ollut vaikka tuo onkin aikamoinen vilpertti ja nyt kolmivuotias.
No ei kyllä ihan näinkään. Lapset erilaisia. Joku on vaan niin vilkas ja uudet asiat (portaat, tuikut ja vieras paikka ylipäätään) saa lapsen ihan ylikierroksille. Siinä ei kyllä auta kuin viedä tilanteesta pois. 1 vee on kuitenkin tosi pieni vielä eikä ymmärrä, miksi ei saa tehdä sitä ja tätä. On vasta harjoittelemassa niitä taitoja.
Lapsen ja kaikkien kiusaamista sekin, että pidetään uudet ja mielenkiintoiset asiat nenän edessä ja ei saa koskea. Eikä tietenkään saakkaan, esim just viinilasit jne. Mutta paree vaan kaikille olis nostaa ne muualle, kaikille helpompaa. Pikku hiljaa lasten kanssa opetellaan tavoille.
Sama, kuin jos alkkiksen edessä heilutellaan viinapulloa ja otetaan hörppyä ja komennetaan, että "ei Tauno nyt saa hörppyä, katselet vaan kiltisti vieressä".
Aina toimitaan lapsen iän ja taitojen mukaan ja mennään pienin askelin. Sen kun ihmiset muistaisi eikä huuattaisi lapsia suotta. Ihme natsimeininkiä.
Silkkaa lannoitetta heität ja alkoholistivertaus on sitten jo naurettavan ja absurdin puolella. Onko sulla ikinä edes ollut lapsia?
Tottakai 1-vuotias on vilkas ja kaikki kiinnostaa, MUTTA jos aikuinen ei pärjää terveen 1-vuotiaan lapsen kanssa on oma aikuisuus ja vanhemmuus vielä kovasti hakusessa. Lapselle voi vierailulla: keksiä mielekästä tekemistä, kieltää tekemästä vaarallisia asioita ja estää tekemästä vaarallisia tai vahinkoa aiheuttavia asioita. Sitä kutsutaan myös kasvattamiseksi. Liian pitkät vierailut ovat 1-vuotiaan jaksamiselle ylivoimaisia ja tämäkin pitää AIKUISEN tajuta.
Edelleen ei ole ollut mitään todellisia ongelmia oman kanssa eikä kyllä vieraidenkaan alta 3-vuotiaiden kanssa. Ovat vielä siinä kohtaa niin pieniä ja helposti hallittavia jos omassa päässä on muutakin kuin sahanpurua.
Erityislapset tietenkin on sitten eri asia.
Onpa kuin onkin minulla lapsia. Useampia. Ja kaikki oppineet käyttäytymään, mutta eri tavoin ja eri ikäisinä.
Ja kyllä. Alkoholistivertaus on ihan paikallaan. 1 vuotiasta ajaa samantyylinen draivi kuin alkkistakin. Joko sulla on tooosiii kilttejä lapsia tai peloteltuja lapsia tai lapsia ollenkaan.
Tai sitten ihan normaaleja lapsia, joiden kanssa ollaan paljon, joiden kanssa tutkitaan maailmaa yhdessä ja joille myös kerrotaan, miten toimia oikein. Yleensä lastensa tekemisistä täysin välinpitämättömät äidit käyttävät tuota "peloteltuja lapsia" -matraa aivan kuin tavallinen lapsi olisi jotenkin alistettu. Ne villit repijät ja karjujat on vanhempiensa mielestä ihana vilkkaita, mutta se riehumista kummeksuva tutkijatyyppi on vanhempien melkein hengiltä pelottelema. Oikeastiko?
Villit lapset ei pääse kaverisynttäreille, mutta onko sillä oikeastaan väliäkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoinko, etten kieltänyt lasta? En minä jaksa koko vierailua juosta lapsen perässä. Jaksaisitteko itse? Sen takia jätän nyt vierailut kunnes lapsi isompi.
Ap
Älä noista välitä. Palsta on täynnä teinejä. Nyt on vielä lomat..
Ymmärrän sua hyvin. Jätä nuo tuollaiset kyläpaikat suosiolla väliin. Kaikilla kotonaan tietty tyylillään, mut viinilasit ja pöytäliinat vähän liikaa. Ja se, ettei tajuta tehdä pikaraivausta, vaikka vieras joutuu jatkuvasti stressaamaan asiasta..
Joo, mäkin ymmärrän Ap:ta oikein hyvin. Ja tämä palsta on täynnä lapsivihaajia.
Meillä esikoisen kanssa pöytäliinat sun muut pysyivät nätisti paikallaan. Kun taas 1-vuotias kuopus ei tajua mitään, vaikka kieltäisi - on heti aukomassa ja hiplaamassa kaikkea. Kumma, ettei talon omistajat tajua siirtää tavaroita pois tai se, että siirtää tavarat takaisin. Taisi ihan piruuttaan näin tehdä.
Oltiin toissapäivänä tutuilla ja siirtelin heti kättelyssä kynttilät ja lasiesineet pois tieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusavuttomuus on kyllä aikuisella saavuttanut huikean tason jos ei 1-vuotiaalle lapselle pärjää :D Mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia ei kyläilyissä ole ollut vaikka tuo onkin aikamoinen vilpertti ja nyt kolmivuotias.
No ei kyllä ihan näinkään. Lapset erilaisia. Joku on vaan niin vilkas ja uudet asiat (portaat, tuikut ja vieras paikka ylipäätään) saa lapsen ihan ylikierroksille. Siinä ei kyllä auta kuin viedä tilanteesta pois. 1 vee on kuitenkin tosi pieni vielä eikä ymmärrä, miksi ei saa tehdä sitä ja tätä. On vasta harjoittelemassa niitä taitoja.
Lapsen ja kaikkien kiusaamista sekin, että pidetään uudet ja mielenkiintoiset asiat nenän edessä ja ei saa koskea. Eikä tietenkään saakkaan, esim just viinilasit jne. Mutta paree vaan kaikille olis nostaa ne muualle, kaikille helpompaa. Pikku hiljaa lasten kanssa opetellaan tavoille.
Sama, kuin jos alkkiksen edessä heilutellaan viinapulloa ja otetaan hörppyä ja komennetaan, että "ei Tauno nyt saa hörppyä, katselet vaan kiltisti vieressä".
Aina toimitaan lapsen iän ja taitojen mukaan ja mennään pienin askelin. Sen kun ihmiset muistaisi eikä huuattaisi lapsia suotta. Ihme natsimeininkiä.
Silkkaa lannoitetta heität ja alkoholistivertaus on sitten jo naurettavan ja absurdin puolella. Onko sulla ikinä edes ollut lapsia?
Tottakai 1-vuotias on vilkas ja kaikki kiinnostaa, MUTTA jos aikuinen ei pärjää terveen 1-vuotiaan lapsen kanssa on oma aikuisuus ja vanhemmuus vielä kovasti hakusessa. Lapselle voi vierailulla: keksiä mielekästä tekemistä, kieltää tekemästä vaarallisia asioita ja estää tekemästä vaarallisia tai vahinkoa aiheuttavia asioita. Sitä kutsutaan myös kasvattamiseksi. Liian pitkät vierailut ovat 1-vuotiaan jaksamiselle ylivoimaisia ja tämäkin pitää AIKUISEN tajuta.
Edelleen ei ole ollut mitään todellisia ongelmia oman kanssa eikä kyllä vieraidenkaan alta 3-vuotiaiden kanssa. Ovat vielä siinä kohtaa niin pieniä ja helposti hallittavia jos omassa päässä on muutakin kuin sahanpurua.
Erityislapset tietenkin on sitten eri asia.
Onpa kuin onkin minulla lapsia. Useampia. Ja kaikki oppineet käyttäytymään, mutta eri tavoin ja eri ikäisinä.
Ja kyllä. Alkoholistivertaus on ihan paikallaan. 1 vuotiasta ajaa samantyylinen draivi kuin alkkistakin. Joko sulla on tooosiii kilttejä lapsia tai peloteltuja lapsia tai lapsia ollenkaan.
Tai sitten ihan normaaleja lapsia, joiden kanssa ollaan paljon, joiden kanssa tutkitaan maailmaa yhdessä ja joille myös kerrotaan, miten toimia oikein. Yleensä lastensa tekemisistä täysin välinpitämättömät äidit käyttävät tuota "peloteltuja lapsia" -matraa aivan kuin tavallinen lapsi olisi jotenkin alistettu. Ne villit repijät ja karjujat on vanhempiensa mielestä ihana vilkkaita, mutta se riehumista kummeksuva tutkijatyyppi on vanhempien melkein hengiltä pelottelema. Oikeastiko?
Villit lapset ei pääse kaverisynttäreille, mutta onko sillä oikeastaan väliäkään?
Meillä on selkeesti aivan erilaiset lapset ja mielipiteet. Vaikka en odota 1 vuotiaalta kovin suuria ja vaikka lapseni ovat villejä, he ovat silti hyväkäytöksisiä, heidän kanssaan on aina oltu paljon ja yllätys yllätys, heillä on laaja kaveripiiri ja kaverisynttäreille kutsutaan. Ja vielä suurempi ylläri: he eivät revi ja heistä välitetään.
Mistä sinä revit noita olettamuksia? Kuka sanoo, että rauhallinen lapsi on enemmän normaali kuin vilkas lapsi? Oletat heti kaikkea skeidaa, kun lapsi on erilainen kuin sinun ja 1 vee on jotenkin outo, kun ei osaa käyttäytyä kylässä? Whaaatttt????
No mutta. Ollaan kuule ihan vaan tyytyväisiä lapsiimme. Minä ainakin olen. Heillä on ikätasolleen laaja sanavarasto, ovat lähteneet kävelemään 10-kuisina ja kouluikäinen pärjää hyvin koulussa. Ovat kohteliaita ja eloisia. Vaikka kaikki olleet villejä ja 1 vuotiaina eivät ole osanneet käyttäytyä. Hassua, eikö?
Lapset. Aikuisten kyläpaikoissa vieraillaan harvoin ja lyhyesti. Rasittavaa komentaa kokoajan lasta ja katsoa perään. Vieraita voi pyytää kylään niin pääsee helpommalla. Tuo menee ohi kyllä, joillakin lapsilla helpommin kun toisilla, vikas lapsi on aina vilkas lapsi luonteeltaan. Kun tavarat jätetään rauhaan on seuraava vaihe kitistä kun on tylsää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm. Se 1-vuotiaskin viihtyy paljon paremmin, jos koko vierailun sisältö ei ole sitä, että joku koko ajan kieltää tai estää. Samoin perhe-elämä on kovasti mukavampaa sille lapsellekin, jos tämän ei tarvitse oppia olevansa se, joka ei saa koskea mihinkään kiinnostavaan omassa kodissaan saati tehdä mitään, ettei mikään hajoa.
Rajojen opettaminen on hieno homma. Samoin voisi olla hieno homma opettaa lapselle, että koti on puuhailua ja yhdessä tekemistä ja yhdessä olemista varten eli jokaista asukastaan varten, ei niitä posliinikoiria ja kynttiläasetelmia varten. Niiden aika on sitten, kun lapsen mielenkiinto ei enää ole niin sidoksissa koskettamiseen ja tunnustelemiseen.
Muistan tuon ajan... Lapseni eivät edes ole erityisen vilkkaita, mutta muistan yhdenkin vierailun, jolloin lapseni olivat varmaan 5- ja 1-vuotiaat. Siis eihän 5-v. riehunut tms., mutta jotenkin hänen läsnäolonsa sai tuon kuopuksen sen verran vilkkaalle tuulelle, että koko vierailun ajan kuljin hänen perässään tai yritin saada hänet pysymään aloillaan (eli silloinkin keskityin häneen). En jälkeen päin muistanut yhtään mitään siitä, mistä keskusteltiin (tai muut keskustelivat). Pariskunta, jonka luona kävimme oli silloin vielä lapseton ja heillä oli kaikki mahdolliset tuikut ja lasilautaset sohvapöydällä. En yleensä kannata sitä, että lapsen takia koko kodista pitää tehdä ultravaaraton, mutta olisin ollut kiitollinen, jos edes tuolta yhdeltä pöydältä olisi hetkeksi aikaa voinut muutaman tavaran siirtää... Käytännössä vaihtoehto tuolle lapsen vahtimiselle olisi ollut se aika tyypillinen tapa, että lapset saavat kulkea miten huvittaa ja levitellä isäntäperheen tavaroita ympäriinsä. Kiva on varmaan kummankin vanhemman jutella, sen takiahan sinne on kutsuttu, mutta inhottavaa myöhemmin isäntäperheen sitten tehdä inventaariota hajonneista ja kadonneista tavaroista :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni unohtaa millaista 1 vee kanssa on. Ihan erilaista kuin 2 tai 3 vee. Ei sen ikäinen vielä puhu kuin sanan, kaksi. Lelut ei kiinnosta. Ei vielä ymmärrä kieltoja tai osaa päätellä mihin saa koskea, vaan pistää myrkyt ja sähköjohdot suuhunsa. Kannattaa kertoa kyläpaikkaan puhelimessa etukäteen vähän kuulumisia, jotta emäntä ymmärtää huomioida.
?
En ymmärrä yhtään miksi sinä kiukuttelet noille ihmisille. Se on heidän kotinsa, ja he pitävät tavaransa ihan just siellä missä tykkäävät.
Ja toisekseen, jos luulet että vuoden päästä on yhtään helpompaa, niin olet niin totaalisen väärässä. Päinvastoin, silloin lapsella on vielä vikkelämmät jalat ja nopeammat kädet. Ja kolmivuotiaana se on vielä nopeampi. Joten tulee aikamoisen pitkä tauko vierailuihin.
t. kolme vuotiaan lapsen äippä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoja eroja on ihmisten vieraanvaraisuudessa. Jotkut on näemmä sitä mieltä, että kun kutsuu vieraita kotiin, niin on ihan okei vähän näpäyttää sitä 1-vuotiaan äitiä ja jättää kaikki vaaralliset tavarat lapsen saataville, niin että äiti joutuu koko ajan keskittymään lapsen kaitsemiseen ja valvomiseen.
Mä kun kutsun vieraita meille, niin teen kaikkeni, että _kaikki_ mun vieraan viihtyy meillä, ja että sillä 1-vuotiaan äidilläkin on mahdollisuus hetken rentoutua. Ja tää on vielä ihan yksinkertaista. Nostan ne helposti rikkoutuvat tavarat lapsen ulottumattomilta, tarjoilen ruuan ja viinin korkeammalta pöydältä kuin siltä olohuoneen arkkupöydältä, ja estän sen lapsen pääsyn portaisiin tai tiettyihi huoneisiin.
Samantyyppistä huolehtimista teen myös jos tulee esim. koiranpentuja kylään. Siirrän sähköjohdot pois sen saatavilta ja rullaan kaikkein kalleimmat matot pois lattialta.
Huomioin myös kaikkien ihmisten ruokavaliot ja muut erityistarpeet. Laitan vessaan roskiksen, huolehdin vessapaperin riittävydestä ja vaihdan käsipyyhkeen vaikka kesken illan kuivaan.
Musta tää kaikki on vaan vieraanvaraisuutta
No ehkä tää osaltaan selittää sen, kun ihmiset aina sanoo, että meille on aina niin kiva tulla kylään.
Mä kylässäkin laitoin kaukosätimet ja sellaiset johonkin ylös kun lapsi oli pieni. No kaikkea ei tietenkään voinut laittaa. Ja lapselle tietty tylsää kun kaikki mistä kiinnostuu on ei. Omat tutut lelut ei ole mitään kyläpaikan kirjahyllyyn verrattuna. Eli paras jos voi pyytää vieraat omaan kotiin.
No mutta, lapsi kasvaa nopeasti ja järki kasvaa samalla. :) Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoja eroja on ihmisten vieraanvaraisuudessa. Jotkut on näemmä sitä mieltä, että kun kutsuu vieraita kotiin, niin on ihan okei vähän näpäyttää sitä 1-vuotiaan äitiä ja jättää kaikki vaaralliset tavarat lapsen saataville, niin että äiti joutuu koko ajan keskittymään lapsen kaitsemiseen ja valvomiseen.
Mä kun kutsun vieraita meille, niin teen kaikkeni, että _kaikki_ mun vieraan viihtyy meillä, ja että sillä 1-vuotiaan äidilläkin on mahdollisuus hetken rentoutua. Ja tää on vielä ihan yksinkertaista. Nostan ne helposti rikkoutuvat tavarat lapsen ulottumattomilta, tarjoilen ruuan ja viinin korkeammalta pöydältä kuin siltä olohuoneen arkkupöydältä, ja estän sen lapsen pääsyn portaisiin tai tiettyihi huoneisiin.
Samantyyppistä huolehtimista teen myös jos tulee esim. koiranpentuja kylään. Siirrän sähköjohdot pois sen saatavilta ja rullaan kaikkein kalleimmat matot pois lattialta.
Huomioin myös kaikkien ihmisten ruokavaliot ja muut erityistarpeet. Laitan vessaan roskiksen, huolehdin vessapaperin riittävydestä ja vaihdan käsipyyhkeen vaikka kesken illan kuivaan.
Musta tää kaikki on vaan vieraanvaraisuutta
No ehkä tää osaltaan selittää sen, kun ihmiset aina sanoo, että meille on aina niin kiva tulla kylään.
Mä teen näin myös, mutta silti kysyn. Missä vaiheessa saan pitää tavaroitani sitten esillä? Mulla ei oo lapsia, en tiedä. Kaverin 5-vuotiaat hyppivät sohvalla, ja vaikka vanhemmat kieltävät, huitovat jalat menevät aika läheltä sohvapöytää. En mitään vaarallista tai kristalleja pidä esillä kun lapset tulee, onneksi suurin osa on jo vanhempia ja osaa olla normaalisti, mutta onko mun lapsiproofattava kämppä vielä kauankin?
Mun kaverit tulee kyllä meille aina mielellään kylään ja lapset viihtyy täällä usein, oikein kyselevät joskus että saavat tulla "kahville".
Kuinka kauan siellä kylässä oltiin? Pari tuntia? Olisko se 1-vuotias voinu istua vuorotellen äidin ja iskän sylkyssä heijattavana sen aikaa.
Jotkut eivät kykene yhtään objektiivisuuteen näissä asioissa. Tutunkin yli yksivuotias on äidin mielestä sellainen vilpertti että joo todella. Oikeasti se istuu toljottamassa minuuttikaupalla, siirtyy puoli metriä ja istuu taas kymmenen minuuttia toljottamassa. Tai aamulla näen sen joku keittiöväline kädessään ja iltapäivällä se istuu toisessa kohdassa se sama vispilä kädessään. Tuon lapsen vierailun vuoksi ei todellakaan tarvitse siirrellä kristalleja pois sohvapöydältä.
Se lapsi ei ole vilperttiä nähnytkään eikä äitinsä edes tiedä mitä se sana tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan siellä kylässä oltiin? Pari tuntia? Olisko se 1-vuotias voinu istua vuorotellen äidin ja iskän sylkyssä heijattavana sen aikaa.
Sulla taitaa olla harvinaisen passiivinen lapsi, jos meinaat, että tuo olisi jokin ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoja eroja on ihmisten vieraanvaraisuudessa. Jotkut on näemmä sitä mieltä, että kun kutsuu vieraita kotiin, niin on ihan okei vähän näpäyttää sitä 1-vuotiaan äitiä ja jättää kaikki vaaralliset tavarat lapsen saataville, niin että äiti joutuu koko ajan keskittymään lapsen kaitsemiseen ja valvomiseen.
Mä kun kutsun vieraita meille, niin teen kaikkeni, että _kaikki_ mun vieraan viihtyy meillä, ja että sillä 1-vuotiaan äidilläkin on mahdollisuus hetken rentoutua. Ja tää on vielä ihan yksinkertaista. Nostan ne helposti rikkoutuvat tavarat lapsen ulottumattomilta, tarjoilen ruuan ja viinin korkeammalta pöydältä kuin siltä olohuoneen arkkupöydältä, ja estän sen lapsen pääsyn portaisiin tai tiettyihi huoneisiin.
Samantyyppistä huolehtimista teen myös jos tulee esim. koiranpentuja kylään. Siirrän sähköjohdot pois sen saatavilta ja rullaan kaikkein kalleimmat matot pois lattialta.
Huomioin myös kaikkien ihmisten ruokavaliot ja muut erityistarpeet. Laitan vessaan roskiksen, huolehdin vessapaperin riittävydestä ja vaihdan käsipyyhkeen vaikka kesken illan kuivaan.
Musta tää kaikki on vaan vieraanvaraisuutta
No ehkä tää osaltaan selittää sen, kun ihmiset aina sanoo, että meille on aina niin kiva tulla kylään.
Mä teen näin myös, mutta silti kysyn. Missä vaiheessa saan pitää tavaroitani sitten esillä? Mulla ei oo lapsia, en tiedä. Kaverin 5-vuotiaat hyppivät sohvalla, ja vaikka vanhemmat kieltävät, huitovat jalat menevät aika läheltä sohvapöytää. En mitään vaarallista tai kristalleja pidä esillä kun lapset tulee, onneksi suurin osa on jo vanhempia ja osaa olla normaalisti, mutta onko mun lapsiproofattava kämppä vielä kauankin?
Mun kaverit tulee kyllä meille aina mielellään kylään ja lapset viihtyy täällä usein, oikein kyselevät joskus että saavat tulla "kahville".
No siinä on sitten 5-vuotiailla jo ikäänsä nähden aikamoisia erityistarpeita. Voihan aina olla kutsumatta sitä perhettä käymään, jos on liian raskasta. Musta oleellista on kuitenkin se, että yhdenkin ihmisen kutsuminen omaan kotiinsa on täysin vapaaehtoista, ja jos sen päättää tehdä niin sitten vie homman kunnialla loppuun asti ja toimii riittävän vieraanvaraisesti. Toki tää toimii kaksisuuntaisesti myös niin, että jos vieraat ei osaa käyttäytyä niin niitä ei kutsuta enää uudestaan.
Kysehän ei ole vain lapsen vilkkaudesta ja kasvatuksen johdonmukaisuudesta. Lapsissa on paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kyläilyn onnistumiseen. Erot motorisissa taidoissa ovat suuria. Jotkut ovat hyvin sitkeitä vastustamaan, toiset joustavat kieltojen mukaan. Toiset ovat uteliaita, toiset taas varautuneita. Aktiivisuustasoissa on eroja, vireystilakin vaikuttaa. Temperamentiltaan ujo ja arka nyhjää vanhempien sylissä, rämäpää ryntää heti tutustumaan paikkoihin. Tarjoiluista joku lapsi nauttii kauan ja hartaasti, toinen viipyy pöydässä 15 sek. Ja niin edelleen.
Tää on lapsilottoa, ja joillakin käy enemmän tuuria kuin toisilla vähemmän.
Mulla on taas menossa vaihe, että mietin toista lasta, vaikka meillä ei oikeasti olisi varaa. Kiitos tästä aloituksesta/ketjusta. Vauvakuume hälvenee kivasti, kun muistelee näitä kamalampia vaiheita. Kiitos.