Lue keskustelun säännöt.
1v:n kanssa kyläily, ei enää uudestaan!
02.01.2017 |
Kyläily oli katastrofi. Sain juosta lapsen perässä koko ajan. Asunnossa jyrkät rappuset, joista sai koko ajan olla ottamassa lasta pois. Olohuoneessa matala sohvapöytä, jossa keraamisia kippoja. Oli sipsejä yms muuta naposteltavaa. Lisäksi pöytäliina. Mieheni otti kipot pois, ettei lapsi niitä riko. Nopeasti emäntä laittoi ne takaisin. Lisäksi oli tuikkukipot. Ne sentään sai nostaa korkeammalle. Pöydällä pidettiin lisäksi kaukosäätimiä, kännyköitä ja viinilaseja. Kiellä siinä nyt lasta, kun eihän tuon ikäinen ymmärrä.
Koomisinta oli kuitenkin se, että emäntä kertoili, että heillä oli ihan samanlaista, kun lapset oli pieniä. Että nyt sai jo pöytäliinan laittaa pöydälle.
Ei voinut pyynnöistä ja vihjailuista huolimatta nostaa tavaroita ylös vierailumme ajaksi. Sain koko ajan repiä lapsen kädestä kännyköitä, kaukosäätimiä tai varoa, ettei kaada viinilaseja.
Niin, ja ei puhettakaan, että olisin voinut jutella isäntäperheen kanssa. Juoksin vain lapsen perässä.
Ette usko, miten helpottunut olin, kun pääsin kotiin. En kyllä kyläile seuraavaan vuoteen ainakaan heidän luona.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano ei ja siirrä pois, as simple as that
1-vuotias ja 10-vuotias ovat hiukan eri asioita. Näet sitten, kun sinulla on oma lapsi.
Missä iässä sitten voidaan olettaa, että lapselle voidaan sanoa ei ja siirtää pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano ei ja siirrä pois, as simple as that
1-vuotias ja 10-vuotias ovat hiukan eri asioita. Näet sitten, kun sinulla on oma lapsi.
Jos et sano mitään etkä siirrä pois, tekee se 10v edelleen pahojaan, koska kukaan ei ole huomannut kertoa, miten muiden kanssa ollaan.
Meillä lapsiperhe pääsee vain keittiöön. Muihin huoneisiin ei ole asiaa ja jos joku pieni yrittää huoneesta ulos, nappaan hänet ovelta ja palautan takaisin. Keittiössä ei ole mitään lapselle vaarallista (niin kauan kun aikuisetkin ovat paikalla), mutta silti moni vanhempi yrittää, että mennään kahville olohuoneen sohvalle, siellä on mukavampi istua. Niin onkin, mutta siellä ovat myös kaukosäädin, kynttilät, kirjahylly, melkoinen liuta lamppuja ja vitriinissä lasiesineitä. Minä raivaan kodin lapsiperheelle sopivaksi niin, että keittiö on turvallinen. Miksi ihmeessä minun pitäisi koko talosta siirtää koriste-esineet (maljakot, kynttilänjalat, sohvatyynyt...) 1.5 m korkeuteen vain siksi, että lapsiperhe niin haluaa?
Moni pätemään tullut vastaaja ei ole selvästi vilkasta taaperoa nähnytkään. "Laita syöttötuoliin lelua tutkimaan", voi jessus! Se lelu on kädessä ehkä viisi sekuntia ennen kuin lentää lattialle tai niihin viinilaseihin. Samalla ipana lähteekin jo kiipeämään tuolista pois, kun paikallaan oleminen riittää.
With great power (=äitiys) comes great responsibility (=lapsen kasvatus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni pätemään tullut vastaaja ei ole selvästi vilkasta taaperoa nähnytkään. "Laita syöttötuoliin lelua tutkimaan", voi jessus! Se lelu on kädessä ehkä viisi sekuntia ennen kuin lentää lattialle tai niihin viinilaseihin. Samalla ipana lähteekin jo kiipeämään tuolista pois, kun paikallaan oleminen riittää.
Vilkaan ja eläväisen lapsen äitinä olen nähnyt sen vaivan, että olet tutustunut siihen lapseni ja olen aina askeleen edellä hänen metkuissa. Eloisan lapsen kanssa pärjään kyllä ennakoinnilla ja määrätietoisella asenteella. Sen vilkkauden taakse ei voi mennä piiloon ja käyttää pirun huonona tekosyynä olla esim. kieltämättä lasta. Ja varsinkaan laittaa kyläpaikan syyksi kun ei itse hallitse tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Moni pätemään tullut vastaaja ei ole selvästi vilkasta taaperoa nähnytkään. "Laita syöttötuoliin lelua tutkimaan", voi jessus! Se lelu on kädessä ehkä viisi sekuntia ennen kuin lentää lattialle tai niihin viinilaseihin. Samalla ipana lähteekin jo kiipeämään tuolista pois, kun paikallaan oleminen riittää.
Sitten keksitään jo sen neljännen sekunnin kohdalla muuta tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano ei ja siirrä pois, as simple as that
1-vuotias ja 10-vuotias ovat hiukan eri asioita. Näet sitten, kun sinulla on oma lapsi.
Joo huomaa , ettei tuolla ole lapsia. Ihan ku lapsi tottelisi.
Minä nostin kaikki tavarat pois käden ulottuvilta kun ystävä tuli taaperon kanssa kylään.
Jättäisitkö itse myrkyllisen huonekasvinkin näkösälle! Ei ole iso vaiva laittaa tavarat paikoileen myöhemmin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano ei ja siirrä pois, as simple as that
1-vuotias ja 10-vuotias ovat hiukan eri asioita. Näet sitten, kun sinulla on oma lapsi.
Joo huomaa , ettei tuolla ole lapsia. Ihan ku lapsi tottelisi.
Siksi se lapsi siirretäänkin pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni pätemään tullut vastaaja ei ole selvästi vilkasta taaperoa nähnytkään. "Laita syöttötuoliin lelua tutkimaan", voi jessus! Se lelu on kädessä ehkä viisi sekuntia ennen kuin lentää lattialle tai niihin viinilaseihin. Samalla ipana lähteekin jo kiipeämään tuolista pois, kun paikallaan oleminen riittää.
Vilkaan ja eläväisen lapsen äitinä olen nähnyt sen vaivan, että olet tutustunut siihen lapseni ja olen aina askeleen edellä hänen metkuissa. Eloisan lapsen kanssa pärjään kyllä ennakoinnilla ja määrätietoisella asenteella. Sen vilkkauden taakse ei voi mennä piiloon ja käyttää pirun huonona tekosyynä olla esim. kieltämättä lasta. Ja varsinkaan laittaa kyläpaikan syyksi kun ei itse hallitse tilannetta.
Tässä nyt menee sekaisin se, että ei muka haluttaisi ikinä kieltää lasta ja se, että vierailu 1 vuotiaan kanssa ei ole mielekästä, jos isännät eivät huomioi yhtään sitä pikku lasta.
En tarkoita, että pitäisi koko kämppä laittaa uusiksi, vaan että jos on tapana ollut säilyttää 1,5 miljoonan arvoista äärettömän terävää samurai-miekkaa keskellä olohuonetta, olisi "ihan kiva" että se olohuone ei silloin olisi ainoa paikka jossa sen 1 vuotiaan kanssa suostuttaisiin olemaan. Voi toki tarjota viiniä viinilasista, mutta onko niitä kristallilaseja pakko kattaa siihen rahille, kun pöydällekin voi laittaa.
Minulle tämä oli ihan selvää jo ennen omiakin lapsia, yritetään niin että kaikilla olisi kivaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni pätemään tullut vastaaja ei ole selvästi vilkasta taaperoa nähnytkään. "Laita syöttötuoliin lelua tutkimaan", voi jessus! Se lelu on kädessä ehkä viisi sekuntia ennen kuin lentää lattialle tai niihin viinilaseihin. Samalla ipana lähteekin jo kiipeämään tuolista pois, kun paikallaan oleminen riittää.
Sitten keksitään jo sen neljännen sekunnin kohdalla muuta tekemistä.
Niin keksitäänkin. Kyllä me vanhemmat useimmiten yritetään saada se pieninkin viihtymään tai ainakin olemaan ihmisiksi. Mutta se vaatii aikaa ja huomiota, joten on aika turha tulla sitten lapsettomien ihmettelemään kun lapselliset ystävät katoaa elämästä... Mistähän voisi johtua?
Ja en todellakaan tarkoita että kenenkään pitäisi mistään syystä muuttaa kotiaan muunlaiseksi, mutta tämä sävy tässäkin ketjussa: minä, minä, minä. Ja nimenomaan lapsettomien näppikseltä tällä kertaa. Hyvä, älä muuta mitään, älä ota lapsen saanutta ystävääsi mitenkään huomioon, tee juuri niin kuin itse tahdot. Mutta älä ihmettele, jos jäät toisen elämästä pois.
Tuon ikäisellä kieltoon täytyy aina yhdistää fyysinen esto. Ja rankkaahan se kyläily on, siitä on rentoutuminen kaukana. Jos haluaa huilata siitä vahtimisesta, niin kannattaa yhdistää kyläilyyn myös leikkipuistossa hengailua, niin pääsee edes jonkin verran keskustelemaan aikuisten kesken ja hengähtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni pätemään tullut vastaaja ei ole selvästi vilkasta taaperoa nähnytkään. "Laita syöttötuoliin lelua tutkimaan", voi jessus! Se lelu on kädessä ehkä viisi sekuntia ennen kuin lentää lattialle tai niihin viinilaseihin. Samalla ipana lähteekin jo kiipeämään tuolista pois, kun paikallaan oleminen riittää.
Sitten keksitään jo sen neljännen sekunnin kohdalla muuta tekemistä.
Niin keksitäänkin. Kyllä me vanhemmat useimmiten yritetään saada se pieninkin viihtymään tai ainakin olemaan ihmisiksi. Mutta se vaatii aikaa ja huomiota, joten on aika turha tulla sitten lapsettomien ihmettelemään kun lapselliset ystävät katoaa elämästä... Mistähän voisi johtua?
Ja en todellakaan tarkoita että kenenkään pitäisi mistään syystä muuttaa kotiaan muunlaiseksi, mutta tämä sävy tässäkin ketjussa: minä, minä, minä. Ja nimenomaan lapsettomien näppikseltä tällä kertaa. Hyvä, älä muuta mitään, älä ota lapsen saanutta ystävääsi mitenkään huomioon, tee juuri niin kuin itse tahdot. Mutta älä ihmettele, jos jäät toisen elämästä pois.
Mistä sinä tiedät kenenkin lapsettomuuden? Jos ei myötäile aloittajaa on auttamatta lapseton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vitun :D :D :D
Mitä lääkkeitä sä vedät, kun sulla on aina yhtä hauskaa?? :D
Olet kyllä melkoinen ämmä!:D
Mä en usko, että sulla on itsellä lapsia!:DMikä sinua vaivaa? Vaikutat idiootilta kiroiluinesi.
Moukalta suorastaan.
Unohdit hymiöt:D
Olitpa tyhmä!:)
Pitäähän se lapsenkin oppia, ettei kaikkeen saa koskea mikä käden ulottuvilla on.
Olisit ottanut lapselle sallittuja leluja ja tekemistä mukaan.
Kylläpäs tähän ketjuun on eksynyt monta kaikkitietävää ja huippupätevää mammaa, lol.
Kyllä me naiset ollaan vaan joskus ihan helvetin tyhmiä!! Enkä nyt tarkoita todellakaan ap:ta. E
Ehkä lapsen kasvattaminen on joillekin naisille ainoa ala, millä voi yrittää päteä. Naurettavaa 😆
Olen lapseton, mutta päiväkodissa töissä. Välillä voi olla vaikka 4 vuoden ikäistä valvonnan alla ja silti pöydällä tai vaikka sohvalla voi olla tavara/tavaroita, johon ne lapset eivät saa koskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni pätemään tullut vastaaja ei ole selvästi vilkasta taaperoa nähnytkään. "Laita syöttötuoliin lelua tutkimaan", voi jessus! Se lelu on kädessä ehkä viisi sekuntia ennen kuin lentää lattialle tai niihin viinilaseihin. Samalla ipana lähteekin jo kiipeämään tuolista pois, kun paikallaan oleminen riittää.
Sitten keksitään jo sen neljännen sekunnin kohdalla muuta tekemistä.
Ja siinä onkin kiva yrittää koota ajatuksiaan niin, että saisi käytyä jotain järkevää keskustelua sen isäntäperheen kanssa. Näin vierailu kutistuu siihen, että lapsen vanhemmat kuuntelee puolella korvalla juttuja ja ynähtelee jotain väliin samalla kun estää ja hämää lastaan tekemästä mitään kiellettyä.
Ja vierailun lopuksi isäntäväki puhisee keskenään, että nuokin ovat kadonneet vanhemmuuskuplaan eivätkä osaa enää edes keskustella. Kaikki elämä pyörii lapsen ympärillä.
Ainoa ero taitaa olla, että 10-vuotiasta ei taida enää tarvita siirtää syrjään vaan pelkkä ei riittää. Tilanteeseen puuttuminen kiellolla ja pois siirtämisellä ei ole mitään tekemistä iän kanssa. Yksivuotiaan kanssa se vaan kysyy enemmän kärsivällisyyttä.