1v:n kanssa kyläily, ei enää uudestaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton, mutta päiväkodissa töissä. Välillä voi olla vaikka 4 vuoden ikäistä valvonnan alla ja silti pöydällä tai vaikka sohvalla voi olla tavara/tavaroita, johon ne lapset eivät saa koskea.

Viepä ne lapset paikkaan jota he eivät tunne, etkä sinäkään kunnolla. Lapset löytävät kaiken ja sinä et osaa ennakoida mitä tulevat löytämään.

On ihan eri vahtia lapsia tutussa ympäristössä kuin uudessa ja vieraassa.

Juuri niin. Kerran oltiin yhden vähemmän tutun sukulaisen luona ja parivuotias lähti kohti makuuhuonetta. Isäntäväki sanoi, että lapsi saa mennä makkariin, ei siellä mitään vaarallista ole. No, perässä mentiin silti ja yöpöydällä olikin vesilasi täynnä vettä, vieressä isännän syöpälääkkeet ja rouvan kimaltavat korvakorut ja sormukset pienellä vadilla. Että sellainen turvallinen paikka.

Ihan jokaista kommenttia en jaksa nyt erikseen kommentoida. Mutta siis. Lapsella oli leluja, PALJON. Ne kyläpaikan puolesta ja erilaisia, kuin kotona. Ne EI kiinnostanut tippaakaan. Mies hoiti lasta yhtä lailla. Vuoron perään juostiin lapsen perässä. Lasta kiinnosti eniten sipsikipot, viinilasit, kaukosäätimet ja kännykät. Kaikki, jotka oli siinä yhdellä pöydällä. Niitä kun ei olisi ollut, niin tilanne ei olisi ollut niin rasittava.

Ap

Jos olisitte ollut meillä kylässä, olisin kyllä suosiolla korjannut arvokkaat ja särkyvät tavarat yläilmoille.

Kyllä isäntäväelläkin pitäisi olla älliä. Te varmaan teitte kaiken voitavanne, sitä en epäile hetkeäkään!

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokaista kommenttia en jaksa nyt erikseen kommentoida. Mutta siis. Lapsella oli leluja, PALJON. Ne kyläpaikan puolesta ja erilaisia, kuin kotona. Ne EI kiinnostanut tippaakaan. Mies hoiti lasta yhtä lailla. Vuoron perään juostiin lapsen perässä. Lasta kiinnosti eniten sipsikipot, viinilasit, kaukosäätimet ja kännykät. Kaikki, jotka oli siinä yhdellä pöydällä. Niitä kun ei olisi ollut, niin tilanne ei olisi ollut niin rasittava.

Ap

Meilläkin on yksi sukulaisperhe (aikuisia), joiden luona mitään ei voi siirtää vaikka paikalla on älytön yksivuotias. Kaukosäätimen pitää olla sohvapöydällä ja sohvapöydällä pitää olla myös kippo jossa on pähkinöitä. Jos tulee ihmisiä kylään, niin kaikille kaadetaan kysymättä juomaa laseihin ja lasit viedään - no sille sohvapöydälle. Sohvapöydälle pitää laittaa kaikki, vaikka olohuoneessa on myös iso ruokapöytä. Jos yrittää siirtää tavaroita, niin käsketään jättämään ne paikalleen. Sitten pitää istua lattialla ja päivystää ettei yksivuotias ota pöydältä mitään tai kaada niitä juomalaseja kaukosäädinten päälle tai väännä samaisella sohvapöydällä säilytettäviä lukulaseja mutkalle. Pikkaisen rasittavaa, tuli taas todettua että mennään noille käymään vasta parin seuraavan joulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokaista kommenttia en jaksa nyt erikseen kommentoida. Mutta siis. Lapsella oli leluja, PALJON. Ne kyläpaikan puolesta ja erilaisia, kuin kotona. Ne EI kiinnostanut tippaakaan. Mies hoiti lasta yhtä lailla. Vuoron perään juostiin lapsen perässä. Lasta kiinnosti eniten sipsikipot, viinilasit, kaukosäätimet ja kännykät. Kaikki, jotka oli siinä yhdellä pöydällä. Niitä kun ei olisi ollut, niin tilanne ei olisi ollut niin rasittava.

Ap

Meilläkin on yksi sukulaisperhe (aikuisia), joiden luona mitään ei voi siirtää vaikka paikalla on älytön yksivuotias. Kaukosäätimen pitää olla sohvapöydällä ja sohvapöydällä pitää olla myös kippo jossa on pähkinöitä. Jos tulee ihmisiä kylään, niin kaikille kaadetaan kysymättä juomaa laseihin ja lasit viedään - no sille sohvapöydälle. Sohvapöydälle pitää laittaa kaikki, vaikka olohuoneessa on myös iso ruokapöytä. Jos yrittää siirtää tavaroita, niin käsketään jättämään ne paikalleen. Sitten pitää istua lattialla ja päivystää ettei yksivuotias ota pöydältä mitään tai kaada niitä juomalaseja kaukosäädinten päälle tai väännä samaisella sohvapöydällä säilytettäviä lukulaseja mutkalle. Pikkaisen rasittavaa, tuli taas todettua että mennään noille käymään vasta parin seuraavan joulun jälkeen.

mä antaisin kyllä ottaa ja kaataa, ehkä sitten tajuisivat???

Mä nostan kyllä ehdottomasti aina kaikki särkyvät asiat korkeammalle, kun kaveri on tulossa 2v lapsensa kanssa. Ihan vaan sen takia, että joudun itse kokoajan katsomaan sen lapsen perään, kaverini ei välitä lainkaan mitä hänen lapsensa menee vaikka toiseen huoneeseen puuhastelemaan. Että pisteet kyllä siitä että tässä ap sentään itse oli kokoajan lapsensa perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokaista kommenttia en jaksa nyt erikseen kommentoida. Mutta siis. Lapsella oli leluja, PALJON. Ne kyläpaikan puolesta ja erilaisia, kuin kotona. Ne EI kiinnostanut tippaakaan. Mies hoiti lasta yhtä lailla. Vuoron perään juostiin lapsen perässä. Lasta kiinnosti eniten sipsikipot, viinilasit, kaukosäätimet ja kännykät. Kaikki, jotka oli siinä yhdellä pöydällä. Niitä kun ei olisi ollut, niin tilanne ei olisi ollut niin rasittava.

Ap

Meilläkin on yksi sukulaisperhe (aikuisia), joiden luona mitään ei voi siirtää vaikka paikalla on älytön yksivuotias. Kaukosäätimen pitää olla sohvapöydällä ja sohvapöydällä pitää olla myös kippo jossa on pähkinöitä. Jos tulee ihmisiä kylään, niin kaikille kaadetaan kysymättä juomaa laseihin ja lasit viedään - no sille sohvapöydälle. Sohvapöydälle pitää laittaa kaikki, vaikka olohuoneessa on myös iso ruokapöytä. Jos yrittää siirtää tavaroita, niin käsketään jättämään ne paikalleen. Sitten pitää istua lattialla ja päivystää ettei yksivuotias ota pöydältä mitään tai kaada niitä juomalaseja kaukosäädinten päälle tai väännä samaisella sohvapöydällä säilytettäviä lukulaseja mutkalle. Pikkaisen rasittavaa, tuli taas todettua että mennään noille käymään vasta parin seuraavan joulun jälkeen.

mä antaisin kyllä ottaa ja kaataa, ehkä sitten tajuisivat???

Nii no sitten saa kuunnella "äh, no nyt se kaatoi nuo vedet, äh" -pöhinää ja auta armias jo kaukosäädin ei toimi, sittenhän pitää ostaa uusi telkkari ja alkaa taas "äh, no nyt se telkkari meni rikki, äh, pitää ostaa uusi". Eivät kuitenkaan ole sellaisia sukulaisia, joille haluaisi huvikseen harmi aiheuttaa. Ovat vain niin hemmetin urautuneita tapoihinsa, ettei niitä vaan kerta kaikkiaan voi muuttaa. Lasten kanssa ei olla esimerkiksi yökyläilty heillä vuosiin, koska telkkarista pitää aina katsoa kaikki uutiset ja niin että äänet ovat aivan täysillä. Pienen lapsen nukuttaminen on aika kettumaista, kun tietää että tasaisin väliajoin telkkari huutaa niin että kuuluu jokaiseen huoneeseen. Vähänkin isomman lapsen kanssa olisi ihan hirveää miettiä, että mitähän "isä tappoi lapset aamiaispöytään, terroristi räjäytti koulubussin" -tyyppistä tarinaa sieltä tulee.

Ap on tyhjäpää, joka ei tajua ikinä mistään mitään!!!

Vierailija kirjoitti:

"Odotan" vain sitä helvettiä mitä tulee olemaan kun noi kaksoset lähtee liikkeelle. Seuraavat vuodet ne yrittää tappaa itseään ja toisiaan. En kyllä aio kyläillä, mutta miten tän talon saa siihen kuntoon... en jaksa.

Meillä on kaksoset. Kodissa ei ole tehty mitään erityisiä muutoksia heidän takiaan ellei mukaan lasketa sitä, että mattoja ei ole enää lattialla, helpompi ajatella poltumopolla. Lasitavarat ovat paikallaan, samoin kukat. Keittiössä veitset ovat laatikossaan ja sakaset paikallaan. Kertaakaan ei ole ollut sellaista vaaranpaikkaa, että olisin joutunut miettimään, että olisi pitänyt varoa. Tai oli kerran - kaveri oli lapsensa kanssa kylässä ja antoi tämän kiipeillä kirjahyllyllä. Pienet jalat ja kädet mahtuivat niin kivasti kirjojen lomaan. Omat katsoi vieressä ja hoki "varo". Ja putosihan se kaveri sieltä.

Muistan kyllä miten stressaavaa oli kyläillä taaperon kanssa, vaikka mulla onkin rauhallinen lapsi joka ei suuna päänä mennyt joka paikkaan. Se jatkuva vahtiminen ja stressaaminen, että kohta jotain hajoaa, on rasittavaa. Siksi yleensä kaverit vierailivat yleensä meillä, helpompaa.

Eikä meilläkään koskaan raivattu mitään tavaroita lapsen takia pois. Pesuaineet ym olleet aina paikallaan. Kyläpaikassa se vaan on eri juttu.

Ah, muistan kerran kun oltiin 1-vuotiaan kanssa kylässä. Oli ilta ja lapsi alkoi väsyä, kitisi ja vinkui ja ehti napata isännän lempi-dvdkotelon ja paperiin jäi jälkiä kädestä, jossa mustikkaa (olivat antaneet lapselle).  Eipä ole enää pyydetty sinne.

Ja joo joo, tietty haukutaan nyt että pitäisi aina ymmärtää lähteä kotiin ennen kuin lapsi väsyy ja tuhoaa kyläpaikkaa. Jep jep.

Ihan kuin tässä ihannoitaisi sitä, ettei kotia tehdä turvalliseksi lapsille. Veitset ja sakset, kloriitit ja patterit vaan pienten eteen lojumaan, muuten lapset on vielä 15-vuotiaina vaipoissa. 

Lapsissa on jonkin verran yksilöllisiä eroja, mutta pääsääntö omassa tuttavapiirissäni on se, että näissä perheissä, joissa kaikki nostetaan lapsen ulottumattomiin ja lapsi saa itsenäisesti penkoa komeroita ja koskea kaikkeen mihin ylettyy, ovat lapset yleensä aika vanhoja oppiessaan ihmisten tavoille kyläpaikoissa ja julkisilla paikoilla (esim. kaupat). Näille, joilla on kotonakin rajoja, vaikuttaa rajojen käsittäminen kyläpaikoissakin olevan helpompaa jo vähän nuoremmalla iällä. En tarkoita, etteikö kodista saisi tehdä lapsiturvallista, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että lapsi saa koskea mihin huvittaa. Esim. meillä siivottiin keittiön alakaapeista vaaralliset esineet ja jätettiin niihin lähinnä jotain muovikippoja, mutta silti niitä sai tutkia vain yhdessä vanhemman kanssa. Toki lapset yrittivät välillä salaa itsekseen mennä kohnaamaan, ja siksi oli hyvä, ettei vaaraa ollut, mutta rajoja pyrittiin silti määrätietoisesti opettamaan. Paljon helpompaa oli liikkua lapsen kanssa, joka periaatteessa tiesi, ettei mitään kaappeja saa mennä yksin aukomaan. Vaikka kotona on kaappien sisällä vain turvallisia esineitä, voi vieraissa paikoissa olla aivan mitä vaan.

Tämä tien tasoittaminen lapsen edessä on muuten aika uusi ilmiö. Joskus 80-90-luvuilla oli tavallista, että myrkkykasvit, kemikaalit ja teräesineet laitettiin lasten ulottumattomiin, mutta muutoin yleensä kodit näyttivät normaaleilta aikuisten kodeilta. Mutta nykyään joka toinen lapsiperheen koti on tätä tyyliä, että sohvalla ei voi pitää koristetyynyjä, ikkunoissa pidetään vain kappoja, sohvapöytää ei ole, etteivät lapset sohvilla remutessaan lyö siihen päätänsä, ja kaikki irtaimisto on nostettu katonrajassa sijaitseville Ikean lack-hyllyille. Jokunen vuosikymmen sitten lapsiperheiden kodit olivat aika eri näköisiä, eikä esim. koristekippojen tai myrkyttömien kasvien pitäminen lasten ulottuvilla ollut samanlainen ongelma kuin puolelle nykyvanhemmista.

Kyllä tuonkin ikäinen lapsi oppii, että mikä on sopimatonta ja mikä sopivaa, jos hän saa tarpeeksi usein ja tarpeeksi kovaa piiskaa.

Huomaa, ettei monella vastaajalla ole ollut _oikeasti_ vilkasta pikkutaaperoa. Mekin siivottiin oma kämppä aikoinaan turvalliseksi, sillä siinä olisi tullut itse hulluksi, jos olisi 500-1000 kertaa päivässä kieltänyt ja ohjannut. Meillä sai kiivetä jossain vaiheessa kirjahyllyyn ja pöydälle, koska kieltämisestäi ollut mitään hyötyä. Kylässä toki mentiin kyläpaikan ehdoilla ja vahdittiin lasta vuorotellen. Lisäksi otettiin AINA lapselle jotain viihdykettä ja leluja mukaan. Kahvitkin saatiin juotua yhdessä ja rauhassa, kun YouTube viihdytti lasta sen aikaa. Yksivuotias ei kuole, jos pari kertaa kuussa katsoo lasten musiikkivideoita sen aikaa, kun aikuiset

Lapsi on nyt kolme. Ei kiipeilee enää pöydille tai kirjahyllyyn. On oppinut, ettei pöydällä oleviin koriste-esineisiin, laseihin tai puhelimiin saa koskea, vaikka niitä ei pöydällä ollutkaan 6-18kk iässä kotona. Osaa nykyisin myös istua kauniisti kahvipöydässä ilman viihdykettä, vaikka 12-24kk iässä saikin katsoa YouTubea, kun kahvittelimme. Tapoja voi opettaa ikätason ja luonteen mukaisesti.

Lähdit lapsen kanssa dokaamaan ja oli vaikeaa. Ilmeisesti et kupitellut kunnolla, kun viinilasit oli pöydällä eikä kädessä. Kumma, kun ei maistu.

Ihan mukavaa jos lapsen vanhemmat edes ymmärtää nostella tavaroita ylemmäs lapsensa ulottuvilta. (Toivon mukaan ainakin asetelmat nostellaan sitten lähtiessä myös takaisin, ja lelut kerätään.)

Puolisoni lapset, vävyt ja miniät eivät edes tajua nostella tavaroita, minä raivasin isoa omakotitaloani vuosikausia jotta lapset selviäisivät hengissä ja omaisuuteni vahingoittumatta.

Neljännen lapsenlapsen kohdalla luovutin. Kävin miehen kanssa vakavan keskustelun siitä voimmeko asua samassa taloudessa, jos hänen aikuiset lapset eivät paskaakaan piittaa talostani. Mies sitten jyrähteli muutaman kerran muksuilleen, jotka ovatkin oppineet tavoille.

Meillä on pöytäliinoja, äänentoistolaitteita, makuuhuoneiden yöpöydillä on lääkkeitä ja takan tienoilla sytyttimiä. On viherkasveja ja minun käsitöitä. En todella jaksa siivota koko kämppää joka kerta toisenlaiseksi kun näitä lapsiperheitä meille tulee. Tämä on kuitenkin kotini. Jos tämä on pikkulasten vanhemmille liian haasteellinen kyläpaikka, niin sitten ei tarvitse tulla meille.

Täällä on taas niin kilttien lasten äitejä ettei tajua toisinkin on. Meillä on 3 lasta ja kaikki ovat olleet aina hyvin uteliaita ja erittäin vilkkaita. Neuvolassa sanottiin hyvin haastavia lapsia.

Ei siinä auttanut omat lelut, tiukat sanat, jos joku kiinnosti, sitä piti päästä koskemaan.

Nyt kun nuorin täytti 10 v, voi hetkeksi huokaista, tosin ei se teiniaika ole yhtään sen mukavempaa.

Siinä on pitänyt miettiä muutaman kerran meneekö tädille kylään vai jääkö kotiin.

Työkaveri kertoi kyllä hän on hyvää työtä tehnyt kun 2 v tekee sitä ja tätä. Niinpä.

Toinen kertoi hän käskee 3 krt, viimeisellä mies kun tottelee, kun sanoo niin vihaisesti. Meillä saatoin käskeä 50 krt, eikä siltikään toteltu.

Jos nyt jotain hyötyä on ollut, lapset vetävät aina yhtä köyttä.

Olkaa kiitollisia niitä kilteistä ja tottelevaisista lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusavuttomuus on kyllä aikuisella saavuttanut huikean tason jos ei 1-vuotiaalle lapselle pärjää :D Mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia ei kyläilyissä ole ollut vaikka tuo onkin aikamoinen vilpertti ja nyt kolmivuotias.

No ei kyllä ihan näinkään. Lapset erilaisia. Joku on vaan niin vilkas ja uudet asiat (portaat, tuikut ja vieras paikka ylipäätään) saa lapsen ihan ylikierroksille. Siinä ei kyllä auta kuin viedä tilanteesta pois. 1 vee on kuitenkin tosi pieni vielä eikä ymmärrä, miksi ei saa tehdä sitä ja tätä. On vasta harjoittelemassa niitä taitoja.

Lapsen ja kaikkien kiusaamista sekin, että pidetään uudet ja mielenkiintoiset asiat nenän edessä ja ei saa koskea. Eikä tietenkään saakkaan, esim just viinilasit jne. Mutta paree vaan kaikille olis nostaa ne muualle, kaikille helpompaa. Pikku hiljaa lasten kanssa opetellaan tavoille.

Sama, kuin jos alkkiksen edessä heilutellaan viinapulloa ja otetaan hörppyä ja komennetaan, että "ei Tauno nyt saa hörppyä, katselet vaan kiltisti vieressä".

Aina toimitaan lapsen iän ja taitojen mukaan ja mennään pienin askelin. Sen kun ihmiset muistaisi eikä huuattaisi lapsia suotta. Ihme natsimeininkiä.

Silkkaa lannoitetta heität ja alkoholistivertaus on sitten jo naurettavan ja absurdin puolella. Onko sulla ikinä edes ollut lapsia?

Tottakai 1-vuotias on vilkas ja kaikki kiinnostaa, MUTTA jos aikuinen ei pärjää terveen 1-vuotiaan lapsen kanssa on oma aikuisuus ja vanhemmuus vielä kovasti hakusessa. Lapselle voi vierailulla: keksiä mielekästä tekemistä, kieltää tekemästä vaarallisia asioita ja estää tekemästä vaarallisia tai vahinkoa aiheuttavia asioita. Sitä kutsutaan myös kasvattamiseksi. Liian pitkät vierailut ovat 1-vuotiaan jaksamiselle ylivoimaisia ja tämäkin pitää AIKUISEN tajuta.

Edelleen ei ole ollut mitään todellisia ongelmia oman kanssa eikä kyllä vieraidenkaan alta 3-vuotiaiden kanssa. Ovat vielä siinä kohtaa niin pieniä ja helposti hallittavia jos omassa päässä on muutakin kuin sahanpurua.

Erityislapset tietenkin on sitten eri asia.

Onpa kuin onkin minulla lapsia. Useampia. Ja kaikki oppineet käyttäytymään, mutta eri tavoin ja eri ikäisinä.

Ja kyllä. Alkoholistivertaus on ihan paikallaan. 1 vuotiasta ajaa samantyylinen draivi kuin alkkistakin. Joko sulla on tooosiii kilttejä lapsia tai peloteltuja lapsia tai lapsia ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton, mutta päiväkodissa töissä. Välillä voi olla vaikka 4 vuoden ikäistä valvonnan alla ja silti pöydällä tai vaikka sohvalla voi olla tavara/tavaroita, johon ne lapset eivät saa koskea.

Noh, kun olet ammattilainen, niin tiedät myös, että yksi kappale 1 vee lasta kyllästyy pian ja kun äiti on paikalla, niin äidille kiukutellaan. Kun on hoitaja ja muutama muu 1 vuotias, ei niin uhmata ja lapset ovat kiinnostuneita toisistaan.

Ihan täysin eri tilanne, kuin AP:n kuvailema.