1v:n kanssa kyläily, ei enää uudestaan!
Kyläily oli katastrofi. Sain juosta lapsen perässä koko ajan. Asunnossa jyrkät rappuset, joista sai koko ajan olla ottamassa lasta pois. Olohuoneessa matala sohvapöytä, jossa keraamisia kippoja. Oli sipsejä yms muuta naposteltavaa. Lisäksi pöytäliina. Mieheni otti kipot pois, ettei lapsi niitä riko. Nopeasti emäntä laittoi ne takaisin. Lisäksi oli tuikkukipot. Ne sentään sai nostaa korkeammalle. Pöydällä pidettiin lisäksi kaukosäätimiä, kännyköitä ja viinilaseja. Kiellä siinä nyt lasta, kun eihän tuon ikäinen ymmärrä.
Koomisinta oli kuitenkin se, että emäntä kertoili, että heillä oli ihan samanlaista, kun lapset oli pieniä. Että nyt sai jo pöytäliinan laittaa pöydälle.
Ei voinut pyynnöistä ja vihjailuista huolimatta nostaa tavaroita ylös vierailumme ajaksi. Sain koko ajan repiä lapsen kädestä kännyköitä, kaukosäätimiä tai varoa, ettei kaada viinilaseja.
Niin, ja ei puhettakaan, että olisin voinut jutella isäntäperheen kanssa. Juoksin vain lapsen perässä.
Ette usko, miten helpottunut olin, kun pääsin kotiin. En kyllä kyläile seuraavaan vuoteen ainakaan heidän luona.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän se lapsenkin oppia, ettei kaikkeen saa koskea mikä käden ulottuvilla on.
Olisit ottanut lapselle sallittuja leluja ja tekemistä mukaan.
Ihanko totta? Miksen tajunnut tätä itse aiemmin?
"Odotan" vain sitä helvettiä mitä tulee olemaan kun noi kaksoset lähtee liikkeelle. Seuraavat vuodet ne yrittää tappaa itseään ja toisiaan. En kyllä aio kyläillä, mutta miten tän talon saa siihen kuntoon... en jaksa.
Kyllä se olisi ihan kiva, kun kynttilät ja viinilasit otettaisiin pois kun lapsi tulee kylään. Samoin puukot ja lääkkeet ylös. Ihan siksi, ettei lapsi kuole. Jos ei pysty, kannattaa sanoa, ettei meille voi tulla. Lasivitriinit ja huonekalut erikseen. Tapoja kaikille...
Vierailija kirjoitti:
"Odotan" vain sitä helvettiä mitä tulee olemaan kun noi kaksoset lähtee liikkeelle. Seuraavat vuodet ne yrittää tappaa itseään ja toisiaan. En kyllä aio kyläillä, mutta miten tän talon saa siihen kuntoon... en jaksa.
Kannattaa pyytää vaikka neuvolasta apua.
T. 4.n pienen äiti
Vierailija kirjoitti:
"Odotan" vain sitä helvettiä mitä tulee olemaan kun noi kaksoset lähtee liikkeelle. Seuraavat vuodet ne yrittää tappaa itseään ja toisiaan. En kyllä aio kyläillä, mutta miten tän talon saa siihen kuntoon... en jaksa.
Repesin tälle :D " Seuraavat ne yrittää tappaa itseään ja toisiaan". Ihana :D Tsemppiä kaksosten kanssa, on siinä urakkaa!
Mitä järkeä kyläillä koska ei siitä mitään tule. Ei voi jutella ja kahvitella.
Kerkee sitten myöhemminkin.
Itse haluan olla rennosti ja jos se ei onnistu niin en mene kylään.
Nyt lapseni on jo teinejä.
Mitä apua neuvolasta muka saa siihen ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Odotan" vain sitä helvettiä mitä tulee olemaan kun noi kaksoset lähtee liikkeelle. Seuraavat vuodet ne yrittää tappaa itseään ja toisiaan. En kyllä aio kyläillä, mutta miten tän talon saa siihen kuntoon... en jaksa.
Kannattaa pyytää vaikka neuvolasta apua.
T. 4.n pienen äiti
siis mitä apua?
Vierailija kirjoitti:
Missä oli isä?
Hys hys. Juoksi varmaan sen lapsen perässä siinä missä aloittajakin, mutta eihän sitä voi ääneen sanoa sillä se veisi aloittajalta sen pahimman marttyrin sitten jeesuksen roolin.
Aikanaan mieheni kävi eräässä kyläpaikassa lapsen kanssa ja itse en suostunut lähtemään.
Puukkoja ja lääkkeitä sai sitten varoa.
Totesi itsekkin ettei enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, mutta päiväkodissa töissä. Välillä voi olla vaikka 4 vuoden ikäistä valvonnan alla ja silti pöydällä tai vaikka sohvalla voi olla tavara/tavaroita, johon ne lapset eivät saa koskea.
Viepä ne lapset paikkaan jota he eivät tunne, etkä sinäkään kunnolla. Lapset löytävät kaiken ja sinä et osaa ennakoida mitä tulevat löytämään.
On ihan eri vahtia lapsia tutussa ympäristössä kuin uudessa ja vieraassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Odotan" vain sitä helvettiä mitä tulee olemaan kun noi kaksoset lähtee liikkeelle. Seuraavat vuodet ne yrittää tappaa itseään ja toisiaan. En kyllä aio kyläillä, mutta miten tän talon saa siihen kuntoon... en jaksa.
Kannattaa pyytää vaikka neuvolasta apua.
T. 4.n pienen äitisiis mitä apua?
Sieltä saa hyvät ohjeet, miten kodista saa turvallisen. Meillä on lapset lähekkäin syntyneet, eikä ne ole saaneet toisiaan tapettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, mutta päiväkodissa töissä. Välillä voi olla vaikka 4 vuoden ikäistä valvonnan alla ja silti pöydällä tai vaikka sohvalla voi olla tavara/tavaroita, johon ne lapset eivät saa koskea.
Viepä ne lapset paikkaan jota he eivät tunne, etkä sinäkään kunnolla. Lapset löytävät kaiken ja sinä et osaa ennakoida mitä tulevat löytämään.
On ihan eri vahtia lapsia tutussa ympäristössä kuin uudessa ja vieraassa.
Neljän vuoden ikäisen kanssa voisikin olla vaikeaa, mutta olen minä yhden vuoden ikäisen (ja muutaman muun) kanssa käynyt vieraassakin paikassa. En minä sitä niin kamalan vaikeaksi kokenut.
Kyllä se on fiksua nostaa puukot, veitset, lääkkeet ja lasitavara pois. Viinilasien ei tarvi olla pöydällä, eikä niiden pähkinöiden tai sipsien. Tai sitten antaa porttikielto lapsiperheille. Ihan jompikumpi!
Ei kumpikaan porukka jaksa, jos toinen ei jousta.
Vierailija kirjoitti:
En siirtänyt pois edes lattialla olevia viherkasveja. Aina vaan lapsi pois jos yritti koskea sellaiseen mitä ei saa koskea. Yhtä vahtimistahan se on mutta sitä kestää aikansa. Tulee aika jolloin ehtii myös istua ja jutella. En käsitä perheitä joissa kaikki on nostettu katonrajaan. Minusta se on laiskuutta.
Kärsi, kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat!
Aikansa se kestää, juu. Sitten se laps on jo vanhempi ja viisaampi ja ymmärtää jättää kielletyt asiat rauhaan. Ei sitäkään nyt ihan määrättömästi tarvi harjoitella 6-18kk välillä :D
Silloin sitten tämä laiska taas vähitellen levittelee koriste-esineet matalille tasoille ja viherkasvit lattialle. Siihen asti annettiin lapselle rauha tutkia suurinta osaa kohtaamistaan tavaroista omassa kodissaan ja itselle rauha olla ilman, että ihan koko ajan pitää kieltää lasta viherkasveista ja posliinikissoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, mutta päiväkodissa töissä. Välillä voi olla vaikka 4 vuoden ikäistä valvonnan alla ja silti pöydällä tai vaikka sohvalla voi olla tavara/tavaroita, johon ne lapset eivät saa koskea.
Viepä ne lapset paikkaan jota he eivät tunne, etkä sinäkään kunnolla. Lapset löytävät kaiken ja sinä et osaa ennakoida mitä tulevat löytämään.
On ihan eri vahtia lapsia tutussa ympäristössä kuin uudessa ja vieraassa.
Neljän vuoden ikäisen kanssa voisikin olla vaikeaa, mutta olen minä yhden vuoden ikäisen (ja muutaman muun) kanssa käynyt vieraassakin paikassa. En minä sitä niin kamalan vaikeaksi kokenut.
Katos kun lapsia on Hyvin erilaisia. Toisten kanssa onkin aika helppoa ja toisten kanssa aivan mahdotonta.
Mitä vikaa tuossa leikkikehä jutussa oli? Ei se lapsi nyt siellä tunteja ole eikä todellakaan yksin. Jos itkee niin sitten otetaan syliin? Voi pyhä yksinkertaisuus.
Miksi noin paljon alapeukkuja? :O Meillä nuorin täytti syksyllä vuoden ja nyt kun osaa kävellä ja kiivetä, ollaan ilmoitettu kaikille että meille saa tulla, mutta me emme mielellämme tule vierailulle. Lyhytkin vierailu kun on sitä kamojen siirtelyä ja perässä juoksemista, niin ihan ei hermo lepää eikä kahvikuppi lämpimänä pysy. AP:n viesti oli oikein hyvä: ei perkele mitä paskaa, ei enää tätä. Olen ihan samaa mieltä! Enkä jaksa lukea mitään juupas-eipäs -jankkausta.
Ne joilla on lapset pienellä ikäerolla ovat saaneet kämppänsä jo sen ensimmäisen tultua about lapsiturvalliseen kuntoon. Me joilla on lapset isolla ikäerolla (tai on esikoinen), ollaan jo unohdettu tuo rumba ja se tulee "tosi iloisena" yllätyksenä sitten kun lapsi alkaa liikkua. Ihan persevaihe, vaihtaisin heti pois jos voisi. Osa meidän sukulaisista ja tuttavista on ihan ok pienten lasten kanssa ja omatoimisesti pistävät kipot, pöytäliinat, kaukosäätimet sun muut pois pelistä. Ne joiden luona esim. aikuisten kolmiolääkkeet saavat olla olkkarin sohvapöydällä, koska siinä nyt vain aina on se kippo jossa lääkkeitä säilytetään, saavat sitten olla keskenään niiden lääkkeittensä ja kippojen-kuppojen-kaukosäätimien sun muiden kanssa.
Tämä on vain vaihe. Se menee ohi. En aiheuta itselleni ylimääräistä stressiä viemällä lasta paikkaan, jossa lapsen hengissä pitäminen on vaikeata tai toisten ihmisten omaisuuden varjeleminen vaatii hirveästi työtä.