1v:n kanssa kyläily, ei enää uudestaan!

Meillä sama! Esikko oli aina niin rauhallinen ja sai tavarat olla paikoillaan. Mutta tämä 1vee kuopus... Hui 😂! Samat säännöt ja komento, mutta on paljon villimpi ja kovapäisempi. Koko ajan saa kylässä kieltää, aina vaan olis menossa sorkkimaan ja touhottaa. Kun saa pojan autoon, niin tulee kyllä erittäin syvä huokaus. Ja pakko silti kyläillä, ei muuten opi.

Sanon aina jo etukäteen, että meillä on tää tilanne nyt ja huutoa tulee, kun komennan. Silti komennan. Sitähän poika kai testaakin, että komennanko kylässäkin samoista asioista, kuin kotonakin. Tosin kotona asiat on sillä mallilla, ettei koko aikaa tartte komentaa. Ei ole liinoja pöydillä eikä tuikkuja. Kotona kaukosäätimetkin saa olla rauhassa, mutta kylässä... Phuuh 😂😂

Tsemppiä vaan! Kasvavat turhankin äkkiä 😍

Vierailija kirjoitti:

Sanoinko, etten kieltänyt lasta? En minä jaksa koko vierailua juosta lapsen perässä. Jaksaisitteko itse? Sen takia jätän nyt vierailut kunnes lapsi isompi.

Ap

Älä noista välitä. Palsta on täynnä teinejä. Nyt on vielä lomat..

Ymmärrän sua hyvin. Jätä nuo tuollaiset kyläpaikat suosiolla väliin. Kaikilla kotonaan tietty tyylillään, mut viinilasit ja pöytäliinat vähän liikaa. Ja se, ettei tajuta tehdä pikaraivausta, vaikka vieras joutuu jatkuvasti stressaamaan asiasta..

Vierailija kirjoitti:

Sanoinko, etten kieltänyt lasta? En minä jaksa koko vierailua juosta lapsen perässä. Jaksaisitteko itse? Sen takia jätän nyt vierailut kunnes lapsi isompi.

Ap

Jätät vierailut ja oletat, että lapsi itsestään oppii nämä  asiat? Onko vanhemmalla sitten muuta vaihtoehtoa, kuin jaksaa?

Meillä vajaa 1,5 v lapsenlapsi on vilkas ja ehtivä.

Yhtään tavaraa ( matala hyllykkö mm täynnä taidelasia) ei ole nostettu pois tieltä, kynttilät, pähkinät ja suklaarasiat oli jouluna sohvapöydällä ilman ongelmia, pitkä ja rauhallinen jouluateria onnistui hienosti, kuusi ei kaatunut eikä kukaan pudonnut rappusista. Meillä on oleskelutilat 2 tasossa ja yläkerrassa joten portaita on. Lapsi osaa odottaa että joku tulee auttamaan portaissa, ei mene yksin.

Tiedän kyllä miten rankkaa voi olla lapsen perässä juokseminen mutta tosiaan jo pienestä (konttausikäisestä) voi alkaa opettamaan ettei kaikkiin asioihin ja tavaroihin tarvitse/saa koskea. Silti elämän ei tarvitse olla pelkkiä kieltoja. Usein olemme antaneet lapselle jonkun korvikkeen (esim vanha kaukosäädin tai kännykkä) millä leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoinko, etten kieltänyt lasta? En minä jaksa koko vierailua juosta lapsen perässä. Jaksaisitteko itse? Sen takia jätän nyt vierailut kunnes lapsi isompi.

Ap

Minulla on samanikäinen, ja onhan se yhtä vahtimista. Yksin lapsen kanssa vierailen vain kohtalaisen lapsiystävällisissä kodeissa, mutta kun mies on mukana, menemme mihin vaan. Vahdimme lasta vuorotellen, ja toinen saa sillä välin keskittyä kahviin/seurusteluun. Kyllä tämän ikäinen jo kieltoa tottelee, ainakin jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Sanoinko, etten kieltänyt lasta? En minä jaksa koko vierailua juosta lapsen perässä. Jaksaisitteko itse? Sen takia jätän nyt vierailut kunnes lapsi isompi.

Ap

Mahdatko jaksaa ollenkaan kasvattaa sitä lastasi..?

Jos kerran vierailitte lapsiperheessä, niin siellä olisi saattanut olla jäljellä vielä syöttötuoli, johon lapsen olisi voinut parkkeerata edes hetkeksi joku mieluinen lelu kourassa. Vai oliko sen isäntäperheen lapsen niin hyvätapaisia, että osasivat heti istua tavallisella tuolilla ruokapöydässä?

Vierailija kirjoitti:

Uusavuttomuus on kyllä aikuisella saavuttanut huikean tason jos ei 1-vuotiaalle lapselle pärjää :D Mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia ei kyläilyissä ole ollut vaikka tuo onkin aikamoinen vilpertti ja nyt kolmivuotias.

No ei kyllä ihan näinkään. Lapset erilaisia. Joku on vaan niin vilkas ja uudet asiat (portaat, tuikut ja vieras paikka ylipäätään) saa lapsen ihan ylikierroksille. Siinä ei kyllä auta kuin viedä tilanteesta pois. 1 vee on kuitenkin tosi pieni vielä eikä ymmärrä, miksi ei saa tehdä sitä ja tätä. On vasta harjoittelemassa niitä taitoja.

Lapsen ja kaikkien kiusaamista sekin, että pidetään uudet ja mielenkiintoiset asiat nenän edessä ja ei saa koskea. Eikä tietenkään saakkaan, esim just viinilasit jne. Mutta paree vaan kaikille olis nostaa ne muualle, kaikille helpompaa. Pikku hiljaa lasten kanssa opetellaan tavoille.

Sama, kuin jos alkkiksen edessä heilutellaan viinapulloa ja otetaan hörppyä ja komennetaan, että "ei Tauno nyt saa hörppyä, katselet vaan kiltisti vieressä".

Aina toimitaan lapsen iän ja taitojen mukaan ja mennään pienin askelin. Sen kun ihmiset muistaisi eikä huuattaisi lapsia suotta. Ihme natsimeininkiä.

Jätän vierailut ko.perheen luokse. He saavat vierailla meillä 😊 Täällä kotona ei tarvitse koko ajan komentaa lasta ja vaaralliset esineet on hyllyssä korkealla. Ei meillä ole edes sohvapöytää tai kukkia lattialla. Valokuvat on vitriineissä ja viinilasit ruokapöydällä. Rappusetkin oven/portin takana.

Kyllä lapsi silti saa tutkia paikkoja kotona ja penkoa kaappeja ja laatikoita. Niiden sisältö on vain lapsiystävällistä (kippoja, jotka eivät mene helposti rikki, lehtiä, joita saa huoletta repiä jne)

Pääsen itsekin helpommalla, kun minimoin vaarat ja teen kodista turvallisen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En käsitä vanhempia jotka ei kiellä mitään lapsiltaan. Luullaan että oma söpöliini on niin ihana että kaikki vain riemuitsee kun särkee paikkoja ja heittelee tavaroita

No voi kele. Kyllä niitä kuule kielletään. Koko ajan. On vaan tilanteita, jotka menee yli lapsen käsityksen ja silloin ei kiellot auta. Ei auta muu kuin viedä lapsi pois tai antaa huutaa. Riippuu tilanteesta, kumpi on paree vaihtoehto.

Juu, muistan kyllä anopin tuikkukippo- ja simpukka ja kivi-asetelmat sohvarahilla tarjottimella.. Just lapsen naaman alla.... Sanoin kohteliaasti: "Anteeks, mutta voisinkos nostaa nämä sun hienot asetelmat vähän korkeammalle lapsen takia." Hän siihen: "Ei, kun ne on ihan hyvä siinä."

No, nostin silti! En oo oikeen anopin suosiossa.. :D Mut se ei kyl tajuu koskaan mitään ja ihmetellään miehen kaa tosi monesti, kuinka ne on säilyny lapsena hengissä!?

Tosin, lapsis on kyl eroja!! Älä välitä, oot myöhemmin tosi iloinen virkeästä lapsestasi!!! <3

Kaameeta, kun usein näkee sellasii zombilapsia, et miettii onks niil ihan kaikki kotona..

Et niiden äidit ja isät ei todellakaan ymmärrä tota, miten jotkut joutuu juoksee!! :'D

Mut kyl toisaalta pikkulasten kuuluukin olla jonkin verran nopsia, luonnon kannalta mietittynä.

Tossa sun kyläpaikka-tapaukses on jo niin paljon työtä rappusissa ja näin, että ois kiva kun ei menis pelkäks juoksemiseks.. Mites sun miehes, kai sekin juoksi perässä jne? Sori, en halua syyllistää tms - joskus vaan itekin huomaa, et mies ei vaan joskus tajuu tehdä osaansa ja ois voinu pyytää sitäkin, ni sais ees kahvii juotua..

Ette mee sinne hetkeen ja koklaatte joskus uudestaan - tai sanotte ihan suoraan. Jos ne ei vaan tajua.. Mut oispa kyl hölmöö, kun laitto takas ne kipot... No, jospa se ei vaan välittänyt oikeesti.. :(

 

Toi on vaikea ja raskas vaihe, mutta onneksi melko lyhytaikainen: kunhan jaksaa kasvattaa. Eli älkää jääkö kotiin, vaan sitkeästi kyläilette, komennatte, ohjaatte ja neuvotte. Vuoden päästä kyläilyt on jo ihan erilaisia, kun lapselle on tehty säännöt selväksi että vieraassa paikassa ei tavaroihin kysymättä kosketa. Tuttavan lapsen kotona ei vieläkään pidetä mitään ylimääräistä missään ja laatikot on lapsilukossa ja tyttö on kuitenkin jo yli 4. Eikä osaa vieläkään käyttäytyä missään vieraassa paikassa, koska on jäänyt se pieni opetusvaihe väliin...

Kaikki sympatiani sinulle :)

toiset lapset ovat villimpiä ja jääräpäisempiä. Kiva siinä kuunnella näitä "kiellät vaan sitkeästi niin oppii, en siirtänyt kotoa mitään"-neuvoja. Kaikki ei vaan opi 1 vuotiaina! Yksi kaverin lapsi ei ole esim koskaan koittanut avata uunin luukkua tai laittaa sormia pistorasiaan sen jälkeen kun on kielletty. Meidän lapsella syttyy vaan loiste silmiin kun kielletään :D

Muistan että vierailut oli yhtä tuskaa tuolloin. Lapsemme vaan oikeasti innostui kielloista. Toki ohjasin huomion kiellon jälkeen muuhun ym, mutta ei siitä kyläilystä mitään tullut ja olin todella finaalissa! Kotona koitin todella näitä sitkeästi kiellät-neuvoja. Lopulta en halunnut että joka ikinen hetki päivästä on joko kieltämistä tai mullan siivoamista lattialta. Siirsin kaiken irtaimen yli metrin korkeuteen. Ajattelin että tämä lapsi on varmaan myöhemmin valmis oppimaan nämä jutut. En toki lopettanut kieltämistä kokonaan,mutta mielestäni on fiksumpaa kieltää vaikka 20 kertaa päivässä jostain merkityksellisestä kuin minuutin välein koskemasta lasiesineeseen. Nyt 2 v lapsi, ja sehän jo tottelee kun kiellän :) jos siis ei saa uhmakohtausta, mutta siltikin on helpompaa! Toivoa siis on, kutsut vuoden ajan vain kaikki kotiisi vierailulle!

Meillä kans 10kk just semmonen että saa juosta perässä kyläpaikoissa. Eikä muuten mitkään lelut kiinnosta jos tarjolla on kaukosäädintä, lasikulhoa, kynttilää, irtokarkkipusseja... kyllä se tästä vielä! Tsemppiä ap 😄

Vierailija kirjoitti:

Sanoinko, etten kieltänyt lasta? En minä jaksa koko vierailua juosta lapsen perässä. Jaksaisitteko itse? Sen takia jätän nyt vierailut kunnes lapsi isompi.

Ap

Ymmärrän ja sama meillä. Kun vähän kasvaa ja ei ole mikään uhma päällä, niin sitten taas kyläillään. Meillä sellainen jääräpää, että tämä on ihan lapsipsykologien kehoitus. Muutoin siis normaali reilu vuosikas, mutta hyvin temperamenttinen. Rajat on ja kunnon komento, että turha tulla nyt kenenkään keulimaan, etten pärjää lapseni kanssa. Ei vaan ole kenenkään etu saattaa lapsi turhan tunneryöpyn ja liiallisen innostuksen valtaan. Harjoitellaan tutuissa paikoissa kyläilyä nyt ensin, joissa lapsi tietää, mihin saa koskea ja mihin ei. On siis ihan oppivainen yksilö, ne on vaan nuo vieraat paikat ja uudet kaukosäätimet ym jotka villitsevät tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta, eikä koskaa ole tarvinnut nostella edes kotona tavaroita pois käsien ulottuvilta. Toistoa, toistoa ja toistoa. Jaksaa, jaksaa, ja jaksaa.

Niin, sinun lapsesi ovat olleet erilaisia. Voiko kahden lapsen vanhemmalle olla yllätys, että lapset ovat erilaisia? Meillä on toinen lapsista hyvinkin päättäväinen. Jos päätti koskea johonkin, niin meni ja koski, ei kiellot ja toistot auttaneet. Kolme vuotta oli toistoja toistojen perään kertaakaan periksi antamatta. Vasta tuossa 3v iässä alkoi kuuntelemaan puhetta. Toinen lapsistamme taas on heti uskonut alusta alkaen, että ei kosketa.

Helppojen lasten jälkeen onkin hirveän helppo huudella, että toistoa toistoa. Vieläkin tuo sama lapsi saattaa salaa koskea tavaroihin vaikka tietää ettei saa. On monesti myös rikkonut salaa koskiessaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sympatiani sinulle :)

toiset lapset ovat villimpiä ja jääräpäisempiä. Kiva siinä kuunnella näitä "kiellät vaan sitkeästi niin oppii, en siirtänyt kotoa mitään"-neuvoja. Kaikki ei vaan opi 1 vuotiaina! Yksi kaverin lapsi ei ole esim koskaan koittanut avata uunin luukkua tai laittaa sormia pistorasiaan sen jälkeen kun on kielletty. Meidän lapsella syttyy vaan loiste silmiin kun kielletään :D

Muistan että vierailut oli yhtä tuskaa tuolloin. Lapsemme vaan oikeasti innostui kielloista. Toki ohjasin huomion kiellon jälkeen muuhun ym, mutta ei siitä kyläilystä mitään tullut ja olin todella finaalissa! Kotona koitin todella näitä sitkeästi kiellät-neuvoja. Lopulta en halunnut että joka ikinen hetki päivästä on joko kieltämistä tai mullan siivoamista lattialta. Siirsin kaiken irtaimen yli metrin korkeuteen. Ajattelin että tämä lapsi on varmaan myöhemmin valmis oppimaan nämä jutut. En toki lopettanut kieltämistä kokonaan,mutta mielestäni on fiksumpaa kieltää vaikka 20 kertaa päivässä jostain merkityksellisestä kuin minuutin välein koskemasta lasiesineeseen. Nyt 2 v lapsi, ja sehän jo tottelee kun kiellän :) jos siis ei saa uhmakohtausta, mutta siltikin on helpompaa! Toivoa siis on, kutsut vuoden ajan vain kaikki kotiisi vierailulle!

JUURI NÄIN! (Anteeksi että huudan.)

Olen se, joka jo aiemmin kommentoi, että ollaan saatu lapsipsykologeilta neuvoja. Itse hakeuduttiin psykologille ja on ollut ihan paras juttu.

Esim just tuo, ettei kaikesta voi kieltää. Kun ei vaan voi, kotona ainakaan. Lapsipsykologit ohjeistivat, että etukäteen mietitään, mitkä on meillä ne tärkeimmät, mistä kielletään, ja mitkä on "ei niin tärkeitä". Helpottaa siinä tilanteessa, kun lapsella tunnemyrsky päällä ja itse väsynyt. Auttaa myös olemaan looginen, kun kieltää aina ne samat asiat. Auttaa yllättävän nopiaa ja on koko perheelle helpotus. Myös sille pienelle uhmailijalle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vajaa 1,5 v lapsenlapsi on vilkas ja ehtivä.

Yhtään tavaraa ( matala hyllykkö mm täynnä taidelasia) ei ole nostettu pois tieltä, kynttilät, pähkinät ja suklaarasiat oli jouluna sohvapöydällä ilman ongelmia, pitkä ja rauhallinen jouluateria onnistui hienosti, kuusi ei kaatunut eikä kukaan pudonnut rappusista. Meillä on oleskelutilat 2 tasossa ja yläkerrassa joten portaita on. Lapsi osaa odottaa että joku tulee auttamaan portaissa, ei mene yksin.

Tiedän kyllä miten rankkaa voi olla lapsen perässä juokseminen mutta tosiaan jo pienestä (konttausikäisestä) voi alkaa opettamaan ettei kaikkiin asioihin ja tavaroihin tarvitse/saa koskea. Silti elämän ei tarvitse olla pelkkiä kieltoja. Usein olemme antaneet lapselle jonkun korvikkeen (esim vanha kaukosäädin tai kännykkä) millä leikkiä.

Vaikea kuvitella, että vilkas ja ehtivä 1,5v jaksaa odottaa tai tyytyy leikkimään muutamalla lelulla. Vilkkaita lapsia ajaa eteenpäin uteliaisuus ja tarve tutkia kaikkea mahdollista sekä sisäinen pakko olla jatkuvassa liikkeessä, kiipeillä, hyppiä ja pomppia. Todella monet sanovat, että meillä on niin kovin vilkas lapsi ja seuraavassa lauseessa kertovat, miten lapsi syö 15minuuttia rauhassa ruokaansa. Ei vilkas 1v pysty olemaan paikallaan 15 minuuttia.  Meillä vilkas taapero ei myöskään leikkinyt. Jos sai jonkin tavaran käteensä, tutki 5-10 sekuntia ja tiputti lattialle etsiäkseen seuraavan tutkittavan asian. Siinä ei auta omat lelut, ei vieraiden lelut eikä mikään muukaan kuin se, että lapsi nyt vain on sellainen ja jatkuvasti on kuljettava perässä kyläpaikassa. 

Nykyisin kun omat lapset on isompia, en automaattisesti nosta kaikkea särkyvää pois näkyviltä, kun kylään tulee pieniä taaperoita. Kuitenkin jos huomaan taaperon olevan vilkas, ehtivä ja utelias, joka tosiaan ryntäilee paikasta toiseen etsien kaikkea mielenkiintoista, nosta rikkimenevät tavarat ja kukat pois näkyviltä. Haluan emäntänä kuitenkin, että kaikilla on mahdollisimman hyvä olla kyläilyn aikana. En myöskään jaksa nipottaa jos taapero ehtii repiä kirjoja kirjahyllystä ja alkaa kasata niistä kekoa, saahan ne laitettua takaisin. 

Oikeasti aika harva lapsi on vilkas. Vanhemmilla vain on usein väärä käsitys lapsesta, koska ei ole kokemusta oikeasti vilkkaista lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoinko, etten kieltänyt lasta? En minä jaksa koko vierailua juosta lapsen perässä. Jaksaisitteko itse? Sen takia jätän nyt vierailut kunnes lapsi isompi.

Ap

Älä noista välitä. Palsta on täynnä teinejä. Nyt on vielä lomat..

Ymmärrän sua hyvin. Jätä nuo tuollaiset kyläpaikat suosiolla väliin. Kaikilla kotonaan tietty tyylillään, mut viinilasit ja pöytäliinat vähän liikaa. Ja se, ettei tajuta tehdä pikaraivausta, vaikka vieras joutuu jatkuvasti stressaamaan asiasta..

Siis viinilasit ja pöytäliinat liikaa?? Kertoisitko, että millaisesta astiasta saa vieraille viiniä mielestäsi tarjoilla, jos viinilasi on liikaa? Vai ehdotatko, että juodaan ringissä saman pullon suusta suoraan?

Anteeksi nyt vaan arvoisat mammat, mutta kun minä kutsun vieraita, niin kyllä minä pistän tarjottavat esille ja viiniä tarjoan viinilaseista ihan kuten normaalielämässä on tapana. Olen tosi pahoillani, mutta en aio tehdä normaaleihin kohteliaisiin tapoihin muutoksia vain siksi, että yhdellä vieraista sattuu olemaan vuoden vanha lapsi mukanaan. En jätä sipsejä ja viiniä tarjoamatta vain siksi, että sinun ei tarvitsisi vahtia lastasi.

Jos tämä ei kelpaa, niin suosittelen todella, että ette osallistu muihin kuin lastenkutsuihin. Aikuisvierailleni aion tarjota mitä parhaaksi katson jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusavuttomuus on kyllä aikuisella saavuttanut huikean tason jos ei 1-vuotiaalle lapselle pärjää :D Mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia ei kyläilyissä ole ollut vaikka tuo onkin aikamoinen vilpertti ja nyt kolmivuotias.

No ei kyllä ihan näinkään. Lapset erilaisia. Joku on vaan niin vilkas ja uudet asiat (portaat, tuikut ja vieras paikka ylipäätään) saa lapsen ihan ylikierroksille. Siinä ei kyllä auta kuin viedä tilanteesta pois. 1 vee on kuitenkin tosi pieni vielä eikä ymmärrä, miksi ei saa tehdä sitä ja tätä. On vasta harjoittelemassa niitä taitoja.

Lapsen ja kaikkien kiusaamista sekin, että pidetään uudet ja mielenkiintoiset asiat nenän edessä ja ei saa koskea. Eikä tietenkään saakkaan, esim just viinilasit jne. Mutta paree vaan kaikille olis nostaa ne muualle, kaikille helpompaa. Pikku hiljaa lasten kanssa opetellaan tavoille.

Sama, kuin jos alkkiksen edessä heilutellaan viinapulloa ja otetaan hörppyä ja komennetaan, että "ei Tauno nyt saa hörppyä, katselet vaan kiltisti vieressä".

Aina toimitaan lapsen iän ja taitojen mukaan ja mennään pienin askelin. Sen kun ihmiset muistaisi eikä huuattaisi lapsia suotta. Ihme natsimeininkiä.

Silkkaa lannoitetta heität ja alkoholistivertaus on sitten jo naurettavan ja absurdin puolella. Onko sulla ikinä edes ollut lapsia?

Tottakai 1-vuotias on vilkas ja kaikki kiinnostaa, MUTTA jos aikuinen ei pärjää terveen 1-vuotiaan lapsen kanssa on oma aikuisuus ja vanhemmuus vielä kovasti hakusessa. Lapselle voi vierailulla: keksiä mielekästä tekemistä, kieltää tekemästä vaarallisia asioita ja estää tekemästä vaarallisia tai vahinkoa aiheuttavia asioita. Sitä kutsutaan myös kasvattamiseksi. Liian pitkät vierailut ovat 1-vuotiaan jaksamiselle ylivoimaisia ja tämäkin pitää AIKUISEN tajuta.

Edelleen ei ole ollut mitään todellisia ongelmia oman kanssa eikä kyllä vieraidenkaan alta 3-vuotiaiden kanssa. Ovat vielä siinä kohtaa niin pieniä ja helposti hallittavia jos omassa päässä on muutakin kuin sahanpurua.

Erityislapset tietenkin on sitten eri asia.