Kyllä taas ärsyttää eräät työkaverit jotka saikuttaa jatkuvasti

Luuletko, että työpaikkaa vaihtamalla asia paranee, joka työpaikalla löytyy ihmisiä, jotka syystä tai toisesta sairastavat keskimääräistä enemmän ja joka työpaikalla on tätänykyä tiukat ajat, sijaisia ei juuri palkata. Ala yrittäjäksi, sehän sopii sinulle, kun et juuri koskaan sairastele ja saat antaa ihan täyden työpanoksesi ihan itseäsi varten.

Meillä tuntuu että ollaan kaikki vuorotellen saikulla. Pomo vetää hommat ihan liian tiukalle ja ilmapiiri on stressaava. Kroppa vaan huutaa lepoa välillä ja se tulee sitten ilmi flunssina ja mahatauteina. Puhumattakaan jälkitaudeista, kun ei sitten kuitenkaan halua olla poissa ja "kiusata" työkavereita. Ja työporukka on hyvä, ongelma on pomossa ja hänen ajankäyttötaidoistaan.

Ay-liikkeen aikaansaannosta. Työnantajan keinot loppujen lopuksi aika vähäiset, jos työntekijä haluaa saikuttaa. Toki diipadaapa-keinoja puuttua on, mutta kunnon konkretia puuttuu. Työterveyshuollotkin ovat pelkkiä saikkuautomaatteja.

Olin saikuttaja. Tein monia vuosia töitä jaksamiseni äärirajoilla, olin aivan loppu. Töissä puursin 110%:n teholla ja hoidin kyllä hommani moitteettomasti. Illat istuin apaattisena ja ahdistuneena ja viikonloput vain itkin. Joskus en vain voinut mennä töihin, sain paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Sairastin myös oikeasti usein, minkä ajattelen johtuneen henkisestä kuormituksesta. 

Tunsin kyllä hirvittävän huonoa oloa ja häpeää poissaoloistani. Omalla alallani työt eivät siirry työkavereille mutta tulihan sairaslomani ja poissaoloni toki työnantajalle kalliiksi. Olisin kyllä itsekin miljoona kertaa mieluummin ollut terve ja energinen kuin itkenyt ahdistuneena kotona. Hoitoa masennukseen sain kyllä, mutta lääkkeet ja terapiakaan eivät ole mikään hyvän olon automaatti.

Vasta työn lopettaminen on saanut ahdistukseni loppumaan ja toipumiseni on voinut alkaa. 

mitä nämä sädekehä päänsä päällä, itsensä marttyyriksi tekevät sitten valittavat ja itkevät sitten sitä omaa valintaansa eli "hammasta purren teen työni, vaikka päätä särkee ja kuumetta on vain vähän, nappailen tässä buranaa pitkin päivää ja yskiä köhiskelen ja niiskutan ja esitän niin tehokasta". Jos sinä päätät antaa kaikkesi työnantajalle, niin anna, älä ulise.

Osa ihmisistä taas ajattelee asioita ehkä pitemmän päälle eli ei siitä toipilaana työssä olosta tai pikkuflunssaisena hoipertelusta työpaikalla kukaan tule päätä silittämään, kukaan ei siitä ylimääräistä palkkaa maksa eikä kukaan edes halua huomioida sitä, että toipilaana et pysty samaan työpanokseen kuin täysin terveenä.

Minulla on ohjenuorana kaikissa sairauksissa se, että jos en pysty kotona tekemään kotitöitä ja suorittamaan kaupassa käyntejä, lasten kuskailuja ym. normaalisti, niin en tasan tarkkaan myöskään ole työkuntoinen ansiotyöhönikään. En ala antamaan viimeisiä paukkujani työpaikalle ja raahautumaan sitten kotiin parantelemaan itseäni sängynpohjalle, jotta taas aamulla voisin repiä itseni puolikuntoisena työpaikalle, en tosiaankaan. Ihan sama onko kuumetta tai ei, olo sen ratkaisee, puhelimeen voi ana valehdella sitä sun tätä, koska miks laatia sellaisia sääntöjä, jotka ovat täysin naurettavia.

Tuo unettomuus on vaikea kiistää. Kun ei kukaan ole katsomassa, kuinka joki nukkuu. Samat ihmiset eivät kykene työhön stressin, työuupumuksen tai uniongelmien vuoksi, mutta jaksavat koluta festareita ja valvoa pari vuorokautta putkeen. Olen yksityisyrittäjien tytär ja kuullut monenlaisesta vedätyksestä. Eräskin vankila oli hankkinut lääkäriltä lausunnon, että pitäisi saada tehdä tasaisesti pelkkää aamuvuoroa. Ehkä isossa kunnassa menisi läpi, mutta yrittäjä voi onneksi vielä sanoa, että sitten meillä ei ole tarjota sinulle sopivaa työtä.

26 voisitko sinä irtisanoutua ja antaa työsi sellaiselle joka haluaa töissä käydä.

T. Työkaveri joka on ihan kypsä kun joutuu tekemään sinun työsi omiensa lisäksi.

Meillä on jatkuvasti ihmisiä kipeenä, mukaan lukien minä, arvaa miksi? Koska työpaikka on homeessa ja asialle ei tehdä mitään, asiasta ei edes saa puhua. Sitten ihmetellään miksi työntekijät on flunssassa ja keuhkoputkentulehduksessa yms. ja vielä syyllistetään siitä. Sama tilanne aika monessa työpaikassa nykyään. Olen viime vuonna pois yhteensä 35 päivää, enkä kertaakaan syyttä. Onneksi pääsen kohta tuolta pois uuteen työpaikkaan, varmaan alkaa sairaspoissaolot vähentyä...

Vierailija kirjoitti:

Tuo unettomuus on vaikea kiistää. Kun ei kukaan ole katsomassa, kuinka joki nukkuu. Samat ihmiset eivät kykene työhön stressin, työuupumuksen tai uniongelmien vuoksi, mutta jaksavat koluta festareita ja valvoa pari vuorokautta putkeen. Olen yksityisyrittäjien tytär ja kuullut monenlaisesta vedätyksestä. Eräskin vankila oli hankkinut lääkäriltä lausunnon, että pitäisi saada tehdä tasaisesti pelkkää aamuvuoroa. Ehkä isossa kunnassa menisi läpi, mutta yrittäjä voi onneksi vielä sanoa, että sitten meillä ei ole tarjota sinulle sopivaa työtä.

Korjaus: siis ei vankila vaan ex-vanki, vankilasta vapautunut ja ammattimies...

Vierailija kirjoitti:

Julkisen sektorin suojatyöpaikkojen ongelmia.

Kuules mulkvisti ja muut yläpeukuttajat. Olen ollut yli 30 vuotta julkisella sektorilla, kyllä siellä ihan työtä tehdään ja paljon

Niin, mä olen tällainen jatkuvasti sairaslomilla oleva, koska olen jatkuvasti sairaana! Mulla muutama vakavahko sairaus ( keuhkoissa ja suolistossa ) jotka huonontaa jatkuvasti vastustuskykyäni ja aiheuttaa valtavaa väsymystä, joka ei häviä millään. Eläkkeelle ei toivoakaan päästä vielä, vaikka tiedän olevani työyhteisön riippakivi. Työttömäksikään ei ole vara heittäytyä. Olen siis jumissa tässä tilanteessa ja yritän pitää itsestäni kuitenkin hyvää huolta elämäntavoillani & hoitamalla sairauksiani. Koskaan en ole huvikseni ollut saikulla ja ilman sairauksiani olisin sellainen ylitunnollinen puurtaja, mutta nyt en pääse sairaana aina edes sängystä itse vessaan 😔

Tässä on yksi sairas.Ollut sitä 21-vuotiaasta

Sairastan reumaa.Vessaan pääsee joskus tukee ottamalla ja piikille päivystykseen kyynärsauvoilla

Eläkkeelle en pääse jos ei ole päässä vikaa

Työelämässä olen riippakivenä,koska on pakko

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Itseäni kyrsii etenkin silloin, kun itse pikku flunssassa, särkyisenä ja pää kipeänä ajattelen, että pystyn juuri ja juuri hoitamaan oman työpäivänä. Sitten saikuttajakollega, jolla on vähän nuhaa tai se " kuumeeton lepopäivä" 37.1 asteen hurjan kuumeen jälkeen onkin taas pois töistä, ja minun pitäisi omieni lisäksi tehdä hänenkin työt. Niin voihan v***u. Ja olen opettaja, eli jokainen kollega tietää, että yhtään tuntia ei voi jäädä pitämättä ja jostain täytyy repiä sijainen vaikka minuutin varoitusajalla. Oikeasti sairaat on sitten tietysti asia erikseen.

Opeta sä vaan ahkerasti sitä v***u sanan käyttöä siellä työssäsi, luultavimmin siitä on vahinkoa yhteiskunnalle enemmän kuin inhoamastasi sairastelijasta.

Ikävä sanoa, mutta jokainen kuitenkin ajattelee ensisijassa omaa hyvinvointiaan ja parastaan. Tilanne on ikävä sinun kannaltasi, mutta toisaalta ymmärrän, etteivät SINUN "pienet lapsesi" juuri liikuta näitä saikuttelijoita. Tietenkin he asettavat oman jaksamisensa, itsensä ja perheensä sinun jaksamisesi ja perheesi edelle. Ei kukaan estä myöskään sinua hakemasta sitä saikkua. Ei työ ja työnteko ole oikeasti koko maailman keskipiste.

Mua ärsyttää enemmän ne, jotka luulee olevansa niin korvaamattomia, että tulevat sairaana töihin. 

Olin joskus työpaikassa, jossa oli sellainen kulttuuri, että töihin tultiin sairaana. Sinä aikana kun olin siellä töissä, olin pari kertaa vuodessa flunssassa (ja todellakin pidin saikun, vaikka sitä katsottiin kieroon). Nämä idiootit vain sanoivat muita tartuttamaan tullessaan tai kun joku tuli sairaana töihin, että "No kyllähän sen flunssan saa jokainen, kun sitä liikkeellä on". Kappas vain kun en ennen tuota työpaikkaa ollut sairastanut flunssaa kolmeen vuoteen... olisiko johtunut siitä, että edellisessä työpaikassani pidettiin sopimattomana tulla levittämään tauteja työpaikalle.

Kun osa palkasta muodostuu tulospalkkauksesta, vähenevät säilyy kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Kun osa palkasta muodostuu tulospalkkauksesta, vähenevät säilyy kummasti.

... vähenevät saikut ...

Vierailija kirjoitti:

Koska monessa paikassa esimies ei uskalla puuttua asiaan, vaikka ehdottomasti pitäisi. Saikuttelu johtuu joko siitä että ilmapiiri on todella huono tai siitä että kukaan ei puutu turhaan saikutteluun.

Kysy vaikka seuraavassa palaverissa, että pitäisikö yhdessä vaikka miettiä erilaisia toimintatapoja työpaikalla, jos ihmiset sairastelevat paljon? Ehdota vaikka että yritys tarjoaa käsidesin jokaisen työntekijän pisteeseen.

Meillä ( toimistotyössä) tiimissä saikuttelija jolla on kyllä vaivaa joka lähtöön -hviittasin oli että ilmoitti jäävänsä kotiin kun ei ollut saanut edellisenä yönä unta 😂 ikään kuin aikuinenihminen ei kevyessä (ei tarkkaavaisuutta vaativassa) työssä pystyisi yhtä päivää sinnittelemään vähemmilläkin unilla. Asiaan ei puututtu ajoissa ja homma eskaloitui täysin, välillä jäi kiinni ku saikkupäivänö kaveri olikin tägännyt sosiaalisessa mediassa tyypin tekemässä jotain ihan muuta kuin sairastamassa. Nyt taitaa jo olla tarkemian valvonnan alla tuon saikut mutta ei se mitään, palkkansa saa näköjään myös ihan työpaikalla hengailemalla ja juoruolemalla 😠😩

Kyllä niitä saikkuja seurataan ja kutsutaan tarvittaessa keskusteluun. Meidän tk.sta ei tipu saikkua kuin päivä tai kaksi vaikka olisi mikä tauti

kellogs kirjoitti:

Tuttua on. Facebookin kuvissa ja kommenteissa matkustellaan ja osallistutaan koulutuksiin ja harrastuksiin, mutta työhön ei kyetä, kun aina on joku paikka kipeänä. Kesken päivän lähdetään. Aamulla tullaan myöhässä. Ensimmäisenä ilmoittaudutaan työpaikan illanviettoihin ja koulutuksiin, halutaan luottamusmieheksi ym. Mutta se perustyö- sitä ei saada tehdyksi. Esimiehen lellikki, eikun porskuttaa.

Kuulostaa tutulta. Jännä ettei ne sairaudet häiritse mitään muuta kuin sen normaalin työn suorittamista...