Lue keskustelun säännöt.
Rumat naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme
31.12.2016 |
Tänne saa avautua nöyryyttävistä ja kipeistä hetkistään, minä aloitan.
Olin pääsykokeissa, tehtävänä oli esitellä muille jumppaliike. Jokaiseen liikkeeseen piti pyytää avustaja ryhmästä. Yksi poika viittoili itsensä avustajaksi jokaiselle kauniille tytölle. Kun tuli minun vuoroni, hän ei yhtäkkiä tullutkaan innolla auttamaan, lopulta eräs vanhempi nainen tuli avustajakseni. Tapauksesta tulee vieläkin ahdistava olo, se oli niin nöyryyttävää kaikkien edessä.
Toinen tapaus on kanssa syöpynyt mieleeni erittäin ahdistavana. Tapasin mieheni kavereiden naiset ensimmäistä kertaa. Oli todella nöyryyttävää kun esiin astelee kaksi hoikkaa ja upeaa alle parikymppistä naista, olin todella nolona mieheni puolesta, koska itse olen aivan toista maata. Minun oli pakko poistua jossain kohtaa, ahdistus ja häpeä alkoi olla niin suurta. Itkin yöllä ahdistustani, miksi minulle on annettu näin kamalat kasvot...
Kommentit (1086)
Muistan aina sen, kun seisoin baarin aulassa odotellen ystävätärtäni, joka oli vessassa. Ohi meni nuori mies, joka katsoi minua ja sanoi, ihan ystävällisen oloisesti, että "mites menee?"
Vastasin, että ihan hyvin.
Hän naurahti ja sanoi, että "no ei uskois tolla pärställä!"
Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun rumuudestani huomautettiin, mutta jäi tosi katkerasti mieleen, ikään kuin pisteenä iin päälle.
Pahimpia nimenomaan on olleet miehet. Minä en ymmärrä, hänkin oli jo ihan aikuinen mies. Millainen kotikasvatus näillä miehillä oikein on ollut? Eikö heille ole kotona opetettu, että ei ihmisille heitellä tuosta noin vain loukkauksia, se on huonotapaista. Ulkonäöstä pilkkaaminen on rumaa ja niin väärin kuin olla voi. Ketään ei tarvitse kehua jos ei halua eikä varsinkaan katteettomasti, mutta silloin ei sitten sanota mitään. Rumaksi haukkuminen on alhaista. Jos tuokin tyyppi olisi ajatellut, että onpa ruma akka, niin olisi pitänyt sen sisällään.
Jostain syystä naisilla ja tytöillä on tämä ymmärrys paremmin hallussa. Tosin ilkeitä osaavat hekin olla, mutta yleensä osaavat jo aikuisena olla ketään suoraan loukkaamatta.
Miehet on usein typeriä. Ja myös tunteettomia. Tiedän montakin miestä, jotka pystyy olemaan eläimellekin käsittämättömän julmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan aina sen, kun seisoin baarin aulassa odotellen ystävätärtäni, joka oli vessassa. Ohi meni nuori mies, joka katsoi minua ja sanoi, ihan ystävällisen oloisesti, että "mites menee?"
Vastasin, että ihan hyvin.
Hän naurahti ja sanoi, että "no ei uskois tolla pärställä!"
Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun rumuudestani huomautettiin, mutta jäi tosi katkerasti mieleen, ikään kuin pisteenä iin päälle.
Pahimpia nimenomaan on olleet miehet. Minä en ymmärrä, hänkin oli jo ihan aikuinen mies. Millainen kotikasvatus näillä miehillä oikein on ollut? Eikö heille ole kotona opetettu, että ei ihmisille heitellä tuosta noin vain loukkauksia, se on huonotapaista. Ulkonäöstä pilkkaaminen on rumaa ja niin väärin kuin olla voi. Ketään ei tarvitse kehua jos ei halua eikä varsinkaan katteettomasti, mutta silloin ei sitten sanota mitään. Rumaksi haukkuminen on alhaista. Jos
Miesten suoranainen julmuus kyl muakin ihmetyttää myös empatian puute ja eläimellinen käytös ja ei kaikki onneksi mutta suurin osa. Onneksi osaan nykyään antaa sanallisesti takaisin jos joku mies aukois päätänsä.
Eiköhän tuo "miestyyppi omega", joka vaihtaa instababensakin muka-tuoreempaan versioon tämän ns. rupsahtaessa ole jo aika turhuus jo syntyessään.
Itsehän nämä kullanmurut eivät siis tyyliin vanhene tai voi edes kuvitella, että he tyyliin kaljuuntuisivat itse joku pvä. 😄
Nämä ovat kaikkein kovimpia huutelemaan rumia perään, vaikka omalla rinnalla kulkisikin vielä sitä haukkumaansa ryppyisempi tai pyyleämpi nainen.
- 🖤🤏
Monilla miehillä on ulkonäössään puutteita. Mutta kuinka usein saavat siitä naisilta haukkuja?
Nykyään tietysti voidaan siellä netissä vain pyyhkäistä syrjään eikä saada osumia, ja sekin on eräänlaista hylkäämistä, mutta harvemmin naiset ihan sanallisesti möläyttelevät mitään.
Minä en elänyt nuoruuttani nettiaikana, joten en osaa siitä sanoa, mutta kokemus muuten on sitä että just miehet saattoi olla kamalia arvostelemaan ja haukkumaan. Jopa vanhat miehet saattoi tokaista, että unohditko tissit kotiin tai muuta vastaavaa. Muistan kerran kun olin sairaalan kahviossa istumassa, niin siihen tuli joukko lääkäreitä kahvittelemaan, niin yksi möläytti isolla äänellä, että tuota kahvilan myyjää en pystyisi ikinä nussimaan, on niin ruma. Tämä oli kuusikymmentä luvulla.
Se myyjä kuuli sen ja muistan sen ilmeen, mitä se ei ehtinyt peittää. Ehkä se oli jo tottunut, mutta tunsin syvää sympatiaa, kun en itsekään kaunotar ole ikinä ollut. Miten niinkin korkeasti koulutettu pystyi tommoseen, eikö edes sitä sivistyksen pintakiiltoakaan ollut, jos ei aitoakaan?
Olin nuori ja opin aika paljon miehistä jo siinä.
Täällä suurimmalla osilla rumilla on kuitenkin mies, lapset yms eli mitä rumat täällä ruikuttaa? Eri asia ME OIKEASTI RUMAT JOITA VOIS VERRATA TYYLIIN NOTRE DAMEN KELLON SOITTAJAAN!! EPÄTASAISET KASVOT, NENÄ KUIN KALLIONLOHKAREESTA MUODOSTETTU, KORVAT JOISTA JOPA ELOKUVAN DUMBO VOIS OLLA KATEELLINEN, HIUKSET KUIN HAMPPUA, KATKEILEVAA OLJENKORSIA, RUMAN VÄRISETKIN PUOLIKSI HARMAATA PUOLIKSI EPÄMÄÄRÄISEN RUSKEANSÄVYJÄ, KROPPA TASAPAKSU, EI MUOTOJA EIKÄ VARTALON KAAREVUUTTA, LYHYT ALLE 160 CM!! JA LISTA JATKUU!! KOTINSA VANKI, EI TYÖELÄMÄSSÄ IHMISPELKOA KOSKA RAJUA HUUTELUA, KIUSAAMISTA JOPA FYYSISTÄ VÄKIVALTAA!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kokee vartalon rumaksi, kannattaa treenata tai lihottaa, riippuen ongelmasta. pt antaa vinkkejä, mut toki usein maksaa.
Jos kokee kasvot rumiksi, voi käydä konsultaatiossa jossain klinikalla, jossa he sitten suosittelevat vaikkapa täyteainehoitoja. Niillä saa muokattua kasvoja yllättävän hienosti. Ja lisäksi on monia muita kasvonmuotoja muokkaavia hoitoja. Viimeisimpänä kirurgiset toimenpiteet, jotka on kalliita mutta melko pysyviä.
Hiusten kanssa kannattaa selvittää huippukampaaja ja käydä pari kertaa siellä vaikka olisi toi kallis. Jos rahat ei riitä jatkuvasti sinne, niin sitten voi ainakin mennä sen jälkeen suoraan omalle kampaajalle ja sanoa että kuuden viikon päästä haluan sulta tällaisen leikkauksen. Värjätä voi jopa kotona.
Itsevarmuutta kannattaa hankkia jostain. Silloin oma "aura" on upeampi. Se on yllättävän tärkeää. Jos nolostelee ja kulkee kumarassa, kaikki saa ihmisestä sen kuvan, että hän on surkea.
Etenkin tuo kasvojen muokkauksen puoli on varmasti monelle toimiva vinkki. Itse hankin täyteaineilla muutosta ikääntyviin kasvoihini ja muutos oli hieno. Maksoi 600€, kestänee vajaan pari vuotta. Sit otan uudestaan pari piikkiä.
Mut lopuksi: kaikki tää sähellys ulkonäön kanssa ei ole pakko. Olisi ideaalia jos kaikki olis ok ulkonäkönsä kanssa. Ja toistensa ulkonäön kanssa. Oikeesti: mitä väliä on ulkonäöllä loppupelissä.
Kulkeeko rumuus ja ilkeys käsikkäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin iki-sinkku 10 v... Ala-asteella pojat kiusasivat ja pilkkasivat rumuuden takia. Aikuisena olin näkymätön vastakkaiselle sukupuolelle. Bilettämässä jäin aina seinäruusu, kukaan ei koskaan tullut iskemään ja itse oli täysin turha edes yrittää, koska lähestymiseni aiheutti yleensä jotain pilkkaavaa kommenttia/räkänaurua/päättäväinen ja napakka torjunta fiksuilta miehiltä (niiden räkänaurujen sijaan)
Noi bileet on muutenkin vihonviimeinen paikka. Ihan tavalllisillekin. Ujoille.
Ja sellaisille, jotka on kokeneet kiusaamista. Me vaan niin helposti koetaan se ulkopuolisuuden tunne.
Eikä se ole edes ulkonäöstä kiinni, vaan se on se sisäinen tunne. Silloin ei oikein osaa ottaa vastaan ihmisiä. Torjuu ennemmin kuin ottaa riskin, että toinen torjuu.
Tuo on ihan samaa kuin rasismi tai mu vain ennakkoluuloihin ja itseoikeuksiin perustuva harhaluulo.
Tai naisten alistaminen huntujen alle tai kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma nainen. Kommentteja mitä olen vuosien aikana saanut: ex-poikaystävän kaverit kommentoivat kuvaani sanoilla "hassun näköinen, mutta hyvät bosat". Kaupassa teinitytöt (olin jo 30v) nauroivat ääneen ja yksi kysyi kovaan ääneen "mikä vit*u toi on??". Oma lapsi on sanonut pienenä, että äiti on ruman näköinen. Hammaslääkärini sanoi viimeisen hoitokerran jälkeen, että "onneksi sinua ei enää tarvitse katsella täällä" ja hoitaja nauroi vieressä. Muuten olen saanut katseita, tirskumisia, nauruja osakseni aivan riittävästi. Viimeksi tänä kesänä, kun odotin viimeisilläni vauvaa ja olin leikkipuistossa toisen lapsen kanssa ja kaksi nuorta naista tuijottivat ja nauroivat toisilleen jotain, mikä ilmiselvästi liittyi ulkomuotooni.
Mutta toisaalta sitten kun olin vielä nuori (teini-ikäinen) sain muiden kautta kuulla itsestäni seuraavaa: "tuosta tytöstä tulee vielä missi" (lastenhoitajamme ystävättären sanomaa), "en ole koskaan nähnyt kauniimpaa" (veljen kaveri), "olet uskomattoman kaunis nainen" (kaverin veli, olin jo täysi-ikäinen).
En tiedä missä vaiheessa siis muutuin rumaksi, mutta oletan että vielä rumemmaksi muutuin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Meillä kävi kylässä nainen, joka kysyi ihan tosissaan hääkuvamme nähtyään, että oletko sinä tosiaan tuossa kuvassa. Ulkonäköäni oli muuttunut pari vuotta naimisiin menon jälkeen niin radikaalisti, ettei minua tunnistanut hääkuvasta. Ja ei, en edes meikannut häihini, joten sekään ei vaikuttanut asiaa.
En tiedä... on kauheaa olla ruman näköinen nainen, masentaa ja ahdistaa myös vanheta, koska muutun koko ajan vain rumemmaksi.
Omaan korvaani tämä kuulostaa enemmänkin siltä, että ehkä vauva-arjessa olet unohtanut itsesi, ja väsyneenä ymmärrettävää ettei ulkonäkö ihan ekana ole mielessä.
Itse kun elin vuosia stressaavaa tilannetta, niin vasta tilanteen helpotuttua havahduin siihen, että olin kulkenut rikkinäisissä ja kulahtaneissa vaatteissa, jättänyt ihonhoidon kokonaan, eikä muuten vähempää käynyt mielessä sopiiko vaatteet keskenään yhteen.
Käyn töissä ja omistan auton.. vähän mahaakin on mutta edes ne pulskat yh äidin kasvattamat vässykät kiltti miehet ei kelpuuta.. Mikä miehiä oikeen vaivaa?? Halutaanko vaan jotain insta beibe prinsessoja.. eikö tavallinen vantaalais nainen muka kelpaa?? Aiemmin on miehet kiinnostunu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena ruma ja pidän itseäni vieläkin rumana. Olen myös lihava. Kuitenkin saan jatkuasti kehuja ulkonäöstäni, baarista en mene ikinä yksin kotiin aina löytyy useampikin ehdokas.
Kävin joskus yöelämässä yhden tutun kanssa, joka muutaman otettuaan avautui kuinka tuntee itsensä tosi rumaksi.
En oikein osannut sanoa asiaan mitään. Tosiasiassa hänellä pörräsi koko ajan ympärillä kiinnostuneita, jotka hakeutuivat hänen kanssaan juttelemaan, kehumaan hänen ulkonäköään, pyytämään puhelinnumeroa jne. Samalla kun itse olin oikeasti täysin ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Itse näin kolmikymppisenä huolehdin, että kelpaan itselleni. Elämässä on niin monia muitakin asioita kuin ulkonäkö. Ja ainahan voi mennä kauneusleikkaukseen jos siltä tuntuu.
Omia kokemuksia; olen saanut tuntea itseni näkymättömäksi. Ei se ole haitannut.
Niin ja siis lisään vielä, että olen sinkku. Tietenkin. En edes etsi uutta miestä, mitä turhaan. Lapsia minulla on jo. Monet miehet kyllä olisi olleet kiinnostuneita ja pyytäneet treffeille. Mutta ei ole tullut sopivaa vastaan. Ja nekin, jotka on olleet kiinnostuneita varmaan järkyttyisivät jos näkisivät minut väsyneenä.
Jotenkin jännä fiilis lukea näitä, miten kerrotaan ensin pitkästi olevansa ruma. Ja seuraavassa hetkessä kerrotaan, kuinka jatkuvasti saa treffikutsuja ja on kiinnostuneita.
Itse olen aina ollut ilmaa kaikkialla. Myös silloin, kun olen vaivalla laittautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Itse näin kolmikymppisenä huolehdin, että kelpaan itselleni. Elämässä on niin monia muitakin asioita kuin ulkonäkö. Ja ainahan voi mennä kauneusleikkaukseen jos siltä tuntuu.
Omia kokemuksia; olen saanut tuntea itseni näkymättömäksi. Ei se ole haitannut.
Niin ja siis lisään vielä, että olen sinkku. Tietenkin. En edes etsi uutta miestä, mitä turhaan. Lapsia minulla on jo. Monet miehet kyllä olisi olleet kiinnostuneita ja pyytäneet treffeille. Mutta ei ole tullut sopivaa vastaan. Ja nekin, jotka on olleet kiinnostuneita varmaan järkyttyisivät jos näkisivät minut väsyneenä.
Jotenkin jännä fiilis lukea näitä, miten kerrotaan ensin pitkästi olevansa ruma. Ja seuraavassa hetkessä kerrotaan, kuinka jatkuvasti saa treffikutsuja ja on kiinnostuneita.
Itse o
Jep ja lisäksi on kuitenkin lapsia eli on myös ollut mies/miehiä. Ei sais kirjoittaa näin mutta suuttuttaa, itse en ole kelvannut edes yhden illan kännipnoksi tai edes pahimmalle sekskrikolliselle. Noi ihmiset täällä ei todellisuudessa ole rumia eivätkä tiedä mitä todellinen rumuus on, se että on oikeasti vain ilmaa, se jota ehkä vilkaista antaa nopeasti mutta käännetään katse pois inhoten, sitä että lähes joka kerta julkisesti liikenteessä oltessa teinipojat/tytöt yms ihmiset joko huutaa hyi vttu hyi s""tana yms, se että on tuuripeliä saako työpaikan edes duunaripuolelta, se että jotkut katsoo säälien ja saattaa puhua kuin v a j a a ä l y I s e l l e tai ignoorata kokonaan.
Jos vain naamaa olisi tullut tuijoteltua, olisi moni hyvä jörnintä jäänyt kokematta. Olenkin pitänyt ohjenuoranani: mitä rumempi reppu, sen paremmat eväät. t. MIES 44
Vierailija kirjoitti:
Käyn töissä ja omistan auton.. vähän mahaakin on mutta edes ne pulskat yh äidin kasvattamat vässykät kiltti miehet ei kelpuuta.. Mikä miehiä oikeen vaivaa?? Halutaanko vaan jotain insta beibe prinsessoja.. eikö tavallinen vantaalais nainen muka kelpaa?? Aiemmin on miehet kiinnostunu...
Monet miehet pitää jopa niitä insta beibejä ihan ok:n/kivan näköisenä vaikk kuinka olis timmi ja kaunis kasvoinen, mieti sitten millaiset olemattomat mahdollisuudet meillä oikeasti rumilla tai edes arkipäiväisen näköisellä on!!
Vierailija kirjoitti:
Kulkeeko rumuus ja ilkeys käsikkäin?
Vain siinä mielessä, että ilkeän ihmisen ilkeys tulee erityisen selvästi esiin hänen ollessaan ruman ihmisen seurassa.
Olen se ruma ankanpoikanen josta ei koskaan kasvannut kaunista joutsensa. Kroppa oli ihan nätti tuonne 16 vuotiaaseen asti,sitten alkoi lösähdys,...se on ihan sama syönkö mitä vai enkö syö ollenkaan,kroppa on leventynyt,perse roikkuu,rinnat roikkuu ja ylipäätänsä paikat roikkuu,etuhampaatkin isot ettei hymyillä vok ilman että näkyy hymyillessä jota en kyl usein tee....Ei auta liikunta,lihon silti tai turpoan. Jos kasvot olisivat edes siedettävät tilanne ei haittaisi mutta nyt koska nekään ei ole en voi välttyä myöskään yökkäysääniltä ja tai säälin ja inhon katseilta. Matalaotsa, matalat hamsterinposket, silmät lähellä toisiaan, nenä pieni possunnenä/nykerö, korvat pienet, toinen korva sitäpaitsi vähän niinkuin "sisäänpäinkääntynyt " ....lapsena ei ollut niin paha koska olin silloin lähes ok:n näköinen ,sitten kun kasvoin alkoi se Hyi wew Hyi s huutelut, naureskelut, ivailut ja kerran eräs hiljainen poika pakotettiin vitsillä kysymään mun numeroa jotta kiusaajat olisivat voineet soittaa pilapuheluita onneksi ei suostunut...."mitä se oikein möllää" oli yleinen huutelu vaikka en edes olisimme katsonut niihin kiusaajien päinkään vaan koetin alaspäin, naama punaisena itkua pidätellen kävellä nopeasti ohi, tilanne oli sama sekä ala asteen loppupuolella, yläasteen loppuun ja ammattikouluaikoina.
Parisuhteista en edes haaveillut,yhden kerran seurustelin sen 2 vuotta ja suhde päättyi siihen että mies sanoi että olet enemmän kaveri kuin parisuhdematskua, lapsia ei ole eikä tule, baareissa en käy,sen kerran kun käynyt olen ilmaa ja samat inhonkatseet sain, se oli ihan sama vaikka kuinka olis pynttäytynyt.
Kyllä se niin on ettei oikein rumia kasvoja pelasta paraskaan meikkaaja ja hiustenlaittajat, naamanmuotoa ei voi muuttaa eikä hypperinenää voi piilottaa, ihan sama vaikka pukeutuis kultaan ja silkkiin ei se myöskään pelasta ulkonäköä tai kroppaa.
Lohdutusta: mä en ole kelvannut edes kännipanoksi.