Rumat naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme

Olen mies ja voin sanoa että ei naisen ulkonäöllä ole väliä. Pääasia on, että nainen on sisältäpäin lämmin, mukava, tiukka sekä kostea, mukavaa olisi vielä jos aina saatavilla pitkän päivän jälkeen. Joten eikus sit vaa rumat leidit tännepäin vaa!

Onpa mielenkiintoinen keskustelu! Eli jos nyt summataan, niin rumuutta on ainakin kolmenlaista: sellaista, jota ei voi muuttaa, ja sellaista, jota voi. Kolmas tyyppi on itse kuviteltu rumuus, sitäkin on. Ruma ankanpoikanen ei usko muuttuneensa kauniiksi joutseneksi tai edes tavalliseksi ankaksi, jos aina on saanut kuulla olevansa ruma.

Minua on sanottu rumaksi ja nimitelty mm. karsastuksen takia. Nämä haukkumiset ovat kuitenkin tapahtuneet lapsuudessa ja nuoruudessa. Olen aivan järkyttynyt luettuani, että samanlaista haukkumista moni on kokenut myös aikuisiällä. Käsittämätöntä! Missä tällaisia häiriintyneitä idiootteja oikein liikkuu? Olenko minä ollut vain erityisen onnekas, kun olen välttynyt siltä? Normaali aikuinen ihminen ei arvostele kenenkään ulkonäköä, piste. Ystävä vielä vähemmän.

Monesti sama ihminen voi näyttää rumalta tai ihan kivannäköiseltä kuvakulmasta, ilmeestä, tyylistä, meikistä ja muusta riippuen. Vaikka minulle tehtiin lapsena karsastuksen korjausleikkaus, karsastusta ei saatu ihan kokonaan pois. Minulla on myös liian pieni leuka korjaamatta jääneen purentavian takia ym. vikoja kuten roikkuvat silmäluomet. Epäonnistun näistä syistä valokuvissa lähes aina. Usein näytän ihan todella rumalta.

Silti minusta on otettu hyviäkin kuvia. Minulle on myös usein sanottu, että olen kivannäköinen, viehättävä tai jopa kaunis. Minulle, jolla oli nuorena akne ja jolla ei ollut rintoja, kun olin pitkälle aikuisikään niin laiha.

Mitä yritän tällä sanoa? Sitä että kauneus tai rumuus ei ole mitenkään absoluuttista vaan suhteellista. Jollekulle olet ruma, toiselle nätti. Sitä että ihminen muuttuu ja että ulkonäölle voi yleensä tehdä edes jotain. Minä olen tehnyt esim. kasvojeni iholle kaiken voitavan: syönyt lääkekuureja, käynyt ihonpuhdistuksessa, mikrohionnassa, sup-hoidossa jne. Rahaa on palanut tuhansia euroja. En sano tätä ärsyttääkseni. Tiedän, että jos vaikka naama on neliskanttinen ja nenä iso, ei siihen mikään kosmetologi auta. Ei minunkaan karsastukseeni auttanut kuin kirurgin veitsi.

Jos ulkonäköä ei ole suotu, pitää yrittää keskittyä muihin vahvuuksiin ja tavoitella kumppania toisten rumien (lue: tavisten) joukosta. Hauskat ja kivat ihmiset vetävät yleensä puoleensa. Kun menette seuraavan kerran markettiin, niin katsokaapa pariskuntia siellä. Ovatko kauniita? Suurin osa on tavallisia tai rumia. Kumppanin vain ovat löytäneet. Katsokaa Kati Tervoa, onko hän kaunis? Kuitenkin kuuluisan kirjailijan kanssa naimisissa. Kyllä rumillekin on ottajansa. Niin minä ainakin uskon.

m50v kirjoitti:

Paljon hymyilevä (iloinen) hyvän itsetunnon omaava nainen ei koskaan voi olla ruma. Oli sitten laiha, lihava tai sporttinen. Itsetunto heijastelee ulkoisesti ryhtiin, kokonaisolemukseen ja parin sanan vaihdon jälkeen puheissakin. Tämä on erittäin tärkeä asia. Kasvojen meikkaamisellakin saa johonkin rajaan asti korostettua omia hyviä puolitaan tai vastaavasti korostettua huonoja puolia. Puhtaat hyvin hoidetut hiukset ja jos ei (vaikkapa syöpähoitojen vuoksi) ole hiuksia, niin kaljun tai vähien hiusten huolittelullakin on suuri merkitys.

t. 50v mies aviossa ja tätä teemaa vuosikymmenien ajan pohtineena

Minun mieheni 50+ sanoo täsmälleen samaa. Että itsevarma ja hymyilevä nainen on kaunis.

Ja sellaiset kääntää hänen päänsä vaikkei olisikaan mikään yleisesti kauniina pidetty.

Mutta ongelma on se että mistä sitä itsevarmuutta oikein ammentaa jos on tottunut siihen että lytätään?

Eikä mieskään oikein voi ymmärtää naisten kohtaa, miehen on helpompi kompensoida puuttuvaa ulkonäköä jollain osaamisellaan ja saada siitä sitä tärkeää itseluottamusta.

Nainen saa olla vaikka mikä nero niin ulkoäkö arvostellaan tärkeimpänä ominaisuutena.

Meikillä, kampauksella ja vaatetuksella saa jotain aikaan:

https://brightside.me/article/this-seriously-talented-stylist-proves-th…

Vierailija kirjoitti:

Minä en oikein jaksa näitä lässytyksiä sisäisestä kauneudesta, ja älkää välittäkö, ja että hei, ne jotka haukkuvat ovat itse huonoja. Syy siihen on se, että minä ja varmaan monet muutkin rumat ovat olleet prosessoineet nuo ajatukset jo valovuosia sitten. Mutta tiedättekö mitä? Ei se riitä. Jos saa joka päivä turpiinsa, niin lähinnä kyllästyttää kuulla, että hei, olet arvokas, ja se turpiinantaja on väärässä.

Koska seuraavana päivänä saa taas turpiinsa.

Tulee lähinnä tunne, että pidättekö te meitä vielä tyhminäkin, kun pitää ihan erikseen tulla lässyttämään meille tästä. Muuttakaa ne huutelijat jos pystytte. Muuttakaa yhteiskunnan kieroutuneet arvot. Kyllä me rumat tiedämme, että ne ovat kieroutuneita, sitä ei todellakaan tarvitse tulla erikseen kertomaan.

Ok, sorry. Sait minut ymmärtämään. 

Ei ole olemassa rumia ihmisiä. Osa ihmisistä on ainoastaan suvaitsemattomia ja itsekkäitä, ja julistavat omaa paremmuuttaan ulkoisilla seikoilla.

Kaikki ovat yhtäläisiä Herran edessä. 

mercy kirjoitti:

jos ihminen on esimerkiksi sairauden takia erinäköinen ja epämuodostuman takia "poikkeavan" näköinen, voi vaan arvuutella miten vahva sellainen ihminen on kun jaksaa joka päivä kohdata maailman? Silloin tulee arvostaa häntä ja ihailla rohkeudestaan ja silloin ihminen muuttuu söpöksi, koska toista ihmistä ei katso enää silmällä vaan sydämellä. Tapasin erään ihmisen usein ,josta aiemmin ajattelin pahasti hänen ulkonäöstään jolle hän ei miätän voinut. Nyt haluaisin kertoa hänelle että ihailen häntä miten hän kulkee selkä suorana ja pystypäin vaikkei ole perinteinen kaunotar , mitä sekään tarkoittaa.

Katsokaa sydämellä ympärillenne, ja kauneutta kaikissa ihmisissä!

Hyvää alkanutta vuotta.

mistä tiedät, että hän aina jaksaakaan kohdata, tai kun kohtaa, niin tätähän tässä ketjussa osana pohditaankin, kuka muuttuu söpöksi? sinäkö? kun et enää ajattelekkaan hänestä *pahasti* vai nytkö hän on söpö, kun oletkin päättänyt lopettaa katsomasta häntä  *sillä silmällä*? jos haluat kertoa, niin mikset hänelle sitä kerro ? vai vaan haluaisit kertoa, mutta ei kuitenkaan voi?

Vierailija kirjoitti:

Rumat katsoo ilmanmuuta oikeudekseen dissailla kauniita eivätkä ymmärrä että se tekee heistä entistä vastenmielisempiä myös miesten silmissä sillä mies huomaa tuollaisen sekunnissa . Sitten valitetaan sovinismia. Olen nähnyt näitä niin paljon ettei tosikaan.

Se satu jossa ilkeät rumat sisäret pistivät siivoamaan kauneimman sisaren kaiken ei ole turhaan kirjoitettu:)!

Vai niin. No huomaatko tätä toiseen suuntaan? Siis että kaunis nainen on ylimielinen ja omahyväinen rumaa naista kohtaan. Tätä siis tapahtuu oikeasti. Etkö ole huomannut? Niin ajattelinkin.

Vierailija kirjoitti:

Meikillä, kampauksella ja vaatetuksella saa jotain aikaan:

https://brightside.me/article/this-seriously-talented-stylist-proves-th…

Kyllä joo, mutta tuossa ei ollut yhtään rumaa naista. Taviksesta saa helposti stailaamalla paremman näköisen, rumasta ei.

Muistan yhdestä opiskeluaikojen tutusta ajatelleeni, että on kyllä ruma nainen. Kaikissa muissa tutuissa olen kai nähnyt jotain kaunistakin. No jossain vaiheessa tyyliin 15 vuotta myöhemmin googlasin, mitäköhän sille ihmiselle kuuluu. Vaikutti olevan onnellisesti naimisissa ja lapsia ja niinpä vaan kuvissa näytti kauniilta. Oli ehkä löytänyt oman tyylinsä. Persoonallisen näköinen nainen, ei toki yleisten kauneusihanteiden mukainen mutta ei missään tapauksessa ruma!

Vierailija kirjoitti:

Täällä 22v nainen huutelee teille kaikille "rumille naisille": Minusta kukaan ei ole ruma :) kliseisesti sanottuna sisäinen kauneus on se joka näkyy ja ulkoinen olemus muuttuu kuitenkin elämän mukana. Te olette kaikki täällä kauniita! (olen itsekin vain ok:n näköinen)

Tuo ei nyt todellakaan pidä paikkaansa! On olemassa ihan sikarumia ihmisiä, niin mihiä kuin naisiakin. On toki eri asia, että sisäinen kauneus on tärkeämpää jne...., mutta miksi pitäisi kieltää se tosiasia, että jotkut vaan on todella rumia, ei ne siitä kaunistu, että joku sanoo kaikkien olevan kauniita?!?

Kati Tervo ei ole ruma! Hän on normaalin näköinen suomalainen nainen, jolla on säännölliset piirteet. Itse en näe hänessä mitään rumaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle naurettiin päin naamaa, kun kerroin yläasteella, että minulla on poikaystävä. Ei noin rumalla voi kuulemma olla ketään. Ja joo, kiusattiin koulussa ja nimenomaan ulkonäöstä. Kärsin todella pahasta aknesta...

Ihon parannuttua lihoin pillereistä normaalipainon ylärajoille. Seurustelin silloin, mutta ruman miehen kanssa, joka bussissa täysin avoimesti kuolasi ja yritti iskeä nättejä tyttöjä, vaikka minä istuin vieressä.

Sairastuin syömishäiriöön, kiinnitin pakonomaisesti huomiota ulkonäkööni ja urheilin 6-7 päivänä viikossa. Sain vihdoin huomiota laihalla olemuksellani, meikillä sai aknearvet hyvin peittoon. Joo, olin ulkoisesti huomattavasti kauniimpi, mutta sisäisesti helvetin rikki.

Olen kokenut molemmat puolet: olla niin ruma, että itkin joka päivä kun katsoin peiliin ja sen jälkeen olin huomattavasti kauniimpi niin, että jouduin todella törkeiden seksuaalisten ahdisteluuden kohteeksi.

Jätti jäljet, molemmat. Vihaan pinnallisuutta ja sitä, että saan parempaa kohtelua laittautuneena. Vihaan tympeää kohtelua, jos olen ilman meikkiä lötkövaatteissa liikenteessä. Vihaan miehiä, jotka ihastuvat ulkonäkööni, mutta meikkaan, jos haluan tulla näkyväksi. Helvetin kaksijakoista.

Minulla on vastaavanlainen kokemus. Olen tumma, ja minulla on persoonalliset kasvonpiirteet. Otsa on korkeahko, nenä voimakas ja  silmät syvällä. Näytän ulkomaalaiselta. En oikein teininä hoksannut ruveta poistamaan karvojani (joita tummaveriköllä on PALJON), joten kuljin karvaisena apinana aikuisuuden kynnyksellä. Sain paljon pilkkaa osakseni. Itsetuntoni mureni, söin lohdutukseksi ja lihosin 20kg. Kun muutin omilleni, laihduin, aloitin e-pillerit (mikä auttoi liikakarvoitukseen), opin poistamaan karvani, laittamaan hiukseni ja meikkaamaan. Olen edelleen persoonallisen näköinen, mutta ilmeisesti viehättävällä tavalla ja saan huomiota miehiltä. Mutta se herättää minussa vihan tunteita, sillä tiedän, että samaiset miehet olisivat hihitelleet naamakarvoilleni. Janoan huomiota, josta jäin paitsi silloin kun muut nuoret naiset nauttivat kehuista. Mutta toisaalta miesten huomio herättää minussa raivon ja samalla pakokauhun. Ikään kuin pelkään heidän näkevän minut sellaisena miltä näytin nuorempana. Katkeruus ja traumat estävät minua ryhtymästä parisuhteeseen. 

minulla on taas ilmeisesti kahdet eri kasvot ihmisestä riippuen. olen saanut elämässäni vilpittömiä kehuja kauneudesta niin naisilta kuin miehiltä, selän takana ja ihan itselleni. mutta sama on sitten toisinkin päin, nimittäin toiset pitävät minua erittäin rumana. se on selkeästi joko tai sillä olen joko kaunis tai erittäin vastemielisen näköinen. itsetunto on siis vuosien varrella heitellyt suunnasta toiseen, koska reaktiot ovat niin ristiriitaiset. muistan kun joskus teininä pelattiin pullonpyöritystä ja siinä muut alkoivat humalassa ruotia, että kenestä kaikista minä nyt olen ruma ja kenestä kaunis ja ihmettelivät, miten eri lailla voivat ajatella.  kun joku joskus sanoi minua tavallisen näköiseksi, oli se minusta helpottavaa, sillä yleensä negatiiviseen kääntyvä reaktio on tasoa "hyi helvetti miten ruma".

Ja montakohan on näissä ns rumissa naisissakin niitä jotka katsovat mustia ihmisiä itse kieroon? Eivät hekään voi mitään väreilleen?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole mitään tiettyä yksittäistä asiaa, joka tulisi mieleen. Rumuuteni vuoksi en edes viitsi liikkua ihmisten ilmoilla kuin välttämättömän, joten harvoin kuulen huutelua. Vartaloni on ihan tavallinen mutta mulla on poikkeuksellisen rumat kasvot.

Taitaa miehillä olla niin erilainen maku naisten suhteen, että kaiken näköisiä päätyy ainakin avioliittoon. Voi olla, että "rumat" välttyvät helpommin sellaisilta suhteilta, jotka perustuvat vain pinnallisuuteen. Mutta kun katsoo ihmisiä, jotka ovat kestävässä avioliitossa, niin kyllä heidän joukostaan löytyy ihan kaiken näköisiä naisia. Sen sijaan moni todella nätti nainen on sinkkuna ja ei meinaa millään päästä naimisiin. Johtuukohan siitä, että hänen on vaikea löytää sitä miestä, joka on kiinnostunut hänestä muutoinkin kuin ulkonäön pohjalta? Tällä perusteella "rumuus" voikin olla siunaus. Se auttaa poimimaan kultajyvän akanoiden joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä 22v nainen huutelee teille kaikille "rumille naisille": Minusta kukaan ei ole ruma :) kliseisesti sanottuna sisäinen kauneus on se joka näkyy ja ulkoinen olemus muuttuu kuitenkin elämän mukana. Te olette kaikki täällä kauniita! (olen itsekin vain ok:n näköinen)

Tuo ei nyt todellakaan pidä paikkaansa! On olemassa ihan sikarumia ihmisiä, niin mihiä kuin naisiakin. On toki eri asia, että sisäinen kauneus on tärkeämpää jne...., mutta miksi pitäisi kieltää se tosiasia, että jotkut vaan on todella rumia, ei ne siitä kaunistu, että joku sanoo kaikkien olevan kauniita?!?

Mulla on asenne ettei kukaan ole ruma ja siksi näen kaikki kauniina ja se erittäin harvoin ulkonäön puolesta pettää.

Mutta joku syy universumilla on tehdä meistä wrinäköisiä. Sen sijaan karmaan jossa ihminen laitetaan ns rumaksi tänne en usko vaikka jotkut sanovat että se on oppipolku joillekin sekin ulkonäkö. Minusta tuollaisessa karmassa on kostoa rumillepäin. Mutta rumatkin osaavat kostaa kauniina pitämilleen koska se ulkonäkö asia on niiiin tärkeä. Siksien vaan usko ettei ongelma olisi täälläkin muualla kuin siinä ulkonäössä. Toin myös ilmi sen että moni ns ruma syrjii mustia ihan sujuvasti aivan kuin hekään voisivat yhtään mitään väreilleen. Ne vaaleat kauniit ovat täälläkin olleet ne koita pidetään muka kauniina.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti kukaan ei ole niin ruma etteikö itsestään huolta pitämällä saa ihan kelvollisen yleisilmeen. Siis käy salilla ja pitää kehonsa kuosissa, käy ammattitaitoisella kampaajalla ja siistit, miksei muodikkaatkin vaatteet. Ei ole edes rahasta kiinni kunhan on prioriteetit kohdallaan. Pätee sekä miehiin että naisiin.

Tekosyitä silti riittää miksi näin ei voi toimia.

Ensin luetellaan kalliita toiminpiteitä miten saisi kelvollisen yleisilmeen (salikortti maksaa, ammattitaitoiset kampaajat maksaa ja vaatteetkin vielä) ja sitten "EI OLE RAHASTA KIINNI"

No voi kun kaikilla nyt ei välttämättä varoja löydy ammattitaitoisiin kampaajiin ja ylimääräisiin salikortteihin.

Melki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole mitään tiettyä yksittäistä asiaa, joka tulisi mieleen. Rumuuteni vuoksi en edes viitsi liikkua ihmisten ilmoilla kuin välttämättömän, joten harvoin kuulen huutelua. Vartaloni on ihan tavallinen mutta mulla on poikkeuksellisen rumat kasvot.

Taitaa miehillä olla niin erilainen maku naisten suhteen, että kaiken näköisiä päätyy ainakin avioliittoon. Voi olla, että "rumat" välttyvät helpommin sellaisilta suhteilta, jotka perustuvat vain pinnallisuuteen. Mutta kun katsoo ihmisiä, jotka ovat kestävässä avioliitossa, niin kyllä heidän joukostaan löytyy ihan kaiken näköisiä naisia. Sen sijaan moni todella nätti nainen on sinkkuna ja ei meinaa millään päästä naimisiin. Johtuukohan siitä, että hänen on vaikea löytää sitä miestä, joka on kiinnostunut hänestä muutoinkin kuin ulkonäön pohjalta? Tällä perusteella "rumuus" voikin olla siunaus. Se auttaa poimimaan kultajyvän akanoiden joukosta.

Joo ja vielä v 2017 naimisiin " päästään"? Hihi! Moni nätti on kuule sinkkuna ihan muista syistä kuin todellakaan jostain " pääsyesteestä".

Olen tavannut noin sata hyvin vaatimattoman näköistä pullukkaa tai rumukkia naista jotka ovat kovin syrjiviä ihonvärin suhteen jopa niin ettei suomalainenkaan joka on tummapiirteinen tahdo mahtua heidän suomikuvaansa enää. Taitaa juuri persupullukoissa olla eniten näitä?