Suurin eroajaryhmä kirkosta on 18 vuotta täyttävät. Miksi ette anna lapsenne erota kirkosta aiemmin?

Kertoo aika paljon nyky-yhteiskunnasta. Pakkokastetaan lapsia, kun se on muka hienoa perinnettä ja pakotetaan ymmärtämätön lapsi jäseneksi kun hän ei pysty itsemääräämään asiasta. Pahimmillaan vielä lapsi maksaa jäsenyysmaksunkin tuloistaan, vaikka ei halua olla jäsen.

Onneksi osa ihmisistä on jo tullut järkiinsä ja jättää lapsensa kastamatta ja pakkoliittämättä kirkon jäseneksi.

Annoin lapseni erota kirkosta 10-vuotiaana.

Meidän lapset eivät tietenkään kuulu taikauskoon. Ihmetyttää kyllä miten moni vielä nykyään liittää lapsensa kirkkoon Helsingissäkin huomioiden ET-ryhmän pieni koko. No nämä lapset tekevät omat ratkaisunsa aikuisena.

Mun lasta ei ole kastettu. Saa itse päättää uskomisensa.

Itse erosin ev.lut-kirkosta juuri 18v täytettyäni koska olin silloin liittymässä jo toiseen kirkkokuntaan. Aloitin liittymisprosessin (johon kuului mm. lukuvuoden kestänyt opetusjakso) pari kuukautta ennen täysi-ikäistymistäni ja kyllä otti päähän kun piti väkisin paperilla kuulua luterilaisiin vaikka uskontoni oli silloin jo ihan muu. En ole koskaan edes uskonut luterilaisittain enkä ole ollut sen toiminnassa mukana joten en voi hyväksyä sitä että vanhemmat pakottivat minut kuulumaan vakaumukseni vastaisesti luterilaisiin.

Pääsin onneksi lopulta nykyisen kirkkokuntani jäseneksi puoli vuotta sen jälkeen kun täytin 18. Tekee silti pahaa niiden nuorten puolesta jotka harjoittavat jotain muuta uskoa kuin luterilaista mutta paperilla joutuvat kuitenkin kuulumaan luterilaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Annoin lapseni erota kirkosta 10-vuotiaana.

...Kuinka onnistuu jo 10-vuotiaana...?

Itse jouduin läheisteni painostuksesta käymään vielä rippikoulunkin, vaikka en uskonut esim. jumalaan ja muuhun huuhaahan.

-Kirkosta erosin heti kun sain siitä itse päättää, mutta mielelläni olisin eronnut jo 10-vuotiaana?

eroakirkosta.fi

(Vielä ehdit saada hlökohtaisen kirkollisverohelpotuksen jo ensi vuoden verotukseesi, jolla voit "sopivasti kuitata" vaikka paljon tarpeellisemman Yle-veron?)

Kukaan ei ole vielä kertonut miksi he pakkoliittävät lapsensa kirkkoon tältä mitään kysymättä?

Vähän sama jo jokainen liitettäisiin vanhempen kannttamana puolueeseen.

Meillä kastettiin lapset aikoinaan.

Ei edes tullut mieleen toimia toisin -enkä pysty nyt tajuamaan, miksi? Sukulaisten takia varmaan.

Kysyttiin sitten heiltä kun itsekin erottiin että haluatteko tekin erota -olivat alakoulussa/päiväkodissa silloin.

Kaikki halusivat erota saman tien ja aloimme siis pakanoiksi.

Meillä kolmesta lapsesta kaksi on eroonut kirkosta meidän vanhempien suostumuksella heti 15 vuotta täytettyään. Kolmaskin sanoo olevansa ateisti, mutta on silti jäsen, koska halusi kummiksi ja haluaa säilyttää option kirkkohäistä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä kertonut miksi he pakkoliittävät lapsensa kirkkoon tältä mitään kysymättä?

Vähän sama jo jokainen liitettäisiin vanhempen kannttamana puolueeseen.

En huomannut että tätää olisi kysytty missään. Siksi ei varmaan siihen ei ole kukaan vastannutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Annoin lapseni erota kirkosta 10-vuotiaana.

15 vuotias voi erota kirkosta huoltajien suostumuksella.

10 vuotias ei voi erota, vaan vanhemman on tämä erotettava, mutta siis sekin kuitenkin onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset eivät tietenkään kuulu taikauskoon. Ihmetyttää kyllä miten moni vielä nykyään liittää lapsensa kirkkoon Helsingissäkin huomioiden ET-ryhmän pieni koko. No nämä lapset tekevät omat ratkaisunsa aikuisena.

Kaikki lapset, myös ne et-oppilaat, tekevät omat ratkaisunsa aikuisena riippumatta siitä onko perinyt vanhemmiltaan luterilaisuuden, uskonnottomuuden, islamin tai vaikka buddhalaisuuden. Viimeistään nuorena aikuisena joutuu lähes väkisin pohtimaan omaa identiteettiään ja peilaamaan sitä lapsuudenkodista opittuihin asioihin, olivat ne sitten mitä tahansa joten kaikenlaiset kääntymiset mihin suuntaan tahansa voivat olla mahdollisia.

Minun lasta ei ole kastettu ja hän on ET:ssä. Saisi liittyä jos haluaisi mutta ei ole halunnut. Kun häntä ei ole lapsesta saakka aivopesty johonkin uskontoon niin hän ei näe sellaiselle tarvetta.

Eipä tuo ottanut asiaa puheeksi aikaisemmin.

Hyvä kysymys. Itsekin erosin kirkosta sinä päivänä, kun täytin 18-vuotta. Vanhempani eivät antaneet erota kirkosta, vaikka olin vuosia sitä halunnut. En halunnut myöskään käydä rippikoulua, mutta sinnekin pakotettiin. Rippiristin lahjaksi antaminen oli ehdoton ei minulle, sitä toivetta ihme kyllä kunnioitettiin.

Harmittaa, kun jouduin vielä lukiossa opiskelemaan uskontoa. Rippikoulun käymistä perusteltiin sillä, että voisi saada kirkkohäät. En ikimaailmassa menisi naimisiin kirkossa, ja sitä mieltä olin jo teininä. En pidä avioliittoa muutenkaan mitenkään erityisenä asiana. Minulle on ihan sama syntyvätkö lapset avo- vai avioliitossa.

Seurakuntaan pakkoliittäminen on minusta outo perinne. Puhutaan uskonvapaudesta, mutta siitä huolimatta minäkin jouduin olemaan pakosta kirkkoon kuuluva. En väitä, että lapsi välttämättä saisi mitään traumoja siitä, että on seurakunnan jäsen, mutta itse koin loukkaavana sen että en saanut olla oma itseni. Asiaan liittyy kohdallani myös muuta kuin tämä uskontoasia.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo ottanut asiaa puheeksi aikaisemmin.

Et tullut itse sitten kysyneeksi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kastettiin lapset aikoinaan.

Ei edes tullut mieleen toimia toisin -enkä pysty nyt tajuamaan, miksi? Sukulaisten takia varmaan.

Kysyttiin sitten heiltä kun itsekin erottiin että haluatteko tekin erota -olivat alakoulussa/päiväkodissa silloin.

Kaikki halusivat erota saman tien ja aloimme siis pakanoiksi.

Kirkkoon kuulumista on alettu tosissaan kyseenalaistamaan vastaa 2000 luvulla. Meilläkin lapset ovat syntyneet 90-luvulla, eikä oikein tullut mieleenkään että kasteen olisi voinut skipata. Yhden lapsen kastamista vähän venytettiin myöhäiseksi, koska haluttiin tehdä se isovanhempien loma-aikaan, jotta pääsevät tilaisuuteen mukaan. Viivästyminen aiheutti sen että seurakunnasta tuli kitkerä paimenkirje jossa oli lainattu kirkkojärjestyksen kohtia ja sanottiin painokkaasti että lain mukaan lapsi tulee kastaa, ei sentään uhattu helvetillä tai kirkonkirouksella :D

Meidän viisihenkisestä perheestä enää yksi kuuluu kirkkoon ja hänkin sanoo olevansa ateisti :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolmesta lapsesta kaksi on eroonut kirkosta meidän vanhempien suostumuksella heti 15 vuotta täytettyään. Kolmaskin sanoo olevansa ateisti, mutta on silti jäsen, koska halusi kummiksi ja haluaa säilyttää option kirkkohäistä.

Nämä on juuri niitä harhaluuloja. En ole kirkossa mutta olen kummi, en kirkon silmissä mutta kaikilla muilla tavoilla kyllä, en vain sylikummi. Minulla on myös ollut kitkkohäät, ihan saman näköiset mutta nimeltään avioliittoon siunaaminen.

Nämä siksi että oli helpompi antaa myöten hyvin jumalisen anopin vuoksi.

Kuinka monella kirkkoon kuuluminen nykypäivänä liittyy edes siihen että olisi uskovainen? Itse ainakin kuulun kirkkoon ihan eri syistä, haluan että Suomen arvokkaimmista historiallisista rakennuksista (kirkot) pidetään huolta, esim. oman kuntani keskiaikainen kivikirkko on minulle tärkeä. Lisäksi kirkko tekee paljon hyvää mm. diakonian ja lasten harrastustoiminnan (mm. partio, kerhot, leirit) jne. kautta.

Minusta kirkkoon kuuluminen ja uskonnollisuus ovat kaksi eri asiaa. Voi olla uskonnollinen kuulumatta kirkkoon ja päin vastoin. Meillä ollaan oltu mukana kirkon toiminnassa ja lapsikin on käynyt kirkon kerhoja ja ollut nuorisotoiminnassa mukana. Meille se ei ole siis ollut mitään jumalan palvomista tai erityisesti uskonnollista juttua, meille tärkeintä on ollut kirkon sanoma lähimmäisen rakkaudesta ja välittämisestä. Nykymaailma on kauhean itsekäs, joten soisi useammankin omaksuvan näitä arvoja.