Lue keskustelun säännöt.
Muita kaverittomia?
13.08.2026 |
Miksi olette kaverittomia ja haluaisitteko niitä? Itse viihdyn hyvin yksin, mutta joskus tulee tosi yksinäinen ja ulkopuolinen olo tässä maailmassa.
Lapsena olin hyvin ujo ja hiljainen. Ala-asteella oli joitakin kavereita, mutta ne katosivat pikkuhiljaa. Joku muutti pois, siirtyi toiseen kouluun, jne. En koskaan uskaltanut lähestyä muita, en osannut hankkia uusia kavereita eikä lähes kukaan lähestynyt minua. Välillä joku yritti olla ns. ystävällinen ja mukava, mutta kun yritin varovasti vastavuoroisesti ystävystyä, jutella ja sopia minkäänlaista yhdessä tekemistä, nämä ihmiset meni jotenkin vaikeiksi ja vetäytyivät vaivihkaa pois. Noiden kokemusten jälkeen meni itsetunto aikalailla ja lakkasin yrittämästä. Perusletus on, että kukaan ei ole kiinnostunut, enkä osaa päästä tästä ajatuksesta enää irti.
Kommentit (13)
Viihdyn yksin ja koska niin paljon huonoja kokemuksia ihmisistä, en kaipaa kavereita. En keksi mitään tekemistä mikä olisi kivempaa kaverin kanssa kuin yksin. Katson mieluiten leffat yksin, käyn lenkillä yksin, shoppailen yksin, matkustan yksin, nukun yksin, luen yksin, kokkailen ja siivoilen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kavereita enkä oikein tiedä haluaisinko koska on niin huonoja kokemuksia niistä kavereista mitä on ollut. Olen myös ujo ja hiljainen enkä tutustu ihmisiin helposti.
Voisin haluta jos löytyisi jotain kivoja mutta en niitä aktiivisesti etsi.
Olin myös lapsena ujo ja hiljainen, jota olen myös aikuisenakin. Oli mulla ala-ja yläkoulussa pari kaveria, kun koulut päättyi, niin samalla lakkasi kaveruudet kun menivät muualle opiskelemaan. Olen tavallaan tottunut olemaan yksinään vaikka olisihan se kiva, että olisi joitakin kavereita. Harrastuksiakaan mulla ei oikein ole, kun en tiedä, että mikä olisi mielekästä tekemistä. Asun melko pienellä paikkakunnalla, niin on rajalliset harrastus mahdollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteeseesi vaikuttaa tuo, että olet hiljainen ja viihdyt yksin. Itse myös viihdyn paljon yksin ja siten kaverisuhteiden ylläpito vaatii minulta paljon. Minulla on kaksi ystävää. Toinen on vuosikymmenten takaa ja hänen kanssaan voi mennä parikin kuukautta ettei olla yhteydessä, mutta juttu jatkuu sitten kuten ennenkin. Toinen ystävyys on kestänyt pari vuotta. Hänen kanssaan yhteydenpito vaatii enemmän. Pidän todella tästä ihmisestä ja aion kyllä vaalia ystävyyssuhdetta. Pidän huolen, että olen aktiivinen ja viestitellään viikottain. Hän onneksi on sosiaalinen ja on usein pyytänyt minua kaupungille ja luokseen. Itselleni tuollaiset pyytämiset ja kutsun esittämiset ovat hankalia, kun niin usein moni on kieltäytynyt.
Ehkä vapaaehtoistyö tai harrastus ainakin auttaisi tutustumaan ihmisiin. Suomessa ystävyyden syntyminen on kankeaa. Täällä suhtaudutaan melko epäluuloisesti lähestyviin ihmisiin. Suomessa myös arvostetaan samankaltaisuutta. Kovin erilaisiin ihmisiin ei tutustuta noin vain, vaan täytyy olla jotain yhteistä esim koulutustausta, asuinpaikka, harrastus... Tsemppiä.
Olen aikuisiällä kokeillut harrastuksia, mutta niissä tuntuu toisiin tutustuminen yhtä hankalalta. Ihmiset tulevat usein kavereidensa kanssa, eivätkä vaikuta kiinnostuneilta muista.
Olet varmaan oikeassa, että muualla kuin Suomessa olisi helpompaa. Reppureissasin nuorempana yhden kesän ja joskus samassa hostellihuoneessa sattui olemaan omaa ikäluokkaa oleva tyttö, joka tuosta noin vaan jutteli ja pyysi mukaan johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Harrastuksen parissa kavereita. Muutoin viihdy yksin ja koirieni kanssa 😊 lenkkikaveria joskus kaipaan koska oma parisuhde tykkää lähinnä maata tasapersettä sohvalla.
Muita sivusta seuranneena en voi kuin ihmetellä, että miten jotkut toiset silminnähden ujot ja hiljaiset silti saavat kavereita. Heidän luokseen mennään ja heidät otetaan mukaan, vaikka eivät juurikaan juttelisi. Siinä on tullut olo, että mussa on jotain vikaa. Mutta mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muita sivusta seuranneena en voi kuin ihmetellä, että miten jotkut toiset silminnähden ujot ja hiljaiset silti saavat kavereita. Heidän luokseen mennään ja heidät otetaan mukaan, vaikka eivät juurikaan juttelisi. Siinä on tullut olo, että mussa on jotain vikaa. Mutta mitä?
Se on joku kemia, samankaltaisuus, joku yhteinen juttu. Ei sen tarvi olla kuin joku sama vaatemerkki, tatuointi tai jos ilmenee, että on kotoisin sanalta, paikkakunnalta tai on yhteinen tuttu.
Alkaisitko nainen seurustelemaan kaverittoman ja yksinäisen miehen kanssa?
Kavereita harvemmin kaipaan, yksin on hyvä olla.
Mutta rakkautta kaipaan. Haluaisin elämääni naisen. On vain vaikeaa, koska elän niin epäsosiaalista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita sivusta seuranneena en voi kuin ihmetellä, että miten jotkut toiset silminnähden ujot ja hiljaiset silti saavat kavereita. Heidän luokseen mennään ja heidät otetaan mukaan, vaikka eivät juurikaan juttelisi. Siinä on tullut olo, että mussa on jotain vikaa. Mutta mitä?
Se on joku kemia, samankaltaisuus, joku yhteinen juttu. Ei sen tarvi olla kuin joku sama vaatemerkki, tatuointi tai jos ilmenee, että on kotoisin sanalta, paikkakunnalta tai on yhteinen tuttu.
Musta onkin aina tuntunut, että oon liian erilainen kuin muut. Olen kiinnostunut liian erikoisista asioista, enkä näytä samalta. Pahinta kuitenkin on jos olen yrittänyt lähestyä ihmisiä joilla on samoja kiinnostuksenkohteita, eivät hekään ole kiinnostuneet musta. Kyseisen kaltaiset ihmiset ilmaisee usein itseään vahvasti pukeutumisen yms. näkyvän kautta. Ehkä mä en ilmaise itseäni tarpeeksi niin en kuulu joukkoon.
Palkkaisitko ihmisen, jolla on kavereita. Et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkaisitko nainen seurustelemaan kaverittoman ja yksinäisen miehen kanssa?
Kavereita harvemmin kaipaan, yksin on hyvä olla.
Mutta rakkautta kaipaan. Haluaisin elämääni naisen. On vain vaikeaa, koska elän niin epäsosiaalista elämää.
Minä kaipaan nimenomaan ystäviä. En romanttista kumppania.
ap
Tilanteeseesi vaikuttaa tuo, että olet hiljainen ja viihdyt yksin. Itse myös viihdyn paljon yksin ja siten kaverisuhteiden ylläpito vaatii minulta paljon. Minulla on kaksi ystävää. Toinen on vuosikymmenten takaa ja hänen kanssaan voi mennä parikin kuukautta ettei olla yhteydessä, mutta juttu jatkuu sitten kuten ennenkin. Toinen ystävyys on kestänyt pari vuotta. Hänen kanssaan yhteydenpito vaatii enemmän. Pidän todella tästä ihmisestä ja aion kyllä vaalia ystävyyssuhdetta. Pidän huolen, että olen aktiivinen ja viestitellään viikottain. Hän onneksi on sosiaalinen ja on usein pyytänyt minua kaupungille ja luokseen. Itselleni tuollaiset pyytämiset ja kutsun esittämiset ovat hankalia, kun niin usein moni on kieltäytynyt.
Ehkä vapaaehtoistyö tai harrastus ainakin auttaisi tutustumaan ihmisiin. Suomessa ystävyyden syntyminen on kankeaa. Täällä suhtaudutaan melko epäluuloisesti lähestyviin ihmisiin. Suomessa myös arvostetaan samankaltaisuutta. Kovin erilaisiin ihmisiin ei tutustuta noin vain, vaan täytyy olla jotain yhteistä esim koulutustausta, asuinpaikka, harrastus... Tsemppiä.