Mitä ajattelette ihmisestä joka ei katso silmiin puhuessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joitakin ihmisiä on vaikea katsoa silmiin, joitakin taas hyvin helppo. Osaan katsoa silmiin rauhallisesti ja odotan sitä myös ihmiseltä jonka kanssa juttelen. Osaan myös keskustella ujon kanssa niin, että katselen ihan muualle, mutta hänen kanssaan ei tule sellaista yhteyttä kuin silmiin katsoessa. Silmät ovat sielun peili. Totta.

Mä en tykkää katsoa silmiin, sillä en halua paljastaa itsestäni ja sieluni tilasta kellekään mitään. Haluan hinnalla millä hyvänsä vaikuttaa edes jotenkin järkevältä, vaikka kaikki asiat ovatkin päin mäntyä.

On sinullakin ongelmat, huhheijaa vaan. Eipä käy kateeksi.

Minä en osaa katsoa ihmisiä silmiin luonnollisesti. Kun katseet kohtaavat tuntuu, että keskustelukumppani näkee kaikki ajatukseni ja katseen irrottaminen on vaikeaa, silmät jäävät jumiin. Pidän katsekontaktia aina jollain tavalla uhkaavana vaikka tunnelma olisi rento. 

Kun ihminen on vastapäätä, osaan paremmin katsoa silmiin ja käyttää katsettani välillä muuallakin. Mutta kotona en kunnolla pysty ja muista katsoa miestäni, koska keskustelutilanteita on päivän aikana paljon, ja niiden aikana ei pysähdytä seisomaan vastakkain. 

Yksi miespuolinen työkaveri -jota en siis tuntenut- yritti tehdä tuttavuutta ja tuijotti koko ajan pöydän toisella puolella. Työkaverini oli minun kanssa samalla puolella. Tuijottaminen on hyökkäävää, seuratkaapa joskus koiria mitä tapahtuu tuijottamisesta. No koirat eivät todennäköisesti ota tilanteessa silmälasejaan pois tuossa tilanteessa.

Katson oikeudekseni valita ketä katson silmiin. Ajatelkoot toinen mitä haluaa.

Ei jatkuva toisen silmiin tapittaminenkaan jutellessa ole fiksua.  Se voi tehdä kiusaantuneeksi hänen olon jota tuijotetaan. Jos itse tapittaa, ei voi vaatia toiselta samaa. On parempi kiinnittää huomiota siihen miksi itse katsoa tapittaa kaiken aikaa ja miten sen toinen kokee. Luonnollisempaa on jos katsoo välillä, ei koko aikaa. Se antaa rentoutuneemman vaikutelman aikaan keskustellessa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette ihmisestä, joka tuijottaa silmiin puhuessa?

Psykopaatti.

Ettekö tiedä, että kuuluu katsoa kulmakarvoihin! Näin välttää tuijottelun vaikutelman!

Ajattelen, että puhuja häpeää itseään. Silmät ovat sielun peilit, eikä hän halua paljastaa itsestään mitään.

Iik. Joitan voin katsoa. Joitain en ikinä. Meen vaikeaksi. Punaiseksi. Noloksi. Ja en todella ole ujo mutta.

Ujo, sosiaalisesta hieman kehittymätön, arka, itsetunnon kansa ongelmia, herkästi häpeävä ja punasteleva, turhista asioista paineita ottava, liian vaativa persoona, kakki pitää olla aina just eikä melkein, pelkää epäonnistumista, joka ahdista jos kaikki ei mene kuvitellusti, pettymysten sieto erittäin vaikeaa, pelkää toisen ihmisen reaktioita ja antaa toisten mielipiteille liikaa arvoa. Kiltti ja herkkä persoona, pelkää liikaa mitä muut ajattelevat hänestä (ihan turhaan). Oma aito minuus vähän hukassa, pitää miellyttää muita oman edun edelläkin. Kitti luonne.

Pitäisi joskus osata asettaa omat tarpeet ja halut muiden miellyttämistarpeen edelle.

Kertoi teille lääkäri, psykiatrialla töissä ollut hyvä yleislääkäri, psykoterapiaan ja psykoanalyysiin pitkälti perehtynyt lääket. lis.

Oon huomannut esim. veljen vaimon usein tekevän noin ettei katso silmiin puhuessaan mulle.

Hassua että on istunut toisella puolella pöytää ja puhunut mulle. Ei kertaakaan katso mua, korkeintaan kerran.

Silmiin tuijotus on vaivaannuttavaa.

Olen lukenut, että autismin kirjoon kuuluu vaikeus katsoa toisia silmiin. Itselle täysin mahdotonta katsoa toista silmiin, kun itse puhun. Kuunnellessa kyllä pystyn, ja yleensä katsonkin, toista silmiin.

Ja usein oon huomannut että kun istutaan pöydän ääressä, juuri kukaan ei katso toisia silmiin.

Itse katson ja ihmettelen asiaa.

Itse pidän silmiin katsomista olenaisena osana vuorovaikutusta. Siis ei tuijoteta vaikkapa pöydän ääressä toista keskustelijaa kokoajan silmiin, mutta kuitenkin katsotaan häntä. Muu vaikuttaisi mielestäni loukkaavalta.

Tajusin ihmetellä koko asiaa, kun aloin seurustella miehen kanssa, joka käänsi päänsä sivulle keskusteltaessa. Piti ihan kysyä, että ho-hoi, mitäs tsiikaat? Onko olkapäällä jotain outoa?

Oma lapseni on samanlainen kuin itse olen ja nyt mietin, että ollaanko me jotenkin vaivaannuttavia tapittajia? Toisaalta me luemme toistemme katseista monta asiaa ilman sanoja.

Riippuu vähän mihin se katsoo, jos katsoo jonnekkin muualle ja mumisee vastaukseksi, niin oletan,ettei kuuntele kunnolla eikä ole kiinnostunut siitä mitä sanon. Tiivis tuijottaminen silmiin on kyllä myös erittäin  häiritsevää ja vaikuttaa väkisin opetellulta, tulee mieleen että olisko tuijottaja asperger/muuten autistinen.

Itselläni on adhd ja joskus ajatus harhailee kesken puheen, kun sen huomaan, pyydän anteeksi siltä joka puhuia ja pyydän toistamaan. Ei tarvitse olla törkymöykky vaikka olisikin jotenkin "vajaa".

Sellaiset on myös kummallisia, jotka tuijottaa yhtä ihmistä silmiin, vaikka paikalla olis 10 ihmistä ja kaikki olisivat osallisina keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut, että autismin kirjoon kuuluu vaikeus katsoa toisia silmiin. Itselle täysin mahdotonta katsoa toista silmiin, kun itse puhun. Kuunnellessa kyllä pystyn, ja yleensä katsonkin, toista silmiin.

Samaa lukenut ja kokenut. Keskustellessa pitää keskittyä täysillä toisen puheeseen, ja luen yleensä samalla huulilta, kun kuuntelen puhetta. Tiedän että pitäisi katsoa silmiin suun sijaan ja katselenkin välillä jonnekin silmien väliin etten vaikuttaisi aivan epäkohteliaalta.

Läääri, läket. lis. kirjoitti:

Ujo, sosiaalisesta hieman kehittymätön, arka, itsetunnon kansa ongelmia, herkästi häpeävä ja punasteleva, turhista asioista paineita ottava, liian vaativa persoona, kakki pitää olla aina just eikä melkein, pelkää epäonnistumista, joka ahdista jos kaikki ei mene kuvitellusti, pettymysten sieto erittäin vaikeaa, pelkää toisen ihmisen reaktioita ja antaa toisten mielipiteille liikaa arvoa. Kiltti ja herkkä persoona, pelkää liikaa mitä muut ajattelevat hänestä (ihan turhaan). Oma aito minuus vähän hukassa, pitää miellyttää muita oman edun edelläkin. Kitti luonne.

Pitäisi joskus osata asettaa omat tarpeet ja halut muiden miellyttämistarpeen edelle.

Kertoi teille lääkäri, psykiatrialla töissä ollut hyvä yleislääkäri, psykoterapiaan ja psykoanalyysiin pitkälti perehtynyt lääket. lis.

Osui ja upposi. Hyvä luonnehdinta minusta.

Tiedän että pitäisi katsoa silmiin mutta en pysty. Tai pystyn jos pakotan itseni ja keskityn, mutta sillai luontevasti ei onnistu.

En oikein tiedä mitä silmillä tekisi keskustelun aikana. Jos katsoo silmiin niin tuijottaa kiusallisesti, jos katsoo sivuun, on epäluotettava, jos katsoo alas niin tuijottaa tissejä,( tai on luuseri-alistuja).

Joillakin on sellainen haritusvika että eivät edes pysty katsomaan silmiin.